Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘black metal’

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Read Full Post »

pekkaquarthonn

Mesikämmen oli epäillyt tätä asiaa jo pitkään.

Hiljattain asiaan tuli vahvistusta: Legendaarisen ruotsalaisen black metal-yhtye Bathoryn edesmennyt nokkamies Quoarthonn otti nimensä Pekka Siitoimen ruotsinnetusta Musta Magia osa I:stä (1974).

Alkuperäispainos Musta Magia osa I:stä, sivu 55:

bathory

Sivun viides rivi vasemmalta, alhaalta päin: Quorthonn. Siinä se.

Eräs Mesikämmenen ystävä kertoi ystävänsä kertoneen aikoinaan näin: When I heard that Quorthon of Bathory took his name from one of his books (also Equimanthorn is taken from Pekka), things just started spinning even more…

Mesikämmenen ystävä oli todennut tähän tälle edellä mainitulle näin: Mikko Aspa of Freak Animal said that he remembered an interview of Quorthon from 90’s in which he said he had taken his name from a book ordered from a Finnish dealer (=Siitoin?).

Nyt kaivataan Mikko Aspan kommenttia asiaan…

Mestari Siitoimen vaikutus ulottuu vuosi vuodelta laajemmalle kuin kukaan koskaan uskalsi ajatellakaan…

Päivän levy: Ensimmäinen Bathoryn täyspitkä.

Read Full Post »

Loputon Gehennan liekki

381970

Muistan hyvin, kun Loputon Gehennan liekki-dokumentin traileri pullahti loppuvuodesta 2011 YouTubeen. Provokatiivisuudessaan ja koomisuudessaan traileri keräsi dokumentille jo muutamassa päivässä järisyttävän paljon huomiota ja siitä keskusteltiin aina iltapäivälehtien surkuhupaisia foorumeita myöten. ”Vittu mä vihaan punkkia!”-pläjäystä näki toisteltavan sosiaalisessa mediassa tämän tästä.

Osa black metal-genressä mukana olevista ei diggaillut trailerista sen Uuno Turhapuro-ulottuvuuksien vuoksi juuri yhtään. Monet genren ulkopuoliset taas pitivät juuri tästä dokumentin ulottuvuudesta. Elokuvaa jäätiin odottamaan suurella mielenkiinnolla, jotkut loputtoman koomista pakettia toivoen, jotkut genren naurettavaksi tekemistä peläten, jotkut taas yksinkertaisesti avoimin mielin.

Sami Kettusen dokumentti, joka sai ensi-iltansa 2011 Night visions-elokuvafestivaaleilla, oli ilmestyessään välitön klassikko. Kyseessä on ensimmäinen kotimaista black metallia käsittelevä dokumenttielokuva.

Loputon Gehennan liekki pureutuu aiheeseensa monien kentän tunnettujan tekijöiden haastattelujen kautta. Lopputuloksena syntyy kuva black metalista elämäntapana, siihen liittyvistä erilaisista painotuksista, kulmista, ideologisista ulottuvuuksista, koko kakun moniulotteisuuksista. Osa haastatelluista on kameran edessä avoimesti omalla naamallaan, osa anonyymimmin vastavalossa, osa humoristisesti humalassa oluttölkki kädessä, osa kuolemanvakavasti selvinpäin, osa poliittisesti epäkorrekteja näkemyksiä laukoen, osa kaikesta politiikasta irtisanoutuen. Puhtaasti provokatiivisen humoristisesta paketista ei ole kyse, kuten trailerin perusteella jotkut arvelivat tai pelkäsivät. Tässä on syvyyttä.

Sanaisen arkkunsa elokuvassa avaavat seuraavat henkilöt: Lord Satanachia (Azazel), Victor ja Wrath (Enochian Crescent, True Black Dawn), Molestor Kadotus (Anal Blasphemy, Musta Kappeli, Hammer of Hate), Nuclear Holocausto Vengeance (Beherit), Demonos Sova (Barahtrum), Satanic Tyrant Werwolf (Satanic Warmaster), Sargeist, Spellgoth ja Shatraug (Horna), Mikko A. (Clandestine Blaze, Northern Heritage), BlackGoat (Goatmoon), Kaosbringer (Neutron Hammer), Stormheit, Kalma ja Narqath (Azaghal), Johannes Nefastos, sekä Serpent (Imperium.net).

Dokumenttia on kritisoitu useimmiten siitä, että sen kesto on vain 52 minuuttia – aiheesta kun olisi saanut helposti pidemmänkin. Monia muitakin tärkeitä genren nimiä olisi dokumenttiin voinut sisällyttää. Toisinaan kritiikkiä on kuullut siitä, että dokumentissa ei ole juurikaan itse alan musiikkia. Itseäni tämä ei haitannut, sillä alan musiikkiin voi kuka tuhansa tutustua nopeasti internetin kautta, kun taas genren maailmankuvaan pureutuvia kotimaisia videohaastatteluja ei ihan yhtä helposti tule vastaan. Kolmanneksi on kritisoitu elokuvan puolivälin tienoilla olevaa rituaaliskenaariota, jota on pidetty liian pitkänä ja muusta dokumentista hivenen irrallisena. Tässä olen sikäli samoilla linjoilla, että kyseistä rituaaliskenaariota olisi ollut hyvä kontekstualisoida hiukan paremmin suhteessa black metaliin liitettyyn satanismiin. Noin muuten Kettusen ratkaisu antaa haastateltujen kuljettaa dokumenttia omalla painollaan eteenpäin toimii kautta dokumentin varsin hyvin.

Dokumentin ansiot ovat kiistattomat. Sen kautta saa varsin hyvän katsauksen genrestä ja sen moniulotteisuudesta, vaikka louhintavaraa jääkin. Haastatteluissa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: Mitä kautta löysin black metallin, black metaliin liitetty aate, ensimmäiset kuullut bändit, ensimmäiset omat bändit, death metallin ja black metallin suhde toisiinsa genren alkuaikoina Suomessa, 90-luvun alku, tape trading-skene, millaisia keikat olivat alkuaikoina, miten alkuaikoina sai tehdä enemmän töitä äänitteiden leviämisen eteen jne. kuin nykyään, kirkonpoltot ja niihin suhtautuminen, alkuaikojen levyjen soundit, black metal ideologisesti, suhde kaupallisuuteen ja julkisuudessa olemiseen, distrot ja lafkat, aito underground vs. esille pääsemisen vuoksi tehdyt kompromissit, synkkä energia, mystisyys, okkultismi, satanismi, mitä black metal merkitsee eri ihmisille, suomalainen mytologia ja suomalaisuus black metalissa, suhde uskontoihin yleensä, juutalaisuus, kristinusko, islam, NSBM, hautakivien potkiminen, genren pioneerien rikosrekisterit, Antifa, keikoista, kommelluksista ja porttikielloista, suomalaisen genren ominaispiirteistä, black metallin suosion tilasta ja tulevaisuudesta, naisen asemasta black metal-skenessä.

Mainion paketin jo useampaan kertaan katsoneena ei voi muuta kuin suositella sitä kaikille aihepiiristä kiinnostuneille ja toivoa, että Loputon Gehennan liekki vol. 2 ilmestyisi joku päivä.

Dokumentissa on bonuksena Sami Kettusen tekemä 21 minuutin dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa, joka käsittelee kotimaista melumusiikkia, sen skeneä. Muutama sana tästä dokumentista löytyy Loputon Gehennan liekki-dokumentin siteerauksien jälkeen alta.

 – – –

Siteerauksia Loputtomasta Gehennan liekistä:

Clipboard03

Mä haluun kaikille vaan tuhoa, kuolemaa ja tuskaa, pimeyttä.

(…) Ja sit mä aloin kuuntelee sillon Bathoryä, tiekkö, Celtic Frost, niin se oli vaan että vittu fuck ass, saatana, sen jälkeen sit lähti, tää on mun juttu!

(…) Islamin uskonto, se on ihan perseestä. Siis se on ihan, jumalauta, nehän tappelee siellä keskenään koko ajan. Ihan perkele, vitun ählämit, saatana. Tappakoon toisensa. Se ei mua kiinnosta vittu pätkääkään. Saatana, vittu, nussikoon saatana äitiänsä ja mummoo, vittu.

(…) Mä oon kristinuskon vastainen. Kyllähän mä totta kai haluisin et kirkot palais. Mutta se on Suomessa niin helvetin vaikeeta.

Vittu mä vihaan punkkia! – Lord Satanachia

Clipboard06

Jotenkin tykkäsin niistä 80-90-luvun vaihteen jutuista siinä mielessä et se ei ollut se musiiki mikä määritteli vaan aate, ton asian. Nykyään tuntuu et se on muuttunu, et se on mukamas tietynlainen genre vaikka se on nimenomaan se aate, mikä määrittelee – Wrath

Clipboard23

Kuunneltiin paskaa musaa ja tehtiin ite parempaa.

(…) Paljonko tästä on aikaa…? Rikos on vanhentunu! No ni! No meikä, semmonen lavallinen veripulloja, potkasin yleisöön… voi vittu kun sitä lens sitä verta! – Demonos Sova

Clipboard04

Mut se että sä olet tuolla valtavirran rajamailla ja tuot sanomaa julki, se tarkottaa et sulla on niitä nuoria, uusia käännynnäisiä tähän, joka pystyis niinkun kyseenalaistamaan sen totuuden mitä valtiovalta ja yleinen tää normisto sulle pumppaa. Sen tähden mun mielestä on melkeinpä velvollisuus olla tuolla ulkona ja tuoda julki sitä sanomaa. Et ehkä, en sano että mikä on niinku porttiteoria tai kynnysteoria vaan siellä voi olla hc-tavaraakin suoraan ihmisten naaman edessä, että, se on kivisempi tie kun se, että pysyisit undergroundissa. Mun mielestä se on suhteellisen helppoa olla tavallaan haastamatta koskaan, että jos sä oot suljetussa piirissä, kaikki tuntee sut, teet uuden julkasun toisensa perään, niin jee jee, hyvä meininki, kukaan koskaan ees joudu kyseenalaistuksi tai haastetuksi millään tavalla, mut sitku meet sinne niin sut haastetaan paitsi omien joukosta myös sieltä valtavirrasta, niin sitte joutuu asettaa itsensä ristituleen. Aina kovimmassa paineessa hioutuu parhaimmat timantit, että siinä mielessä itellä on usko siihen, et kantsii käydä heittää kaikki peliin niin sanoakseni.

(…) Tietyl taval sitä ollaan sodassa, miehittävää uskontoa vastaan kumminkin, että on onks ne nyt rikoksia millä mittapuulla jos halutaan tuhota vastustajan symboleita. Et, moni nuori soturi on tehny näit juttuja ja mikäs siinä. Siin on aikanaan miekkalähteyksellä tuotu Suomeen kristinuskoa ja meiän vanhat uskomukset pantu kasaan niin mun mielestä se on ihan reiluu viel nykypäivänäki sitten, jos pienet terroristisolut pistää vastaan tätä meininkiä – Victor

Clipboard24

Harhaluulo, että pitäis tehä kompromissejä sen takia, että vois saada suurempaa näkyvyyttä tai vaikutusta ihmisiin, niin se on täysin niinku valheellista, koska monet bändit on jo todistanu nyt sen, että ei tarvita kymmenienkään tuhansien levyjen myyntiä, sitä, et sun tarttis tehä yhtään kompromissiä tai yhtään kirjottaa, pyytää anteeks keneltäkään mitä sä sanot vaan kun sä tarpeeks kauan vaan painat, niin ei se vaadi sitä että sun pitää antaa periks vaan kyl se muu maailma antaa periks ennemmin – Satanic Tyrant Werwolf

Clipboard05

Saatanallisuus on se peruslähtökohta, mistä liikutaan. Asiat jotka menee liian kauas siitä saatanallisesta lähtökohdasta, niin sillon kun se unohdetaan kokonaan ja keskitytään johonkin muuhun, niin sillon mun mielestä puhutaan jostain ihan muusta kuin black metallista, joka niinkun black metal, on määritelmä, sitä et on saatanallista metallia – Molestor Kadotus

Clipboard13

Saatana on Saatana ja se on niinku ultimaatumi paha. Se on tietysti aina se ylimmäinen.

Black metal, jollekin ei vittu maistu se, niin painukoon vittuun – BlackGoat

Clipboard17

Jos sitäkin miettii et mitä black metal on, niin ohan se niin erilaisia asioita, että tota, toisille se voi olla pelkästään tätä goat-metal-osastoa ja toisille se saattaa olla lähenpänä luontomystiikkaa ja kaikkea siihen liitoksissa olevaa, että tota kyllä mä näkisin sen mieluummin rikkautena tämän että siinä samassa kentässä pystyy operoimaan justiinsa nää tällaset yhtyeet jotka nojaa pidemmän päälle vaikka siihen omaan kansaan, oman kansan historiaan ja kaikkeen siihen liittyvään ja sitten tosiaan nämä, jotka pohjaa tosiaan sitten enempi tähän, ehkä perinteisiin black metal-teemoihin.

(…) Nuorisolla on aikaa ja voimaa ja aktiivisia nuoria niin nuorelle tekevälle sattuu, että tota, aina välillä joku jossain roihahtaa ja jotain kaatuu et, en mä sano et se väärin on, missään nimessä, että, että, mut onhan se totta et siin on sitten seki puoli et siin on tää yhteisöllinen vaikutus sit siihen kirkkoon, et kyllähän jos kirkko palaa jossain niin sehän tuo kristillistä porukkaa vaan lähemmäs toisiaan.

(…) No, totta kai siis aina on paikkansa sillekin taistelulle sitä (kristinuskoa) vastaan ja kirkko on omalla osallaan esimerkiks edesauttaa monikulttuurisuutta ja muita arvoja jotka ei niinku oo hyviä, et kyllä siinä sitä pahaa on edelleen siinä kristinuskossa, mutta siltikin mä näkisin asian niin, et mieluummin mä rintamalla olisin kristityn suomalaisen rinnalla taistelemassa muslimeita vastaan, kun päinvastoin, esimerkiks – Stormheit.

Clipboard18

Sen ainakin pystyy sanomaan et ei tää mikään kuoleva luonnonvara ole. Et selekeesti on sitä… no, minnekä se liekki katoais, kyllä se palaa niinku loputon Gehennan liekki – Spellgoth

Clipboard12

Se on helppo sanoo, ei oo olemassa semmosta brutaalia black metallia tyyliin Australia-black metal tai jenkki joku havohei-osasto, ni ei sille vaan oo olemassa naisfaniryhmää. Et sit on olemassa semmonen melodinen, poppiin päin hintahtava black metalli mikä vetoaa myös naisiin, tai et siel on kynsilakassa olevii jätkii niin se aina vetoaa naisiin, mutta, se on mun mielestä yksiselitteinen asia, että black metal on ytimessään miesten musiikkia ja se ei oo mikään tasa-arvo kysymys eikä mikään tämmönen, että naisilla on oikeus johonkin vaan, se on miesten musiikkia ja piste – Mikko A.

Lopuksi vielä bonuksena kommentti dokumentista Jouko Piholta:

Mesikämmenen blogi pyysi minulta kommenttia koskien “Loputon Gehennan liekki” -dokumenttia. On hiukan hankalaa kirjoittaa kommenttia, kun on voinut nähdä vain 59 sekunnin trailerin. Mutta ehkäpä jo trailerin alussa jonkun black metallistin julkituoma filosofia tiivistää kaiken: “Saatanallisuus on peruslähtökohta.” Saatanallisuus on myös loppukohta, kun saatananpalvojat joutuvat kuolemansa jälkeen samaan paikkaan kuin Saatanakin eli helvetin tuliseen järveen. Siellä ei enää lauleta bassoja rymistellen Saatanan kunniaa, vaan vaikerretaan hampaita kiristellen suuressa tuskassa ja rikinkatkuisten myrkyllisten kaasujen vaivaamina hirveässä pimeydessä. Mutta sitä saa mitä tilaa.

– – –

Romua, ruiskeita ja rutinaa

Loputon Gehennan liekki-dokumentin bonuksena löytyy 21 minuutin dokumentti suomalaisesta melumusiikista, sen skenestä. Kuten DVD:ltä löytyvä pidempikin dokumentti, myös sen perästä löytyvä meludokumentti on lajissaan ensimmäinen kotimainen laatuaan.

Äänessä dokumentilla ovat: Mikko A. (Grunt, Freak Animal), Pentti Dassum (Umpio), Pasi ja Tiina (Aunt Mary, Bizarre Uproar), Jonte Storm (U.N.D., WoUNDead), Toni Myöhänen (STROM.ec., Eleczema), Niko (Manic/Depression), Pekka PT (Gelsomina, Sick Seed), Tommi Keränen (Rulla, Keränen), Ilkka Vekka (Haare), Jussi (Golden Rain) ja Basse (Halthan).

Haastatteluissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: miksi kuunnella melua?, voimaelektroniikka 80-luvun alussa, miten nopeasti meluskenessä on tapahtunut muutosta, meluskenen alkuajoista, vaikutteista, instrumenteista, kontaktimikeistä, neliraitureista, c-kasettiformaatista, live-esiintymisistä ja niiden innostavuudesta sekä ekstaattisuudestakin, keikkojen yleisömääristä, pahennusta aiheuttaneista jutuista livenä, kituvat hiiret, jyrsijät, runkkaaminen, viiltely, ”perusnöyryytys”, ”fasistiset arvot”, ihmisoikeudet, ”vihamielinen sanoma”, genren julkaisujen painosmäärät, julkaisujen spesiaalisuus paskaisine Raamatun sivuineen kaikkineen, Suomi-skenen arvostuksesta maailmalla ja Suomi-skenestä yleensä.

Kuten Loputon Gehennan liekki, myös Romua, ruiskeita ja rutinaa on varsin informatiivinen ja hulppeakin paketti. Meludokumentin suurin heikkous on sama kuin black metal-dokumentissa: Molemmat ovat liian lyhyitä.

 – – –

Siteerauksia Romua, ruiskeita, rutinasta:

Joutuu itelleen jollain tavalla selittämään, et minkä takia kuuntelis musiikkia, kun taas muut joutuu keksimään tekosyitä et minkä takia ne kuuntelee melua et mikä siitä tekee kuuntelemisen arvoista, niin ite nykysellään välil miettii et minkä takia jaksaa kuunnella jotain perusrumpukomppia tai minkä takia joku kitara on mielenkiintonen soitin kun siin roikkuu vaan muutama kieli mitä rämpytellään.

(…) Perinteinen tämmönen industrial-musiikin lähestymistapa on se, että taiteilija esittää provosoivat materiaalit suoraan yleisölle ja se on, oletetaan et yleisö on siinä määrin aktiivinen et ne ei oo siel ottamassa vastaan mitään saarnaa eikä ne oo kuuntelemassa että joku kertoo niille miten asiat on – Mikko A.

Clipboard37

Mie tykkään sellasest käsintehdyst meiningist, että joku, upottautuu siihen sellaseen melun tekemiseen ja nimenomaan siis se, että sitte tehään käsin. Kyl mie ymmärrän että tietokoneit käytetään sun muuta näin, ajat muuttuu ja kaikkee ja ihmiset tykkää sellasest soundista, mut tykkään että se tehään… käsin. Nauhalle. Voihan sen tietty nauhottaa monel muullakin taval mut, käsintehtyy, ehdottomasti. Sen nyt voi käsittää ihan miten tahansa, mut ihan pelkkää hiirennaksuttelua en niin ite välitä siitä, ehkä nyt joissain bändeis – Niko

Sen miten soitan, niin varsinkin livenä on, jollain tavalla koitan et homma ei oo enää hanskassa, täysin. Ja mutta että se on siis semmosta niinku tämmöstä peräruiskeen tavalla innostavaa, tota niin, vääntömomenttia – Tommi Keränen

Clipboard41

Se jotenkin lähti se, tuli semmonen idea et tota, tai semmonen visio et tota, et sais jotenki… niinku perse ja sielt tulee paskaa. Sitä ruvettiin pyörittelee. Vedettiin Tiinan perseeseen (…) Se näyttää jotenkin paljon paremmalta kun se tulee naisihmisen pyllystä tulee se tuote – Pasi

Mä jätän sen natsipervoilun muille, koska tota, siihen on tekijänsä ja ne on alallaan hyviä – Ilkka Vekka

Tekstit käsittelee rakkauden ongelmia ja tämmöstä, vähän semmosta turhautuneisuutta rakkauden kentässä, et miten sä käyttäydyt jos vaikka oot tosi rakastunut johonki ihmiseen ja sä et saa mitään vastakaikua ja siitä sitte edespäin, mihin se saattaa sit mennä jos tykkäät liikaa jostain ja sit toinen sanoo sulle et ei käy mut sä silti tykkäät ja haluut viedä tätä parisuhdetta eteenpäin, vaikka toinen osapuoli ei oliskaan mukana. Et ku sitä rakkautta ei sit löydykään vastaikkaisesta sukupuolesta nii totta kai sä sit katot pornoo ja vedät käteen – Jussi

Clipboard44

Sanotaan näin et se on muutaman vuoden sisällä, se on noussu ihan helvetin hyvin, siis silleen niinku että porukka on enemmän yhteyksissä, sanotaan 4-5-vuotta sitten ei ollu mitään semmosta Suomi-skeneä. Ja nytte Suomi-skene on tunnettu ulkomailla, itse asiassa sehän on ihan vitun arvostettuu tällä hetkellä – Basse

Clipboard38

Trendiä ei seurailla samaan tapaan ku ulkomailla, tai Amerikassa ehkä lähinnä – Pekka PT

Kyllä täällä on aina ollu tosi omat kuviot, ja siitä tosi ylpee – Pentti Dassum

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta DVD täältä.

Rokumentti NettiTV – Haastattelussa ohjaaja Sami Kettunen (Loputon Gehennan liekki).

Imperium.net: Sami Kettunen, Loputon Gehennan Liekki -dokumentti.

Read Full Post »

blutleuchte

I made an interview with Gerhard Hallstatt earlier this year. Among other things I asked Gerhard about his book Blutleuchte. If you want to have a good introduction to the following brief book review, I recommend you to read the interview.

Blutleuchte is a compilation of Gerhard Hallstatt’s writings from the 90’s. The texts appeared originally in Gerhard’s pre-internet era Aorta and Ahnstern publications, which were ”home-made bi-lingual booklets done with typewriter, copying machine, and stapler”, to quote Ph.D. Joscelyn Godwin who wrote foreword to the book. Twenty nine issues of Aorta and Ahnstern were published altogether.

The 324-page book is a nice, stylish hardcover, not a product of ”kitchen-table industry” like the original publications. The English edition of the book, published by :AJNA:, is printed on soft recycled paper with wine red and chestnut brown text. Binding is in red cloth and on the front cover there is a duo-tone inset photo. The book contains sixteen pages of b/w-photos from Gerhard’s archives.

The book’s description contains the following info on its contents:

– – –

photoplates2Foreword by Joscelyn Godwin

Lucifer Rising: Kenneth Anger

Konnersreuth- Therese Neumann and her bleeding stigmata.

Night of the Stigmata- the pagan drums of Calanda.

Anubis- focusing on one art performance of Joseph Bueys.

Schwarzkogler- of the Aktionists, including an interview with Hermann Nitsch.

Karl Maria Wiligut.

Katharsis- The Search for Otto Rahn.

Castel del Monte.

Corneliu Codreanu.

The Blue Light: Leni Riefenstahl.

Montsegur- the Cathar caste.

Z’ev- rhythmajik; with an interview.

Storm Songs- Gardner, Clutterbuck and the witches who kept Hitler from attacking Great Britian.

Blutleuchte- Alfred Schuler and his cult of the Blutleuchte.

Leonora- Max Ernst’s lover and muse.

Angizia.
Fidus.
Mithras.
photoplates3Blood Axis- with an interview with Michael Moynihan.

Oskorei- the article that originally appeared in Lords of Chaos, including an interview with Varg Vikernes.

Viktor Schauberger- “green visionary”, “technosophical revolutionary”, flying disc pioneer.

Lucifer Rising- an interview with Kenneth Anger.

Baptism of Fire- Ernst Jünger.

Hidden World.

Heidnat : Heathan Homeland.

Brown Magic- a scatological piece.

Field of Force- crop circles.

Feathered Dreams- a psychdelic journey brough on my “narrische Schwammerln”.

Andreas Epp- flying discs, UFO’s, BMW and strange alliances after WWII.

Blutleuchte should be viewed as a meta-historical compendium. The book becomes a romantic vision of Gerhard’s own personal take on many topics that have inspired many and grown into popular themes within the industrial, neo-folk, heathen and black metal underworlds.

Gerhard’s research, along with magical-mystery tours to various cultic sites and interviews with prime players in the world of art, music and culture, culminate in a passionate narrative drawn from primary documents, heretical and sacred writings, philosophical treatises, psychotropic experimentations, and experiential learning.

The book works through Gerhard’s enthusiasms for various persons and movements, religious sites, architectural accomplishments, natural mysteries, celebratory festivals and scientific advancements.

– – –

Throughout the book there is a strong and evident current against what Gerhard calls Panzermaterialismus. He explains the word in a footnote: “Panzermaterialismus – A word I invented. There used to be the term Panzerkommunismus – for communists conquering the world not with ideology but with the power of tanks. Panzer means tank. It is a metaphor for a brutal capitalism/materialism”.

Gerhard is an artist who seeks beyond the mere material, evident reality. The articles reflects this in fine descriptions of subjective experience in Gerhard’s search. The articles are a fascinating record of a romantic, esoterically inclined seeker. Those who share this spark with Gerhard will find this book very inspiring. Those who are familiar with Gerthard’s music will get a whole new dimension to it with what this book contains.

This is a unique and beautiful book. I highly recommend it.

photoplates

– – –

Related:

Write with blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Aorta mail-order in Facebook.

Blutleuchte in Facebook.

Blutleuchte reviewed by Gangleri.

Read Full Post »

rivologi1Pekka Siitoimesta inspiraatiota ammentavien bändien ja artistien määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Näistä kaikista konseptuaalisesti ja myös musiikillisesti äärimmäisin on Rivologi, joka bändin nimeä ja lyriikoita myöten on täyttä Pekkaa. Mesikämmenelle oli kunnia haastatella bändiä.

– – –

Taustaa

Milloin, missä ja millaisissa olosuhteissa idea Rivologista syntyi?

Idea syntyi hämärissä olosuhteissa 2008 Musta Magia ykköstä lukiessa ja primitiivistä mustaa metallia kuunnellessa, muistaakseni ei ihan selvin päin.

Keitä bändissä vaikuttaa? Oletteko kovia sotilaita, juoppoja ja pukkeja?

Bändissä nimenomaan soittaa vain todellisia miehiä, eli sotilaita, juoppoja ja pukkeja.

rivologi2Bändin tähän mennessä tekemät julkaisut? Mihin niistä olette tyytyväisinpiä?

Rivologi: s/t demo 2008, Aamuruskon Pojat ja Tyttäret-split demo (S.A.D.O.S. yhtyeen kanssa) 2009, Sexuaalisuus Ja Saatanan Palvonta-demo 2013. Lisäksi parilla kokoelmalla on biisejä, v/a Lost Tapes of Bestial Burst kasetilla muualla julkaisemattomia. Ekaan demoon ja viimeisimpään Sexuaalisuus… demoon tyytyväisimpiä, ne on just sellaista kuin tarkoitus.

Rivologin konseptiin kuuluu Pekan tekstien käyttö lyriikoissa – mikä toimii hienosti. Oletteko missään vaiheessa kuitenkaan miettineet kirjoittavanne täysin omia tekstejä?

Tuohonhan koko orkesteri pohjautuu, itse ei siis sanoituksia kirjoiteta. Pekan tekstejäkin muokataan korkeintaan hitusen, että sopivat säkeistöiksi. Pekalta löytyy hyvää tekstiä ammennettavaksi, ehkä jatkossa teemme myös enemmän UFO ja/tai NS-henkisiä julkaisuja.

Siitoin on selvästi Rivologin suurin inspiraation lähde. Mitä muita inspiraation lähteitä Rivologilla on, musiikillisesti?

Musiikillisia esikuvia esim. VON, Profanatica, vanha Impaled Nazarene, Ildjarn jne., sellainen ´90-luvun alun rajumpi black metal.

rivologi3Miten itse kuvailisitte Rivologin musiikkia?

Okkulttinen musta metalli, pohjana Pekan musta magia.

– – –

Siitoin

Oletteko Pekka-materiaalien keräilijöitä? Mitä Rivologin Pekka-kokoelmista löytyy? Suurin aarre?

Pekka kamaa tulee haalittua kun sopivalla hinnalla tulee vastaan, mutta ei varsinaisesti metsästettyä tai käytettyä hirveitä summia. Omistuksessa loppupeleissä aika vaatimaton kokoelma: pari lehteä joissa haastattelu, neljä kirjaa, Nauravat Natsit-bootleg ja kopio alkuperäisestä kasetista, kopiot Pekan kasettijulkaisuista, elämänkerta kirja, jotain ehkä unohtui. Suurin aarre hengentieteellisessä mielessä kopio kasetista, jolla Pekka haastattelee poikaansa Petriä tämän ufokokemuksista (kutsuen tätä “Pepiksi”, hämärää…).

Tapasitteko koskaan Pekkaa?

Ei.

Mikä Pekassa oli parasta? Kiinnostaako teitä Pekan ajatuksissa, toiminnassa ja julkaisussa missä määrin muutkin osa-alueet kuin hengentiede ja rivologia?

Kaikki toki kiinnostaa politiikasta ryyppyporukoihin. Pekka oli täydellinen puuhamies monessakin asiassa.

Oletteko juoneet Pekan reseptillä tehtyä kiljua?

Tämä vielä kokematta, onpahan jotain mitä odottaa tulevaisuudelta.

rivologi5Pekan parhaimmat kirjat? Miksi juuri nämä kirjat? Mitä muita ajatuksia teillä on Pekan tuotannosta?

Kallistuisin Musta Magia-kaksikkoon: vanhan kansan taikoja, ikivanhaa salatiedettä ja Pekan purevia kommentteja hyvässä suhteessa. Pekan teksti toimivaa ja kirjojen parissa viihtyy useammankin kierroksen. Monta kirjaa puuttuu vielä omista kokoelmista.

Pekan kulttiasema -ja suosio on ollut viime aikoina kovassa nousussa. Rivologi on tästä eräs mainio esimerkki. Miksi mielestänne Pekan maine ja suosio on ollut viime vuosina ilmiömäisessä nousussa?

Varmaan materiaalin saatavuus internetistä ja miehestä vuosia levinneet legendat ovat tehneet tehtävänsä. Muistissa on ´80- ja ´90-luvut, kun miestä vastustettiin oikeasti kulmat rutussa. Nyt punkkaritkin uskaltaa diggailla avoimesti kun Pekka on kuollut, eikä enää pelottava joukkoja organisoiva natsijohtaja. Oudolta tuntui katsoa näin jälkeenpäin Mediapeli-ohjelman keskustelua, jossa paheksuttiin Sieg Heil Suomi-dokumentin näyttämistä televisiossa moraalittomana.

Mitä mieltä olette siitä, että Naantalin kaupunki ei ostanut Pekan kuoleman jälkeen Krappula-kiinteistöä ja Pekan kuolinpesää ja tehnyt niistä Pekka-museota? Kuinka suuri kulttuurihistoriallinen vahinko tässä tehtiin? Olisiko Pekka-patsas edes jonkinlainen tämän munauksen paikkaus Naantalin kaupungilta?

Kyllä Pekka vähintään patsaan ansaitsisi, tosin vahva underground-henkinen muisto on vähintään yhtä pysyvä!

Kuinka usein Pekan kaltaisia suurmiehiä mielestänne syntyy?

Harvoin, Pekan kaltaista tuskin enää koskaan. Rooli valtakunnanjohtajana ja julkisena Saatanan palvojana kovan luokan touhua, ei nuoremmista sukupolvista löydy vastaavaa munaa.

– – –

Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta

rivologi6Oletteko tyytyväisiä uuteen kasettiinne, Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta?

Ehdottomasti seisotaan sen takana sataprosenttisesti.

Kuinka suuri painos kasetista on?

Olisikohan pari sataa, eivät heti lopu vaikka rajoitettu painos onkin.

Miten kasetin biisit syntyivät?

Rivologin biisit syntyvät aina hyvin spontaanisti, kunhan tunnelma on luotu kohdalleen. Musiikki luodaan ritualistisessa tunnelmassa, jonka jälkimainingeissa etsitään säveleen sopiva Pekan teksti ja taas on yksi mestariteos valmis.

Kuinka monen promillen humalassa Rivologi kuulostaa parhaimmalta?

Mahdollisimman monen. Kovan ryyppyputken jälkeen lievässä hulluudessa.

Mikä on naisen oikea hengentieteellinen asema?

Mies rakentaa ja taistelee, nainen tukee miestään ja luo elämää.

Miksi pelkkä paneskelu sellaisenaan ei ole oikeaa Saatanan palvontaa?

Vaatii asian pyhittämistä Saatanalle ja tiettyjä rituaaleja.

Oletteko ”kovia kullimiehiä”?

Tottakai!

rivologi7Parhaat pornolehdet? Millaista on paras rivoilu?

Joku´70 luvun Ratto-lehden rivoilu parasta. Ei liian siloiteltua, eikä tämän päivän tosi hardcorea, vaan sellaista “emäntä pyllisti navetassa”-tyylin aitoa menoa.

Millainen on jumal-olento Saatana ulkonäöltään?

Saatana voi näyttäytyä eri hahmoissa, mutta aina loistavana.

Kuulutteko Turun Hengentieteen Seuraan?

Ei ainakaan tällä hetkellä. Vaasankadun Hengentieteen Seuraan kuulutaan kyllä.

Millaisen vastaanoton kasetti on saanut? Miten black metal-piireissä Rivologiin suhtaudutaan?

On tuotakin kasettia vähän kehuttu ulkomaita myöten. Palautteen määrä kuitenkin erittäin vähäistä verrattuna ensimmäiseen nauhaan, joka sai aikaan varsinaisen palvontatulvan.

– – –

Tulevaisuus

Mitä voimme odottaa Rivologilta seuraavaksi? Uusia julkaisuja, keikkoja, muuta?

Tulevaisuus näiltä osin auki, eiköhän uutta julkaisua taas jossain saumassa.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Rivologin tekee onnelliseksi rivoilu, hengentiede ja juopottelu!

– – –

Mesikämmen kiittää Rivologia haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Pekka kohtaa black metallin.

Bestial Burst – Finnish metal label & distro (Rivologin julkaisija).

 

Read Full Post »

rivologi1Ilmassa oli oikeat merkit. Mesikämmen oli käynyt parin naisen seurassa pitkähkön keskustelun sepalus huomaamattaan täysin auki. Tämän jälkeen oli vuorossa Juvekimin omistajaan sattumalta törmääminen kesken tämän muuton uuteen osoitteeseensa. Juvekimin Kimmo osasi heti kertoa Porno-Pekan kadonneet rivoilut-postiin viitaten, että hänellä on ollut myynnissä Pekan kuolinpesästä paljonkin Pekan ottamia pornokuvia. Pekka ei itse ole näissä kuvissa esiintynyt, mutta ainakin yhdessä kuvassa Pekka on kuitenkin ollut jonkun rehevämmän alastoman naisen kanssa niin, että nainen on pidellyt Pekan kalua kädessään. Kaiken tämän jälkeen ei lainkaan yllättänyt, että Mesikämmenen postilaatikosta löytyi Rivologin uusi c-kasetti Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Ensimmäiseksi tuli huomattua, että vastapuolen henkivallat olivat myöskin olleet liikkeellä, sillä postilaatikossa odotti Rivologin lisäksi myös Leo Mellerin eräs saarna-CD. Tämän lisäksi Rivologi-kasetti oli saanut osakseen varsin kovan kolhun. Jokin terävä esine oli lävistänyt sinällään hyvin pakatun kasetin pahvipakkauksen ja myös kasettikotelon kannen ja kansipaperit – lävistäen samalla kuvassa Pekan alaselän. Valkoisen valon joukkojen isku oli kuitenkin ollut liian heikko, sillä itse kasetti oli moitteettomassa kunnossa.

rivologi3Rivologi on valinnut julkaisuformaatikseen vanhan kunnon c-kasetin. Kasetti on präntiltään pro. Kannet ovat mustavalkoiset ja asiaankuuluvan karun mustavalkoiset. Niistä löytyy kasetin viiden kappaleen nimet ja sanat, jotka ovat Rivologille perinteisesti Pekan omia tekstejä, sekä pari kaksiulotteista kuvaa Pekasta eräiden Vehmaalla järjestettyjen mustien messujen tiimoilta.

Kasetilta löytyvät kappaleet: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta, Pillusi, Köyhän juopon loitsu, Hirviön näköiset karvaiset pirut, sekä Spermaa kahvikupeissa.

Asiaa tuntevat arvaavat jo kappaleiden nimien perusteella, että sanat ovat pitkälti Pekan Musta magia-teosten teksteihin pohjautuvia. Poikkeuksena tähän on kappale Pillusi, joka pohjautuu Pekan vuonna 2000 Turun Sanomiin jättämään muistokirjoitukseen vaimolleen sanomalehden kuolleet-osastolle. Kappaleen sanat kuuluvat edellämainitun pohjalta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan näin: Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt on pillusi kylmennyt.

Kappaleiden väliltä löytyy Pekan itsensä lukemana tekstiä 70-luvulla tehdyltä Turun Hengentieteen Seuran nauhoitteelta Uuden ajan hengentieteen historia.

Musiikillisesti Rivologi on primitiivihköä black metallia, jota hallitsee kähisevän ähkivät vokaalit ja samoja riffikuvioita toistava kitara. Bassokin kuuluu, kun asiaan kiinnittää huomiota. Rumpuja ei kuulu, vaikka ehkä ne siellä jossain taustalla ovat – tai sitten eivät. Black metal-kulttuuria nykyään melko vähän tietävälle Mesikämmenelle tulee kasetista joinain hetkinä mieleen Blasphemyn Blood upon the altar-demo. Kappaleiden tempo ei ole hidas, muttei mitään tappomättöäkään.

Mikäli kuuntelija on Pekka-diggari ja black metallin ystävä, osuu Rivologi varsin hyvään maastoon. Maailmassa ei tällä hetkellä ole toista näin Pekka Siitoin-obsessoitunutta bändiä tai musiikkiprojektia. Koko Rivologin konsepti on täyttä Pekkaa, aina bändin nimestä sen kappaleiden sanoihin asti. Tässä Rivologi on täydellisen uniikki – toista vastaavaa kun ei ole. Mikäli kuuntelija taas ei ole Pekka-diggari, saattaa kasetin kuuntelukokemus jäädä vähemmän hetkauttavaksi.

Rivologin primitiivinen black metal kuulostaa Mesikämmenen korvissa lajissaan varsin mainiolta. Tässä on lähtökohtana tietysti se, että Mesikämmen on itsekin vähintään päälakeaan myöten uppoutunut pekkalogiaan. Mesikämmenen on vaikea sanoa, mitä tämän olotilan ulkopuoliset tästä nauhasta sanovat. Asian suhteen löytyy varmastikin koko skaala pitää-en pidä-ja-siltä-väliltä-tuntemuksia.

On selvää, että Rivologia tehdään rakkaudesta asiaan. Tätä Mesikämmen, ja varmasti moni muukin Pekka-diggari, arvostaa. Tämänkin kasetin myötä itse rivologin, Pekka Siitoimen, henki elää tässä maailmassa jälleen hieman kauemmin, toisintaen myyttiään ja vahvistaen sitä kulttuurissamme. Tämä on alkuperäisen rivologin näkökulmasta varmastikin aivan helvetin hieno asia.

rivologi4Pekka ei elämänsä aikana kuullut black metallia ehkä ensinkään. On epävarmaa, mitä hän itse olisi tuumannut Rivologista. Mesikämmenen arvio on, että Pekka olisi arvostanut Rivologia, vaikkei ehkä olisi tällaista musiikkia itse kuunnellut. Mikäli joku Bill Haley tai Elvis Presley-tyyppinen artisti alkaisi tehdä Pekkaa Rivologi-konseptilla, olisi meininki kenties enemmän myös edesmenneen rivologin oman musiikkimaun mukaista.

Kovimmille Pekka-diggareille ja aihepiirin keräilijöille Rivologin uusin tuotos on tietysti pakkohankinta.

Lopuksi vielä mainittakoon, että Rivologista on näillä näkymin tulossa haastattelu Mesikämmenen blogiin.

Rivologin limited edition kasettia Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta myy Bestial Burst.

– —

Aiheeseen liittyen:

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Pekka kohtaa black metallin.

– – –

Read Full Post »

RivologiRivologilta on ilmestynyt uusi nauha, jota saa tilattua Bestial Burstilta. Info kasetista kertoo:

“RIVOLOGI – Sexuaalisuus ja Saatanan Palvonta cassette 6 e (FIN New, limited edition pro-cassette. 5 Songs of Pekka Siitoin obsessed occult Black Metal.

Check out songs and pics at http://www.reverbnation.com/rivologi Released by Vaasankadun Hengentieteen Seura, distributed by Bestial Burst).”

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka kohtaa black metallin.

– – –

 

Read Full Post »

Older Posts »