Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘autot’

Lihan työntökärryistä Rautaisiin rakastajiin

rautaiset_rakastajatTeininä Mesikämmen innostui surrealismista. Vastaan tuli mm. Salvador Dalin suunnittelema mutta toteutumatta jäänyt elokuva Lihan työntökärryt (The Wheelbarrow of Flesh), jossa nainen rakastuu intohimoisesti kottikärryihin. Elokuvan idea oli hilpeydessään mahtava, mutta mielessä ei käynyt että objektiseksuaaleja olisi aivan oikeasti olemassa. On heitä, vaikkakin vähän.

Objektiseksuaali kokee tunteita, intohimoa ja myös rakkautta heille erityisiä objekteja kohtaan – siis yleisestä perspektiivistä katsoen ”elottomia” objekteja kohtaan. Objektiseksuaalit itse eivät koe näitä objekteja elottomina, vaan taustalla on jos ei aina, niin ainakin usein, tietynlainen animistinen kokemusmaailma, jossa myös ”elottomat” asiat, ovat tietyllä tapaa elollisia. Tämän vuoksi objektiseksuaalit kokevat voivansa myös tietyin tavoin kommunikoida näiden objektien kanssa, olla niiden kanssa molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa, suhteessa.

Mesikämmenen ensimmäiset selvät muistikuvat tällaisista ihmisistä ovat englantilaisessa My car is my lover-dokumentissa (2008) esiintyneet amerikkalaiset Edward Smith ja Jordan Witham, jotka molemmat rakastavat autoja. Pian tuon dokumentin näkemisen jälkeen silmiin päätyi myös YouTube-pätkä naisesta nimeltä Erika Eiffel, joka on naimisissa Eiffel-tornin kanssa. Nämä filmit pistivät tavallisuudesta poikkeavuudessaan suun paikoin hymyyn kuten Dalin Lihan työntökärryt aikoinaan. Samalla ne laittoivat kuitenkin myös miettimään, mistä näiden ihmisten suuntautuneisuus oikein kumpuaa. Asia unohtui, kunnes toimittaja Janne Flinkkilä tarjosi Erika Eiffelistä kertovaa kirjaansa Rautaiset rakastajat (Like, 2012) niin Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013:n palkinnoksi kuin Mesikämmenelle arvosteltavaksi.

Kun Mesikämmen luki Rautaisten rakastajien viimeistä muutamaa kymmentä sivua, Suomessa käytiin lähes kaikissa mahdollisissa medioissa intohimoista keskustelua ja kinastelua ns. Hetero pride-tapahtuman tiimoilta. Objektiseksuaalin Erika Eiffelin maailma oli niin korkeissa toisissa sfääreissä, että Hetero priden aiheuttama mediavääntö ei jaksanut Mesikämmentä erityisemmin kiinnostaa, se kuvio kun oli entuudestaan jo perin tuttu. Flinkkilän kirjan ahmiminen oli antoisampaa. Se itsestäänselvyys Hetero pride-keskustelusta pisti jälleen tietysti silmään, että ihmisten seksuaalinen suuntautuminen ja siitä kumpuavat erilaiset asiat herättävät tämän tästä keskustelua ja suuria tunteita.

– – –

Kirja, sen päähenkilö ja kirjoittaja

Kuka on Erika Eiffel ja miten Janne Flinkkilä päätyi kirjoittamaan hänestä kirjan?

Eiffel (s. 1972) on Amerikassa syntynyt, nyt Saksassa, Berliinissä, asuva nainen. Hänellä on ollut suhde mm. Fairbanksin sillan, katanamiekan, jousen, F-15-hävittäjän ja Golden Gate-sillan kanssa. Nykyään hänellä on suhde Berliinin muurin, nostokurjen ja Eiffel-tornin kanssa, joista viimeksi mainitun kanssa hän avioitui 2007. Hän on ansioitunut monella saralla, pääsemällä mm. harvojen ja valittujen joukossa US Air Force-akatemiaan, Japanissa arvostettujen katana-miekan mestarien oppiin ja nousemalla sen käytössä maailman parhaimpien joukkoon, sekä voittamalla kaksi kertaa sarjassaan jousiammunnan maailmanmestaruuden. Näissä saavutuksissa Eiffelin objektiseksuaalisuudella on ollut keskeinen asema. Eiffelistä ei saa ulkoisesti tai sosiaalisesti mitenkään friikkiä kuvaa, hän vaikuttaa seksuaalista suuntautumistaan lukuunottamalta varsin tavanomaiselta. Eiffel pitää netissä objektiseksuaalien nettiyhteisöä Objectùm-Sexuality Internationale.

Janne Flinkkilän (s. 1978) kirjaprojekti Eiffelistä sai kipinän Flinkkilän kirjoitettua Ylioppilaslehteen artikkelin Seinähullu ja renessanssinero vuonna 2010. Jutussa Flinkkilä kävi läpi mm. Eiffelin ja ruotsalaisen Eija-Riitta Berliner-Mauerin suhdetta Berliinin muuriin, heidän ystävyyttään ja siihen sen alkuaikoina kuulunutta mustasukkaisuusdraamaa. Juttuun sisältyy myös varsin perusteellinen Eiffelin haastattelu, jossa selviää miksi suurin osa objektiseksuaaleista on naisia, voiko olla objektiseksuaali olematta animisti (siis uskomatta, että elottomilla objekteilla on sielu ja tunteet), miten yleistä aspergerin syndrooma on objektiseksuaalien keskuudessa, miten suuri Eiffelin pitämä objektiseksuaalien nettiryhmä on, missä määrin objektiseksuaalien taustalta löytyy seksuaalista hyväksikäyttöä (joidenkin psykologien mukaan hyväksikäyttö voi aiheuttaa seksuaalisuuden kohdistumista esineisiin), onko objektiseksuaalisuus parafilia (pakkomielle, jossa yksilö on riippuvainen sosiaalisesti kielletystä asiasta seksuaalisen mielihyvän kohteena), mikä erottaa objektiseksuaalisuuden pakkomielteestä, sekä voiko objektiseksuaaleilla olla useampi partneri samaan aikaan.

Flinkkilän juttu ei ollut sensaationhakuinen vaan asiallinen. Eiffel sai tätä kautta hyvän kuvan Flinkkilästä toimittajana. Seuraavana vuonna idea kirjasta oli siinä pisteessä, että Flinkkilä pakkasi laukkunsa ja muutti noin vuodeksi Berliiniin kirjoittamaan Eiffelin tarinaa. ”Alusta asti oli selvää, ettei kirjasta tule perinteistä elämäkertaa vaan kirjoitan sen itseni kautta, jolloin kyse ei ole vain Erikan tarinasta vaan siitä, miten hänen maailmansa näen omasta näkökulmastani.”

Rautaiset rakastajat kertoo Erikan tarinan lisäksi myös Flinkkilän pohdintaa Erikan tarinaan liittyen. Kirjan syntykaari on pelkistetysti siinä, että suomalainen avarakatseinen heteromies muuttaa Berliiniin, prosessoi tapaamisiaan ja keskustelujaan Eiffelin kanssa siellä täällä ympäri Berliiniä, ja kun Erikan elämä on haastateltu tarpeeksi läpi, muuttaa toimittaja takaisin Suomeen. Vuoden aikana Eiffelistä ja Flinkkilästä on tulleet ystävät. Vuosi on ollut toimittajalle melkoinen trippi.

Flinkkilä kirjoittaa hyvin. Teksti on sujuvaa ja moniulotteista, paikoin kepeämpää, paikoin syvällisen pohtivaa ja analyyttistäkin. Rumban entisellä toimituspäälliköllä ja Ylioppilaslehden toimitussihteerillä on sana hallussa.

– – –

Lopuksi

Jos My car is my lover-dokumentti sai Mesikämmenen aikoinaan miettimään objektiseksuaalien suuntautumisen perimmäisiä syitä, niin Rautaiset rakastajat sai miettimään, missä määrin keskivertoheteroilla on objektiseksuaalisia taipumuksia tai jonkinlaisia yhtymäkohtia siihen suuntaan.

On Jimi Hendrixin kaltaisia muusikoita, jotka ovat nukkuneet instrumenttiensa kanssa koska heillä on ollut erittäin läheinen side instrumenttiinsa, monet sanovat ”rakastavansa” jotain kaupunkia, joidenkin heteromiesten suhde heidän autoonsa tuntuu ylittävän vain neutraalin autoharrastuksen ulottuvuuden, ja joidenkin miesten suhde seksinukkeihin tuo mieleen saman (kts. Guys and dolls-dokumentti). Onko objektiseksuaaleja enemmän animististisessa shintolaisessa Japanissa kuin Euroopassa? Mesikämmenen mieleen muistui myös tositarina Varsinais-Suomesta parin vuosikymmenen takaa, jossa maalla asunut pariskunta päätyi eroon. Syy eroon oli se, että vaimo kyllästyi siihen, että mies halusi vuoteessa aina seksin aikana leikkiä, että vaimo on traktori jota hän ajaa.

Rautaiset rakastajat kertoo monen muun asian ohessa muuten myös sen, että rauva Eiffelillä on varsin lämpimiä muistoja Suomesta. Suomalaisilla jousiampujilla oli tärkeä rooli Erikan julkiseen esiintuloon suuntautumisensa kanssa. Saamme lukea myös hänen tavastaan kokea sauna ja saunominen, sekä suomalaisten siltojen ja aitojen seksikkyydestä. Tämä tuli esiin jo Flinkkilän edellämainitusta Ylioppilaslehden jutusta: “I adore Finland! You guys make some very sexy Sillat and Puuaita!”

Rautaiset rakastajat herättää ajatuksia ja venyttää tajuntaa. Mesikämmen suosittelee.

Kun ihminen on rakastunut, hän on väkisinkin surrealisti, jonka katsannossa todellisen ja kuvitellun välinen ero on älyn turhamaisuutta – Kari Salminen.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Erika Eiffelin ylläpitämä Objectùm-Sexuality Internationale-sivusto.

Love among the objectum sexuals. Amy Marsh, DHS, ACS. Abstract.

Rautaiset rakastajat Liken sivuilla.

Rautaiset rakastajat Facebookissa.

Seinähullu ja renessanssinero. Flinkkilän juttu Ylioppilaslehdessä, jonka pohjalta Rautaiset rakastajat-kirja sai alkusysäyksensä.

Flinkkilän tekemä My car is my lover-dokumentista tutun Edward Smithin haastattelu.

Nainen, joka nai Eiffel-tornin. Helsingin Sanomien vuonna 2012 tekemä Erika Eiffelin haastattelu.

Ilmajoen kirkkoherra: Kolme halunnut naimisiin mielikuvitusolennon kanssa. Seinäjoen Sanomien julkaisema juttu Flinkkilän kirjan julkaisun jälkeen, jossa kysyttiin Etelä-Pohjanmaan kirkkoherroilta tai heidän viransijaisilta vihkisivätkö nämä ihmisiä avioliittoon jonkin esineen tai rakennuksen kanssa.

Pentti Oinonen: ”Mihinkä tää maailma on mennyt?” Oinonen YLE:n politiikkaradion haastateltavana, ihmettelemässä mm. Eiffel-tornin kanssa naimisiin menoa.

Read Full Post »