Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Anal Barbara’

ss1Vuonna 1901 Gramophone Company tallensi kanttori Mooses Putron johtaman Pietarin Suomalaisen lauluseuran esityksiä sekä tenori M.A. Goltisonin tulkitsemia kotimaisia lauluja. Nämä lasketaan ensimmäisiksi suomalaisiksi äänitteiksi.

Vuonna 2013 Obscurex/Viina records julkaisi 7” vinyylin nimeltä Saastaa Suomesta. Levy on kokoelma ja sillä esiintyvät Funeral Mongoloids, Prodeath, Aunt Mary, Luostari, Pahoinvointi, Nihilist Commando, Anal Barbara, Unpeace, Chains of Death Commond sekä Musta Oksennus.

Gramophone Companyn julkaisusta Obscurex/Viina recordsin julkaisuun on kulunut 112 vuotta. Reilussa sadassa vuodessa on tapahtanut selvää kulttuurievoluutiota musiikin saralla, sillä ero Mooses Putron ja Saastaa Suomesta-tallenteen välillä huomattava. Se on tietyllä tapaa täydet 180-astetta; melodisesti esitetyistä kristillisiä arvoja edustavista lauluista on päästy antikristilliseen (tai post-kristilliseen) nihilismiin ja meluun. Toisen tulkinnan mukaan tässä on tietysti kysymys kulttuuridevoluutiosta, ei evoluutiosta.

Tämä on asennekokoelma. Musiikillisesti levyn vajaat viisitoista minuuttia on likaista ja hikistä melua, jonka käsitteellinen konteksti on, kuten edellä mainittu, nihilistinen. Kaikkia levyn kappaleita ei ole nimetty, mutta ne mitkä on, ovat sarjaa Valkoista läskiä, Homo pt.1-3, Tuhkasade, New World Murder, Wiking division Vantaa, Valkoinen kuolema ja Choke on blood.

Kaikki kokoelman bändit ovat tuottaneet melunsa rummut-kielisoittimet-huuto-konseptilla. Vihaiset nuoret ja vähän vanhemmatkin valkoiset suomalaiset miehet ovat tallentaneet tahoillaan puhdasta keskisormea kaikelle sovinnaiselle. Ainoastaan “barbarian scum rockia” soittavan Chains of Death Commandin biisistä on havaittavissa perinteistä biisinrakennetta vokaaleineen ja riffeineen. Kaikki muut levyn bändit tekevät yksinkertaisesti ja yksinkertaistaen meluvallia: vokaalit korisevat rumpujen ampuessa sarjatulta, särökitaran raastaessa taustalla. Otteesta tulee jostain kaukaa hiukan mieleen Napalm Deathin alkuaikojen Peel Sessions-levy (1987-1988), sillä erotuksella, että Napalmilla oli kuitenkin suurimmassa osassa biiseistään varmuudella sanoja ja selvästi tunnistettavia biisinrakenteita. Siinä missä Napalm Death luokiteltiin alkuaikoinaan grindcoreksi, luokitellaan monet nyt käsillä olevan vinyylin artisteista noisecoren tekijöiksi.

ss2Tällaista levyä ei voisi tulla mistään Afrikan maasta. Tämä levy heijastaa eräästä kulmasta ns. ensimmäisten maiden kulttuurisia rajamaita. Levyn meiningistä tulee vapaa-assosiaatiolla mieleen sellaisia juttuja kuin G.G. Allin, cake farts, brazilian fart porn, 2 girls 1 cup, eritteet, ydintuho ja Peter Steelen toteamus, että To say right-wing things, that is rock and roll. Tällä levyllä ei kuullun perusteella tosin mitään erityisen äärioikeistolaista settiä ole, mutta kansista löytyy naulattujen irtopenisten lisäksi myös jonkinlainen natsizombi (Mooses Putro?) jolla on hihamerkkinä penis-swastika.

Joku voisi ujuttaa tämän levyn tämän vuoden linnanjuhliin ja pistää sen soimaan toistolla lukitusta huoneesta käsin. Kansanedustajat ja silmäätekevät vieraat alkaisivat itkeä. Joku soittaisi poliisit ja kaikki olisivat pahoittaneet mielensä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

The world is spinning wrong way.

Read Full Post »

Maaliskuun 16. on Etelä-Suomessa aurinkoinen lauantaipäivä. Matkaamme Pekka PT:n ja Antti O:n kanssa autolla Turusta Vantaalle. Matka sujuu kuunnellen mm. Sielun Veljiä ja Church of Miseryä sekä keskustellen mm. kirjoista, sarjamurhaajista ja illan esiintyjistä. Pekka ja Antti käyvät myös pienen debatin siitä, onko Anal Barbara parempi bändi kuin Funeral Mongoloids. He päätyvät asiassa eräänlaiseen kompromissiin (jutun lukija voi tehdä oman päätelmänsä tästä tärkeästä asiasta hankkimalla käsiinsä Untergeschoss Compilation vol. 1:n).

Erinäisten kiemuroiden jälkeen löydämme keikkapaikalle. Tilaisuuden järjestäjä on antanut tapahtumasta ja paikalle pääsystä seuraavaa infoa:

– – –

Vantaa/Hakkila/Obscurex-kontti

Concrete Mascara + Unclean (USA/FIN Power Electronics-kollaboraatio)

Chains of Death Command (Barbarian Scum Rock)

Antti Oksanen (Post-Industrial)

Nightcrawlers (Uusi saastainen Sludge-bändi)

Musta Oksennus (Pori Hooligan Noisecore)

Pahoinvointi (Pori/Vantaa Post-Apocalyptic Noisecore)

Vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Eka bändi alottaa todennäköisesti noin klo: 20.15. 6 bändiä mutta Noisecore-setit sen verran lyhyet ja muutenkin vedetään varmaan taas ilman pidempiä taukoja, eli bileet ohi todennäköisesti taas klo 23:n jälkeen.

Paikalle ja pois pääsee helposti autolla tai rautatientorilta bussilla nro: 734. Bussipysäkiltä kävelymatkaa keikkapaikalle n. 400 metriä. Ajo-ohjeet: Käänny Tikkurilantieltä Hakintielle, aja/kävele noin 100 metriä kunnes tie jakaantuu kahteen osaan, jatka vasemman puoleista tietä tasoristeyksen yli noin 300 metriä kunnes tulet metsäaukion läpi romuttamon näköiselle konttialueelle. Soita: XXXXXXX jos et meinaa löytää paikalle.

– – –

Keikkapaikka tosiaan sijaitsee romuttamon näköisellä konttialueella. Paikalla on konttia toisen perään. Epämääräistä metalliromua. Suuria hiilikekoja. Alue näyttää hämärältä. Konttimaastossa kävelee sen näköistä porukkaa, että heidän on helppo arvella tulleen illan keikalle. Eräällä heistä on kommandopipo päässään. Ilmapiiri on hyväntuulinen.

Keikkakontille vie kapea luminen ja jäinen polku. Oven takaa paljastuu pieni koppi, jossa on rummut, helvetisti erilaista elektronista härpäkettä ja piuhoja. Ikkunan päälle on suureen metalliseen ketjuun ripustettu Pekka Siitoin-kiitos-paita. Aivan ensimmäisenä panen merkille kuitenkin nenään tunkeutuvan vahvan makeahkon alkoholinhajun. Oven vieressä istuu lattialla joku nuori mies lähes loppuunjuotu Gambina-pullo kädessään. Kaverin katse luotaa muita maailmoja. Kuulen pian, että hän on toisena esiintyvän bändin laulaja.

Soundtsekkejä tehdään. Toisilla kuluu alkoholia, useammilla tupakkaa. Ilta alkaa hämärtyä ja pakkanen pureutua ihmisten kenkiin ja luihin. Keikkakontissa ei tässä vaiheessa ole juuri sen lämpimämpää kuin ulkona. Paikalle alkaa saapua pikkuhiljaa lisää porukkaa, mm. Halthan. Puhun hänen kanssaan mm. Mark Parlandin videoista. Mietin, pitäisikö minun laittaa YouTubeen Parlandin tekemät videot Ajatus ratkaisee ja Suojelupoliisi: terrorisoi kansalaisia? Ehkä jossain vaiheessa, sen verran klassikkoja kun ovat. Lähes kaikki itselleni entuudestaan tuntemattomat ihmiset joiden kanssa tulee juttua, puhuvat kanssani Pekka Siitoimesta. Pekkaa hehkutetaan. Monilla on häneen liittyen erilaisia tarinoita ja hauskoja anekdootteja kerrottavanaan.

Saman päivän iltana esiintyy Helsingin The Circus-klubilla amerikkalainen Manowar. Ovet tapahtumaan avautuivat klo 20.00. Liput keikalle maksoivat 75-87 €. Tapahtuma oli loppuunmyyty. Helsingin Hartwall-areenalla taas oli alkanut kanadalaispohjaisen Cirque du Soleilin produktioihin lukeutuva Alegría klo 18.00. Liput tähän suosittuun esitykseen maksoivat n. 60-80 €. Täällä Vantaalla ”romuttamon näköisellä konttialueella” taas oli jotain aivan muunlaista kulttuuritarjontaa, vapaaehtoiseen pääsymaksuhintaan.

Keikka alkoi joitain minuutteja ennen virallista varttia yli kahdeksaa. Alkoholin haju kopissa oli voimistunut entisestään. Hiki haisi. Kontti oli piukassa ihmisiä, joista suurin osa nuorehkoja miehiä, vanhimpien ukkojen ollessa alle viidessäkymmenissä. Pari naistakin oli saapunut paikalle.

Esiintyjäjärjestys oli seuraava: Pahoinvointi, Antti Oksanen, Nightcrawlers (hidastelu) / Musta Oksennus (kohkaus), CODC, Unclean / Concrete Mascara.

Artisteista mieleeni jäivät erityisesti matkatovereinakin olleiden Antti O:n setti ja Pekka PT:n luotsaaman Chains of Death Commandin esiintyminen. Chains of Death Command esitti omien biisiensä lisäksi covereina G.G. Allinin Suck my ass it smells:n sekä Nick Caven Mercy seat:n. Näistä erityisesti Caven coveri oli suorastaan upea. Pekka PT tulkitsi kappaleen väkevästi tunteella ja lauloi naama hikeä valuen. Soundit olivat barbaarisesti kohdillaan.

Pääesiintyjä-kollaboraatio ei mennyt amerikkalaiselta Concrete Mascaralta aivan putkeen. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Setin aikana kotimainen Unclean räimi ketjulla taitettua alumiinitaskua ja pelasti tilanteen muutamaan kertaan. American chopper-partaisella uuden maailman miehellä oli ongelmia piuhojen kytkennöissä yms. Setin lopussa tapahtui myös impromptu-viiltelyä ja kontin ikkuna pääsi aivan lopuksi osittain hajoamaan.

Kun automme kaartoi takaisin kohti Turkua, oli kello jo reilusti yli puolen yön. Takana oli omalla tavallaan varsin ikimuistoinen ilta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Videoita keikalta: 1, 2, 3, 4, 5, 6.

Keikkaraportti Special interests-sivustolla.

Pekka PT speaks!

– – –

Kuvia:

010

052

065

Clipboard03

Clipboard02

Clipboard04

075

079

085

Read Full Post »