Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘äärioikeisto’

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tommi Kotonen on kirjoittanut erittäin hyvän tekstin Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla, joka julkaistiin äskettäin Ennen ja nyt – historian tietosanomat sivustolla.

Kotonen kertoo tekstissä myös Pekka Siitoimen yhteyksistä Nordiska rikspartietiin. Mesikämmen on aiemmin maininnut Siitoimen yhteyksistä NRP:n posteissaan Kursiivin isku, osa 2 ja blogin Valtakunnanjohtajan elämä-alasivun vuoden 1976-kohdalla. Näistä jälkimmäisessä Mesikämmen summasi asian seuraavasti:

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi vuonna 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. kirja, s. 272).

Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)Pekka Siitoin.

Artikkelissaan Kotonen kirjoittaa asiasta tätä perusteellisimmin. Siitoimesta hän kirjoitti seuraavasti:

– – –

NRP:n aktiivinen toiminta jatkui Suomessa 1970-luvun puoliväliin asti. Ilmoituksia heidän lentolehtistään, hakaristien piirtelystä ja muusta vahingonteosta saapui Suojelupoliisille parhaimmillaan lähes viikoittain. Erään Suojelupoliisille tulleen ilmoituksen mukaan Mandellin laatimien lehtisten painosmäärä oli jopa 3000. NRP:n suomeksi käännettyjä lentolehtisiä jaettiin lehtien toimituksiin, niitä leviteltiin yliopistoilla ja postitettiin äärivasemmistolaisille. Jotain toiminnan merkittävyydestä kertonee sekin, että Kekkosen poikkeuslailla toteutetun uudelleenvalinnan jälkeen NRP päätyi mukaan presidentille toimitettuihin Suojelupoliisin katsauksiin.

Toiminta näyttää 1970-luvun jälkipuoliskolla osin hiljenneen sen vuoksi, että turkulainen valokuvaaja ja okkultisti Pekka Siitoin varasti kaiken huomion äärioikeistokentällä. Osa vanhoista toimijoista jättäytyi kokonaan pois toiminnasta ja osa liittyi Siitoinin joukkoihin. Myös Suojelupoliisissa todettiin uuden toimijan vaikutus: ”Muiden äärioikeistolaisten keskuudessa pelätäänkin sitä, että tämä pikku-hitler omahyväisenä ja itsekkäänä sekä vain itseään esille tuovana saattaa pilata koko heidän toimintansa tarkoituksen ja asiallisuuden”.

Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti epäili sisäasiainministeriölle 8.10.1976 lähettämässään kirjelmässään Siitoinin toimien olevan vain tahallista härnäämistä:

“Vaikuttaa siltä, että Siitoin’in poliittinen toiminta olisi täysin keinotekoista. Erään Siitoinin tuttavan kertoman mukaan ensin mainitun tarkoituksena ei olisi puolueen perustaminen vaan Suomen kommunistien, Suomen ulkopoliittisen johdon ja Neuvostoliiton härnääminen.”

Yhteistyö Siitoinin ja NRP:n välillä oli alkanut vuoden 1976 aikana jatkuen tiiviinä reilun vuoden ajan. Vielä vuonna 1977, Siitoinin oikeudenkäynnin aikaan, yhteistyö ruotsalaisten aatetoverien kanssa oli sellaisella tolalla, että esimerkiksi Mandell saapui paikalle tueksi. Välit olivat tosin jo viilenneet. Ruotsalaisia yhteistyökumppaneita häiritsi erityisesti Siitoinin spektaakkelimainen toiminta.

Aluksi yhteistyö Siitoinin kanssa oli kuitenkin jouhevaa. Ensimmäiset Mandellin yhteydenotot Siitoiniin sujuivat kohteliaissa merkeissä, kuten hänen kirjeestään keväällä 1976 käy ilmi:

”Ilmoitan että olemme täällä Ruotsissa varsin kiinnostuneita arvoisasta toiminnastanne. (…) Käytännön syistä emme voi vielä tässä vaiheessa tukea suoraselkäistä valistustyötänne Suomen kansan vapauttamiseksi bolshevismin ja sionismin ikeestä täältä Ruotsista käsin.

Mandell osallistui vuonna 1976 yhteiselle vappumarssille Siitoinin joukkojen kanssa, ja Siitoin järjesti kesäasunnolleen Vehmaalla pohjoismaisten toimijoiden yhteistapaamisen. Paikalle saatiin tosin vain suomalaisia NRP:n aktiiveja. Lopulta Siitoinin julkisuushakuisuus oli liikaa erityisesti Oredssonille. Mandell lähettikin 20.2.1977 Siitoinille tuskastuneen kirjeen, jossa hän selitti ”vakavia syitä” yhteydenpidon viivästymiselle ja ilmoitti laittavansa välit poikki:

“Tämä vakava syy on se että Strängnäsistä (NRP:n päämajasta) on tullut minulle haukkumisia sen johdosta että olin kanssasi marssimassa Vappuna 1976. He eivät oikein voi mitenkään hyväksyä sinun ”provokaatiotyyliäsi”. Me emme voi ylläpitää mitään suhdetta järjestötasolla – se on käsky NRP:n taholta. käsky jota on parasta totella vitkastelematta sillä NRP:n kuri on säilyvä vuosikymmenien.”

Mandell toteaa kirjeessään, että järkipuhe ei enää tehoa: ”Olen toivonut että sinua voisi suostutella järkevämmälle linjalle, mutta se näyttää olevan turha toivo…” Siitoin katsoi tilanteen kilpailuasetelmaksi ja ilmoitti jatkavansa entisillä linjoilla: ”Aika sitten näyttää, kuka vie Pohjolan ihmisten kannatuksen, NRP vaiko IKR Suomesssa”

Siitoinin ja NRP:n toiminnassa oli paljon päällekkäisyyttä, ja toimijat olivat johtotasollakin osin samoja. Siitoinilla oli toki omiakin linkkejä ulkomaiseen äärioikeistoon. Aluksi NRP:n Kotkan alaosastossa ja sittemmin Siitoinin ”varavaltakunnanjohtajana” toiminut Tapani Pohjola kertoi kuulusteluissaan muun muassa Siitoinin kontakteista ruotsalaiseen äärioikeistolaiseen Levande Jord – organisaatioon. Pohjola tuomittiin vuonna 1978 kirjepommin lähettämisestä kommunistien nuorisoliiton Vaasan toimistoon. Hän muutti Ruotsiin vuonna 1980.

NRP:n ja Siitoinin välien tulehduttua ruotsalaiseksi yhteistyökumppaniksi jäi lopulta vain Maarianhaminassa tuolloin toiminut Claes Lantz, Levande Jord – järjestön johtaja, jonka kanssa Siitoin teki muun muassa kustannusyhteistyötä. Lantz asettui kiistassa Siitoinin kannalle:

“En voi ymmärtää Mandellin asennetta sinua kohtaan. Mutta luulen että hänellä on Oredssonin määräys olla ottamatta poliittista toimintaasi vakavasti, ja Mandell noudattaa aina kaikkea mitä Oredsson sanoo. Luulen että Oredsson pelkää näyttää paljoa hakaristejä. Mutta katson, että se mitä te teette, Suomi on täysin teidän asianne, ja Oredsson saa hoitaa ruotsalaisen politiikan kuten tahtoo.”

Täysin kitkatta ei yhteistyö Lantzinkaan kanssa sujunut. Kieliongelmat olivat yksi suuri este. Lantzia häiritsi myös se, että Siitoin ei aina noudattanut oppeja kovin kirjaimellisesti. Siitoinin näkemykset Hitlerin okkultismista ja holokaustista olivat Lantzin mielestä vanhanaikaisia. Lantz ei ollut tyytyväinen siihen, että Siitoin hyväksyi kaasukammioiden olemassaolon – seikka jonka kiistämisen Lantz näki ”hyvin tärkeänä meidän tulevaisuutemme kannalta”. Holokaustin kiistäminen palveli aatetta: ”sillä keinoin voidaan tavoittaa uusia kiinnostuneita”. Lantzin kehotuksesta Siitoin julkaisikin holokaustin kiistäjä Richard Harwoodin teoksen Minne katosi 6 000 000 ihmistä? – Totuuteen perustuva dokumentti.

Lopulta myös Lantz tuskastui Siitoinin toimintaan. Hänen mukaansa Siitoin esiintyi liikaa julkisuudessa ja käyttäytyi juuri kuten vastustajat toivoivatkin. Lantz oli kuitenkin Siitoinin ensimmäinen pidempikestoinen yhteys ruotsalaiseen äärioikeistoon. Lantz opasti Siitoinia kansainväliseen toimintaan sekä ohjasi tätä aatteellisesti ”oikeammille linjoille”.

Erilaisista yhteistyöyrityksistä huolimatta holtiton Siitoin karkotti yksi kerrallaan ruotsalaiset toimijat Suomesta. Yhteydenpito Lantziinkin katkesi lopulta Siitoinin saatua vankilatuomion osallisuudestaan kommunistien kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon. Vankilatuomioon loppui myös liki kymmenen vuoden ajoittain tiiviskin yhteistyö ruotsalaisen ja suomalaisen äärioikeiston välillä. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa oli omiaan radikalisoimaan toimintaa Suomessa, ja erityisesti antisemitismin uusi nousu oli paljolti ruotsalaista tuontitavaraa.

– – –

Mesikämmen suosittelee lukemaan Kotosen koko artikkelin, joka siis löytyy Ennen ja nyt – historian tietosanomat-sivuilta.

Advertisements

Read Full Post »

ak4Seuraavaksi Mesikämmen esittelee pienen uutishelmen noin 23 vuoden takaa: Kai M. Aalto valisti asioista kunnallisvaalien alla Ajankohtaisessa Kakkosessa 25.2.1992 mm. seuraavasti:

Tämänhetkisen tilanteen mukaan meiltä lähtee kolme ehdokasta kunnallisvaaleihin. Ja sen minä takaan että ainakin yksi menee läpi niin että rytisee. Me tiedämme mitä teemme, me ak6olemme valinneet päämäärämme, me olemme valinneet tiemme ja se johtaa voittoon!

Eduskuntakin on täynnä vaan, sanoisinko hallituksen perseennuolijoita.

Täällä sorretaan isänmaan ystäviä, isänmaan ystävät ja Suomen kansaa puolustavat ovat kuin B-luokan kansalaisia! Se on vääryys, se on rikos ak9kansaa kohtaan!

Uutispätkässä mainitaan myös Siitoin ja KDP, minkä lisäksi näytetään pieni pätkä 1977 kohua herättäneestä Veckans Puls-ohjelmasta.

– – –

Videoklippi uutisesta löytyy täältä.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1978

Tammikuu

3.1. Ilta-Sanomat uutisoi: “Mainosteippi raskas todiste”. Kursiivin savuavista tiloista oli löytynyt Pekan liikkeen mainosteippiä. Samana päivänä Turun Sanomat otsikoi “Mielisairas vai ei… Näytöt Kursiivin poltosta pitävät”. Uusi Suomi kirjoitti samana päivänä: “Syytetty Lehtonen ei muista mitään koko 70-luvulta” (Mesikämmenen arkistot). Uuden Suomen jutussa mainitaan, että Pekan joukkoihin soluttautunut Risto Tammi oli ollut todistamassa oikeudessa. Tuntemattomaksi jäänyt lehti otsikoi: “Vangituilla lista räjäytyskohteista” (Mesikämmenen arkistot).

tammisiitoin1Samana päivänä Uusi Suomi kirjoitti: “Syytetyn sormenjäljet Kursiivin palopaikalla”. (…) “Lehtosen avustaja asianajaja Alexander Schichmann ilmoitti päämiehensä epäilevän, että hänet olisi hypnotisoitu tekemään rikos. IKR:n “valtakunnanjohtaja” liikkeenharjoittaja Timo Pekka Olavi Siitoin, synt. 1944 julisti, ettei hänelle ole mitään osuutta Kursiivin asiassa. – Jos minä siellä olisin ollut, en minä omaa teippiäni olisi käyttänyt, Siitoin selitti ja jatkoi. – En minä sentään aasi ole.” “(…) Kolmannen syytteen mukaan Siitoinin Vehmaalla sijaitsevasta huvilasta oli takavarikoitu 1470 rynnäkkökiväärin patruunaa ja 300 paukkupatruunaa, joihin Siitoinilla ei ollut hallussapitolupaa” (Mesikämmenen arkistot).

4.1. Tiedonantaja otsikoi: “Fasisteille vaaditaan ankaraa rangaistusta” (Mesikämmenen arkistot).

puhuipussiin6.1. Suomen Kuvalehti kirjoitti: “Naantalilainen liikemies Pekka Siitoin, 33, symbolisoi sitä, mikä meillä, Pariisin rauhansopimuksen perusteella on kiellettyä ja siksi silmällä pidettävää. Hän on fasisti eikä sitä kiellä. Pikemmin hän on siitä ylpeä ja pitää tärkeänä, että asiasta puhutaan.” Suomen Kuvalehti julkaisi Pekasta jutun otsakkeella ”Fasisti” (Mesikämmenen arkistot). Tiedonantaja kertoi samana päivänä, että Kotkan poliisimestari oli jättänyt sisäasiainministeriölle “esityksen uusfasistien Kotkassa toimivan järjestön lakkauttamisesta” (Mesikämmenen arkistot).

10.1. Tiedonantaja kirjoitti: “Kursiivin palon tutkimuksissa pahoja aukkoja”, ”IKR:n jäsenillä aseita. Fasistit edelleen valmiita väkivaltaan”, ”Vain tunti palohälytyksen jälkeen: Siitoin sai tiedon etsintäkuulutuksesta” (Mesikämmenen arkistot). Näihin aikoihin Tiedonantaja otsikoi myös “Poliiseja fasistien ampumaharjoituksissa” (Mesikämmenen arkistot).

12.1. Tiedonantaja kirjoitti: “Etsintäkuulutus vuoti fasistijohtajalle. Varoittiko poliisi Siitointa etukäteen?”. Tämän lisäksi lehdessä oli juttu ”Turun poliisi kiistää osallisuutensa vuotoon” (Mesikämmenen arkistot).

13.1. Tiedonantaja otsikoi: “Uutta aineistoa fasistien toiminnasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Kirjapaino Kursiivin murhapoltto tapahtui 26. marraskuuta. Fasistien tarkoituksena oli räjäyttää koko rakennus ihmisineen ilmaan. Painoon asetettu pommi ehdittiin kuitenkin purkaa ennen räjähdystä” (Mesikämmenen arkistot).

ensimmaisettodistajat17.1. Kansan Uutiset kirjoitti: “Ensimmäiset todistajat Kursiivin murhapoltossa”: “‘Valtakunnanjohtaja’ Pekka Siitoin perusteli naisista käydyllä riidalla alibin valehteluaan poliisikuulusteluissa Kursiivin murhapolton käsittelyn jatkuessa eilen Helsingin raastuvanoikeudessa”. Helsingin Sanomat kirjoitti samana päivänä: “Kursiivin syytetyillä kaunoja keskenään. Oikeus kuuli Siitointa suljettujen ovien takana.” (…) Suljettujen ovien takana käydystä keskustelusta laadittiin lyhyt selonteko, jonka mukaan Pekka Siitoin ja laitosmies Seppo Lehtonen riitaantuivat lokakuussa naisasioista” (Mesikämmenen arkistot).

kub2Samana päivänä Tiedonantaja kirjoitti mm. seuraavaa: “(…) Kuulusteluissa Siitoin on väittänyt, ettei hän varhain aamulla 26.11. tiennyt mitään koko murhapoltosta. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan “kuulusteltava halusi vielä tehostaa väitettään toteamalla, että palon sytyttäjä tai sytyttäjät ovat olleet tuolloin vasta matkalla Helsingistä Turkuun”. Oikeuden puheenjohtaja sai Siitoinin suun loksahtamaan kysymällä, mistä hän tiesi sytyttäjien olleen tulossa juuri Turkuun.” Jutussa kerrottiin myös mm. Pekan ottoisä Olavi Siitoimen todistaneen oikeudessa ja tunnustaneen hoitaneensa järjestön jäsenkortistoa” (Mesikämmenen arkistot).

18.1. Uusi Suomi uutisoi: “Siitoin siirtyy tutkimaan mytologiaa” (Mesikämmenen arkistot).

Näistä ajoista Esa Taberman totesi: ”Oikeudenkäynnin aikana jonkinlainen toiminta oli elpymässä huolimatta viranomaisten pyrkimyksestä lamauttaa koko toiminta ja Turkuun syntyi alkuvuodesta 1978 ns. Neljän Kopla. Siihen kuuluivat minä, Tammi (silloin vielä Risto), Turkuun muuttanut Jari H. ja vankilasta piankin vapautettu Timo Pekkala. (…)” (Mesikämmen: Esa Taberman puhuu!)

28.1. Helsingin Sanomat uutisoi: “Oikeus setvi Kursiivin paloa yli 10 tuntia. Kahdeksan todistajaa työllisti oikeuden”. Jutusta selviää mm. seuraavaa: “Lehtonen kävi viikkoa ennen Kursiivin paloa läpi voimakkaan kriisin, joka sekoitti hänet”. “Lehtonen leikkii legoilla”-otsakkeen alla kerrotaan: “Pyykkönen arvioi Lehtosen menneen viime aikoina vain huonompaan suuntaan. ‘Hän on lapsellinen ja leikkii mielellään legoilla’, sanoi Pyykönen. Hän arveli Lehtosen keskustelevan oikeudessakin vain Luciferin kanssa. Luciferista on muodostunut Lehtoselle hyvin tärkeä keskustelukumppani” (Mesikämmenen arkistot).

Kansan Uutiset uutisoi samana päivänä otsakkeella “Rituaalivala Kursiivin murhapolttoa salaamassa”: “Kursiivin murhapolton uudeksi mahdolliseksi taustakuvioksi tuli eilen rituaalivala, josta syylliseksi epäiltynä vangittu ‘puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on kertonut ollessaan psykiatrisessa hoidossa Helsingin keskusvankilassa. Sairaalan ylilääkäri, tunnettu psykiatri Lauri Pyykönen uskoo Lehtosen kertomuksen ‘tummalle Pekka nimiselle miehelle, jolla on viikset’ vannotusta salaamisvalasta perustuvan todellisiin tapahtumiin” (Mesikämmenen arkistot).

Tammikuussa Pekan oikeusavustaja Raimo Iivarinen totesi johonkin väliin, että “todistajia ei ole, eikä tule”. Samalla hän vaati Pekan päästämistä vapaaksi (Mesikämmenen arkistot). Näihin aikoihin lehtien otsikoissa tiedettiin kertoa myös, että “Pekka Siitoin hallitsi Seppoa”. Kansan Uutiset kyseli, oliko Siitoimen ja hänen ryhmiensä tekemiset “Huuhaa hommaa vai vaarallista fasismia?” (Mesikämmenen arkistot). Poliisin kuulusteltavaksi kutsuttiin suuri määrä ihmisiä, mm. populaarihypnotisoija Olliver Hawk, jonka Seppo Lehtonen oli kuuluisteluissa maininut. Hawkilta kysyttiin oliko hän ollut Siitoimen kanssa tekemisissä ja opettanut tälle hypnotismia. Hawk kiisti nämä (Mesikämmenen arkistot).

Helmikuu

2.2. Tiedonantajassa oli suuri Kursiivin iskua käsittelevä juttu otsakkeella “Suojelupoliisi tiesi etukäteen”. Jutussa kerrottiin seuraavaa: “Suojelupoliisi oli jo usean vuoden ajan tarkkaillut Pekka Siitoinin johtamia fasistiryhmiä. Olen varma, että Suopo oli soluttanut miehiä sisään. Näiden täytyi olla tarkkaan tietoisia fasistien toiminnasta ja keinoista, joita oli määrä käyttää työväenjärjestöjä vastaan. Mutta viranomaiset eivät tehneet mitään ennen murhapolttoa. Vasta sen jälkeen, kun syntyi valtavan laaja suuttumus fasistien toimien johdosta, lähdettiin liikkeelle. Tämä on yksi hätkähdyttävä tosiasia, joka on tullut päivänvaloon Kursiivin murhapolton selvitysten yhteydessä” (Mesikämmenen arkistot). Tiedonantaja uutisoi samana päivänä myös otsikolla “Fasisteilla yhteyksiä myös armeijaan ja poliisin (Mesikämmenen arkistot).

3.2. Kursiivin isku on jälleen oikeudessa (Mesikämmenen arkistot).

4.2. Kansan Uutiset julkaisi pitkän ja varsin mielenkiintoisen jutun “Kissoja keittämällä fasistiksi”. Jutussa kirjoitettiin mm. seuraavaa: “Vain muutama on hakeutunut Siitoinin joukkoon äärioikeistolaisista, kiihkoisänmaallisista ja kommunismin vastaisista lähtökohdista. Suurin osa myöhemmin IKR:n formuihin päätyneistä on aluksi ollut kiinnostunut vain ns. hengentieteistä ja liittynyt ensin ainoastaan Turun hengentieteen seuran jäseneksi” (Mesikämmenen arkistot).

vangittunavapaalla

14.2. Tiedonantaja listasi keitä oli jutun vuoksi vangittuna ja keitä vapaana. Esittelyn saivat johtaja, sytyttäjä, sotilaskouluttaja, pomminlähettäjä ja “piirikomendantti”. Lehden otsikko kertoi: ”Todistajat oikeudessa: Siitoin kauppasi aseita ja räjähteitä kannattajilleen” (Mesikämmenen arkistot).

21.2. Turun Sanomissa julkaistiin lyhyt jutun otsikolla “Uusi todistaja Kursiivin jutussa”. Todistaja oli Kursiivin vastapäisen koulun vahtimestari. Kansan Uutiset kertoi hänen todistuksestaan mm. seuraavaa: “Tuhopolton jälkeen todistaja ilmoitti nähneensä joko Lsutzu Belletin tai Datsunin lähteneen lujaa Kursiivin luota. – Autossa oli neljä-viisi kaveria ja ne huusivat jotain saksaksi. En tiedä, oliko se pelleilyä vai jotain muuta” (Mesikämmenen arkistot).

24.2. Uusi Suomi otsikoi: “Kursiivin jutussa filmi ja todistajia” (Mesikämmenen arkistot).

IKRfilmi25.2. Helsingin Sanomat uutisoi: “Kursiivin palon syyttäjä toi oikeuteen IKR-filmin”. Filmi oli paljon kohua herättänyt Veckans Puls-ohjelman jakso, joka käsitteli Siitointa ja IKR:n toimintaa. “Ennen tv-filmin esittämistä oikeus kuuli todistajana Veckans Puls -ohjelman toimittajaa. Hän toimitti lokakuussa puolen tunnin pituisen tv-ohjelman IKR:n päämääristä, taustasta sekä sota- ja marssiharjoituksista”. Tämän jälkeen jutussa summattiin IKR:n rahankeruusuunnitelmia, Veckans Puls-ohjelman sisältöä, sekä mm. “päivän mielenkiintoisimman todistajan” lausuntoa: “Päivän mielenkiintoisin todistaja oli Siitoinin entinen liiketuttava. Hän oli muutama vuosi sitten perustanut liikeyrityksen Siitoinin kanssa. Hänen mielestään yritys kaatui Siitoinin töppäilyihin. Hänen mukaansa Siitoin aikoi joskus 1973-74 puhua terrorismista. Siitoin oli tuolloin sanonut, että terrori on toimintaa, joka tuottaa hyvin rahaa” (Mesikämmenen arkistot).

Samana päivänä tuntemattomaksi jäänyt lehti otsikoi “‘Terrorismilla rahaa’ Kovia väitteitä kursiivin jutussa”. Jutussa käytiin läpi mm. väitettä Siitoimen pyrkimisestä päästä CIA:n riveihin (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

Maaliskuussa alkoi Siitoimen kannattajien toinen terrorikampanja aalto, jossa vaadittiin Siitoimen vapauttamista (SUPO:n 50v. Kirja, s. 275).

hakaristijuttu26.3. Kansan Uutiset uutisoi: “Turussa tuhopolttoja ja hakaristimaalailuja”. Jutun ingressi summasi: “Turussa ovat fasistisen IKR:n jäsenet intoutuneet parina viime viikonloppuna uusiin terroritoimiin. Viikko sitten 24.2. klo 23.30 sytytettiin Yliopistonkatu 12 kellarissa tuhopoltto ja toinen tuhopoltto tapahtui lauantai-iltana 25.2. klo 19 aikaan Brahenkatu 10 ullakkotiloissa. Molemmissa tapauksissa tuli poliisille soitto, jossa ilmoitettiin IKR:n olevan tekojen takana ja että näin tulee jatkumaan siihen asti kunnes vangittuna oleva valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin vapautetaan.” Samana päivänä Kansan Uutiset otsikoi: ”Turussa tuhopolttoja ja hakaristimaalailuja” (Mesikämmenen arkistot).

8.3. Tiedonantaja otsikoi: ”Järjestöissä vaaditaan murhapolttajia tilille. Fasistien taustavoimia ei saa jättää rauhaan” (Mesikämmenen arkistot).

11.3. Kansan Uutiset otsikoi: ”Fasistijuttu RO:ssa. Siitoinin aseet käyttökelpoisia” (Mesikämmenen arkistot). Samassa lehdessä oli myös juttu “Siitoin lupasi julkaista Leinon vangin kirjan”. Juttu käsitteli iäkästä insinööriä, joka oli ollut vankina Neuvostoliitossa ja kirjoittanut näistä kokemuksistaan kirjan. Mies oli ollut mukana myös Nauvoon tapahtuneella kissankeittomatkalla edellisvuonna (Mesikämmenen arkistot).

14.3. Tiedonantaja kirjoitti: “Fasistien aseita todistuskappaleina”, ”Murhapoltto oikeudessa 8. kerran. Fasistien aseita todistuskappaleina” (Mesikämmenen arkistot).

18.3. Tiedonantaja kirjoitti: “Monta asiaa täysin selvittämättä. Kaksitoista kysymystä murhapolton tutkijoille”. Jutussa kerrottiin: “Kursiivin murhapolton poliisitutkimukset on lopetettu. Poliiseilta ei näin ollen enää tule uutta tietoa oikeudenkäyntiin, jossa selvitetään Kursiivin murhapolttoa ja fasistien muuta rikollista toimintaa.”

Jutussa esitettiin kritiikkiä poliisin toimintaa kohtaan ja esitettiin 12 kysymystä tapaukseen liittyen: ”1) Oliko Lehtonen rikospaikalla yksin? (“On esitetty vahva epäilys, ettei Lehtonen kyennyt tekemään tätä kaikkea yksin. Oliko sytyttäjiä useampia, sitä ei ole selvitetty”), 2) Miten sytyttäjät osasivat kulkea kirjapainossa?, 3) Ketkä liikkuivat rikosyönä Kursiivin tienoilla Morris Marinalla?, 4) Ketkä poliisit ovat olleet mukana fasistien toiminnassa? (“Siitoin on sanonut, että hän pelasti monta poliisia ja upseeria hävittäessään jäsenluetteloitaan ennen kotietsintää. Poliisien osallisuutta eivät poliisit ole saaneet selville.”), 5) Ketkä toimiupseerit ovat osallistuneet fasistien toimintaan mm. luovuttamalla fasisteille ampumatarvikkeita?, 6) Miksi fasistien rahoittajia ei ole edes yritetty löytää?, 7) Miksi moni fasistimieliseksi tiedetty on jätetty kuulustelematta?, 8) Miksi vain viittä syytetään oikeudessa?, 9) Miksi Timo Pekkala päästettiin vapaalle jalalle?, 10), Onko poliisin sisällä tapahtunut vuoto tutkittu? (“Vain muutama tunti Kursiivin murhapolton jälkeen Siitoin sai joltakulta poliisilta tiedon tapahtumasta. Siitoin rupesi heti puuhaamaan epäiltyä Timo Pekkalaa ‘maan alle’ ja tiesi varautua poliisin tuloon ja kotietsintään. Apulaisosastopäällikkö Väinö Rantio on myöntänyt, että tieto vuoti poliiseilta. Rantion mielestä kyseessä oli ‘työtapaturma’”), 11) Onko selvitetty fasistien toiminnan sallineiden viranomaisten toiminnan lainmukaisuus? (“Monet viranomaiset ovat suhtautuneet fasistien toimintaan leväperäisesti. Esimerkiksi Turun poliisilaitos on jopa antanut fasisteille lupia mielenosoituksiin, joissa on vaadittu Suur-Suomen perustamista, lakkojen kieltämistä ja Kekkosen poistamista presidentin paikalta.”), 12) Miksi fasistista toimintaa ei ole lopetettu myös käytännössä?” (Mesikämmenen arkistot).

hymyristikkoNäihin aikoihin Tiedonantajassa julkaistiin myös laaja artikkeli “Minne ulottuvat äärioikeiston lonkerot”? (Mesikämmenen arkistot).

Hymy-lehden maaliskuun numerossa on sanaristikko, josta löytyy myös Pekka.

Huhtikuu

2.4. Lehdet uutisoivat pommiuhasta Kursiivin painotalolla (Mesikämmenen arkistot).

18.4. Tiedonantaja otsikoi: ”Sytyttikö Siitoin murhapolton?” (Mesikämmenen arkistot).

24.4. Helsingin Sanomat otsikoi: ”Suopon virkailija kuultavaksi Kursiivin jutussa”. Samassa lehdessä oli myös juttu otsikolla ”Psykiatri: Ei tarvetta Siitoinin mielentilan tutkimukseen” (Mesikämmenen arkistot).

25.4. Tiedonantaja otsikoi: ”Fasistit töhrivät Kom-teatterin oven” (Mesikämmenen arkistot).

27.4. Tiedonantaja otsikoi: ”Tiedonantaja huomenna. Murhapoltosta syytetyn äiti puhuu” (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin oikeudessa hylättiin vaatimus Siitoimen vapaaksi päästämisestä, vaatimus Siitoimen asiakkasluettelon ja vieraskirjan esittämisestä oikeudelle ja vaatimus kuulla paria SUPO:n kuulustelemaa henkilöä. Käytännössä tämä tarkoitti myös sitä, että SUPO saatiin juttuun kuultavaksi. Näiden lisäksi oikeudessa esitettiin ja kiistettiin korvausvaatimuksia (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

9.5. Kansan Uutiset otsikoi: ”’Valtakunnanjohtaja’ vapaaksi vankilasta”. Siitoin määrättiin 1000 markan sakon uhalla oikeuteen asian tullessa seuraavan kerran esille 28.6. Samalla oikeus määräsi toisen yhä vangittuna olleen syytetyn Seppo Lehtosen mielentilatutkimukseen (Mesikämmenen arkistot).

oikeudessa

15.5. Naantalin raastuvanoikeus lakkautti lopullisesti Siitoimen järjestöt (SUPO:n 50v. Kirja, s. 275, Mesikämmenen arkistot).

16.5. Turun Sanomat uutisoi: ”Oikeus lakkautti fasistiyhdistykset”. Yhdistykset olivat Isänmaallinen Kansanrintama, Turun Hengentieteen Seura, Isänmaa ja vapaus, sekä Pegasos-Seura. Siitoin ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 34 vuotta.

Näihin aikoihin Kursiiviin tulee uhkaussoitto pommista (Mesikämmenen arkistot).

Pekka perusti Kansallis-Demokraattisen Puolueen kesällä 1978, olessaan puolen vuoden tutkintovankeuden jälkeen lomalla (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 178). KDP ei koskaan ollut puoluerekisterissä, eikä se ollut edes rekisteröity yhdistys, jotta yhdistyslainsäädäntö ei koskisi sitä. Käytännössä se toimi kuitenkin virallisen yhdistyksen tavoin. Kansallis-Demokraattinen Puolue oli järjestetty paikallisosastoihin ja paikalliskomendantteja oli eri puolilla Suomea. KDP kuului myöhemmin lyhyen aikaa Kansallinen Rintama (aikaisemmin Kansallinen Liittoneuvosto) -nimiseen suomalaisten kansallismielisten järjestöjen kattojärjestöön, jonka puheenjohtajana toimi Väinö Kuisma. Muut jäsenjärjestöt olivat Arjalainen Germaaniveljeskunta, Arjalaisen Veren Liitto ja Suomen Kansallisrintama, joka toimi aluksi itsenäisenä järjestönä, sittemmin KDP:n alaisuudessa (Mesikämmenen arkistot).

Kesäkuu

1.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Viranomaiset toimettomia. Fasistit jatkavat tihutöitään”. Lehti kertoo osakseen tulleista uhkaussoitoista, lapuista, yms. (Mesikämmenen arkistot).

20.6. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kursiivin tuhopolton syytetty pakeni armeijasta” Juttu käsitteli Timo Pekkalaa (Mesikämmenen arkistot).

16.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Turun poliisi: Emme etsi Pekkalaa” (Mesikämmenen arkistot).

22.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Pekkala jätti viestin: Tiedän fasistien asekätköt” (Mesikämmenen arkistot).

27.6. Kansan Uutiset otsikoi: ”Pekkalan katoamisessa useita outoja piirteitä” (Mesikämmenen arkistot).

28.6. Kursiivin tapausta käsitellään jälleen oikeudessa (Mesikämmenen arkistot).

29.6. Aamulehti kirjoitti: “Kursiivi: Ratkaisu siirtyy. Vielä kolmanteentoista käsittelyyn ehtii kirjapaino Kursiivin murhapolttoa käsittelevä oikeudenkäynti (Mesikämmenen arkistot).

30.6. Tiedonantaja otsikoi: ”Onko Suomen armeija fasistien koulutuspaikka?” (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

Timo Pekkala saadaan kiinni karkumatkaltaan. ”Karkuri-Pekkala poliisin käsiin Turussa”, uutisoi tuntemattomaksi jäänyt lehti (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Pekka myi liikehuoneistoaan Turussa (Mesikämmenen arkistot).

5.7. Kansan Uutiset otsikoi: ”Vääristä valoista uusia syytteitä uusfasisteille?” (Mesikämmenen arkistot).

10.7. Pekka kirjoitti Sleepy Sleepers fan clubille kirjeen, jossa hän kiitti bändiä clubin kunniajäsenyydestä, kertoi arvostavansa bändin show-toimintaa, sekä haluavansa kunnioittaa bändin esiintymistä parin adjutanttinsa kanssa (Mesikämmenen arkistot).

20.7. Kansan Uutiset otsikoi: ”Turun järjestötalon portailla pommipaketti” (Mesikämmenen arkistot).

21.7. Turun Sanomat uutisoi: ”Kursiivin palosta syytetty perui puheensa”. Timo Pekkala muutti kertomustaan niin, että Siitoimen syyllisyys lisääntyi. Aiemmin hän oli kertonut, ettei Siitoin ollut yllyttänyt ketään väkivaltaiseen toimintaan, nyt hän oli asiasta toista mieltä (Mesikämmenen arkistot).

22.7. Tuntematon lehti kirjoitti: “Uusia todisteita Siitoinia vastaan. Kursiivin murhapoltosta syytetty Timo Pekkala on ilmoittanut Helsingin raastuvanoikeudessa haluavansa muuttaa oikeudenkäynnissä aiemmin antamiaan lausuntoja.” (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu 

3.8. Uusi Suomi otsikoi: Kursiivin juttuun uusia pöytäkirjoja. Poliisi tutkii perättömiä lausuntoja” (Mesikämmenen arkistot).

23.8. Tiedonantaja: “SFT: Fasistisiin ilmiöihin suhtauduttava vakavasti” (Mesikämmenen arkistot).

24.8. Helsingin Sanomat otsikoi: ”Kursiivin palosta tulossa lisää oikeudenkäyntejä”. Uudet oikeudenkäynnit liittyvät väärien valojen antamisiin (Mesikämmenen arkistot).

24.8. Turun Sanomat: “Pekkala muutti kertomuksiaan. Lenin-museokin yritettiin räjäyttää” (Mesikämmenen arkistot).

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti elokuun 1978 lopulla: “Fasistit asialla Kuusankoskella. Savupommi SKP:n 60-vuotisjuhlaan” (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

3.10. Uusi Suomi: “Kursiivin juttuun uusia pöytäkirjoja. Poliisi tutkii perättömiä lausumia” (Mesikämmenen arkistot).

11.10. Tiedonantaja otsikoi: ”Kursiivissa pommiuhka. Puhelu jäljitettiin” (Mesikämmenen arkistot).

31.10. Tiedonantaja otsikoi: ”Mielentilatutkiusta arvosteltiin oikeudessa”. Turun Sanomat otsikoi samana päivänä: ”Kursiivi mutkistui” (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

8.11. Tiedonantaja otsikoi: ”Fasistien uusi tuhopoltto”. Juttu kertoi: ”Etelä-Saimaan sosialistisen nuorisoliiton toimisto sytytettiin perjantain vastaisena yönä tuleen. Teon tekijät jättivät paikalle näkyvän ‘käyntikortin’ maalaamalla ulko-oveen hakaristin” (Mesikämmenen arkistot).

10.11. Tiedonantaja otsikoi: ”Murhapoltto-oikeudenkäynti päättymässä. Fasisteille annettava kovat rangaistukset” (Mesikämmenen arkistot).

kursiivi4

13.11. Siitoin saa viiden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen Kursiivin iskuun yllyttämisestä, laittomien aseiden ja patruunoiden hallussapidosta, sekä Pariisin rauhansopimuksessa kiellettyjen järjestöjen perustamisesta. Pekka joutuu Katajanokalle tutkintovangiksi eristysselliin (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 64, SUPO:n 50v. Kirja, s. 275)

14.11. Tiedonantaja otsikoi: ”Viisi vuotta vankeutta. Siitoin pääsyyllinen Kursiivin murhapolttoon”. Uusi Suomi otsikoi: ”Päätös Kursiivin jutussa: Pääsyytetyille vankeutta ja suuret korvaustuomiot”. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kursiivin murhapolttojuttu päätökseen. ‘Valtakunnanjohtajalle’ viisi vuotta vankeutta”. Kotimaa otsikoi: ”Kursiivin murhapoltosta päätös: Lehtonen sytytti painon Siitoimen käskystä” (Mesikämmenen arkistot).

17.11. Tiedonantaja otsikoi: ”SKP:n Joensuun piiri: Kaikki fasistinen toiminta saatava loppumaan” (Mesikämmenen arkistot).

Siitoimen saaman tuomion jälkeen eduskunnassa oli pommiuhka. Poliisi pidätti miehen, jonka epäiltiin aikoneen ”räjäyttää eduskuntatalo”. Samoihin aikoihin tehtiin myös uhkaussoittoja, mm. Kursiiviin tuli soitto, jossa uhattiin kostaa Siitoimen saama rangaistus. Soittaja sanoi edustavansa ”Siitoimen kostoryhmää” (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

kaskenkatu6Nordlingin mukaan Pekan saatua vankilatuomion hänen tärkeimmät tukihenkilönsä olivat hänen isänsä Olavi Valdemar, puoluesihteeri Juhani Tuomiluoto ja Jarmo Salonseutu. Vankilassa ollessaan Siitoin kävi runsaasta kirjeenvaihtoa mm. entisen SS-mies Viljo Jokivirran kanssa (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 88, 89).

Vuonna 1978 Siitoimesta ja hänen ryhmästään ohjasivat Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto dokumentin Vaaran merkit (Mesikämmenen arkistot).

lukeeHymy julkaisi Seppo Lehtosen äidin ja tyttöystävän haastattelun otsikolla ”Pekka Siitoin vei poikani”. Jutun väliotsikoissa todettiim mm., että “Seppo palvelee Saatanaa” (Mesikämmenen arkistot).

1978 Pekka liittyi takaisin ev.lut kirkkoon, oltuaan kahdeksan vuotta kirkosta eronneena. Syyksi tähän hän 1983 kertoi: “Se johtuu siitä, että sukulaiset haukkuivat ja painostivat, että minut tapetaan siellä vankilassa, enkä saa kunnon hautajaisia, vedetään johonkin maakuoppaan. Eikä sukulaiset uskalla edes tulla hautajaisiin, koska minut on “erotettu” kirkosta. Ajattelin, että tehdään sukulaisten mieliksi ja liityin takaisin. Mutta ei se tarkoita, että hyväksyisin kirkon linjan. Olen okkultisti, eli hengentieteen harrastaja, ja se on paljon laajempaa ja tärkeämpää kuin nykyinen kirkkouskovaisuus” (haastattelu Bambi-lehdelle 3/1983, Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1976

Helmikuu

24.2. Pekan paras liiketuttava lähetti tämän vaimolle kovasanaisen kirjeen. Kirjeessä todettiin, että Pekka teki 30.7.1975 reaaliomaisuuden kavalluksen yhtiössä, että Siitoimen perheellä on edessä häätö yhtiön huoneistosta, että ulosmittaukset yhtiössä alkavat pian ja että laki tulee kyllä hitaasti mutta varmasti asiassa toteutumaan. Tämän lisäksi kirjeen kirjoittaja paheksui Pekan Saatana-sympatioita, ”miltei jokapäiväistä juopottelua”, syytti Pekkaa ”väkisinotetuista nuorista” ja kirjoittajan hengen uhkaamisesta – josta hän kirjeen mukaan oli soittanut poliisille. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon, omakustanne 2012, 76-78).

Näihin aikoihin Pekka perusti Isänmaa ja vapaus järjestön. Ryhmän puheenjohtaja ja ainoa virallinen toimihenkilö oli Simo Törni, mutta Siitointa epäiltiin varsinaiseksi puuhamieheksi. (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264).

Huhtikuu

7.4. Isänmaa ja vapaus-järjestö jättivät Turun poliisille ilmoituksen mielenosoituksesta, jonka aikoivat pitää 1.5. Turussa.

11.4. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Turun Piirijärjestön 31. edustajakokous pyysi valtioneuvostoa ryhtymään toimenpiteisiin Isänmaa ja vapaus-järjestön 1.5. mielenosoituksen estämiseksi. Siitoin päätyi SUPO:n kuulusteltavaksi. Turun poliisilaitos suhtautui mielenosoitukseen myöntyvästi, jos se vain pidettäisiin hieman suunniteltua myöhemmin päällekkäisten tilaisuuksien välttämiseksi (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264).

Toukokuu

vappumarssitie21.5. Vapunpäivänä Isänmaa ja vapaus-järjestö järjesti Turussa mielenosoituksen ja -marssin kommunismia ja sosialismia vastaan (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264). Tilaisuus pidettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan, ei Turun poliisin toivoman aikataulumuutoksen mukaan. Tilaisuuteen otti Pekan lisäksi osaa hänen vaimonsa, Simo Törni, yksi ylioppilas, yksi nuori mies ja rummunsoittaja. Kuulijoita ilmaantui kaiken kaikkiaan n. 70, mutta keskimäärin paikalla oli aina 10 ihmistä kerrallaan (SUPO:n 50v. Raportti, s. 264).

2.5. Tiedonantaja otsikoi: “Äärioikeistolaiset marssivat Turussa: Työttömät keskitysleirille” (Mesikämmenen arkistot).

5.5. Ilta-Sanomat otsikoi kannessaan: ”Äärioikeisto nostaa päätään Turussa” (Mesikämmenen arkistot).

12.5. Turun Päivälehti otsakoi: ”Käykää avoimeen keskusteluun!” Aiheena oli Siitoin ja hänen ryhmänsä (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 32 vuotta.

Kesäkuu

23.6. Ilta-Sanomat otsikoi pääsivullaan: ”Syyte rotulain rikkomisesta. Uusnatsit raastupaan”. Juutalaisten keskusneuvosto haastoi Siitoimen oikeuteen. Erityisesti jutussa nostettiin esille Föreningen Veronican edellisenä vuonna julkaisema Siionin viisaiden salaisuudet sekä Turun Hengentieteen Seuran viikkojulkaisu Nationalisti-Pasuuna.

Elokuu

Miestenlehti Jermussa (8/1976) ilmestyi juttu Siitoimesta ja Turun Hengentieteen Seurasta otsakkeella “Turun Saatananpalvojien rituaalimenot“.

rituaalimenot219.8. Ilta-Sanomien lööpin pääotsikko on ”Poliisi tutkii kissojen keittämistä elävältä” (Mesikämmenen arkistot). Tapaus liittyi epäilyihin Turun Hengentieteen Seuraa ja sen jäseniä kohtaan. SUPO:n 50v. Kirjan mukaan näin todella myös tapahtui (s. 268).

21.8. Uusi-Suomi julkaisi jutun otsakkeella ”Poliisi tutkii turkulaista rituaalia. Keitettyjen kissojen kohtalosta ilmianto (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

16.9. Pekka teki kantelun oikeusasiamiehelle siitä, että hänen teoksiaan on poistettu Turun ja Tampereen kaupunginkirjastoista ”kommunistien painostuksesta” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 68).

17.9. Uusi-Suomi otsikoi: ”Kissakeitto kiehuu yhä. Puheenjohtaja asiantuntijana rituaaleissa” (Mesikämmenen arkistot).

valtiokysely21.9. Pekasta ja hänen järjestöistään tehtiin kirjallinen kysely eduskunnalle. Kyselyn ovat allekirjoittaneet Marjatta Stenius, Pauli Puhakka, Heimo Rekonen, Ensio Laine ja Taisto Sinisalo (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuussa Pekka otti yhteyttä Simo Törniin, Tapani Saarniin, Kauko Kareen ja historioitsija Vuolaan. He pitivät kokouksen Tampereen edustussaunassa ja perustivat Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR). ”Päätimme sen kunniaksi hypätä avantoon. Ainoastaan Simo Törni, Lauri Törnin veljenpoika hyppäsi ja minä… muut eivät uskaltaneet” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 167). Seuraan saattoi liittyä vain Pegasos-seuran luotettavat jäsenet.

Nordlingin kirjassa Pekka sanoo Hitler-viiksiensä olleen tältä ajalta: ”Silloin kun perustettiin tämä IKR niin silloin haluttiin, että ihmiset tietävät mistä tässä on kysymys. Minulta pyydettiin, että voisinko pitää Hitler-viiksiä. Mä sanoin, että se on kunniapyyntö minulle, asia sopii. Se oli tämmöinen yksinkertainen juttu” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 182). Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, sillä jo lokakuussa 1975 olleessa Suomessa palvotaan Saatanaakin-jutussa Pekalla on jo Hitler-viikset, kuten SUPO:n 50v. Kirjassakin todetaan. Pekan muisti lienee tässä asiassa pätkinyt.

Näihin aikoihin Turun Hengentieteen Seuran viikottain julkaistu lehti muutti nimeään Nationalisti-Pasuunasta Pohjantähdeksi. Lehdessä oli avointa Neuvostoliiton halveksuntaa ja Hitlerin Saksan ihailua (SUPO:n 50v. Kirja, s. 265).

Lokakuu

12.10. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan” (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

2.11. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aiheena oli “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi (Mesikämmenen arkistot).

9.11. Turun Hegentieteen Seura kuunteli nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura merkinsi vieras- tai jäsenkirjaansa henkilön, joka tulkkasi äänitteen paikalla olleille (Mesikämmenen arkistot).

30.11. klo 18.00 Seppo Lehtonen esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla oli Lehtosen lisäksi Siitoin ja kolme muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

tampereella8.12. Siitoin ja muutama kannattajansa ilmestyivät univormuissa Helsingin raastuvanoikeuteen, jonne he olivat haastaneet Kansan Uutiset kunnianloukkauksesta ja herjauksesta. Siitoimen mukana oikeudessa on Erkki Annila, Jorma Salonen, Elsa Leino ja Seppo Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

11.12. Kansanuutiset otsikoi: ”Uusnatseja, onko heitä?” Juttu käsitteli Siitoimen tekemää Kansan Uutisten oikeuteen haastamista kunnianloukkauksesta ja herjauksesta (Mesikämmenen arkistot).

14.12. klo 18.00 Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aihe oli “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Seuran vieras- tai jäsenkirjassa on kokouksen kohdalla merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin Ruotsissa veljesjärjestön vieraana” (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

harwoodPekka julkaisi Simo Hirvelän kirjoittaman vihkosen Tie tietoon (Pegasos-seura) sekä suomennoksen Minne Katosi 6000000 ihmistä? Richard Harwoodin kirjasta Did six million really die? (Pegasos-seura, Siitoin-filmin offsetpaino, Turku). Harwoodin kirja oli ensimmäinen Suomessa julkaistu historiarevisionistinen teos. Pekka käännätti tai käänsi ja julkaisi sen ruotsalaisen kontaktinsa Lantzin pyynnöstä (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273). Näihin aikoihin Pekalla oli jo myynnissä, suomeksi ja ruotsiksi, myös painattamaansa kestohittiä Musta Raamattu.

Tänä vuonna Pekka tutustui amerikkalaiseen natsijulkaisuun The Truth at Last.

spiritismilautaIKR:n toiminnan oleellinen osa oli materiaalin jakaminen niin omille kuin potentiaalisille kannattajille. Tuotevalikoimaan sisällytettiin myös ”ryhdikästä musiikkia, spiritistinen peli, lippuja ja hihanauhoja. Omaperäisin tuote oli salaisten rituaalien avulla hengenvoimaa täyteenladattu okkultistinen taikasormus, jonka oli määrä ‘antaa käyttäjälleen turvallisuutta vastavoimien suhteen’” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 269).

Pekasta alkoi ilmestyä lehdissä varsin paljon juttuja, mitä hän myös toivoi – ja käytti kaikki tilaisuudet päästäkseen julkisuuteen. Pekka muistelee: ”Vuonna 1976 sain haastattelupalkkioita yhteensä 26000 markkaa. Siinä oli Hymy-lehti mukana ja monia muita aikakausilehtiä. Päivälehdet eivät maksaneet mitään, mutta aikakausilehdet maksoivat” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 69).

hengentieteenseurarekryPekka kirjoitti itsestään salanimellä Klaus Jorvas humoristisen tekstin Siitoin der Führer – Wir folgen dir! (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 78-87).

Pekka väitti tässä vaiheessa seuroihinsa kuuluneen yhteensä yli 2500 jäsentä ja seuroilla olleen monia yhteyksiä samanhenkisiin ryhmiin ympäri Eurooppaa (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 85). Turussa järjestettiin 1976-77 useita pieniä, mutta näyttäviä mielenosoituksia tai häirittiin vastaavasti muiden mielenosoituksia (SUPO:n 50v. Kirja, s. 270).

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 272).

– – –

Read Full Post »

Kursiivin iskua ja sen jälkimaininkeja käsittelevä sarja jatkuu.

Tällä erää käytävät lehtileikkeet ovat enimmäkseen vuoden 1978 alkupuolelta ja niissä käydään läpi mm. Siitoimen Lehtoselle antamaa alibia, syytettä aseellisesta varustautumisesta, “Siveyden Liiton” Siitoimen toiminnalle antamaa hyväksyntää, kissojen keittämisen ja Saatanan kanssa tehdyn liiton esille nostamista oikeudessa, Tampereen Lenin-museoon suunniteltua mutta plörinäksi mennennyttä iskua (johon kehoitus oli saatu “henkimaailmasta”), Siitoimen ja Lehtosen mielenterveyttä, Washingtonista haettavia rahoja (joilla oli tarkoitus ostaa “aseita ja jeeppejä”), Siitoimen nauttimaa poliisien suojelua, yms. seikkoja. Myös Pekan idea pankkiryöstöstä, kansallismytologiaan pohjautuva nationalismi, okkulttisia voimia omaava valtakunnanjohtaja ja Saatanan kiroamaksi joutuminen mainitaan.

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: “Kertomukset muuttuivat samana päivänä. Siitoin valehteleli kumppanilleen alibin”.

Tiedonantaja kirjoitti: “Fasisteille syyte myös aseellisesta varustautumisesta. Fasistisen Isänmaallisen Kansanrintaman kolmea johtohenkilöä syytetään myös sotilaallisiin järjestöihin kuulumisesta ja aseellisen toiminnan valmistelusta.”

Jutussa todettiin myös, että “Kirjelmän mukaan Siitoinin johtamilla järjestöillä on ollut tarkoitus vaikuttaa valtiollisiin asioihin. Isänmaallisessa Kansanrintamassa ja kolmessa muussa Siitoinin johtamassa järjestössä on harjoitettu ampumista ja annettu sotilaskoulutusta. Syyttäjä korosti, että kaikkia näitä järjestöjä voidaan pitää sotilaallisesti järjestäytyneinä. Kaikki syytetyt ja myös useat muut järjestöjen toimintaan osallistuneet ovat käyttäneet julkisesti virka- ja sotilaspukujen kaltaisia asuja arvomerkkeineen. Syyttäjä luonnehti Siitointa toiminnan alullepanijaksi, joka on lisäksi syyllistynyt yllytykseen ja viettelyyn.”

Tiedonantaja kirjoitti myös otsakkeella “Siitoin antoi käskyn tuhotöihin”. Juttu pitää sisällään seuraavia yksityiskohtia: “Fasistijärjestön jäsenet Seppo Lehtonen ja Timo Pekkala aikoivat viime lokakuussa tuhota Tampereen Lenin-museon tai Hämeen Yhteistyön kirjapainon Pekka Siitoimen käskystä. Pekka Siitoin oli henkilö, joka pari viikkoa ennen Kursiivin murhapolttoa soitti Tiedonantajan toimitukseen ja ilmoitti, että Kursiivi räjäytetään pian.” Mainittua Tampereen Lenin-museo-episodia tullaan käymään läpi myöhemmissä posteissa.

Saman jutun ohessa kirjoitettiin myös “Siveyden Liitto”-nimisestä järjestöstä, joka sanoi olleensa Pekan kanssa “samoilla linjoilla” (tämä ei kyllä varmaankaan pitänyt paikkaansa mitä “siveyteen” tulee…)

Lehti jatkoi: “Siitoimen ja Pekkalan välit näyttävät nyt katkenneen, Pekkalan muutettua aiempia kertomuksiaan joutui Siitoin ahtaammalle. Pekkala kertoi keskiviikkona Helsingin raastuvanoikeudessa Siitoimen suunnitelmista räjäyttää ja tuhopolttaa kommunistikohteita, mm. puoluetoimistoja ja lehtitaloja. Yksi kohde oli Tampereen Lenin-museo. Pekkalan mukaan yritys epäonnistui 29. viime lokakuuta, kun räjäytyksen yrittäjät eivät kyenneet tunkeutumaan museorakennukseen. Pekkala ja Lehtonen olivat vain maalailleet hakaristeja rakennuksen seiniin.”

Lisätarkennus Tampereelle suunnitelluista iskuista on perin mielenkiintoinen: “Käsky räjäyttämiseen oli Lehtosen mukaan ‘tullut Siitoimen välityksellä henkimaailmasta’. Samoin olivat henget määränneet miehet lähtemään heti räjäytyksen jälkeen pakenemaan Tampereelta”.

Lehdessä kerrottiin myös muista maalailuoperaatioista ja toteutumatta jääneistä suunnitelmista: “Samalla matkalla miehet kävivät vielä töhrimässä Kansan Uutisten ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toimistojen seiniä” (…) “Pekkala kertoi vielä, että Siitoin oli fasistijärjestön johtokolmikon keskusteluissa kannattanut terroritoimintaa kommunistisia lehtiä ja puoluetoimistoja vastaan. Pekkalan mukaan Siitoin oli myös todennut, että ‘kyllä me vielä sen pankkiryöstönkin teemme.'”

Seuraavassa kuvassa (kohta “B”) löytyy Tiedonantajan artikkelikatkelma, jossa kerrottiin Siitoimelta takavarikoiduista aseista, pommiasiantuntijan näkemyksistä Kursiivin iskussa käytetyn pommin tuhovaikutuksista sekä Lehtosen mielentilasta.

Samassa kuvassa on myös Turun Sanomissa 21.2. julkaistu lyhyt juttu “Uusi todistaja Kursiivin jutussa”.

Helsingin Sanomat uutisoi otsakkailla “Kursiivista löydetty pommi räjähti koeräjäytyksessä” sekä “Fasismista syytettyjen seurojen lakkautuksesta ei vielä päätöstä”.

Ensinmainitussa artikkelissa todettiin mm. seuraavaa: “Muutama päivä sitten viemäriputkenpätkästä ja kolmesta dynamiittipötköstä rakennettu pommi räjähti täydellisesti Santahaminan varuskunta-alueella järjestetyssä koeräjäytyksessä”. Jälkimmäisessä artikkelissa taas tiedettiin kertoa Pekan seurojen lakkauttamisen lisäksi myös seuraava mielenkiintoinen väite: “Siitoin sanoi, että mm. Hengentieteen seuran naisjaostossa on noin 1300 jäsentä. ‘Useimmat heistä eivät edes tiedä mitään IKR:stä tai Isänmaa ja vapaus -järjestöstä’, Siitoin sanoi.”

Kansan Uutiset julkaisi 4.2. 1978 pitkän ja varsin mielenkiintoisen jutun “Kissoja keittämällä fasistiksi”. Jutussa kirjoitettiin mm. seuraavaa: “Vain muutama on hakeutunut Siitoinin joukkoon äärioikeistolaisista, kiihkoisänmaallisista ja kommunismin vastaisista lähtökohdista. Suurin osa myöhemmin IKR:n formuihin päätyneistä on aluksi ollut kiinnostunut vain ns. hengentieteistä ja liittynyt ensin ainoastaan Turun hengentieteen seuran jäseneksi.”

Lisäksi lehti kirjoitti: “‘Lähtökohtana on eräänlainen ‘arjalainen ihmisryhmä’, jonka ajatukset ja teot edustavat luovuutta ja yksilöllisyyttä. Käytännöllisesti katsoen kaikki luova kulttuurityö on peräisin tästä ihmisryhmästä, jolla Siitoinin mukaan on intuitiivinen yhteys korkeampaan minäänsä’, sanotaan krp:n tiivistelmässä (…)”.

Lisäksi jutussa kerrottiin, että “Siitoinin mukaan sosialismi ja kommunismi ovat hengentieteiden kannalta katsottuna vapaan maailman ja korkeimpien henkisten periaatteiden vastaisia. Siitoin haluaisi Suomeen johtajavaltaisen hallintojärjestelmän, jossa kaikki valta viime kädessä keskittyisi okkulttisia kykyjä omaavalle valtakunnanjohtajalle. Siitoinin mukaan kansan henkinen kehitystaso ei edellytä kansanvaltaa. Suomalaisille hän suosittelee kansallismytologiasta löydettävissä olevaa nationalismia.”

“Liittoutuminen Saatanan kanssa”-otsakkeen alla tiedettiin kertoa, että “Siitoinin teoksissa on keskeinen asema myös liittoutumisella Saatanan kanssa. Tämän liiton solmimiseksi edellytetään mm. rituaalia, jossa kissa keitetään elävänä ja eri sukupuolta olevat harjoittavat yhdyntää hierottuaan sitä ennen toisensa lähes kauttaaltaan eläimen verellä. Siitoin esittää monia karmaisevia esimerkkejä Saatanan palvomisesta ja toteaa, että saatananpalvoja saa valehdella ja pettää niin paljon kanssaihmisiään kuin mahdollista, mutta omalle järjestölle täytyy olla ehdottoman uskollinen eikä sen toiminnasta saa ulkopuolisille kertoa ilman puheenjohtajan lupaa. Järjestönsä pettänyt joutuu Siitoinin mukaan Saatanan kiroukseen, jonka seurauksena on mielisairaala, hautausmaa tai piloilla oleva loppuelämä. (Kursiivin murhapolttopaikalle sormenjälkensä jättänyt IKR:n ‘puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on psykiatrisessa hoidossa kertonut mustaviiksiselle Pekalle vannomastaan rituaalivalasta joka estää häntä puhumasta murhapoltosta. Valan pettämisestä Lehtonen uskoo seuraavan kuoleman).

Jutussa mainitaan myös tapaus, jossa Pekan kirjoittama kissankeittorituaali on oikeasti toteutettu ainakin vuonna 1977 Nauvossa: “Siitoinin kirjoissa kuvailluista rituaaleista ainakin joitakin on kokeiltu myös käytännössä. Siitoinin järjestöihin kuulunut insinööri Veli Antti Sipilä tuomittiin 9.5. 1977 Nauvon kihlakunnanoikeudessa kolme jaloistaan sidotun kissan elävältä keittämisestä. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan Siitoin oli toiminut rituaalissa asiantuntijana ja oikeudessa hän vahvisti rituaalin noudattaneen julkaisemassaan teoksessa Musta magia I selostettua kaavaa”.

Seppo Lehtosen mielenterveyden tutkimiseen oli aivan selvät syyt, mutta joidenkin mukaan myös Siitoimen mielenterveyttä olisi kenties pitänyt tutkia. Uusi Suomi uutisoi: “Raastuvanoikeus kysyy: Pitääkö Siitoin asettaa mielentilatutkimukseen?” Jo ingressissä kuitenkin todettiin, että “Kukaan ei vaatinut Siitoinin mielentilatutkimusta”.

Varsin mielenkiintoisessa jutussa kerrottiin myös Kursiivia vastapäätä asuneen talonmiehen todistajalausunnosta, jossa todettiin mm. että “Tuhopolton jälkeen todistaja ilmoitti nähneensä joko Lsutzu Belletin tai Datsunin lähteneen lujaa Kursiivin luota. – Autossa oli neljä-viisi kaveria ja ne huusivat jotain saksaksi. En tiedä, oliko se pelleilyä vai jotain muuta.”

Jutun “Rahaa ja aseita”-otsakkeen alta löytyy varsin huimaa tekstiä: “Suonperän nimeämänä todistajana kuultiin entistä naisliikkeenharjoittajaa. Hän sanoi maksaneensa Turun Hengentieteellisen seuran kannatusjäsenmaksun yhden kerran, vuonna 1975. Todistaja sanoi osallistuneensa noin kymmeneen seuran kokoukseen, mutta ei osallistunut Siitoinin järjestöjen toimintaan muulla tavalla. Todistaja kertoi, että Siitoin puhui hänelle SKYP:n puoluekokoukseen Seinäjoelle 1975 mentäessä vallasta, jota Siitoin tavoitteli. Siitoin oli puhunut todistajalle myös tuhotöistä, jotka olisivat Siitoinin mukaan eräs keino valtaan pääsyyn ja yleisön hyväksymiseen.”

“- Siitoin uhkasi räjäyttää ainakin sellaiset paikat, missä on paljon kommunisteja. Todistajan mukaan Siitoin pyysi häntä lentämään Washingtoniin Yhdysvaltoihin, josta olisi pitänyt tuoda huomattava summa rahaa, 5000000-1000000 markkaa. – Rahoilla olisi hankittu aseita ja jeeppejä.”

“Todistaja ei pystynyt selittämään, miksi Siitoin pyysi juuri häntä tähän tehtävään, vaikkei hän edes osannut englannin kieltä. Toisella kertaa todistaja sanoi kuulleensa Siitoinin keskustelleen erään toisen henkilön kanssa puolustusvoimista varastetuista patruunoista, jotka ‘joku’ toimittaisi. Samassa yhteydessä oli todistajan mukaan puhuttu myös halkaistuista kivääreistä.”

“Siitoin oli todistajalle puhunut heikkomielisistä, vastustuskyvyttömistä ihmisistä, joita voi ohjailla ja teettää mitä tahansa. – Ne menevät vaikka patruunatehtaaseen, Siitoin oli sanonut. Todistaja sanoi, että ‘tällöin minua vihlaisi.'”.

“Uhkasi aseella”-otsakkeessa oli mukana myös nyt ajankohtaista pääsiäisteemaa: “Todistaja kertoi kerran ‘siivoustalkoissa’ arvostelleensa Siitoinia, jolloin tämä vetäisi aseen ja ‘uhkasi ampua tuollaiset akat’. Todistaja kertoi kirjoittaneensa Siitoinista ja tämän toiminnasta tasavallan presidentille vuoden 1976 pääsiäisviikolla. – Muiden viranomaisten puoleen en ole kääntynyt.”

Samassa kuvassa on myös juttu “Päätös Siitoinin seuroista siirtyi”, jossa kerrottiin Siitoinin seurojen lakkautuspäätöksen lykkääntymisestä.

Tuntematon lehti kirjoitti: “Pääsyytetyllä muistikatkos” (…) “Tuovisen mielestä on kuitenkin ilmeistä, että jos Lehtonen poliisitutkimuksissa havaitaan syylliseksi murhapolttoon, tämä teko on tapahtunut täydellisen muistikatkon vallassa”. Lisäksi kerrottiin seuraavaa: “Istunnossa käsiteltiin lisäksi laveasti Siitoimen ja erään hänen johtamassaan järjestössä mukana olleen todistajan välisiä suhteita. Kyseinen helsinkiläisnuorukainen oli oman kertomansa mukaan joutunut linjariitoihin Siitoimen kanssa syytettyään tätä ‘aatteen petturiksi ja huonoksi natsiksi’.

Tiedonantaja uutisoi otsakkeella “Turun poliisi suojeli fasisteja” seuraavaa: “Kursiivin murhapoltosta syytetty Seppo Lehtonen kehuskeli äidilleen, että poliisi kyllä suojelee heitä, kun he marssivat kaduilla natsipuvuissaan.”

Read Full Post »

Suomen Führer, osa II

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

– – –

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansalliskirjaston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012”, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

– – –

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

Read Full Post »

Uutinen vihasopasta.

Ranskassa on äärioikeistolta kielletty oikeus jakaa köyhille sianlihasoppaa. Se on aivan oikein! Eivätkö ne taulapäät wannabe-natsit tajua, että siinä loukataan juutalaisten ja varsinkin muslimien tunteita oikein kunnolla. Jos joku ruohonpurija-keliaakikko-laktoosi-intolerantikko-pastafari-hindu-raelilainen-natsi ei asiasta tykkää, niin Koraanista tulee päähän ja viharikoksesta syyte. Kyllä.

Olen aiemmin vaatinut, että pikaruokapaikkojen roskikset, Arabian WC-pytyt ja kansallis-romanttiset swastikat tulee kieltää, koska ne ovat todella törkeitä ja loukkaavia. Nyt lisään listaan ranskalaisten sianlihasopasta valaistuneena Svinhufvudin patsaan, joka kököttää eduskuntatalon edustalla. Siis SIANPÄÄ on eduskuntatalon edustalla. Oikein valtiollisen hallinnon ykköspaikalla monumentin muodossa mennään loukkaamaan muslimeita epäpyhän eläimen pään kuvalla! Svinhufvudin patsas tulee räjäyttää välittömästi!

Kuinka kauan meidän pitää venyttää Suomen islamilaisen yhdyskunnan uuden imaamin Anas Hajjarin ja hänen uskonveljiensä pinnaa? Tanskassa ja länsinaapurimaassamme Ruotsissa muslimipinnan katkeamiseen riitti vihasarjakuva – meillä on täällä Suomessa jo mm. vihapytty ja vihapatsas! Nyt järki käteen ja ottamaan mallia Kanta-Espoon seurakunnan kappalaiselta, jonka esimerkillisen hienotunteisuuden innoittamana Vantaalla ei vuonna 2001 menty tekemään vihabetonipossuja.

Vihapatsas eduskuntatalon edustalla.

Read Full Post »

Older Posts »