Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘David Lynch’

timovuorensola2Timo Vuorensola doesn’t need long introductions. He’s known especially for directing movies and being a member of Älymystö.

Mesikämmen decided to ask few questions from Timo. In the following interview Star Wreck, Iron Sky, Laibach, Älymystö, Nazi UFO’s, Nazi’s in movies, Sarah Palin and her supporters, Pekka Siitoin, and many other subjects are covered.

Ladies and gentlemen, Timo Vuorensola speaks!

 – – –

Background

If this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary, where would we sit now making this interview?

I’d pick some nice, cozy pub in Tharbad, Cardolan. That’s in Middle-Earth, of course. And year would be around 1650 Third Age.

Who are you, what do you do? What did you do before Iron Sky that made you a celebrity?

I’m some kind of a all-round-random-shit -guy who just ended up focusing on film. I’ve been interested in anything, from writing to music, from graphics to marketing, and have done a many jobs on each of those fields. I used to be a telemarketer before I started filmmaking and financed my ass during the the making of my first film, Star Wreck: In the Pirkinning.

What made you start Star Wreck-movies? Were you a typical Star Trek-fan?

I wasn’t the brains behind Star Wreck-series, before I met him, Samuli Torssonen from Tampere who had been working on Star Wrecks all his life. I joined in first as an actor to Star Wreck V: Lost Contact -short film, and he asked me – because I was always loud and buzzing about the set – to direct the second. I hadn’t directed anything of that scale before, but decided to take the “job” (not like anyone was paying…).

Regarding Star Trek, I hand’t seen even one full Star Trek episode before I started working on Star Wreck, and didn’t get around to watch the series until years after I had already finished my work on Star Wreck. Maybe it was good, brought the film a bit above the typical fanwank level of fan films on the Internet.

Who are your favorite Star Trek characters and why? The first or the next generation? Deep space nine?

Now that I’ve seen every episode of Star Trek (me and my girlfriend took a 1,5 year Star Trek marathon, watching every episode (729 episodes) and every movie (11 movies then), I find myself a “first generation” -guy, meaning the Original Series is the one that speaks loudest to me, although every other series have had their awesome bits. And out of all the characters in Star Trek, I’d go picking Kirk, Spock, Data and Archer. They all are interesting, stand-alone characters that really bring incredible flavour to the series.

What are your all time favorite movies and directors, top 10? Why these directors, movies?

Top-10 is rather hard, but let’s give it a go:

1. David Lynch – For the freedom of expression.

2. Ridley Scott – For the science fiction mindset.

3. James Cameron – For the beyond-this-world visions.

4. Stanley Kubrick – For the best films I’ve seen in my life.

5. Gus van Sant – For the challenging topics he tackles with such ease.

6. John Cameron Mitchell – For the best film I’ve seen in my life (Hedwig and the Angry Inch).

7. Peter Jackson – For being the guy I want to be one day.

8. Darren Aronofsky – For the darkness, and the light at the end of the tunnel, that turns out to be a train of horrors roaring at you.

9. Steven Spielberg – For my childhood.

10. Terry Gilliam – For taking us on a ride out of this world.

ironskytroopers

– – –

Iron Sky and things related

Where were the seeds of the Iron Sky planted? I recall some mentions about sauna…

Yeah, we were sitting in a sauna, a bunch of us, and friend of ours, one of the writers of Star Wreck: In the Pirkinning suggested we should do a film about Moon Nazis. He had been reading bout this conspiracy theory and thought it might turn into something interesting. First we of course were just laughing about it, but the more we thought about the topic, read about it and researched it, the more we realised there could be a story there.

Turun Hengentieteen Seura made notions about sending metaphysical magical signals into the collective field of human consciousness as the real origin for Iron Sky. What is the truth about the matter? Did you feel some odd itching in your head when the idea came to you?

Yeah, but we believed it to be just dirty nerd sweat exiting our bodies in the heat of the sauna, but apparently, well, that’s what it was then.

ironskyufosWhat do you think of the Nazi-UFO-mythos in general? What do you think, is there is any base to Nazi’s having had man-made UFO’s?

Absolutely, there’s quite a lot of photographic evidence of a saucer-shaped ships being tested by Nazi scientists and later these researches found their way to USA where they were taken even further. I assume the problem eventually was that there was no way to create an energy source that could take the advantage of the saucer shape, and the research was abandoned, after Roswell accident, and all the focus was put into building a space rocket based on V2 technology.

Your take on UFO’s in general?

Whatever saucer-shaped there’s flying it’s man-made. I’m also a firm believer in life outside of our solar system, even ponder it’s possible to think there could be a form of intelligence, but I highly doubt we’ll ever have any contact with anything more than few worms buried in Mars and weird fishy things in Europa. So, in that way I believe we Earthlings should use our imagination as wide, far and crazy as possible in imagining conscious life out there, since we’ll never find it out anyway.

Why does Nazi aesthetics appeal to the people? What’s the reason behind their appeal to the people nowadays? What do you think of Nazis? Was was the worst and the best in them in your books?

Strength and cool come from strong will and great taste in the visuals. Unfortunately, what’s driving these is an ideology that’s so badly rotten inside it’s not worth celebrating. But Nazi cool can be thanked only by Hollywood film industry, which put these soldiers in pedestal and made them demigods of evil. Mankind loves evil, so we love nazis. What’s always forgotten, and what’s very sad is that Nazis were not ‘evil’, they were just pathetic ignorant mislead shitheads. But you can’t really make a multi-billion branch of entertainment industry based on hunting pathetic ignorant mislead shitheads, they are not fun. Evil is much more fun. Making nazis evil you make them entertaining and making them entertaining you make people want to watch them and pay for them.

What I believe how Nazis should be treated is to be revealed as the pathetic ignorant mislead shitheads they are, so no more people want to follow them, because, who wants to identify being a pathetic ignorant mislead shithead?

ironskynazis

I recall there has been some problems in getting the movie distributed, etc. Tell us about that. It must have dealt with the Nazi-dimension of the movie, right?

In the beginning, people were very worried about how we will approach the topic of Nazism, given its’ strong negative baggage, so we did get a lot of interest but a lot of “no thank yous” in the end. It took years of convincing for people to understand that this is a comedy, that it’s dismantling the Nazi mythos not appraising it, and that it’s not making fun of the victims of the Nazis. After this was managed to be slammed into the heads of people, getting the distributors was a bit easier, but for a small marginal european scifi film, it’s never easy.

Eventually, we succeeded, selling the film to theatres in over 60 countries with DVD and VOD finding its’ way to even more. The film is somehow still coming out here and there; just last weekend Hungary released the film to theatres, so there’s some serious longevity in the film.

ironskysarahpalinHave Sarah Palin supporters contacted you regarding the movie? What have they said?

It took them about six months to really form an intelligible response to the film, and it contained a lot of death threats, curse words and Euro-bashing. It was probably one of the best times I’ve had as a filmmaker, reading as some right-wing nutcase found out about Iron Sky, tweeted about it and then the whole republican media on Internet went nuclear.

How you got Laibach to make the soundtrack to Iron Sky? Were they instanty all in for it or was it a matter of negotiations or some such process? Were you a Laibach fan before the movie, an NSK-citizen?

I’ve never been an NSK citizen, but was a big big fan of Laibach since I first found out about them, and was listening to them constantly as I was working and writing Iron Sky. It was one of the initial goals for me production-wise, to get Laibach to do the music, and although contacting them and the initial negotiations were not easy, as soon as we got a chance to meet and talk what the film will be, and how it will be like, they decided to help. And when Laibach is on board, they are on board 150%, and will pull in every resource and bit of energy they have to create something extraordinary.

What do you think of the reception the movie has got? How do you feel about it?

Reception has been mixed. I usually think it’s divided into those with IQ under 100 or above 100. Those above seem to be more likely to get it, those under seem to have hard time getting their heads around it. And, well, of course there’s the film critics, but then again, who cares of them anyway? I’m happy the right people find the film, and I’m happy it has created a huge, intense following that’s going to help us making the sequel, and I promise even the sequel won’t even try to make everyone happy.

ironskylaibachWhat do you think of the movie yourself? What could have been done better, what ended up perfect?

I’m proud and happy of it. Looking back, the more I see what choices we made during the production, the less I think something could’ve been done different. Films are more than sum of their parts, and the magic happens not only as it is written, but also in certain time and space, where no other end result could’ve come out. I could go back and chance this and that, but I fear it would result in a worse film. To me, Iron Sky is perfect as it is, with all its’ flaws, and I wouldn’t really go changing too much. I would’ve liked to stay in the Moon Base a bit more, but we really had to get going with the story around 29 minutes, when we leave the base for the first time.

The movie must have brought you into many interesting situatons. Do you have some special stories to share with us about those? The most surprising, memorable, weird situations?

I’ve had great time with the film’s release. Travelling to tens of film festivals all over the world you get to meet the most amazing people, most interesting world views and end up into strangest situations. Let’s just say I’ve understood that there’s no glamour in film, but there’s something very wicked, dark and perverted in the world of film that’s rather interesting. Weirdest people I’ve met are usually the UFO freaks thanking me for a great documentary.

– – –

Älymystö

What is Älymystö all about?

alymystoÄlymystö an industrial noise project me and Mr. Haapanen set up some 12 years ago. Our intention was originally only to do few songs and one live show, but it grew out of its’ proportions, and although we haven’t released a lot, and haven’t toured like animals, we’ve established a small niche of which we are proud, and which we are also expanding on nowadays.

What made you interested in industrial music? The biggest influences? Top ten best industrial albums – or other kinds of albums, if you prefer to broaden the question?

Industrial music is also a glance into the dark side of electronic music and metal music, sort of like looking under the hood of what this shit is made of. It has beauty in the crust, rot and malfunctions, and it’s very digiprimitive in its’ nature. Top ten industrial albums listed here:

Laibach: Opus Dei.

GGFH: Disease.

Ministry: Psalm 69.

Die Krupps: II.

Alec Empire: Futurist.

Godflesh: Pure.

Pitchshifter.

Front Line Assembly: Hard Wired.

NON: Music for Iron Youth.

You ”sing” and write lyrics for Älymystö. What inspires your lyrics? What do you want or aim to express via them?

Usually sexual frustration, religious frustration, murder fantasies and some kind of a compilation of these elements.

If you would be either a musician or a movie director (not both) which one you would be?

Musician.

The best Älymystö album to date, and why that?

Atomgrad is our only full-length album so far, and I’m proud of it. It has a very unique atmosphere that’s unrepeatable.

– – –

Pekka Siitoin

siitoinufoWhat do you think of Pekka Siitoin? What do you think was the best and the worst in the man? What do you think of him, in general?

I think Finland needs these strong personalities, whatever side of the imaginary ‘fence’ they stand. We tend to be a society which ridicules and abhors anyone with unique personality and see standing out as a negative trait. I’m talking of Pekka Siitoin, but also of Spede Pasanen, Lenita Airisto, Jörn Donner and Matti Nykänen to name a few. All of these are interesting people, some are creepy, some just plain insane and some considered intellectuals. What I like about them all is that they give a nice kick in the ass of us Finns, forces us to think beyond the “kahvia-ja-pullaa” universe we so easily float in. So, I don’t agree with Pekka’s views at all, but I respect his uniqueness.

Did you consider having Pekka Siitoin as a character in Iron Sky at any point? Do you consider doing so in the sequel of the movie that is in planning?

Yes, actually we did, at least partially. In the very first draft of Iron Sky, there was supposed to be a character called Pekka Lehto on the Moon, playing much similar character as Klaus Adler is now. His name comes from a Pekka Siitoin – Seppo Lehto -mash-up, and he was to be a crazy son of a bitch nazi, main antagonist of the film. This was a bit before Johanna Sinisalo joined us, though.

– – –

Keys of success, future, etc.

As a creative and successful person, what kind of advice you would give to persons wishing to create something like Star Wreck or Iron Sky? What are the ingredients of success, of making it all come true today? What you would have done differently if you would have had some advice in the early stages of your process? Or is is all just ”try and see”-kind of process?

I like to say that there’s really nothing you can take or achieve to have the qualifications to make a feature film, other than making it. So, I’d suggest evaluate your life and think, would you be willing to do years of work without being paid to become a filmmaker. Most wouldn’t, and that narrows it down to those would. Then, making a film itself is obviously the main task, and only very few really get to finish. And out of those who finish, even smaller portion are willing to do the work it takes to make a film.

First film doesn’t have to be great in every respect, but it needs to show you have the guts to finish a feature film, you have some kind of a vision on what you are doing. So, instead of talking about it, start making a film. And instead of skipping the corners, spend years on it to make it as good as you humanely can. Then, release it and see what happens.

What you would like people to know about you that they haven’t got to know about you thus far via mainstream media?

I’m an egoistic asshole. It helps repositioning me in the field of who’s a great guy and who’s not. I am.

What kind of plans you have in for your near future when it comes to Älymystö, movies?

Right now I’m working on two feature films – Jeremiah Harm, a scifi actioner and Iron Sky sequel. There’s also talks about more films to which I’ve attached my ass to, one of them being I Killed Adolf Hitler, then there’s Deadrise and a bunch of others.

What makes you happy?

Right now, Oranssi Pazuzu. In general, when I’m right and people listen to me and things click. What makes me sad is when I’m wrong but people still listen to me and things fall apart. Both happen at equal intervals.

– – –

Thank you for the interview, Timo!

– – –

Related:

Iron Sky official webpage.

Iron Sky in Facebook.

Älymystö.

– – –

Iron Siitoin.

Reich of the Black Sun.

We come in peace.

– – –

Read Full Post »

Jos mietitte mitä nyt sunnuntaina katsoisitte televisiosta, niin Mesikämmen ehdottaa, että älkää katsoko sieltä mitään. Suunnatkaa sen sijaan YouTuben loputtomaan runsaudensarveen ja kaivakaa sieltä esiin viime vuonna valmistunut kotimainen laatuelokuva Wacht am Rhein. Kyseisen Karvareuhka-tuotoksen ovat ohjanneet Aleksi Soukka ja Lauri Autere. Käsikirjoituksesta ovat vastanneet Tuukka Kuru, Markus Säärelä ja Rami Tammenoksa.

Elokuvasta infotaan YouTubessa näin:

On vuosi 1945 ja toisen maailmansodan loppu häämöttää. Epätoivoisena Hitler on kerännyt ympärilleen joukon tuomiopäivänaseita ja salassa muulta maailmalta sekä historiankirjoittajilta, liittoutuneet lähettävät sotavoimansa timanttisen kärjen, luutnantti Davisin tunkeutumaan hunnien linjojen taa murentamaan vastarinta hollantilaisten vastarintataistelijoiden apuna. Miten käy vapaan maailman, entä sodan runteleman Davisin. Ja miten ihmeessä hapankaali liittyy tähän kaikkeen?

Erityisen mehukkaan ulottuvuuden elokuvaan tuo se, että siinä seikkailevat myös Pekka Siitoin (“Petteri Siitosoja”) sekä Kai M. Aalto (“Kasper Aalto”). Siitoin on elokuvan alusta loppuun rankassa tuiterissa, möyrien mm. juopontuurilla armottomissa taisteluolosuhteissa taskumatti kädessä saamatta kuitenkaan luodin luotia samalla kun vierestä miehiä kaatuu kuin heinää.

Pekan Musta Magia osa I:ssä oleva kuolleen eloonherätysrituaali on pienimuotoisesti mutta historiallisesti tullut elokuvassa tulkituksi. Kyseisessä kohdassa Pekka manaa vimmaisasti sarvet päässä hengen monttuhaudassa olevaan ruumiiseen. Monia legendaarisia Siitoin-siteerauksia kierrätetään elokuvassa melko onnistuneesti.

Myös Kai M. Aallon kuuluisia lausahduksia kierrätetään elokuvassa ja hänen hypnoottis-magneettisen katseen taitonsa on pistetty hauskasti taisteluolosuhteisiin. Tässäkin suhteessa Wacht am Rhein tekee elokuvahistoriaa.

Paketti on varsin hauska, jopa parempi, kuin mitä Mesikämmen odotti. Elokuvasta paistaa vaikutteina ja inspiraation lähteinä paikoin suoraan tai epäsuoraan mm. legendaarinen Castle Wolfenstein-peli, Inglorious Basterds, Pulp Fiction ja moninaiset Siitoimeen liittyvät YouTube-pätkät. Myös David Lynchmäistä otetta löytyy paikoin ja vanhan hyvän Allo Allo-sarjan Otto Flick tulee eräästä elokuvan hahmosta mieleen. Näyttelijäsuoritukset toimivat lajityyppiinsä nähden hyvin, jopa Siitoimen ja Aallon vaativissa rooleissa. Elokuvan konsepti on mainio – varsinkin, kun Siitoin ja Aalto on saatu mukaan seikkailemaan 40-luvulle natsien joukkoihin.

Elokuvan loppukäänteessä on hivenen liikaa tiettyä ennalta-arvattavuutta, mutta homma kantaa omalla tavallaan kuitenkin loppuun asti. Jos Mesikämmen olisi saanut tassunsa jäljen käsikirjoitukseen, olisivat Aalto ja Siitoin jääneet elokuvassa henkiin ja päässeet pakoon. Siitä olisi saanut mm. hyvän aasinsillan elokuvan kakkososaan.

Yhtä kaikki, tämä tuotos kannattaa katsoa jos elokuvan teema, tyylilaji ja edellä mainitut hahmot kiinnostavat.

Alla muutamia kuvakaappauksia ja dialoginpätkiä elokuvasta.

– – –

”Toinen mies on Petteri Siitosoja. Vapaaehtoinen suomalainen SS-everstiluutnantti, joka loikkasi kotimaastaan hypätäkseen natsien junaan. Hän on tunnettu satanisti ja pitää todella hyvää pataa vanhan vihtahousun kanssa”

”Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, Petterin oikea käsi: Kasper Aalto. Tunnettu ja pelätty hypnomagneettisen katseen taidokkaana harjoittajana.”

[Horst Wesseliä lauletaan humalassa]

”Joka mies ylös!”
”Päivää, miehet!”
”Päivää, herra johtaja!”
”Jaska, ikkuna auki!”

”Johtaja! Johtaja!”
”Nii-i?”
”Kirkuvan jutkun kapakassa on ammuskeltu”
”Helvetin hyvä”
”Meidän miehiä”
”Ketkä?”
”Saksalaiset”
”Niin niin, mutta ketkä ampuivat?”
”Eräs brittiläinen sikakoira ja hollantilainen vastarintataistelija”
”Lentokoneet vartioimaan Schwanzwaldin ilmatilaa, tukikohtaan täysvartiointi päälle, ja lähettäkää kaikki paikalliset miehet Preussiin viljelemään hapankaalta”.
”Hyvä! Mutta eikö se ole vähän liikaa?”
”Kasper! Olen kivenkovaan rasisti, sadisti ja fasisti. Sääli on sairautta. Meidän kanssa ei kukaan puukenkäpuppe ala kieroilemaan!”
”Me ei anneta periksi ikinä! Me ei antauduta koskaan! Meissä on uskoa, voimaa ja rohkeutta nousta tuhkasta ja raunioista!
”Helvetin hyvin sanottu!”

”Kasper! Sä olet oikea mies tähän tehtävään. Kokoa sturmijoukot iskuvalmiuteen ja minä kerron tästä asiasta johtajalle! Olkoon mestari meille suosiollinen!”
”Noustaan taistoon yhden ainoan voimaan, yhden ainoan tahdon, yhden ainoan johtajan eteen!”
”Nyt lähti homma ihan helvetin kovaan nousuun”.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Wacht am Rhein-trailer.

Wacht am Rhein-elokuva.

Karvareuhka productionsin viralliset sivut.

Karvareuhkan blogi.

Karvareuhka/Northern Legend Facebookissa.

Read Full Post »

Kenneth Anger Hollywoodissa.

Vaikka Anger on tehnyt itsestään huomattavan undergroundnimen, tulee hänen elämäntarinaansa seurattuaan mieleen, että hän ei ole ehkä täysin löytänyt omaa genreään, tai että – tai jopa – ainakaan hän ei ole löytänyt genreä, jossa hän olisi täysin sinut itsensä kanssa. Mies tuntuu jossain määrin katkeralta, niin Hollywoodille, kuin monelle muullekin taholle, kuten tulee hyvin esiin vaikkapa Sanjiv Bhattacharyan hänestä 2004 tekemästä haastattelusta The Guardianiin. Kenties hänen ottamansa taiteilijasukunimi oli enne tästä kaikesta. Epäilemättä mies on toteuttanut maagisen oppi-isänsä Do What Thou Wilt -ohjetta (minkä voi tulkita muotoon ”tee mitä todella tahdot, kunhan se palvelee elämääsi ja sitä mitä syvimmiltäsi olet”), mutta tämä ei tunnu tehneen miehestä kuitenkaan aivan onnellista. Kenties Anger on ottanut sydämeensä myös toisen Crowleyn opinkappaleen, jonka mukaan menestys on todiste siitä, että on seurannut tahtoaan. Vaikka Crowleyn tarkoittama ”menestys” ei tarkoitakaan menestysteologian mukaista menestystä maailmassa sinällään, ei Angerille tunnu riittävältä se, mitä hän on saavuttanut.

Kenties tämä David Lynchiä edeltävä unenomaisen-elokuvan sanansaattaja voisi saada hieman sielunrauhaa muistamalla, mitä edesmennyt Ordo Templi Orientisin johtohahmo, Hymaneus Beta X°, sanoi hänestä vuonna 1990: ”Kenneth Anger on pitkään tukenut Theleman Lakia – jos sanoisi sekä hänen taiteessaan että elämässään, tehtäisiin asiassa täysin tarpeeton rajanveto. Hänen elokuvansa ja elämänsä ovat aivan erityisenlaisia ‘maagisia tilintekoja’. Kukaan toinen elokuvantekijä ei ole saanut filmille rituaalin olemusta kuten Anger on”. Tunnustusta Anger on saanut myös muilta kuin maagisilta kollegoiltaan – hänelle on myönnetty kunniatohtorin arvo Pasadenan muotoilun taidekorkeakoulussa, ja hänen elokuviaan on näytetty ympäri maailmaa eri festivaaleilla ja niitä ovat tunnustaneet ja palkinneet mm. Festival du Film Maudit, Los Angelesin Elokuvakriitikot, San Franciscon kansainvälinen Elokuvafestivaali, Mar del Plata Elokuvafestivaali, sekä Amerikan Elokuvainstituutti.

Niille, ketkä ovat kiinnostuneita seuraamaan Angerin jatkuvia teemoja hänen elokuvissaan, on hyvä avainkäsite hänelle tärkein myyttinen hahmo – Lucifer, valontuoja. Crowleyn perustamaa Theleman uskontoa tuntevat voivat panna merkille, että Anger on suoraan sanonut hänen kuvaamansa Luciferin olevan sama entiteetti kuin Aiwaz, jonka Aleister Crowley koki inspiroineen hänet kirjoittamaan Theleman perustustekstin, Lain Kirjan, vuonna 1904. Valon tematiikka on läsnä jo Angerin ensimmäisestä tunnetusta elokuvastaan alkaen, kuten hän on itsekin vihjannut. Monissa Angerin elokuvissa on juuri valo tärkeänä elementtinä läsnä. Elokuvien hahmo etsii usein jonkinlaista ”valoa” – ja löytää sen, usein tässä prosessissa hän myös kuolee, mutta aina samalla transformoituu. Anger ei tee tätä useinkaan itsestään selvästi, vaan vain vihjaa siihen. Mutta niille, keitä asian maaginen ja symbolinen ulottuvuus kiinnostaa, tämä kenties avaa monia hänen elokuviaan ns. ”uuteen valoon”.

Toinen yleinen teema Angerin elokuvissa on ritualistinen erilaisten voimien ja elementtien kutsuminen, ja niiden elokuvan loppua kohti nouseva intensiteetti. Angerin elokuvat kuvaavat rituaaleja, ja myös ovat hänen mukaansa rituaaleja – niiden on tarkoitettu tuottavan tietynlaisen vaikutuksen katsojan tajuntaan. Ja jos valo on Angerille tärkeä elementti, on siitä loogisena jatkeena myös värit. Tässä Anger seuraa selkeästi Crowleyn käsityksiä värien maagisista merkityksistä, ominaisuuksista ja käytöstä. Asiaan voi perehtyä tarkemmin mm. Crowleyn Tarot-symboliikkaakin koskettavan The Book of Thoth:n kautta, tai Deborah Allisonin kirjoittamasta erinomaisesta Senses of Cineman artikkelista Magick in Theory and Practise: Ritual Use of Color in Kenneth Anger’s Invocation of my Demon Brother.

Elokuussa 2007 Anger kertoi tekevänsä eturauhassyövän vuoksi kuolemaa. Hän ennusti kuolevansa lokakuun 31., eli Pyhäinpäivän aaton, Halloweenin, yönä 2008. Nimekkäiden maagikoiden lähihistoriaa tarkastellen tämä sattuu olemaan sama ajankohta, jolloin edellä mainittu Angerin ystävä, Anton LaVey, kuoli 1997. Jos tämä ennuste toteutuu, tulee Anger jakamaan LaVeyn elämän kanssa vielä enemmän kuin jo edellä käsiteltiin. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan, syyskuussa 2008, ohjaajalegenda oli kuitenkin vielä elossa, reilu kuukausi ennen ennustamaansa kuolinhetkeään. Täysin poissuljettuna ei voi pitää sitäkään mahdollisuutta, että kyseinen ilmoitus on ollut mustaa huumoria. Angerin maagisen oppi-isän, Crowleyn ajatukset ovat hyvin usein puettu huumoriin, ja lavastipa hän kerran Portugalissa kirjailija Fernando Pessoan avustuksella itsemurhankin. Anger on ollut elämässään samantapainen Crowleyn kanssa jo muutenkin, eikä tässä asiassa samoilla jäljillä olo välttämättä yllättäisi.

Anger julisti kuolemastaan kollegansa, ohjaajan ja okkultistin, Curtis Harringtonin muistotilaisuudessa, jossa hän häiriköi huutelemalla kyseenalaisia kommentteja näyttelijä Jack Larsonin (50-luvun Teräsmies-elokuvien tähti) muistopuheen päälle. Anger ilmoitti sairastamisestaan ja tulevasta kuolemastaan aivan tilaisuuden lopussa, ilmoittaen samalla myös, että tapahtumaan pääsevät valitettavasti vain kutsutut vieraat. On Anger elossa tai ei tämän artikkelin ilmestyessä, on kohtuullisen varmaa kuitenkin se, että Suomessa emme Kenneth Angeriä enää elävänä näe. Hän vieraili maassamme Tampereen lyhytelokuvajuhlilla 1998 esittelemässä töitään, eikä myöhemmin Disinfo.com:n konferenssissa, New Yorkissa vuonna 2000 antamiensa kommenttien perusteella saanut Suomesta erityisen hyvää kuvaa:

Kävin äskettäin Suomessa, ja kaikki suomalaiset kävelit ympäriinsä kännykät kiinni korvissaan… he kokevat olevansa eristyksissä siellä Pohjolassa… tiedättehän, siellä on pimeää suurimman osan vuotta, ja hyvin kylmää, pimeää… He ovat värittömiä ihmisiä… heillä on melkein valkoiset silmät, hyvin vaaleat siniset silmät, ja tuhkan vaaleat hiukset, heillä ei ole hiustensa värissä edes yhtään keltaista kuten ruotsalaisilla. Heidän ihonsa on eräällä lailla herkkusienen-valkoinen… ei heillä siellä solariumeja ole… mitkä kyllä aiheuttavatkin syöpää. Kaipa heillä ihan hyvin menee, mutta he kaikki kävelevät ympäriinsä ja näyttävät puhuvan itsekseen, tiedättehän, silmät lasittuneina… tätä tapahtuu nykyään ympäri maailmaa, mikä on tietysti ihmisistä itsestään kiinni. Ehkä se on heistä hyvä asia. Kännykät ovat täysin päätyneet tällaiseen asemaan joissakin maissa, kuten Suomessa.

Ehkä tähän mielikuvaan vaikutti se, että Anger on hyvin teknologiakriittinen. Tai ehkä miehelle, jolle valo on tärkeä elementti, oli Suomen pimeys yksinkertaisesti liikaa…

Kenneth Anger.

[Tämä on artikkelin osa 6/6. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan alun perin Blood Ceremony -elokuvalehdessä 4/2008. Voit ostaa lehden täältä.

Read Full Post »