Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Barry Soetoro’

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

10/10) Miksi uusi selvitys syyskuun 11. päivän tapahtumista on tarpeen?

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 9/10 löytyy täältä.

Read Full Post »

10 vuotta syyskuun 11. terrori-iskuista – Mitä todella tapahtui? (osa 9/10)

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

9/10) Syyskuun 11. tapahtumien merkitys.

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 8/10 löytyy täältä, 10/10 täältä.

Read Full Post »

Seuraava artikkeli löytyy englanninkielisenä täältä.

Venäjän ulkoministeriö on kirjoittanut presidentti Medvedeville synkeän raportin, jossa varoitetaan, että Yhdysvaltojen “Deep State”-tiedustelu -ja turvallisuusorganisaatiot ovat kasvaneet suuremmiksi, kuin mitä vastaavat elementit olivat natsi-Saksan diktatuurissa 1920-luvulla.

Raportin mukaan natsien Schutzstaffel (joka paremmin tunnetaan “SS”:nä) saavutti valtansa huipun toisen maailmansodan aikana, jolloin yli miljoona saksalaista liittyi sen joukkoihin. Näin organisaatiosta tuli eräs kaikkein pelätyimmistä voimista Euroopassa, erityisesti vuoden 1934 jälkeen, jolloin sen toimivaltaan annettiin myös keskitysleirit, joissa arvioidaan kuolleen lähemmäs 10 miljoonaa ihmistä.

Sitä, että Yhdysvalloista on tullut “natsimpi kuin natseista koskaan”, voidaan pitää häkellyttävänä historiallisena kehityspisteenä. Yhdysvaltain hallinolla on nykyään n. 1271 organisaatiota ja 1931 yksityisyritystä työskentelee terrorismin vastaisissa ohjelmissa. Washington Post tutki äskettäin Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuuden ja tiedustelupalvelun toimia ja varoitti, että niistä “on tullut niin suuria, niin tehottomia, ja niin salailevia, että kukaan ei tiedä, paljonko niiden toiminta maksaa, kuinka monia ihmisiä ne työllistävät, kuinka monia ohjelmia ne pyörittävät, tai kuinka moni yksikkö tekee vieläpä samaa työtä”.

Venäjän turvallisuusekspertit kuitenkin arvioivat, että näissä Yhdysvaltain “Deep State”-joukoissa työskentelee nykyään yli 5 miljoonaa henkeä, kun mukaan lasketaan kaikki Obaman hallinnon alaisena olevat paikalliset, sekä valtion että liittovaltioiden, joukot. Yhdysvaltain talouden lähestyessä täydellistä romahtamistaan nämä joukot jatkavat ennen näkemätöntä Amerikan kansalaisten oikeuksien kimppuun hyökkäämistä, eikä asialle näy loppua.

Esimerkkinä röyhkeästä ylimielisyydestä Yhdysvaltain hallinnon edustaja Mark C. Toner muistutti Kremliä kuluneella viikolla siitä, että “kokoontumisvapaus on perustavanlaatuinen oikeus, johon kaikki ETYJ:n jäsenet ovat sitoutuneet”. Tämä lausunto annettiin sen jälkeen kun Moskovan poliisi oli pidättänyt mielenosoittajia homojen oikeuksia puolustavassa mielenosoituksessa. Mielenosoitus kehittyi väkivaltaiseksi ja poliisi pidätti sekä homojen oikeuksia puolustavia että niitä vastustavia mielenosoittajia.

Se, että edellisen kaltaista moralisointia tulee maailman toiseksi suurimmalta poliisivaltiolta (kommunistisen Kiinan pitäessä ykköspaikkaa), on sisällöltään räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä viime viikolla tapahtui Jeffersonin muistomerkillä Washington D.C.:ssä: Yhdysvaltain liittovaltion poliisit brutaalin väkivaltaisesti pidättivät yhdysvaltalaisen sotaveteraanin, Russia Today:n reportteri Adam Kokeshin ja hänen kannattajansa tanssimisesta tuon muistomerkin luona.

Se, että Yhdysvaltain liittovaltion poliisit pidättivät nämä “terroristitanssijat” Thomas Jeffersonin (1743-1826) muistomerkillä, on ironisessa ristiriidassa sen kanssa, mitä Jefferson edusti. Tämä Yhdysvaltojen perustajiin kuulunut mies sanoi mm. näin: “Hyvän hallinnon ensimmäinen ja ainut päämäärä on ihmiselämästä ja onnellisuudesta huolehtiminen, ei näiden asioiden tuhoaminen”.

Syy siihen, miksi Yhdysvallat tarvitsee nykyisiä poliisivaltiojoukkojaan, sisältyy varoitukseen, jonka Jefferson antoi Amerikan kansalaisille: “Uskon, että pankki-instituutiot ovat vapaudellemme paljon suurempi vaara kuin armeijat”.

Jeffersonin pankkeja koskeva varoitus on erittäin ajankohtainen. Yhdysvaltojen uusin sota on meneillään Libyaa vastaan. Libyan hallitus raivostui, kun sille paljastui, että Obaman oma pankki, Goldman Sachs, oli ryövännyt yli miljardin Libyan varoja. Näyttää siltä, että ainoastaan Muammar Gaddafin tappaminen voi estää tämän asian laajemman paljastumisen.

Amerikan kansalaiset ovat aivan samaan tapaan nähneet heidän oman taloutensa täydellisen ryöstön. Ryöstön takana ovat samat Obaman hallinnon puitteissa toimivat pankkiirit, jotka eivät pyri vähempään kuin siihen, että Yhdysvallat tuhotaan, jotta siitä saadaan velka-orjien kansa, jota hallitsee eliitin korporaatio-hallinto, joka ei välitä pätkääkään vapaudesta tai oikeudenmukaisuudesta.

Eikä asia tähän lopu. Kuten raportoimme toukokuun 18. päivän artikkelissa “Yhdysvallat valmistelee uutta julistusta ‘loputtomasta maailmanlaajuisesta sodasta’”, päätetään näiden uusien amerikkalaisten velka-orjien kohtaloista maailman taistelukentillä, joilla heidät tapetaan, jotta heidän elitistiset herransa voivat tehdä itsestään vielä rikkaampia, kaataessaan miljoonien viattomien verta ahneuden alttarille.

Ne amerikkalaiset, jotka uskovat että Yhdysvaltain poliisivaltion harjoittama brutaali tyrannia ei mitenkään koske heitä, eivät voisi olla enempää väärässä! Esimerkkinä tästä käy vaikka se, että Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuusjoukot alkoivat viime viikolla käyttää uutta “Malintent Detection”-teknologiaa, joka ilmoittaa ihmisistä, joita pidetään “terroristiuhkana”.

Englantilainen kirjailija ja journalisti George Orwell (1903-1950) kirjoitti vuonna 1948 julkaistussa romaanissaan 1984 juuri sellaisesta, mitä poliisi Yhdysvalloissa nykyään tekee: “Oli hirvittävän vaarallista antaa ajatuksiesi vaellella, kun olit julkisissa tiloissa tai valvontaruudun tavoitettavissa. Pieninkin asia saattoi saada sinut ongelmiin. Elohiiri, alitajuinen hermostuneisuus, itsekseen mutiseminen – mikä tahansa, mikä kertoi epätavallisuudesta, siitä, että ‘henkilöllä on jotain piiloteltavaa’. Jo se, että kasvoillasi oli sopimaton ilme oli rangaistava rikkomus”.

Siitä, mitä tulevaisuus näille kerran vapaille amerikkalaisille tuo tullessaan, Orwell kirjoitti myös tämän: “Jos haluat tulevaisuudennäkymän, kuvittele saapas, joka ikuisesti polkee ihmisen naamaa”.

– – –

Mesikämmenen huomio: Jos et tiedä, miten artikkelissa mainittu Goldman Sachs liittyy myös Kreikan kriisiin, kuuntele asiasta talousanalyytikko Max Keiseria. Asiaa eräästä kulmasta sivuten kannattaa lukaista myös edellinen Mesikämmenen blogin posti, “Bilderbergiläinen hallitusneuvottelijamme“.

Read Full Post »

MIKSI UUSI SELVITYS SYYSKUUN 11. PÄIVÄN TAPAHTUMISTA ON TARPEEN?

Syyskuun 11. päivän tapahtumista tarvitaan uusi, aidosti mahdollisimman puolueeton selvitys useammastakin syystä.

Ensimmäinen niistä on se, että sellaista haluaa huomattava määrä ihmisiä, niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. New York Timesin ja CBS:n vuonna 2006 tekemässä kyselyssä 28% amerikkalaisista uskoi, että Bushin hallinto valehteli Irakin lisäksi myös syyskuun 11. tapahtumista. Time Magazine tekemän kyselyn mukaan vuonna 2006 36% amerikkalaisista pitivät ”hyvin todennäköisenä” tai ”melko todennäköisenä”, että heidän hallintonsa jäsenet joko sallivat iskujen tapahtua tai tekivät iskut itse”. Myöskin vuonna 2006 tehdyn Scripps Howard News Servicen kyselyn mukaan 16% amerikkalaisista piti ”hyvin todennäköisenä” tai ”melko todennäköisenä”, että ”kaksoistornien sortuminen New Yorkissa tapahtui salaa näihin rakennuksiin laitetuilla räjähteillä”. Vuoden 2007 Zogby Poll kertoi, että ”51% amerikkalaisista haluaa kongressin tutkivan presidentin ja varapresidentin suhteen syyskuun 11. päivän tapahtumiin”. Vuotta aiemmin, 2006, Zogby Pollin mukaan 45% amerikkalaisista halusi uuden riippumattoman tutkimuksen terrori-iskuista, ja 42% piti 9/11-komission raporttia totuuden peittelynä. Nämä prosentit perustuvat moniin tässäkin artikkelissa (katso tämän artikkelin aiemmat osat) esitettyihin virallista tarinaa epäileviin kysymyksiin, jotka ovat vakavia ja joiden kysyminen on massiivisen todistusaineiston valossa hyvin perusteltua. Viralliselle tarinalle kriittisten ihmisten ja 9/11-Totuusliikkeen kannatus kasvaakin vuosi vuodelta.

Toinen syy on siinä vanhassa totuudessa, että jos historiassa tehdyistä virheistä ja petoksista ei opita, sellaisilla asioilla on suurempi todennäköisyys toistua. Samalla koko länsimaisen oikeuskäytännön uskottavuus kärsii, jos todellisia syyllisiä merkittävistä rikoksista ei laiteta teoistaan lain eteen vastuuseen. Jos syyskuun 11. virallinen tarina perustuu valheisiin, kuten huomattava osa ihmisistä uskoo, pitäisi hyvin monen tuon päivän tapahtumista seuranneen asian mennä aivan uuteen valoon ja harkintaan (kts. tämän tiimoilta tämän artikkelin osa 9/10). Ja jos kaikkien näiden virallista tarinaa epäilevien ja uutta tutkimusta vaativien äänet onnistutaan vaientamaan, voi ehkä alkaa miettiä sitä, elämmekö demokratiassa nykyään ensinkään.

Oman epäilyttävän varjonsa asiaan luo oikeustoimien osalta päivän asiaan sekin, että kukaan tuona päivänä massiivisesti virantoimituksessaan epäonnistunut henkilö ei ole saanut minkäänlaisia sanktioita päivän tapahtumien vuoksi. Päinvastoin. Monia syyskuun 11. päivänä tehtävissään epäonnistuita on palkittu eri tavoin, mm. korkeampiin virkoihin nimittäen, ja heitä laitettiin tapahtuman jälkeen huomattaviin Yhdysvaltojen ulko- ja sisäpolitiikkaan vaikuttaviin asemiin. Jokainen, joka on vähääkään tarkemmin perehtynyt siihen, mitä syyskuun 11. tapahtui, ei voi olla huomaamatta, että laajemmassa tapahtumien kuvassa on aivan liikaa suuri määrä huomattavia ”sattumia”, jotka laittavat virallisen tarinan tapahtumista äärettömän epäilyttävään valoon.

Myöskään ensimmäistäkään syyskuun 11. iskujen väitettyä tekijää ei ole tuomittu oikeudessa. Todisteita iskujen suhteen ei ole siis oikeudessa osoitettu todeksi. Tosia on, että lähes kaikki iskuihin liittyvä aineisto on luokiteltu salaiseksi eikä luotettavaa, puolueetonta tutkimusta asiasta ole tehty. Se, että Yhdysvaltojen puheet Irakin joukkotuhoaseista Irakiin hyökkäämisen syynä osoittautui myöhemmin karkeaksi valheeksi, ei varmasti vähennä epämääräistä ja epäilyttävää auraa, joka liittyy syyskuun iskujen olemattomaan tutkimiseen, siihen liittyvien tietojen salaamiseen ja tapahtumien virallisen version uskottavuusongelmiin. Samaa voi sanoa siitä, että monet amerikkalaisviranomaiset presidentti George W. Bushian myöten ovat myöhemmin sanoneet, ettei bin Laden olekkaan tärkeä. Asevoimien komentaja Richard Myers meni tässä niinkin pitkälle, että sanoi, “ettei päämääränä ole koskaan edes ollut saada bin Ladenia kiinni “. Miksi ihmeessä, jos bin Laden oli viime kädessä iskujen takana? Jokin tässä ei täsmää.

Jotkut Yhdysvaltain kongressin jäsenet, Bushin aikaisen hallinnon jäsenet, ja Yhdysvaltain valtamedian edustajat ovat jo suorastaan lupailleet ”toista 9/11”:ta epämääräisten perusteiden pohjalta. Joissain näissä epämääräisissä pelonlietsomisissa on arveltu ”9/11:n kalpenevan seuraavan iskun rinnalla”, jonka on vihjailtu saattavan olla jopa ydinaseella tehty. Jos virallinen totuus syyskuun 11. päivän tapahtumista ei vastaa todellisuutta, ja tuota päivää käytettiin hyväksi joidenkin päämäärien saavuttamiseen, voi vain arvella, empisivätkö iskujen takana olleet tahot käyttää samaa pelon ja terrorin keinoa toistamiseen.

Kukaan kovin järkevä ihminen ei halua tulla huijatuksi ja elää elämäänsä valheisiin pohjaten, joilla joku tai jotkut muut pyrkivät omiin kysenalaisiin päämääriinsä. Saman periaatteen luulisi pätevän myös kansallisilla tasoilla. Olisiko Suomessakin poliitikkojen ja muiden vaikuttajien alkaa olla aika rohkeammin katsoa todistusaineistoja syyskuun 11. päivän tapahtumista? (Jos liikkeellelähtö tässä tuntuu vaikealta, voi ottaa mallia vaikka näyttelijä Charlie Sheenistä, joka viime vuoden syyskuun iskujen vuosipäivänä lähestyi presidentti Obamaa muutamalla kysymyksellä aiheesta). Vai eikö meiltä vieläkään löydy tähän kykyä ja rohkeutta, lähes kymmenen vuoden jälkeen syyskuun 11. 2001 tapahtumista, ja jatkuvasti kasautuvien vakavien ja hyvin perusteltujen kysymysten edessä? Tekeeko selvä totuus meistä itseasiassa vielä jääräpäisempiä valheessa pitäytyjiä, kuten taannoinen tutkimus väitti? Olemmeko siirtyneet Neuvostoliiton kumartelusta Yhdysvaltojen kumartelemiseen?

Joku voi kysyä, että mitä tällainen syyskuun iskuista totuuden vaatiminen mitään hyödyttää? Miksi vaivata asialla päätään? Eikö olisi parempi ”vain nauttia elämästä” ja olla välittämättä aiheista, ”joille ei yksinkertaisesti mitään voi”. Tämänkaltainen ajattelu pitää mielestäni sisällään välinpitämättömyyteen sisältyvät typeryyden siemenet, joista sitten seuraa kaikenlaista vähemmän hyvää ja vaikka vain aidosti ”nautinnollistakin”. Tällainen välinpitämättömyys on mielestäni viime kädessä välinpitämättömyyttä jo itseä kohtaan ihmisenä, sitä, ettei kunnioita ja arvosta itseään ja itselleen läheisiä ihmisiä. Mielestäni kriittinen ajattelu on kansalaisvelvollisuus. Jos demokratiaa pidetään oikeasti hyvänä valtiomuotona, niin on muistettava, että se vaatii hyvin toimiakseen mm. sitä, että ihmiset aktiivisesti keskustelevat ja kyseenalaistavat erilaisia asioita, ovat jollain omalla tavallaan aktiivisia muuallakin kuin kotona neljän seinän sisällä valitessaan kanavia TV:n ääressä. Jos katsot muuten Suomen television Big Brother-ohjelmaa ja mietit, kuka talon asukas tulevana sunnuntaina putoaa pois, niin mietippä johonkin väliin sitäkin, että mikä yksityisyyden suojaamme liittyvä asia voisi meiltä seuraavaksi pudota tosielämän Big Brotherissa pois, ja kuka siinä pelissä voittaa?

En pidä ajatuksesta, että minua kusetetaan. En pidä siitä, jos minua kusetetaan vaikka ihmissuhteissa, koulutuksessa, työpaikalla. Laajemmin ja syvemmin tarkasteltuna, En pidä myöskään siitä, jos minua kusetetaan maailmankuvaani vaikuttavien asioiden tasolla. En halua elää kenenkään luomassa fiktiossa, jonka mukaan minun toivotaan ajattelevan ja toimivan, kuluttavan, äänestävän, mitä ikinä, jotta palvelisin joidenkin pienempien tai suurempien tahojen kyseenalaisia agendoja. En halua elää Orwellin 1984:ssä tai Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa. Vaikka uutta tutkimusta syyskuun iskuista ei tulisi aivan heti, tai koskaan, on sellaisen vaatiminen länsimaisessa demokratiassa ja oikeusjärjestelmässä asuvilta mielestäni jo lähtökohtaisesti aivan välttämätöntä. Se on mielestäni sellaista  jo itsen arvostamisen ja kunnioittamisen pohjalta ihmisenä. Tältä pohjalta ruohonjuuritasolta vaikka vain kouralliseenkin ihmisiä vaikuttaminen on mielestäni oleellista ja tärkeää. Siinä on pohjimmiltaan kyse monesta tärkeästä asiasta, mm. vapaudesta, niin pään ulko- kuin sisäpuolellakin.

Huomenna, syyskuun 11. päivänä jälleen ympäri maailmaa, aina New Yorkista Turkuun asti, järjestetään iskujen vuosipäivään liittyviä tilaisuuksia, televisioissa uusitaan ja lujitetaan kollektiiviseen tajuntaamme virallisen tarinan myyttiä (vaikka New Yorkissa mainoksena näytetään tätäkin), ja elämä jatkuu. Kuin ennenkin?

Jos tämän artikkelin osat, ja/tai muut asiat ovat saaneet sinut kiinnostumaan virallisen totuuden kyseenalaistavista näkemyksistä, voit oman asioiden penkomisesi lisäksi ehkä haluta puhua muiden kanssa, joita kiinnostavat nämä samat asiat ja niiden hyväksi toimiminen. Kiinnostuneille suosittelen niin 11syyskuu-sivuston toimintaryhmän keskustelulistalle hakeutumista, Dokumenttiprojekti: Uuden näkemyksen toimintaan osallistumista (Nettisivu löytyy täältä ja Facebook-sivu täältä), sekä Infosodan sivuston ja lähetyksien seuraamista.  Myös Talousdemokratian teemat sivuavat tämän artikkelin pohjamutia tärkeällä tavalla. Voit myös kysyä samoja kysymyksiä Suomen mukana olemisesta Afganistanissa kansanedustajiltamme, kuin mitä kirjailija Hannu Yli-Karjanmaa on esittänyt. Emme ehkä ihan heti saa poliitikoistamme ketään Japanin parlamentin jäsenen Yukihisa Fujitan kaltaista aktivistia, mutta meillä on oikeus esittää kansanedustajillemme kysymyksiä.  Näiden asioiden lisäksi “ihan vain” asioista keskusteleminen ihmisten kanssa ylipäätään on tärkeää. Kyse on viime kädessä niin sinun kuin sinulle läheisten ja rakkaiden vapaudesta ja onnellisuudesta – niin pään sisä kuin ulkopuolella, nyt ja tulevaisuudessa. En usko, että haluat, että sinua kusetetaan, enkä usko, että haluat elää valhemaailmassa.

Virallinen versio syyskuun 11. tapahtumista on valetta.


Jos kerrot tarpeeksi suuren valheen ja jatkat sen toistamista, niin ihmiset lopulta uskovat sen. Valhetta voidaan ylläpitää vain niin kauan kuin valtio kykenee suojaamaan kansan tuon valheen poliittisilta, taloudellisilta ja/tai siihen aseellisesti liittyviltä seurauksilta. Tästä johtuen, valtiolle on oleellista käyttää kaikkea valtaansa vastarinnan tukahduttamiseen, sillä totuus kykenee tappamaan valheen. Tästä voidaan laajemmin johtaa se, että totuus on valtion suurin vihollinen.

– Joseph Goebbels.

Hinta siitä, että hyvät ihmiset eivät tee mitään, on tulla pahojen ihmisten hallittavaksi.

– Platon

Aikana, jolloin yleisesti tuetaan valhetta, on totuuden kertominen vallankumouksellista.

George Orwell

[Tämä on artikkelin osa 10/10. Osan 9/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »

SYYSKUUN 11. TAPAHTUMIEN MERKITYS

Jokainen kansakunta, jokainen maa, joutuu nyt tekemään valinnan: oletteko meidän vai terroristien puolella?

Älkäämme koskaan suvaitko törkeitä syyskuun 11. iskuja koskevia salaliittoteorioita… hirveitä valheita, jotka koettavat siirtää vastuun terroristeiltä, syyllisiltä, muille.

– Presidentti George W. Bush koko maailmalle puheissaan Yhdysvaltain kongressille 21.9.2001 ja Yhdistyneille Kansakunnille 10.11. 2001

(more…)

Read Full Post »