Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘alastonkuvaus’

Seuraava lyhyt elämäkerta Pekasta on vuodelta 1976. Tekstin tyyli ja sisältö viittaavat vahvasti siihen, että kirjoittaja “Klaus Jorvas” on Pekka itse. Teksti löytyy Iiro Nordlingin kirjasta Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (s. 79-87) sekä Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmasta.

– – –

Siitoin der Führer – wir folgen dir!

Puolitotuudellinen kuvakertomus liikemies Timo Pekka Olavi Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä. Tehty edellä mainitun luvalla ilman ns. ennakkosensuuria.

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA ON AIVAN LIIKAA!

Tuottanut Klaus Jorvas, sekä joukko muita aiheen sankarin kannattajia.

Turku 1976.

Kaikki alkoi siitä kun joku, kuka lieneekin keksi kameran, paljon, paljon myöhemmin syntyi maailmaan Timo Pekka Siitoin. Jo hyvin varhain hän tutustui kameraan. Tähtien asennosta naapurin Kaisa muori ilmoitti Timo Pekasta tulevan kuulun kameramiehen, yms. Führerin ja okkultistin.

Timo-Pekka varttuu ja saa oman kameran. Sitä hän käyttää innokkaasti. Ensimmäisen kerran hän käyttää naapurin Jussin päähän. Myöhemmin hän siirtyy tosi kuvauksiin. Joskus tahtoi jopa kamera unohtua muiden mielenkiintoisempien harrastusten tähden.

PEKAN TARINA

Pekka Siitoin syntyi Varkaudessa 20.5.1944. Tätä ennen hänet oli tietenkin tehty suuren intohimon vallassa Mikkelissä. Tämä oli suuri kunnia jo tuolloin Pekalle. Miksi? No tietenkin siksi, että Pekka oli synnynnäinen militaristi ja Mikkelihän oli tuolloin Suomen kunniakkaan armeijan Päämaja-kaupunki, eikä rauhaakaan vielä oltu tuolloin solmittu punaisten paholaisten kanssa.

Pienenä äidin pieni Pekka oli todella suloinen lellivauva. Kaikki kauppalan lapset kadehtivat tuolloin Pekkaa ja hänen mahtavaa leikkikalukokoelmaansa. Lapsuutensa ensimmäiset 15 vuotta vietti Pekka Loimaan kauppalassa. Pekka oli kameramies ja “fasisti” jo neljä vuotiaasta lähtien. Eräs lähistöllä asunut vanha kommunisti meinasi usein saada hermoromahduksen, kun Pekka juoksi pitkin peltoja isän vanhat sotilasvarusteet päällä ja leikkikivääri kainalossa, huutaen “kuolema kurjille kommunisteille”! Se oli sitä lapsuuden kultaista aikaa se. Viidentoista ikävuoden jälkeen muutti Pekka ja hänen vanhempansa Turkuun, tuonne kulttuurin kehtoon. Siellä Pekasta tuli pärinäpoika surinasussuineen ja lemmenretkineen. Myöhemmin kaksipyöräiset vaihtuivat nelipyöräisiin.

Turkuun tultuaan Pekka pääsi liikeapulaiskouluun, josta hänet heitettiin ulos kolmen viikon kuluttua, liian levoton kun oli. Sitten alkoivat juoksupojan hommat monissa turkulaisissa liikkeissä. Tätä Pekka teki aikansa kunnes päätti pyrkiä kauppakouluun, jonne hänet hyväksyttiin, sillä olihan hän jo miehistynytkin. Koulussa Pekka filmasi ja politikoi niin, että meinasivat muut oppilaat mennä välillä lakkoon Pekan vuoksi, mutta aina sentään puhumalla selvittiin.

Kauppakoulun päättymisen jälkeen meni Pekka melkein heti armeijaan. Hän pääsi Mittauspatteristoon Niinisaloon. Siellä taas filmattiin kymmeneen kertaan kaikki varuskunnan jäsenet ja taas politikoitiin niin, että harmia meinasi tulla. Pekka oli kuitenkin synnynnäistä “upseeriainesta”, koska hänet määrättiin AUK:n tulenjohtolinjalle. Vähän myöhemmin Pekka nimitettiin myös Niinisalon varuskunnan joulupukiksi. Pukki kuin pukki, ajatteli Pekka ja oli onnellinen. Pekka puhui niin makeasti ja kauniisti lapsille juhlassa, etteivät muut upseerit kestäneet kuulla tekstiä, vaan menivät ulos jäähylle.

Pekka sai myös toimia armeijassa TK-miehenä ja sai näin etuoikeuksia, joka toisia kismitti. Kerran Pekka meinasi herätä yöllä vesirännissä, joka oli täynnä kylmää vettä.

Ensimmäisen filmi-studionsa Pekka perusti kesällä 1965, päästyään armeijasta. Tämä studio laitettiin vanhempien olohuoneeseen. Pekka sai ensimmäiset asiakkaansa tietenkin jakamalla kasarmeihin edullisia kuvatarjouskuponkeja. Myöhemmin, ts. v. 1966, Pekka hankki uuden asuin- ja studiohuoneiston läheltä keskustaa. Osoitteeksi tuli Kaskenkatu 1 A II kerros. Siellä Pekalla oli aluksi noin 200 neliömetrin tilat, kunnes niitä sitten taas laajennettiin noin 100 neliömetriä ja ostettiin vielä lisäksi noin 120 neliömetrin huoneisto omaksi. Tämän jälkeen Pekka perusti tuontiliikkeen ja alkoi matkustella ympäri Eurooppaa liikematkoilla, tai paremminkin “bordellikiertueilla”, kuten hänen tuttavansa aivan oikein arvelivat. Avioliittokin alkoi uhkaavasti lähestyä Pekkaa, olihan hän aiemmin jo ehtinyt monien muiden tuttavuuksien ohella tutustua Pirkko Orvokkiin, savitaipalelaisen maanviljelijän tyttäreen Helsingissä. Rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä. Kihloihin meno tapahtui viikossa ja avioliitto vajaassa kolmessa kuukaudessa. Avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enään uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes. Pekan oli siis pakko kokeilla rauhallista perhe-elämää hurjan nuoruutensa vastapainoksi. Mikään muu ei auttanut.

Avioliitto ilmeisesti sotki Pekan pasmat täysin, hän ei oikein uskonut pystyvänsä olemaan mamman pullapoikana ja siinä hän oli täysin oikeassa. Hän purki energiansa työhön ja perusti värilaboratorioyhtiön saman talon kellarikerrokseen. Vähän myöhemmin hän vuokrasi samasta talosta pienen myymälän, jossa putiikkia pidettiin vuoden verran, kunnes hän osti tuon pienen myymälän, jossa putiikkia idettiin vuoden verran kunnes hän osti tuon pienen myymälän vieressä olevan huonekaluliikkeen huoneiston, jonka neliömäärä oli noin 150. Pekka investoi liikaa ja, eikä tajunnut revalvaation vaaraa L-Saksassa, vaan joutui ansaan. Tuontiliike meni konkurssiin ja muutkin Pekan asiat joutuivat hankalaan vaiheeseen. Huvilakin oli juuri hankittu muutamaa kuukautta ennen vaikeuksia. Pekka joutui henkiseen ahdinkotilaan, mutta ei masentunut. Hän muisti lapsuutensa ja nuoruutensa ajan muistikuvat yliluonnollisista voimista ja olennoista, jotka voivat auttaa. Pekka uskoi näihin voimiin ehdottomasti ja päätti kirjoittaa Aino Kassiselle Helsinkiin. Aino vastasi Pekan kyselyihin nopeasti ja kertoi Pekalla olevan piileviä yliluonnollisia kykyjä, jotka heräävät eloon, jos hän niitä oikealla tavalla kouluttaa.

Pekka siis ryhtyi tuumasta toimeen ja jo muutaman vuoden kuluttua hän saavutti määrätyn koulutusasteen ja alkoi opettaa muita. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Turun Hengentieteen Seuran, johon aluksi liittyi noin 130 jäsentä. Myöhemmin toimintaa laajennettiin ja perustettiin myös ns. poliittinen okkulttinen seura, jolle annettiin nimeksi Pegasos-seura. Tämän jälkeen päätettiin tulevaisuudessa perustaa puolue, jonka nimeksi tulisi Isänmaallinen Kansanrintama I.K.R. Tämän uuden organisaation valtakunnanjohtajaksi hyväksyttiin 99%:sesti Pekka Siitoin. Nyt edellämainituilla järjestöillä oli jo jäseniä ja kannattajia v. 1976, yli 2500 henkeä. Toimintaa oli myös laajennettu ympäri Eurooppaa suhdetoiminnan muodossa vastaavien järjestöjen kanssa. Pekka järjesteli kokouksia, mielenosoituksia, ryyppyjuhlia, filmauksia ym ym ym ja sai ilokseen joukon aktiivisia ja rohkeita äärioikeistolaisia patriootteja mukaan ns. aktiiviseen toimintaan isänmaan vapauden puolesta. Kommunistit ja siionistit olivat kauhuissaan ja yrittivät tehdä kaikkea vahinkoa Pekan järjestöjen toiminnalle, mutta turhaan.

Korkeampien voimien suojelu piti ja pitää, vaikka Pekka joutuikin monasti hyvinkin hankaliin tilanteisiin. Pekan rohkeus ei pettänyt. Kerran hän sanoi minulle, ettei pelkää muuta kuin Jumalaa ja sitä ettei ole liian passiivinen. Kohtuus kaikessa, niin viinassa kuin naisissakin, sanoi Pekka. Suopo ja rikospoliisi ovat olleet Pekan jokaviikkoisia tuttavuuksia, mutta koskaan ei Pekka ole joutunut aiheellisesti syytteeseen toimintansa vuoksi. Kommunistit ja muut rappiososialistit ovat kyllä koettaneet saada Pekkaa kiinni poliittisesta vehkeilystä, mutta turhaan. Pekan lapsilaumastakin on tulossa kovia “fasisteja”, kuten isästäkin. Nuorin lapsikin huusi jo 10 kk:n ikäisenä käsi ylhäällä “Heil Hitler!” Mutta ennenkaikkea Pekka on rehellinen ihminen ja ajattelee Suomen kansan parasta. Häntä ei ehkä nyt vielä ymmärretä, kuten ei ymmärretä muitakaan kehittyneitä okkultisteja. Henkisellä ajattelulla ja materialismilla on oleva suuri ero. Pekan mielestä suomalainen politiikka on hölmöläistarinoiden tasolla ja että demokratia ei sovi meille, koska kansan keskiarvon älykkyysosamäärä on pakkasen puolella. Saksassa on taas kehittyneempää rotua, toteaa Pekka. Pekan mielestä mikään muu ei ole syntiä, kuin se, että Jumalan henkimaailman olemassaolo kielletään ja kohtuuttomuus asiassa kuin asiassa, sekä se, että syyllistymme aloittavaan väkivaltaan. Jos taas joku toinen aloittaa väkivallan on meidän puolustauduttava toteaa Pekka ja sanoo, ettei viimeksimainittu ole syntiä.

Tämä kirjanen on puolitotuudellinen kertomus Pekka Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä.

Pekka Siitoin on ollut aina varsin eriskummallinen ihminen. Häntä on väitetty noidaksi, roistoksi, huijariksi, porno-Pekaksi, natsiksi ja miksi. Lehdet ovat hänestä kirjoitelleet jos jonkinlaisia juttuja, niin hyviä kuin pahojakin.

Koska Pekka Siitoimella on okkultistina eräällä tavalla varsin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa eräisiin asioihin joita en halua tässä yksilöidä, niin on ollut välttämätöntä tehdä hänestä huumoriin perustuva kirjanen. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin pilailla Pekan saavutusten kustannuksella, vaan päinvastoin. Tiedämmehän kaikki sen suuren voiman joka tahattomaan huumoriin kätkeytyy. Se joka ei ymmärrä huumoria on auttamattomasti kehityksestä jäljessä.

Tämä kuvitettu kirjanen antaa varmasti ystävästämme Pekasta meille kaikille hänen kannattajilleen reilun ja hauskan kuvan.

Tekijä K.J.

– – –

Advertisements

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1966

Helmikuu

Pekka tapasi tulevan vaimonsa, itseään viisi ja puoli vuotta vanhemman diplomikosmetologin, ensimmäistä kertaa. Hän muisteli asiaa näin: ”Minä olin Helsingissä isäni kanssa erään myyntifirman esittelytilaisuudessa esittämässä elokuvia. Sitten ajattelin mennä Espilään, sitä sanottiin ampumaradaksi. Iskin ensin Pirkon nuoremman siskon Helin, mutta jotenkin se tuntui pikkaisen mäntiltä. Sitten minä iskin Pirkon. Menin hänen luokseen Espoon Lähderantaan. Olin hänen luonaan yhden yön. En saanut pillua ja vedin käteen. Sitten käskin viikon päästä Pirkon Turkuun. Menimme kihloihin. Sen jälkeen hän antoi pillua. Kolmen kuukauden kuluttua hän tuli Turkuun ja me menimme naimisiin… eli minä tunsin hänet kaksi päivää ennen naimisiin menoa” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 45).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 22 vuotta.

aviopari28.5. Pekka avioitui Pirkko Eteläpään kanssa Turun tuomiokirkossa klo 18:30, minkä jälkeen pari juhlisti tapahtumaa läheisten kanssa kotonaan Kaskenkatu 1 A:ssa (kutsu vihkitilaisuuteen, lehti-ilmoitus, Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

Pekka ja Pirkko saavat lapsen, joka kastettiin Petriksi.

Yleistä

kaskenmakiPekka hankki ”uuden asuin- ja studiohuoneiston” Turusta osoitteesta Kaskenkatu 1 A (II kerros). Pekka kertoo hänellä aluksi “olleen 200 neliömetrin tilat, jonka jälkeen tilaa laajennettiin 100 neliömetrillä, minkä lisäksi hän osti 120 neliömetrin huoneiston omaksi” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 83).

Hän perusti Siitoin-filmi Oy:n, jolla ”meni erittäin hyvin”. ”Jaoin kasarmeihin kortteja ‘passikuvat markalla’. Silloin Turussa oli paljon varuskuntia. Minä suoranaisesti kuvasin kaikkien varuskuntien kuvat ja passikuvat, ylennyskuvat. Jonotus oli hirveää. Sanotaan, että silloin minusta tuli miljonääri. Kiitos varuskuntien” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 45). Elokuvaosasto Siitoin Filmi Oy teki pääasiassa mainos- ja matkailufilmejä.

siitoinfilmiPekka otti valokuvan Thelma Ramströmistä, joka voitti Miss Cinema Eurooppa-palkinnon (Siitoin-filmi Oy:n mainos, Mesikämmenen arkistot).

Siitoin-filmi Oy:n perustamisen jälkeen Pekka perusti myös tuontiliikkeen Oy Importpeak Ab ja alkoi matkustella ”ympäri Eurooppaa” liikematkoilla, joita hänen ystävänsä hänen mukaansa kutsuivat ”bordellimatkoiksi” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 83, Mesikämmenen arkistot).

Siitoin-filmi Oy:n ja tuontiliikkeensä lisäksi Pekka omien sanojensa mukaan perusti myös ”värilaboratorioyhtiön” Kaskenkadun kellarikerrokseen. Hän sanoi myös vuokranneensa samasta talosta pienen myymälän, jossa liikettä pidettiin aluksi vuoden verran, kunnes Pekka osti myymälän vieressä olleen huonekaluliikkeen huoneiston, jonka neliömäärä oli 150” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 84).

pekkakuvaaVuosien 65-66 aikana Pekka jossain määrin myös kuvasi alastomia naisia. Omien sanojensa mukaan ”Avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enää uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 83).

– – –

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »