Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘1969’

Kuten jotkut jo tietävätkin, tapasi edesmennyt suomalainen seurapiirijulkkis, mannekiinikoulun johtajatar, toimittaja ja valokuvaaja Tabe Slioor Saatanan Kirkon edesmenneen perustajan ja ylipapin, Anton LaVeyn, 60-luvun lopussa San Franciscossa. Mesikämmen sai eilen sähköpostiinsa pari kuvaa Jallu-lehden asiaa koskevasta jutusta. Tänään tassuihin päätyi sitten koko lehti.

Slioorin kirjoittama juttu on mielenkiintoinen paristakin syystä. Ensinnäkin, Slioor saattaa olla ainut yleisesti tunnettu suomalainen, joka otti osaa Saatanan Kirkon alkuvuosien julkiseen tilaisuuteen, tapasi LaVeyn, haastatteli tätä ja kirjoitti haastattelunsa pohjalta sitten jutun suomalaiseen lehteen. Toisekseen, Slioorin Jallulle kirjoittama juttu on ajalta juuri ennen kuin LaVeyn klassikko, Saatanallinen Raamattu, ilmestyi. Vaikka jutussa on muutamia selkeitä asiavirheitä ja vaikka se on kirjoitettu melko värittyneesti, on se kuitenkin varsin mainio raportti lajissaan.

Alla olevat kuvat jutusta saa luettavampaan kokoon kuvia klikkaamalla.

– – –

“‘Mutta ota huomioon, että LaVeyllä on myös paljon varteenotettavaa lausuttavana meille ihmisille. Hän on hyvin viisas mies’. Minkälaista opetettavaa? ‘Saat nähdä sen itse, kunhan kokous alkaa'”.

Image

“Valot syttyivät jälleen ja uudet seurakuntalaiset kokoontuivat Pääpirun ympärille. Juhlallisin elein hän otti käteensä antiikkisen maljakon ja juotti heille pikarista salaperäistä juomaa. ‘Se on pissaa!’ selitti minulle eräs mies. Voi, kamalaa! Minua puistatti.”

“Nyt oli naisten vuoro ottaa osaa seremonioihin. Yksi kerrallaan laski housunsa alas ja laski tuolin alla olevaan ämpäriin niin että lorina kävi. Voi kauheaa! Hirveä löyhkä levisi huoneeseen sitä mukaa kun naiset saivat tehtävänsä tehdyksi. Oudolta tuntui että nekin jotka eivät saaneet itsestään puristetuksi pisaran pisaraa, halusivat kuitenkin istua pöntön päällä.”

“Aikaisemmin kun miehet olivat tehneet saman toimituksen toisessa huoneessa olin huomannut naisten seuraavan tapahtumaa hurmioituneen näköisinä. Ryhdyin tarkastelemaan miehiä, miten he puolestaan reagoisivat näkemäänsä. Haju ei näyttänyt heitä häiritsevän, he hengittivät syvään, sieraimet laajentuneina, silmissään autuas ilme. He olivat niin haltioituneen näköisiä kuin olisivat nähneet taivaallisen ihmeen. Kysyin myöhemmin eräältä mieheltä, miltä hänestä oli tuntunut katsella naisten pissimistä. ‘Se oli ihanaa’, hän vastasi. ‘Sen kauniimpaa musiikkia mies ei voi kuulla'”.

Image

“Miehet nousivat ylös ja astuivat kukin vuorollaan naisen luokse. Suudelmia alkoi sadella naisen päälle: silmille, suulle, poskille, rinnoille, napaan ja siitä alaspäin. Hyvät lukijani, mihin paikkaan arvelette näiden miesten suudelleen alastonta eniten? Oikein arvattu!”

“Muut Paholaisen seurakunnan jäsenet tuntuivat olevan kiihkoa täynnä hekin. Miehet alkoivat jälleen availla housunnappejaan ja naiset nostelivat hameitaan. Kaikki alkoivat haparoida housujensa sisältä jotakin. Voi kamalaa, mitä taas joudun näkemään! Jokainen kirkuu, huutaa, ähkii ja ääntelee. Nyhtäsee sitten joukon karvoja omasta tupsustaan ja vie ne Paholaisen kädessään pitelemään maljaan. Muuan mies tuli luokseni ja tyrkytti minulle mustia karvoja kehottaen minua viemään ne vadille. En saanut sanaa suustani, pudistin vain päätäni.”

Image

Image

“Tutkin tarkoin näin päivänvalossa Paholaista. Hän oli tosiaan puoleensavetään näköinen. Pitkä, vartalo hyvin muodostunut, pää kalju, kasvot selväpiirteiset. Ei ihme, että hänellä on niin paljon naispuolisia kannattajia.”

“‘Ja syksyllä ilmestyy kirjoittamani teos Paholaisen raamattu, joka tulee yhä lisäämään mainettani.'”

s5

“Katselin vessantuolia epäluuloisen näköisenä ja Pääpiru sanoi minulle: ‘Ole hyvä! Nosta kansi ja pissaa siihen!’ Minua puistatti.”

s6

“Pääpiru on miellyttävän ja vaikuttavan näköinen, eikö totta? Tässä mittailemme yhdessä toistemme harvinaisen isokokoisia sormuksia. Paholaisen etusormessa olevalla sormuksella on silläkin tärkeä tehtävä salamenoissa.”

“Pääpirun kädessä oleva metallipikari on täynnä juomaa, jonka kokoomusta ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Kysyin onko siinä ihmisen tai eläimen virtsaa, koska olin kuullut näin kuiskailtavan. Hän vastasi, että kukapa tietää, ehkä se on totta.”

“Keittiö on moderni ja tilava. Siellä tapasin myös LaVeyn 5-vuotiaan tyttären Tiinan [Zeena, Mesikämmen, huom.], jossa ei näkynyt minkäänlaisia saatanallisia piirteitä, ei ainakaan päällisin katsoen. Hänellä oli samanlainen pitkä vaalea tukka kuin äidilläkin. Mutta kun aloin jutella tytön kanssa lähemmin, huomasin että hänen silmissään oli pistävä ilme, josta en oikein päässyt selvyyteen. Ehkä se johtuu siitä, että hänen isänsä ammatti ei ollut samanlainen kuin muissa perheissä, ehkä tuohon outoon ilmeeseen oli jokin muu syy…”

s13

“’Otan mielelläni haltuuni sinutkin, Tabe’, Paholainen LaVey sanoi ja yritti kääriä minut punaisen viittansa sisälle.”

s9

“‘Millaiselta mahtaa tuntua nukkua tällaisessa huoneessa?’ ‘Menkää ja koettakaa, sanoi Paholainen ja suorastaan hämmästyin tästä kehotuksesta. Tiesin näet, etteivät edes uskollisimmat seurakuntalaiset päässeet koskaan näkemään, saati sitten kokeilemaan hänen vuodettaan. Riisuin nopeasti kengät jalastani ja kiipesin ylös mustia portaita katonrajaan. Mutta mustalla kankaalla verhotun vuoteen nähdessäni minun sisuni petti.”s10

067

068

070

069

063

062

064

066

jallu6

jallu8

jallu7

jallu9

– – –

Aiheeseen liittyen:

Anton LaVeyn saatanalliset elokuvat.

Luciferin arkkipiispan nauru. Luciferin arkkipiispa Pekka Siitoimen ja Saatanan Kirkon mustan paavin, Anton LaVeyn elämän ja oppien kevyttä vertailua.

Satanis, the Devil’s Mass. Dokumenttielokuva Saatanan Kirkosta 60-luvun lopulta.

LaVeyn haastattelu 60-luvun lopulta.

Read Full Post »