Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Aleister Crowley’

James Wasserman’s In the Center of Fire, a Memoir of the Occult, 1966-1989 came out the last year via Ibis Press. The book tells about Ordo Templi Orientis’ history in the States from a very personal angle.

There are many interesting threads in this ball of yarn: Wasserman’s personal story of getting into teachings of Crowley and the O.T.O., Weiser Bookstore’s early days, Karl Germer’s library, Marcelo Motta, Grady McMurtry, lawsuits dealing inthecenteroffirewith rights to Crowley’s books and the official status of the O.T.O., Magickal Childe bookstore, Simon’s Necronomicon, formation of New York City’s Tahuti Lodge in 1979, heyday of Manhattan esoteric community, breach between Argentium Astrum and the O.T.O., and so on. There’s a good deal of hippie culture, sex, drugs and rock and roll in the mix.

Wasserman does not simply chronicle what happened during the years but tells how his own quest weaves into all of it, where he was and what he did, what he experienced, what kind of highlights, setbacks, challenges and troubles were involved, both order related and personal. He has based his text on his memories, personal diaries, multiple interviews, court transcripts, witness depositions, trial evidence and extensive correspondence. All in all, the book is a fascinating record.

If you have read Gary Lachman‘s Turn Off Your Mind: The Mystic Sixties and the Dark Side of the Age of Aquarius and enjoyed it, you might want to read this too. Wasserman’s book is of course much more specific and personal in its subject matter.

– – –

Related links:

In the Center of Fire official website / YouTube channel.

– – –

Read Full Post »

I guess everyone who knows a bit about the Finnish noise scene is familiar with Pekka PT. The man has been around for quite a while with his many projects. In the following interview you will find out about Pekka’s many projects and sources of inspiration, of what Otto Donner did during one of his gigs, what former Death In June member Patrick Leagas said about his vocals, of what is good and bad noise like, of noise scene in Finland and elsewhere, as well as of what Pekka thinks about spanking, G.G. Allin, Pekka Siitoin, toilet humour, and of many other things!

– – –

Pekka PT speaks!

019bIf this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary space, where would we be making this interview?

The place where they’re waiting for Godot.

Who are you, what do you do? Could you tell us about your background, all the projects you’ve been working with and being part of? Which one of those projects has been the most important to you – or should they be considered first of all as an organic whole?

I’m Pekka PT, I’m over 30 but under 40 years old and I live in Southwest Finland. I’m underground noise musician, family man and blue collar worker.

My main project at the moment is called Sick Seed. It’s power electronics with heavy industrial leanings and some noise thrown in as well. What I do is structured, pretty much song-oriented material with lyrics that handle my different interests.

Then there’s SSRI, which is harsh noise with psychedelic and industrial elements. I felt that the relatively strict approach of Sick Seed wasn’t enough and needed another outlet for my noise doings.

The two above are a continuation of my earlier noise project Gelsomina. It started as a pure harsh noise project with an aim to make as pure and “radiant” noise as possible. Having accomplished that, or at least having worked on that as long as it was satisfying, I moved to more organic, lo-fi, industrial sounds and moods and then came a time when everything was so different it was time to shed skin and begin a new project. Gelsomina did several releases in different formats and some of them were even somewhat critically acclaimed.

Paraffin Affiliates was a free-noise improvisation band in which I played guitar. We released one CD-R album and played a few gigs.

Skullpture was another improvisation band but with more drone approach and mostly done with guitars. We did a few CD-R releases. We were and still are good friends, but as far as I remember, all the recording sessions were frustrating and very unfriendly for some reason.

Speaking of old projects, there’s Clay Figure, which was my first serious recording project. No-limits four-track experiments. This project did a few CD-Rs and tapes, started to turn into a real band and then folded, but now I’ve resurrected it and done a comeback tape and there’s more to come. There’s a chance that I might merge Clay Figure and SSRI at some point but we’ll see.

There’s also Peenemünde, which is a collaboration project of Pentti Dassum and me. Industrial noise. We have one CD out and a second one coming up sooner or later.

sickseed5I play guitar and sing in scum metal noise rock band Chains Of Death Command. It started at first some years ago and we did one tape and forgot about it. Now the band has been resurrected with slightly different line-up and we’ve released one 7” and played one gig, recording of which will be released on tape very soon. The first tape will also be reissued since it was very limited and people have asked about it. We’re currently working on new material and there are plans for a couple of split releases.

I’m a session member of Verde, which is a kind of experimental electronic krautrock laboratory. Studio and live line-ups have featured a lot of different musicians from underground amateurs like me to professional and academically educated musicians. This band is always great fun. Hopefully we can release a new CD some time this year.

I’m also a session member of Johannes Faustus, an artrock band that just released its first album and we’re starting to rehearse for (possible) gigs soon.

There are/have been some others but they’re either just beginning or meaningless past. Besides, aren’t all those listed more than enough?

Priorities of projects change, but at the moment Sick Seed, SSRI and Chains Of Death Command are the most important ones. But yes, it’s all also an organic whole. Ars Magna. There’s a lot of overlap and I often recycle sounds and ideas from one project to another.

I have an impression that your projects’ names are well thought to describe their contents – is this correct? Would you tell us something about how you came up with the different names for your different projects.

Absolutely correct.

The name Gelsomina was chosen because it was very “non-noise.” I took it from the movie La Strada, which I was obsessed with, especially the Gelsomina character, at the time.

gelsominaSick Seed was first the title of Gelsomina’s “sex noise” tape. When I decided to quit Gelsomina and move on, I felt the continuing project needed a more suitable name. At the very beginning it was very much connected to sexual frustration and deviance and that’s what the first Sick Seed tracks were about. The scope did broaden quickly, though, and now it’s more about social “issues” and personal search. Self-therapy. There’s sick seed in me that needs to be discharged before it eats me inside. There are many things around that have grown from sick seed and there are malevolent forces that sow sick seed.

SSRI officially means selective serotonin reuptake inhibitors, but it also means Sick Seed Recycling Industries. Most sounds that I use on SSRI are recycled and reworked from my other projects.

Clay Figure name was taken from a pic I saw in some art book long ago. There was this installation titled “35000 Clay Figures on a Field” that had a room full of small, crude clay figures. I was first going to use that full name but luckily came to my senses. Clay is material that can be easily molded and it has this earthy quality and working results in amateur hands are often very crude, so it was perfect for what I was doing musically with that project.

On the other hand, I think all these names have started to live lives of their own, separate from their original meaning, ideas and connections.

In addition to noise releases you have put out a quality live c-tape of Keuhkot. What’s the story behind that release?

Keuhkot tape was released by Arkisto, a label that I run in co-operation with Pentti Dassum of Umpio, Nekorekords and many other things. It’s dedicated to reissues, unreleased unearthed old material and authorized live bootleg recordings. There’s not much of a story and I wasn’t personally involved in anything. Pentti had that recording and he acquired permission from Kake Puhuu for a release.

Who and what have been and are your biggest influences and sources of inspiration as an artist?

More or less directly influential bands/artists at the moment: Einstürzende Neubauten (until Tabula Rasa album), Con-Dom, Vivenza, Etat Brut, early Merzbow, latest Grunt albums, Brethren, Eric Lunde, early Swans, K2, early SPK, Brume, Nurse With Wound, early Contagious Orgasm, IRM (mostly lyrically), etc… Lots of “early” stuff it seems. Everything was better before and the first demo was the best.

My early noise influences were C.C.C.C., Incapacitants and Borbetomagus but I’m not very interested in any of them anymore.

Writers, thinkers, people, etc.: William S. Burroughs, J.G. Ballard, Philip K. Dick, Robert Anton Wilson, Samuel Beckett, Stephen Baxter, Louis-Ferdinand Céline, Aleister Crowley, Uuno Kailas, Kurt Vonnegut, Alan Moore (especially Promethea), Grant Morrison, Neil Gaiman, etc…

Other things: Dada, Discordianism, Surrealism, Vienna Aktionism, Art Brut, science/speculative fiction (everything from serious/hardcore to total pulp trash), The Church of the Sub-Genius, Chaos Magick, Tarot, occultism in general, 1970s and 1980s exploitation cinema of all kinds (other cinema as well, although I’m not nearly as big a film freak as before), Gnosticism, abandoned buildings, decomposition, metal objects scraping concrete surfaces, survivalism, etc…

sickseed2What kind of instruments and equipment you use in making noise?

Anything, no limits, although I usually prefer a physical sound source. Metal junk with contact mics, synths/oscillators, effect pedals, bass, guitar, tape manipulations, anything. It often goes in phases where I concentrate on one instrument or source of sound for some time and then move on to something else when I feel I’ve got out everything I can at that time from one thing.

The only common thing with everything is that I do final editing on a multitrack software on computer.

How many gigs you’ve done thus far and where have you performed? Most memorable gigs, incidents, memories in general from these gigs?

All bands and projects combined, I’d say around 50 or a little more. Not much but there aren’t that many opportunities for this kind of music. Nor will I play just anywhere. I’ve played in pubs’n’clubs, private venues and festivals. Mostly in Finland but Gelsomina did a small UK tour and Paraffin Affiliates played in St. Petersburg once.

Most memorable gigs are Verde playing at Kaustinen Folk Music Festival and another Verde gig at a musician friend’s birthday party where we were spontaneously joined by Otto Donner. When Gelsomina played in London, former Death In June member Patrick Leagas commented that my vocals sounded like Hitler. There have been good and bad times at gigs, but luckily mostly good.

What tapes and CD’s of your own creation are available currently and where one can get them?

Sick Seed’s debut album The Great Corrupter is available from me in both LP and CD format and the label (Filth & Violence) should also have them. There’s also a tape version coming soon. Sick Seed Live + 1 tape is available from the same label as well as from me. Man And Machine 7” is available from me and the label (Turgid Animal). I don’t have copies of Elephant Man tape left but the label (Obscurex) should have. The same label also has Peenemünde CD and Unclean / ABNTR / SSRI split tape and you can get those two from me, too. Shift / Sick Seed split LP and CD are available from me and probably from label (Freak Animal) and Shift as well. I also have plenty of copies of Chains Of Death Command 7” and last two Verde CDs.

– – –

Noise and the scene

How you listen to noise? Is c-tape the only true format for it?

sickseed6Either I concentrate on it fully or play it as background music for reading. I think noise should be listened to loud enough so you hear all the details. Listening to it REAL FUCKING LOUD isn’t necessary to me though there’s time for that every now and then. Good noise works at a reasonable volume, too, I think.

C-tape is traditional format and it’s still the most reasonable for small editions that noise releases usually are. Some noise fits better on tape, some on vinyl and some on CD. I don’t care what is “true” and what is not, especially since things described as true kvlt grimmfrostbitten are usually everything but.

How do you define ”noise”?

I’d rather not, but if forced at gunpoint, I’d say something like music, sound art or “aural object” that abandons melody, harmony and rhythm and replaces them with loud, abrasive, dissonant sound. That’s a crap definition, I know.

What do you listen to in noise?

Sound, details, interaction of different elements, composition, rhythm (not in “beat” sense). I’m not necessarily looking for originality but it certainly does no harm.

Why you listen to noise?

I like it, simple as that. It speaks to me. It interacts with what I have inside me. It’s the sound of destruction and building, decomposition and growth, full cycle, aural Alchemy.

How much you listen to noise in relation to other kinds of music you listen to?

I think I listen to other kinds of music much more than noise although it goes in phases, too. I haven’t noticed any certain times, situations or states of mind that would define what I want to listen to. It seems completely random.

Is noise music?

I think it is but what is music?

What is good noise like? What is bad noise like?

PekkaPTlive4Good noise is done because it has to be done, bad noise because it can be done. As said above, originality is not necessary but I loathe old farts who ride on their past and shit out one scene product after another. I don’t mind humour in noise unless it’s some post-modernist ironic piss-take. Good noise is passionate, bad noise is a product for target audience with no heart, brain or balls.

If one listens to noise a lot does it mess one’s ”biorhythms” and body up? Will plants die at home?

No, it heals them. Plants also, no need to water them anymore.

What are noise artists and listeners like – is it possible to make some general notes about them? How homogenous are these people in their age, style, political views, approach to life in general, etc.?

Male, 20-40 years old, background in other kinds of underground music, interest in “cultural extremes,” politically/ideologically either nihilist or into one extreme or another. That’s a broad generalization off the top of my head and there are exceptions. Education and family relations seem to vary a lot.

What do you think of the scene nowadays here in Finland and elsewhere? Where do you think the most interesting artists come from right now?

Finnish noise scene has been extremely strong for some years already and seems to continue that way. There’s a lot of variation in styles and people do their own thing instead of copying others or following trends. Most newcomers are very promising and bring something new to the table.

I can’t say much about scenes abroad since I don’t (have a chance to) follow them as closely. There’s been a lot of good stuff coming from Sweden all the time but it seems they’re now more productive and enthusiastic than ever.

You can talk about German style or UK style power electronics or Japanese noise or US noise, even Swedish sound but I don’t think there a special Finnish sound. Maybe it’ll take a foreigner to point out what it is?

I’d say everything from Finland and Sweden is worth checking out these days, with other countries there’s much bigger percentage of hit and miss.

Noise scene has its controversial elements, maybe especially in live settings. Have you been at some gigs where you were worried about the act in one way or another? Have you experienced or heard or seen of some noise act that you think did develope into something unacceptable or such? How people inside the scene approach these elements? How often artists just play with controversial elements because of shock value, how often there is some well thought points and intentions behind them?

sickseed1Some time ago I saw a performer cut a deep gash on his arm with razor blade. It looked bad (and actually needed 30-40 stitches afterward), but he just kept playing and rubbed blood from the wound on his face and equipment.

Once someone had a backing video of extreme pornographic material at an all-ages gig. I was sure there would be consequences but apparently there weren’t minors present or nobody cared. Another time someone had a backing video that showed cumshots on dead/dying rodents. That did cause some fuss, which was no wonder as it was a kind of crossover gig with plenty of unsuspecting audience.

I agree there are controversial elements but I don’t think they exist to the degree that outsiders and/or newcomers often think. It’s those elements that easily get anyone’s attention so it’s no wonder. I can’t say what’s the ratio of shock value (nothing wrong with trying to shock people, it’s just the attempts are usually in vain – most noise listeners are very much jaded) and serious content but I think it’s rather easy to spot who’s playing with taboos and controversial elements and who’s into them for real.

How are you inclined politically and ideologically? Did you vote in the last presidential elections?

I used to think I’m “Third Position,” but I’m not sure what it means anymore… I believe in individual nation states with their own customs and characteristics instead of one big consumerist multicultural sewer. No one should be ashamed of their heritage and no one is responsible of their forefathers doings. I’m anti-plutocratic, anti-globalization, etc. Most importantly anti-stupidity and anti-evil.

I did vote in presidential elections. My candidate was the one I thought would be the smallest evil. He wasn’t elected.

– – –

Associations

What the following things and persons bring to your mind?

Turku

Finland’s true capital.

Sweden

Bögjävlar.

Freedom

Is it freedom to (do) something or freedom from something? Either way, I doubt it really exists.

Hippies

People who ask you for cigarette, get angry when you don’t have any and then pull a pack out of their own pocket.

UFO’s

I’ve never seen one, which doesn’t mean they wouldn’t exist.

Jodorowsky

Influential film director, thinker and magickian.

USA

Scapegoat for things everyone’s guilty of.

Firearms

We had hunting and sporting guns at home when I was a kid. I lively remember the sounds their moving parts make. The sound of authority, responsibility and respect.

Sauna

Peace and relaxation.

G.G. Allin

Hero and embodiment of free spirit.

TV

Vampire, both psychic and physical.

Nuclear war

Obsolete.

Pekka Siitoin

Another hero and free spirit, the Great Blasphemer and True Man.

Spanking

For naughty boys and girls.

Genesis P. Orridge

Once a pioneer, now something else but I’m not sure what.

Cryopreservation

Useless. Life is here and now.

Hate crime

Carnivore put it well: “Xenophobic tendencies instilled in us at birth are mislabeled racism.” I think “greed crime,” ie. economic crime is much bigger problem and root of all other crime.

Death penalty

Ultimate means for state to use its power.

Toilet humour

…or no humour at all!

– – –

Future etc.

How your own music and approach to it has changed or developed during these years? Where do you think you are going with your music in the future?

PekkaPT5I’ve of course become more skilled and have tried a lot of different new equipment. I’m also not that interested in most extreme noise anymore, but moved towards more organic industrial sounds. I used to aim at sound that’s radiant like sun, if that makes sense, but now my ideal sound is that of decomposition and rotting, that of wood creaking, that of shoveling earth.

Starting to use vocals with Sick Seed and already in the end of Gelsomina was a big step. At that point I felt confident enough to start shouting and also that I could write lyrics that are good enough. I think I write good lyrics already but I want to become even better. I’d also like to use more varied vocals (not melodic singing though) in the future.

Can’t say for sure where I’m heading but I’d like to become better in cut-up techniques and learn to use different kinds of tape machines better. I’d also like to keep experimenting with combining noise and “real” instruments but it’s a slippery slope. I’m a guitar player at heart so I’d like to practice guitar more and utilize it more in my recordings.

How do you see the future of noise in general?

Same as its past. Art, entertainment and subculture for a small circle of people.

What kind of plans or visions you have for your distro? What kind of releases and publications we will see in the future? Do you have confirmed gigs in the future?

If everything goes well, there will be Mania / SSRI split tape and K2 tape out in February. There are more planned releases but I won’t talk about them yet lest they get jinxed one way or another. Next Arkisto release will be a Sewer Pyysalos tape (total cut-up insanity, their two CD-Rs reissued) and there are some very interesting relics waiting for Arkisto treatment so stay tuned.

pekkalive6As for gigs, there will be a Sick Seed record release party in autumn or early winter and there’s been talk of one gig abroad in spring 2014 but we’ll see. I’ll also perform as a member of Sonno Ferrum, a kind of “metal junk super band,” in May.

What makes you happy?

To crush my enemies, see them driven before me, and to hear the lamentation of their women. That and quiet family life.

– – –

Thank you for the interview, Pekka!

– – –

Some related links:

Pekka’s distro Untergeschoss.

– – –

Keikkaraportti: Live: SSRi, Umpio @ Kirjakahvila, Turku 28.9.

Live: SSRi @ Kirjakahvila, Turku 28.9. (1, 2).

– – –

Pekka PT – Gelsomina/Hard & Obscure/Sick Seed interview.

Untergeschoss 2012 interview.

– – –

Arkisto / Umpio / Nekorekords.

Filth & Violence.

Freak Animal.

Obscurex.

Shift / Unrest Productions.

Turgid Animal.

Verde.

– – –

 

Read Full Post »

greaterfeast

A Greater Feast is the Thelemic celebration of the death of an individual or individuals. Its designation as greater is derived from the understanding that Death is the crowning achivement of a life and reunites the Had of the Thelemite with the body of the goddess, Nuit.

It is listed as one of the “feasts of the times” mentioned in the calendar verse of Chapter II of the Book of the Law“.

– Thelemapedia.

Aleister Crowley's obituary in the New York Times.

Aleister Crowley’s obituary in the New York Times.

Telegram from Karl Germer to Jane Wolfe, with news of the death of Aleister Crowley.

Telegram from Karl Germer to Jane Wolfe, with news of the death of Aleister Crowley.

Read Full Post »

Aleister Crowley was born 137 years ago. Happy Crowleymas!

93 93/93.

Read Full Post »

I received two sets of Aleister Crowley 2012 commemorative coins today. These are very nice!

The coins are put forth by Aleister Crowley 2012 campaign. You can find them also from Facebook.

The campaign tells us:

– – –

Do what thou wilt shall be the whole of the Law.

We realize that Aleister Crowley is dead. And British. And, moreover, not running for office. Nevertheless, we believe that the most effective vote you can cast in 2012 is one for Aleister Crowley.

The absolute rule of the state shall be a function of the absolute liberty of each individual will.

Considering staying home and not voting? You’ll be in the vast, silent, ignored majority. Until now, the only other way for voters to express their dissatisfaction was to vote for Mickey Mouse or Cthulhu. We applaud all these efforts, but votes for such characters are an expression of mere dissatisfaction. Such votes fail to send a positive message about what Americans and all people truly want: Liberty.

We believe ours is the first campaign ad in the 2012 U.S. Presidential Election.

We do not endorse every political opinion Crowley ever put forward, nor do we suggest that the U.S. should necessarily adopt them. Rather, we call attention to his central message of liberty, the Law of Thelema, as defined in Liber AL vel Legis: The Book of the Law. This is summarized exquisitely in two verses from this text: “Do what thou wilt shall be the whole of the Law,” and “Love is the law, love under will.” It is this message which we hope someday may inform all politics, and we hope that this message will be heard everywhere. More about Thelema.

If 1% of voters write in “Aleister Crowley,” then his message of Liberty will be heard around the world, as amazed media report a groundswell of support for someone they thought was not only dead and British, but still the wickedest man in the world. We don’t actually imagine he will get that many votes, but that’s beside the point. Ceci n’est pas une campagne politique.

Even if you don’t live in the U.S., or if you don’t actually plan to write in Crowley, that is no reason not to promote this campaign! At the very least, it is a great conversation starter, and in any case you will be helping to spread Crowley’s fundamental message of freedom, and his declaration of the sovereignty of the individual.

Still not sure? Check out the Top ten reasons to support Aleister Crowley in 2012, Ten more reasons to support Aleister Crowley in 2012, and the Top Ten campaign slogans.

Still not sure? That’s OK! There’s no commitment necessary. Don’t even vote for Aleister Crowley in 2012 if you don’t want to! The campaign is still fun to support and provides and interesting way to discuss the philosophy and religion of Thelema.

We suggest that you write yourself in as Crowley’s running mate! “Anyone who wants to say anything, off with his head, and On with the Dance; let Joy be unconfined, You at the prow and Therion at the helm! Off we go.”

Love is the law, love under will.

– – –

If you are interested to order AC2012 coins you can find information on how to do it from here. Be sure to check also the Facebook page for the coins.

93 93/93.

Read Full Post »

Kristinuskon piiristä on pullahtanut kautta sen historian mitä hurjimpia tarinoita siitä, miten jumalattomien henkivaltojen palvojat harjoittavat rituaalisesti mitä hirveimpiä seksuaalisia perversioita ja jopa rikoksia. Malleus Maleficarum on tästä kenties kuuluisin yksittäinen dokumentti. Vastaavia väitteitä on esitetty myös meidän aikoinamme vaikka minkä verran, mistä hyvänä esimerkkinä käy ns. 80-luvun uusnoitavainot (kts. tämä, tämä, tämä ja tämä).

Mesikämmen sai hiljattain tassuihinsa teoksen, joka sopii tähän genreen varsin mainiosti – Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta (Otava, 1971, alkup. Rückkehr aus der Zukunft – Phantasthische Erfahrungen in der Welt der Geheimwissenschaften, Scherz Verlag, 1970). Knautin teos tyytyy tosin vain kuvailemaan erilaisten salatieteellisten ryhmien harjoittamia rituaalisia perversioita, eikä niinkään syytä näitä ryhmiä rikoksista, vaikka sellaiseenkin kerran vihjaa. Meno oli tässä suhteessa 70-luvulla, ainakin saksanmaalla, hivenen maltillisempaa kuin reilun vuosikymmenen päästä, varsinkin Yhdysvalloissa.

Knaut on siitä metka ukko, ettei hänestä löydy internetistä juuri mitään. Lähinnä sivuja, joissa hänen nyt käsiteltävänä olevaan teokseen viitataan, löytyy. Eräs kaikkein informatiivisimmista teksteistä Knautista on eräs Ordo Templi Orientistä Saksassa ja Itävallassa käsittelevä artikkeli, mistä selviää, että Knaut on ollut ristiretkellä kyseistä järjestöä vastaan niin intohimoisesti kuin vain uskonsoturi voi olla, kirjoittaen heistä eräässä kirjassaan niin paksua palturia, että sai näiden satujensa kautta itsensä oikeuteen ja sitä kautta velvoitetuksi maksamaan hyvän summan korvauksia – mikä ei estänyt luupäistä uskonsoturiamme alkamasta samanlaiseen projektiin heti uudestaan. Sivustolta tulee selväksi, että Knaut on kirjoittanut muitakin alan teoksia. Häntä kutsutaan “roskajournalistiksi”.

Kirjan suomenkielinen laitos on myyty aikapäiviä sitten loppuun, mutta huutonetissä ja divareissa teosta liikkuu edelleen jonkin verran. Jos tämän alan viihdekirjallisuus kiinnostaa, niin tämä teos kannattaa hankkia kokoelmiin, sillä harvoin törmää kristityn (tai kenenkään muunkaan) kirjoittamaan teokseen, jossa on niin paljon ja niin yksityiskohtaisesti kerrottu erilaisista rituaalisista irstailuista kuin tässä teoksessa. Minkään okkulttisen salaseuran omista teksteistä ei löydy niin hurjaa tekstiä kuin tästä Knautin teoksesta. Vaikka opus on totuuspohjaltaan vähintäänkin kyseenalainen, on se okkulttisen roskaviihteen saralla kuitenkin täyttä rautaa.

Jotkut ovat paradoksaalisesti saattaneet saada Knautin horinoista kuitenkin virikkeitä itselleen, siis vähän samaan tyyliin kuin Keijo Ahorinnan jutuista Suomessa saatananpalvonnan kentällä. Asiasta, josta on hurskaasti peloitelu ja varoiteltu, on saattanut jossain määrin tulla oikeasti todellisuutta otollisten ihmisten kautta. Knautin teos ilmestyi Suomessa vuonna 1971. Tämä oli aikaa, jolloin Pekka Siitoin oli jo herännyt hengentieteelliseen kutsumukseensa. Kuten Mesikämmen on jo aiemmin todennut, oli Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (Gummerus, 1974) suuresti Siitoimen ajatteluun vaikuttanut teos – se yhdisti hänelle politiikan ja magian yhteennivoutuneeksi kokonaisuudeksi. Tämä näkyy jo Siitoimen Musta Magia I:ssä, joka julkaistiin myöhemmin samana vuonna kuin Ravenscroftin teos. Mutta mistä muualta kuin Ravenscroftilta oli Pekka mahdollisesti saanut vaikutteita mustaan magiaansa?

Knautin kirjan lukeneena Mesikämmenen on todettava, että on varsin mahdollista, että tuo kirja oli Pekallekin tuttu. Sen verran samaa otetta löytyy hänen Musta Magia-kirjojen rituaaleista verrattuna Knautin teoksessaan esittämiin rituaaleihin. Siinä missä Ravenscroftin teos loksautti Pekalle politiikan ja magian yhteen, on Knautin teos saattanut loksauttaa hänelle rivologian ja hengentieteen yhteen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana asian tiimoilta voisi mainita muuten sen, että Pekan kuolinpesän ostaneen osto- ja myyntiliikkeen listoilta löytyy vielä tätä kirjoittaessa kappale Knautin kirjaa. Ettei vain olisi Pekan kokoelmista?

Jo monet Knautin kirjan kappaleiden nimet kertovat minkätyyppisessä pärinässä teoksen sivuilla mennään: ”Villien intohimojen uskonto”, ”Erotomaanien salainen vallankumous”, ”Uskonnollisen sadistin psykoterroria”, ”Salaopillinen yhdyntä auringonkylvyssä”, ”Käärme, fallos, lesbos”, ”Paholaisen kylmä siemen”, ”Astraalisia avioyhteyksiä”, ”Ausburgin salaopillinen seksitrio”, ”Karezza – oppi sielullisesta onaniasta”, ”Eroottinen lataus jälkivaatimuksella”, ”Aikuisten lääkärileikit”, ”Inho, myrkky ja ruumiinhäpäisy”, ”Selvänäköisyyttä navan alapuolella”. Käymme seuraavaksi läpi näytteitä Knautin kirjasta, jotka tuovat esiin millaisesta perverssiyden ylistyksestä herran teoksessa on oikein kyse. Samalla teemme hieman vertailua Pekan Musta Magia-kirjojen rituaaleihin, teemoihin ja yleiseen otteeseen magiaan.

– – –

Näyte 1:

Pekan Musta Magia I:ssä ja II:ssa on rituaalikuvauksissa tasamäärä miehiä ja naisia, ei eri määrää (Musta Magia II:ssa olevaa “Seremonia 2”:ta lukuunottamatta). Viiltoarvista ja häpykarvojen ajeluista ei Pekan rituaaleissa puhuta, mutta erääseen rituaaliin, “josta paholainen pitää”, tulee papittaren virkaan valita ryhmän vanhin nainen (vrt. Knautin mainitsema 70-vuotias papitar). Kynttilöiden yms. valonlähteiden käyttö mainitaan Pekankin rituaaleissa, mikä ei tietenkään ole kovin outoa missään rituaalimagian yhteydessä. Merkillepantavampaa on se, että laulaminen tai mumina kuuluu usein Pekankin kirjoittamiin rituaaleihin. Miesten ja naisten toistensa hierominen, masturbaatio ja ”seksuaalis-uskonnollinen ekstaasi” taas ovat Pekan rituaalien hyvin tunnettuja tavaramerkkejä (MM I, s. 114-115, 117-120, 125-127, MM II, s. 64-73).

Näytteet 2 ja 3:


Tässä näytteessä on sellaista porno-alkoholi-rivoilu-Saatanan kunniaksi-rituaali-otetta, että se voisi olla melkein kuin suoraan Pekan itsensä kirjoittamaa, poislukien homostelu ja “Herra L”:n vähäinen kiinnostus naisia kohtaan. Siinä missä ”Herra L.” ”saa tyydytystä vain seksuaaliorgioista joihin liittyy pyhiä toimituksia”, sai Pekka, joka omien sanojensa mukaan oli ollut yli 800:n naisen kanssa, kuitenkin varmasti tyydytystä myös mundaanimmasta seksistä. Saatananpalvontamenojen seksistä Pekka kuitenkin täsmensi, etteivät sellaiset ihmiset ole todellisia Saatananpalvojia, jotka vain harrastavat sexiä, mutta eivät tiedä mitään henkimaailman asioista, joten he eivät voi saavuttaa sellaista onnea kuin ne, jotka harrastavat myös salatieteitä (MM I, s. 117).

Näyte 4:

Tässä ei ole mitään erityisesti Pekkaa sivuavaa, mutta peruukki-detalji on mainio.

Näyte 5:

Tämä näyte on koomisuudessaan ja sisällössään jälleen kuin Pekan itsensä kynästä. Näytteessä on myös tyypillisiä Pekan rituaaleille ominaisia elementtejä: tullaan huoneeseen, riisuudutaan alasti tai pukeudutaan viittaan ja ”riehutaan heteroseksuaalisesti”. Silmiinpistävän pekkamainen on näytteessä oleva ”Tehkää paljon syntiä, jotta teille annettaisiin paljon anteeksi!”-kohta, joka voisi olla suoraan Paholaisen Katekismuksesta.

Näyte 6:

Tämäkin näyte on kuin Pekan kirjoittama. Tutut pekkamaiset elementit toistuvat: siittimen symboliikka, rituaalinen tanssi, musiikki, hurmostila, rituaalinen yhdyntä, sekä sperma ja naisen sukupuolieritteet, jotka nähdään ”urhina tuonpuoleisille valloille”. Siittimen maagisesta symboliikasta Pekka kirjoitti mm. Musta Magia-teoksensa molemmissa osissa (1974, 1975), Ufot, uskonto ja Paholainen -teoksessa (1974), sekä Paholaisen katekismuksessa (1977).

Näyte 7:

Tämä näyte muistuttaa Pekan Musta Magia I:ssä ollutta ”Arabialaisen liiton” rituaalia, jossa seuran johtaja arpoo sellaisille seuran jäsenille uudet parit, jotka haluavat uuden kumppanin. Näiden parien on sitten pidettävä toisilleen seuraa ainakin seuraavan kolmen kuukauden ajan ja oltava tuona aikana yhdynnässä keskenään vähintään kahdeksan kertaa (MM I, s. 125-127).

Näyte 8:

Jälleen varsin pekkamainen näyte. Sperman vuodattaminen johonkin astiaan on mainittu mm. Musta Magia I:ssä, jossa naiset ovat rituaalisesti masturboineet miehiltä spermat kahvikuppeihin, mistä ne sitten kaadetaan suureen kulhoon, minkä jälkeen papitar polttouhraa spermat Saatanalle, minkä jälkeen sitten sperman käryä haistellessa rituaaliin osallistujat esittävät Saatanalle toiveensa (MM I, s. 117-120). Kaikkien harjoittamaan kaikkien sperma-viini-sotkun juontiin ei Pekka tietenkään lähtenyt täytenä heteromiehenä mukaan, vaan korvasi sen miehekkäästi sian- tai lehmänverellä blandatun viinan juontiin:

(…) Tämän jälkeen kehoittaa johtaja jokaista avaamaan mukanaan tuoman korkkaamattoman viinapullon ja kehoittaa jokaista ottamaan siitä kolme kulausta Luciferin kunniaksi. Johtaja juo myös samalla kolme kertaa kolme kulausta kuin muutkin. Tämän jälkeen johtaja huutaa möreällä äänellä seuraavan kutsun kolme kertaa: Lucifer-Lucifer-Lucifer! Aila himel Adonaj amara Zebaoth cadas yeseraije haralius!

Tämän jälkeen ottaa johtaja taskustaan toisen noin litran vetoisen pullon, jossa on joko sian tai lehmän verta. Johtaja kaataa pullostaan verta jokaisen viinapulloon viinan joukkoon yhtä paljon ja taas kaikki juovat kolme isoa kulausta tällä kertaa Saatanan kunniaksi. Tässä vaiheessa on syytä laittaa musiikki soimaan, jos tarvittava soitin on mukana. Musiikin soidessa keskitytään palavaan ristiin noin puolen tunnin ajan meditaation tavoin. Tämän jälkeen juodaan loput viinat pois, jonka jälkeen riisutaan viitta pois ja ollaan alasti. (MM II, s. 66)

Näytteet 9 ja 10:


Näyte on jälleen varsin pekkamainen ”perversion autuuksineen”, spermoineen, rituaalisine masturbaatioineen, nautinnon hakemisineen, pornoineen. Pekka tosin ei tässä yhteydessä eläimistä välittänyt, eikä miehistä, kuten on jo tullut selväksi. Hän kuitenkin diplomaattisesti totesi, että mitä tulee ns. homosexualisteihin ja lesbolaisiin, niin he voivat omissa puitteissaan, omilla tavoillaan harjoittaa näitä rituaaleja Saatanan kunniaksi yhtä hyvin kuin muutkin. Homothan ovat tulleet homoiksi naisten pahuuden tähden ja naiset lesboiksi miesten laiskuuden ja likaisuuden tähden. Tämä on täysin ymmärrettävää karmallisessa mielessä (MM I, s. 127).

Näyte 11:

Näytteessä mainittu merkki on Saturnuksen merkki. Knaut on epäilemättä ottanut tämän kirjassa jo muualla mainitulta Fraternitas Saturnilta, jonka rituaaleissa on usein seksuaalinen elementti, vaikkakaan ei aivan Knautin mielikuvituksellisin mutta yksinkertaistetuin tavoin esitettynä (Fraternitas Saturnista ja sen jäsenten käsityksistä seksimagiasta kts. esim. Gregor A. Gregorius: Geheimnisse der Sexualmagie, Hartmann Esoterischer Verlag, 2007 ja Stephen E. Flowers: Fire & Ice, Llewellyn Publications, 1994).

Tässä vaiheessa alkaa muuten varmaan olla kaikille jo selvää, miten paljon Knaut pitää sanasta ”perverssi”.

Näyte 12:

Tämä on jälleen oiva näyte Knautin perverssistä mielikuvituksesta. Sattuneesta syystä tästä näytteestä tulee mieleen Robinson Devorin ohjaama dokumenttielokuva Zoo.

Näyte 13:

Skandinaaviset pornokuvajulkaisut! Vampyrismi ja ihmisuhrit! Mainittiinko muuten sana ”perverssi” jälleen?

Näyte 14:

Tämän näytteen esitys sperman, ”paholaisen kylmän siemenen”, maagisista voimista on jälleen varsin pekkamainen, vaikka Pekka ei spermaan näin taolaisittain suhtautunutkaan. Musta Magia II:ssa esitetystä “Seremonia I”:stä löytyy “paholaisen kylmää siementä” sivuten ritualistinen orgiakohta, jossa seremonian johtajan tulee lausua näin: Tässä oi suuri Saatana Sinulle kauttani vaatimaton lahjani. Olkoon kaluni kova kuin kivi ja kylmä kuin jää (MM II, s. 67). Myös käsitys orgasmista paholaisen, “tämän maailman herra” työnä, on varsin pekkamainen (Ufot, uskonto ja paholainen, s. 24-25).

Näyte 15:

Afrikkalaisten naisten seksiin keskittyvän noituuden salaliitto! Tähän on hyvä lopettaa Knautin kirjan mainostaminen.

– – –

Knautin kirjasta, joka julkaistiin suomeksi 1971, löytyy siis mielenkiintoinen määrä samankaltaisuuksia Pekan Musta Magia-kirjoissaan (1974, 1975) esittämiin rituaaleihin. Kun otetaan huomioon, ettei tuohon maailmanaikaan ollut suomeksi julkaistu oikeastaan mitään satanismia, saatananpalvontaa tai seksimagiaa koskevaa kirjallisuutta, näyttää varsin todennäköiseltä, että Knaut on teoksellaan onnistunut inspiroimaan Pekkaa. Heikon englannin kielen taitonsa vuoksi on Pekka tuskin aiheesta lukenut vaikkapa Francis Kingin kirjaa Sexuality, Magic and Perversion (1971). Mesikämmen arvioikin, että Knautin kirja näytteli tärkeää roolia Pekalla rivologian ja hengentieteiden yhdistämisessä.

Lopuksi on mainittava, että vaikka Knautin kirjassa on huima määrä rituaalista irstailua kuvaavaa tekstiä, löytyy siitä muunkinlaisen epäkristillisen hengellisen toiminnan listaamista. Kunniansa saavat kuulla erilaiset henkiparantajat, joogan harrastajat, kuin myös Aleister Crowley ja saksalaisen Fraternitas Saturnin Gregor A. Gregoriuskin. Crowleystä Knaut ei anna juuri muuta kuin muutamia ympäripyöreän kauhistelevia mainintoja, mutta Gregoriuksesta kerrotaan sitten hieman enemmän. On toki sopivaa, että Gregorius ja Crowley mainitaan kirjassa, sillä herrojen seuroilla oli, ja on edelleen, varsin vahva jalansija Saksassa.

Loppukaneetiksi käyköön seuraavat siteeraukset:

Irstailija olen kyllä, olen perverssi. Äiti toivoi minusta teologia, mutta minusta tulikin rivologi.

I am sick. I want be sick because my god is Lucifer!
Pekka Siitoin

Kyllä meistä jokainen on omalla tavallaan myös seksuaalisesti poikkeava, tietyllä tavalla perverssi.
Päivi Räsänen

Read Full Post »

Onko hän Lin gha-Rej?

Monille, jotka ovat kolunneet Turun antikvariaatteja 80-luvulta asti ja joiden kiinnostuksen kohteisiin kuuluu okkulttinen kirjallisuus, on tullut vuosien varrella tutuksi mysteeri nimeltä Lin gha-Rej.

Mesikämmenen ensikosketus tähän mysteeriin tapahtui joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa. Paikkana oli joko Alfa Antikva, eräs Linnankadulla nyt jo käytännössä toimintansa sulkenut aktikvariaatti, tai jo 90-luvulla toimintansa lopettanut Vetus et Nova.

Noihin aikoihin tietyistä Turun antikvariaateista alkoi löytyä englanninkielisiä alan kirjoja, jotka olivat sen verran harvinaisia, että ne oli pitänyt varta vasten tilata Suomeen tai ostaa paikan päältä ulkomailta, mm. Lontoon kuuluisasta The Atlantis Bookshop:sta. Näitä kaikkia kirjoja yhdisti aihepiirinsä lisäksi se, että ne olivat runsaasti alleviivattuja ja poikkeuksetta jokaisen kirjan aloitussivu tai pari oli täynnä kapeakärkisellä kynällä kirjoitettuja huomioita, omistajan itsestään käyttämiä eri nimiä, yms.

Kirjojen aiempi omistaja kutsui itseään ainakin kolmella eri nimellä. Eräästä teoksesta löytyy listattuna “Lin gha-Rej alias Reima Saarinen alias Asum Haider el-Haggat”. Kyseisen henkilön käsiala oli sen verran epäselvää, että nimistä ei täsmälleen voinut olla varma, Lin gha-Rej poislukien. Se kun löytyy eräästä Mesikämmenen hankkimasta kirjasta selkeästi irtokirjaimin esitettynä. Henkilön arkisempi nimi oli lähes varmasti Reima, sukunimi taas vaikutti kovasti olevan muotoa Saarinen.

Antikvariaateista silloin tällöin löytyneistä Lin gha-Rej:n aiemmin omistamista teoksista ja niihin käsin kirjoitetuista merkinnöistä sai sen vaikutelman, että hän ei ollut kiinnostunut okkultismista ainoastaan teoreettisessa mielessä, vaan oli selvästi asian harjoittaja. Painopiste oli selvästi Aleister Crowleyn ideoissa ja opeissa. Mesikämmentä hieman ihmetytti se, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka tämä henkilö oikein oli. Okkulttisen kirjallisuuden keräilijöiden ja varsinkin okkultismin harjoittajien piirit olivat Suomessa tuolloin hyvin pienet, ja kuvioissa syystä tai toisesta mukana olevat ihmiset tapasivat tietää toisensa ainakin pinnallisesti. Lin gha-Rej:stä Mesikämmenellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, vaikka hän asui vieläpä samalla alueella.

Jossain vaiheessa Mesikämmenellä kävi mielessä sekin, että Lin gha-Rej olisi mielenkiintoista tavata. Kaverilla kun vaikutti olevan mielenkiintoinen kirjasto ja hän ilmiselvästi oli ainakin jakanut syvän mielenkiinnon Aleister Crowleyn ajatuksia kohtaan. Tämä idea ei kuitenkaan kehittynyt sen pidemmälle.

Vuodet vierivät.

Jossain vaiheessa Mesikämmen törmäsi ihmisiin, jotka olivat kuulleet Lin gha-Rej:stä tarinoita. Näitä lähteitä ei ole vuosien varsilla ollut kuin kolme ja tarinanjyvät ovat pudonneet murusina pitkin matkaa. Seuraavassa on kaikki se, mitä Mesikämmen on kuullut Lin gha-Rej:n tarinasta.

Tarinan mukaan Lin gha-Rej oli opiskellut uskontotiedettä Turun yliopistolla. Hän oli Mesikämmentä vanhempi, mikä osaltaan selitti sen, ettei Mesikämmen tuntenut häntä. Hän ilmeisesti omaksui crowleymaisen erikoisen, maagisen, tavanomaisesta poikkeavan, värikkään ja pompoosinkin persoonallisuuden. Hän oli kuulemma joskus kulkenut Turussa jonkinlainen turbaani päässä kaupungilla. Hänen äitinsä piti jotain liikettä Turun keskustan alueella. Lin gha-Rej tuntui olevan persoona, jolla oli suuria ajatuksia ja tarinoita itsestään. Hän oli jollekin mahtipontisesti kertonut, että Weiser-kustantamo olisi julkaisemassa häneltä jotain magiaa käsittelevää kirjaa. Ilmeisesti mitään kirjaa ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Ilmeisesti pieni asioiden liioittelu silloin tällöin kuului Lin gha-Rej:n tyyliin. Tarinan mukaan Lin gha-Rej jossain määrin alkoholisoitui ja kuoli oudoissa olosuhteessa joko 80-luvun lopussa tai 90-luvun alkupuolella. Kaiken kuulemani perusteella Lin gha-Rej oli jonkin sortin paikallinen “tapaus”, värikäs persoona.

Lin gha-Rej signeerasi erään kirjansa useaan kertaan, kenties aina luettuaan kyseisen kirjan uudestaan. Ensimmäinen signeeraus on päivämäärältä 2.1.1979. Tämän jälkeen löytyy 80-luvulta useita allekirjoituksia, niistä viimeinen päivämäärällä 19.11.1988. Hän eli siis ainakin vuoden 1988 loppuun.

Mesikämmenen kokoelmiin tähän mennessä päätyneet Lin gha-Rej:n aiemmin omistamat kirjat.

Tässä vaiheessa Lin gha-Rej:n kuolemasta alkaa olla jo n. 20 vuotta. Hänen kirjoihinsa ei enää törmää turkulaisissa antikvariaateissa, ei ainakaan säännöllisesti tai usein.

Kuka oli Reima Saarinen alias Lin gha-Rej? Mikä on hänen tarinansa?

Mikäli tiedät jotain kyseisestä henkilöstä tai hänen tarinastaan, Mesikämmen kuulisi asiasta mielellään (Kenties Piitu Lintunen osaisi kertoa asiasta enemmän, hänen thelemiittinen ex libriksensä kun löytyy useammastakin Lin gha-Rej:n aiemmin omistamasta kirjasta…)

93 93/93.

– – –

Päivän musiikki: Jimmy Page:n soundtrack Kenneth Angerin elokuvaan Lucifer Rising: (osa 1, osa 2) (1. bootleg-julkaisu 1987) ja Electro Static Cat: I Hear My Distant Blood Drive Still (1987).

[Jutun alussa oleva kuva löytyi erään Lin gha-Rej:n aiemmin omistaman Crowley-teoksen välistä. Kuva oli liitetty kohtaan, jossa on kuva Crowley:stä tekemässä “sisäänkäyjän” (Horus) merkkiä. Onko kuvan henkilö Lin gha-Rej?].

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »