Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘USA’ Category

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Read Full Post »

thementors

Ladies and gentlemen, legendary the Mentors speak out!

For the beginning

If this interview could take place anywhere, anytime, where would we be doing this interview? What would be in your glass?

That is a great question! I am a student of history and so there are a lot of places and times from the past to choose from. I think doing the interview at a Roman orgy with Caligula with some nice wine in my glass would be a fun thing to do. Or at some location like the War room with Prime Mister Churchill during WWII with some brandy.

For those who for some odd reason don’t know about the Mentors, how would you describe the band? What are the Mentors all about?

The Mentors are a band that started in 1976 by myself (Steve Broy, aka Dr. Scum), El Duce (Eldon Hoke) and Sickie Wifebeater (Eric Carlson). We play heavy rock and roll with lyrics mostly about sex and other controversial topics. We started to do this when people sang about stupid things and also the music people played in many cases wasn’t that good also.

What do you think of heavy metal band nowadays?

Its is not as good as it was. There is too much de-tuning for my ears. The few good bands out there are old men. Music changes as time goes on and what sounds good to the young people does not sound good to the old people in most cases. I’m not young now, I am 56 years old and my taste is not what the kids listen to these days so much.

Who are the best and the worst put under that label and why?

The best heavy metal bands are Black Sabbath, Led Zeppelin, and Van Halen in my opinion. There have been many other good ones also besides these three. Kiss is a good band. As far as what is the worst heavy metal band, there are some ones not so good, but the worst heavy metal band is still far better than the best hip hop/rap act. So even bands I used to hate in the 80’s now I would listen to since there is nothing else right not. I never myself cared much for Twisted Sister or Def Leppard. However, I do not want to criticize any band, especially any rock band right now, because there are so few of them.

How you came up with the executioner hoods?

hoodsIt was the idea of our first drummer, El Duce, who liked horror movies, there was a movie called Mark of the Devil that he loved that showed men in hoods doing bad things. He thought this was great and wanted out band to wear hoods.

Have members of the KKK commented on your hoods at any time?

Yes, some Nazis and KKK people think we are with them because of this. Which we are not. The band is not a racist band and we have black and jewish friends. I don’t like racism I know some people who were big racists who grew out of it. Lets face it, the music we play came from black music, from black gospel church music. That is where rock and roll came from. So if you play rock music and you are a racist, you are maybe not knowledgeable.

What kind of ideas for live shows you’ve thought about that you haven’t manifested – maybe just yet?

Well, the budget for our shows is limited and so we do the best we can with no money. It would be nice to have sex on stage with some nice looking girls during a drum solo. Which has happened a few times.

How is the band politically inclined? Clearly, you are not conservatives and that you are politically incorrect in many people’s eyes. Do you vote? Who have you voted? What do you think of politics in general?

I can’t speak for the other members of the band; I don’t know what they think on this topic. Generally I am not with the conservatives since they usually don’t want people to have sex, watch porno, or smoke pot, plus they want to have wars. So I am for the political parties that are in favor of sex, drugs and not having war. I do vote and usually I would vote for the Democratic Party, which is left wing in USA. There is a philosophical difference between the right wing party and left wing, in which right wing claims they want to reduce taxes and government regulations. But the right wing party also wants people to go to jail for smoking pot and having sex, which I do not agree with. I do not like paying high taxes myself but I realize we have to pay something to the government.

I suppose you, as the kings of sleaze, watch porn. Favorite movies, magazines or actresses? Do you collect porn?

I like the Dirty Debutante series of porno movies by Ed Powers.

What are the best strip clubs around over there?

I am not so much into going to strip joints since the women try to strip the money from my wallet while they strip off their clothes. My wife used to be stripper though. I met her at the Ivar Theatre in Hollywood where El Duce worked as the light man and announcer. I like to watch nice ladies dance and strip to rock music but now they do not do that, it is rap music, and that is not good for me.

What are real men and women like?

To me real men and real women are people you can have an interesting conversation with. I like meeting people. When I was young I was very shy and would not talk to anybody but now I am very outgoing and friendly and enjoy people.

– – –

The El Duce years

elduceWhat was El Duce like? What he was like in person, in private?

El Duce was known to the public as a very funny and friendly person who like to drink alcohol. In private he struggled with being an alcoholic and tried to quit many times. Drinking too much is what led him to an early grave. He was a fantastic musician and loved to listen to music. He was somebody that had many friends, and was always fun to be around.

During the El Duce years the band appeared in the Jerry Springer Show and Hot Seat with Wally George. The interviews are now legendary. What happened outside of the camera? How were Jerry and now past George off the camera?

The Wally George interviews were fake, since Wally met with the band before the show and discussed with us what would be said once the show started. Wally was a very nice man. On camera he took on a different personality.

Can you tell us about some previously unheard stories about El Duce?

I’m saving the best ones for my book, a biography of El Duce, coming out in early 2015, called El Duce, The Truth is Funnier than Fiction.

In the mid 1990’s, El Duce claimed that Courtney Love had offered him $50,000 to kill her husband Kurt Cobain, whose death was ruled a suicide. What’s the truth behind all of this?

This is not true, it was a made up story to sell magazines. El Duce was paid to say this. But because Courtney love is so crazy, people think it is true. Even her own father used to call El Duce to discuss this with him.

How many replies you got to ”the dream date contest”? How people reacted to it?

Woman are dumb, but not that stupid. Nobody applied for this.

What is El Duce’s place in the history of rock ‘n’ roll?

You know, only the people in the future can say that. I think myself he did quite a bit to change the nature of lyrics use in rock music. We sang about topics that up until that time, nobody else would sing about. El Duce, myself and Sickie set our goal to become a great band, whose music would stand the test to time and outlive us all. Unfortunately when you set a goal like that, there is no way to know if you succeed or not.

– – –

After El Duce

mentors2How the band has changed after El Duce passed away?

We have kept going and keep doing new music. There is a big change of course because El Duce is not writing most of the lyrics. His lyrics were very good and it is hard to write lyrics as good as he did.

PMRC and some others have expressed bad feelings about your lyrics over the years. What are the highlights of this kind of actions thus far? Was it reading of Golden showers on the congressional floor? Do people and organizations give this kind of critique mostly online or do they have courage also to give the feedback in person?

Oh, some people will tell us to our face we are terrible. But over the years, people has sort of have gotten used to us, and maybe we are not as shocking as we once were. We didn’t invent Golden Showers; people were doing this kind of thing before the Mentors.

You have released eight albums thus far. Which one you consider your best and why?

Well we have done 8 Mentors albums, plus I have done a number of solo albums and also albums with El Duce and myself. I love them all; it is really hard to pick a favorite one. Maybe my favorite is El Duce/Booze and Broads.

What does the Mentors backstage rider include?

Red Wine, Perrier Water, and pizza usually.

What kind of groupies do the Mentors get nowadays? What kind of women are the Mentors fans?

Well, I am married so I’m not doing the groupie thing, but we do have women fans who are very nice. Some of them want to have sex with the band for sure. I have found that smart nice women are Mentors Fans and they show good taste in men by wanting to have sex with Mentors. They might have sex with the other guys in the band.

The wildest live shows you have done thus far? What have happened?

We have been playing shows for close of 40 years, so many crazy things have happened. Sex on stage, sex backstage, people in the band passing out, vomiting and fighting with each other. People getting stabbed, and killed. Many horrible things and many nice things also.

– – –

The Future

dirtyrottenpervertsWhat kind of future plans does the band have? New album in making? Are you going to Europe at some point? Have you been asked to play here in Finland yet? What kind of thoughts Finland brings to your mind?

Well, I don’t know about the Mentors album. I would like to do that, we will see. I write songs all the time and record them and release them, whether it is with Mentors or my solo band. I will be releasing a new solo album very soon, called Dr. Heathen Scum/Going Off Half Cocked.

As far as Finland, yes we want to play there. Maybe our dream will come true to play Finland in 2015. For anybody that wants to talk to me about it, write me at sbroy@aol.com or our booking agent Keith at keith@shredheadinc.com

Have you ever heard of Pekka Siitoin, a past Finnish devil worshipping neo-nazi cult figure and the national king of sleaze who wanted to be the first Finnish person to have sex with an space alien woman, who claimed to have had sex with over 800 women, and who did have sex in front of his followers, who made first amateur porn movies in the country, who appeared in numerous Finnish men’s magazines over the years and who called himself ”rivologi” (that roughly translates into ”pervologist”)?

No I did not hear about this person. He sounds interesting. I will look into it.

If you could pick any artist or band to play with you, who would you like to warm up for your gig?

Well, normally I don’t watch the opening bands at our shows because I’m not so interested. I like many bands however, the great rock bands, Led Zep, Stones, Iggy and the Stooges, Slade, the list can go on forever. If I had to pick one quickly, I would say The Rolling Stones.

There are some documentaries about the band done. Which one of them is the best thus far? Are there new ones in making?

To be honest, I’m not aware of any full-length documentaries on our band. We are making one right now with a lady named April Jones. You can see a trailer for it on YouTube. Search The Mentors Rockumentary.

– – –

Mesikämmen thanks Dr. Scum of the Mentors for the interview!

– – –

Related:

The Mentors in Facebook.

Mr. Wonderful.

Read Full Post »

P1160588

Final Conflict-zine julkaisi vuonna 1998 mielenkiintoisen 100-sivuisen A5-julkaisun: Satanism and its allies. The Nationalist Movement Under Attack. Kirjasen nimi kertoo osuvasti mistä sen kansien välissä on kyse, introssa kulmaa vielä tarkennetaan: “The writers wish to be clear where they stand: they are Christian and revolutionary nationalists”. Tästä kulmasta on ymmärrettävää, että samalla kentällä suhaavat enemmän tai vähemmän satanistiset henkilöt ja ryhmät voivat ottaa pattiin.

No, vihkosta ei tarvitse lukea kovin pitkälle, kun tekstin historiallinen paikkansapitävyys, analyyttiset ja tulkinnalliset “ansiot” alkavat paljastua. Sen lisäksi, että “satanismiksi” niputetaan asioita jotka eivät sitä mitenkään järkevästi tarkastellen ole (kuten vaikka uuspakanuus yleisesti), ovat historialliset faktat riemastuttavan usein aivan totaalisen päin helvettiä. Teksti on niin hulppeaa, että sitä on monin paikoin erittäin viihdyttävää lukea. Vertailukohdiksi käyvät melko hyvin uskovaisten tekstit satanismista tai siihen heidän toimesta niputetuista asioista yleisestikin. Argumentaatioltaan tämä näyttää Pat Pullingia, Bob Larsonia, Leo Melleria tai Keijo Ahorintaa paremmalta, mutta siihen ei tietysti paljoa vaadita.

Heikkouksistaan huolimatta opus antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen alan skeneen vajaan parinkymmenen vuoden takaa. Näin tehdessään se myös listaa vinon pinon eri ryhmiä ja henkilöitä teoksessa esitetystä perspektiivistä, jakaen niistä murskatuomioita toisensa perään. Tarkkaavainen lukija pääsee tekstikokonaisuudesta kyllä jyvälle siitä, millaisesta tavasta jäsentää alan kenttää on kyse.

The National Renaissance Party:ä käsittelevässä kappaleessa mainitaan myös Pekka Siitoin lyhyesti aivan kappaleen lopussa. Muistutuksena on tähän väliin sanottava, että Pekka oli NRP:n kanssa jonkin verran tekemisissä ja sopi mm. 1975 materiaalin vaihdosta heidän kanssaan. NRP lytätään opuksessa useammastakin kulmasta, eräiden niistä ollen ryhmän johtaja James Madolen kiinnostus teosofiaan sekä hänen intoilunsa “Luciferin ylpeydestä”. Tässä valossa Pekan yhteydenpito NRP:n kanssa alkaa viimeistään kuulostaa ymmärrettävältä!

Jutun mehukkain siivu on kuitenkin itse kappaleen lopussa, jossa kerrotaan: “With the death of Madole in 1979, the NRP rapidly came to an end, but does not mean that it is the end of the road for the ‘Occult-fascist axis’. One organisational vehicle has gone, but the poisonous spirit and deformed politics live on, in Bolton’s words, ‘in new forms’ – forms that we will be looking at later, and forms not limited to the wacky world of America. For example, Final Conflict received and e-mail in March 1998 from one Pekka Siitoin, who is the leader of the Finnish Nazis, and who informed us that ‘Satan is the king in the world. Heil Hitler and Ave Satan!’ His PS kindly informed us ‘I was again in Casino and 500 US dollars victory! Thank you very much for Satan’. A crank? Possibly. An isolated case? No. An evil influence. Certainly.”

Mesikämmen kiittää entistä turkulaista skinheadia tämän julkaisun lainasta.

P1160590

P1160592

P1160608

P1160606

Read Full Post »

LOVE

The first time I heard of Beth Moore-Love and her paintings was while reading about past Anton LaVey many, many years ago. The man adored Moore-Love’s paintings.

Intrigued, I did some research in the internet. What I found was something unique and haunting. No wonder the bald man loved that stuff. To my surprise there was not that much information about the artist in the net, though.

Years passed. When I heard that a new documentary by Larry Wessel was about Beth Moore-Love the last year, I was more than delighted. That was something I definitely wanted to see.

Wessel put nine years in making of the film. The documentary, that runs for 1 hour and 51 minutes, was filmed in New Mexico, Berlin and Los Angeles between 2005 and 2013. Like previous films by Wessel, also this one is a gem.

We hear the story of Moore-Love from interviews with her and from many persons close to her. We hear stories behind many of her very detailed paintings that at the same time are beautiful and gruesome.

The movie is fascinating from the beginning till the end. It gives a unique view about a unique artist and her work. Wessel has done a great service for all of us by telling us a story about an artist that is oddly not more widely known.

Larry Wessel has once again picked up a great subject for a film and given it a great treatment. This is a masterpiece that everyone with a taste for beautiful, gruesome, though provoking and wickedly funny should see. Highly recommended!

Larry Wessel’s Love is amazing.

8. First Communion 1996 by Beth Moore-Love

5. Our Mother of Compassion 2003 by Beth Moore-Love

2. Southern Comfort 1995 by Beth Moore-Love

– – –

Related:

Love the movie, the official webpage (Order your copy of the movie from here!)

Love the movie in Facebook.

Love the movie, the official trailer.

Love – the art of Beth Moore-Love.

Larry Wessel speaks!

Boyd Rice – an embodiment of the wolf’s hook.

Mr. Wonderful.

Read Full Post »

timovuorensola2Timo Vuorensola doesn’t need long introductions. He’s known especially for directing movies and being a member of Älymystö.

Mesikämmen decided to ask few questions from Timo. In the following interview Star Wreck, Iron Sky, Laibach, Älymystö, Nazi UFO’s, Nazi’s in movies, Sarah Palin and her supporters, Pekka Siitoin, and many other subjects are covered.

Ladies and gentlemen, Timo Vuorensola speaks!

 – – –

Background

If this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary, where would we sit now making this interview?

I’d pick some nice, cozy pub in Tharbad, Cardolan. That’s in Middle-Earth, of course. And year would be around 1650 Third Age.

Who are you, what do you do? What did you do before Iron Sky that made you a celebrity?

I’m some kind of a all-round-random-shit -guy who just ended up focusing on film. I’ve been interested in anything, from writing to music, from graphics to marketing, and have done a many jobs on each of those fields. I used to be a telemarketer before I started filmmaking and financed my ass during the the making of my first film, Star Wreck: In the Pirkinning.

What made you start Star Wreck-movies? Were you a typical Star Trek-fan?

I wasn’t the brains behind Star Wreck-series, before I met him, Samuli Torssonen from Tampere who had been working on Star Wrecks all his life. I joined in first as an actor to Star Wreck V: Lost Contact -short film, and he asked me – because I was always loud and buzzing about the set – to direct the second. I hadn’t directed anything of that scale before, but decided to take the “job” (not like anyone was paying…).

Regarding Star Trek, I hand’t seen even one full Star Trek episode before I started working on Star Wreck, and didn’t get around to watch the series until years after I had already finished my work on Star Wreck. Maybe it was good, brought the film a bit above the typical fanwank level of fan films on the Internet.

Who are your favorite Star Trek characters and why? The first or the next generation? Deep space nine?

Now that I’ve seen every episode of Star Trek (me and my girlfriend took a 1,5 year Star Trek marathon, watching every episode (729 episodes) and every movie (11 movies then), I find myself a “first generation” -guy, meaning the Original Series is the one that speaks loudest to me, although every other series have had their awesome bits. And out of all the characters in Star Trek, I’d go picking Kirk, Spock, Data and Archer. They all are interesting, stand-alone characters that really bring incredible flavour to the series.

What are your all time favorite movies and directors, top 10? Why these directors, movies?

Top-10 is rather hard, but let’s give it a go:

1. David Lynch – For the freedom of expression.

2. Ridley Scott – For the science fiction mindset.

3. James Cameron – For the beyond-this-world visions.

4. Stanley Kubrick – For the best films I’ve seen in my life.

5. Gus van Sant – For the challenging topics he tackles with such ease.

6. John Cameron Mitchell – For the best film I’ve seen in my life (Hedwig and the Angry Inch).

7. Peter Jackson – For being the guy I want to be one day.

8. Darren Aronofsky – For the darkness, and the light at the end of the tunnel, that turns out to be a train of horrors roaring at you.

9. Steven Spielberg – For my childhood.

10. Terry Gilliam – For taking us on a ride out of this world.

ironskytroopers

– – –

Iron Sky and things related

Where were the seeds of the Iron Sky planted? I recall some mentions about sauna…

Yeah, we were sitting in a sauna, a bunch of us, and friend of ours, one of the writers of Star Wreck: In the Pirkinning suggested we should do a film about Moon Nazis. He had been reading bout this conspiracy theory and thought it might turn into something interesting. First we of course were just laughing about it, but the more we thought about the topic, read about it and researched it, the more we realised there could be a story there.

Turun Hengentieteen Seura made notions about sending metaphysical magical signals into the collective field of human consciousness as the real origin for Iron Sky. What is the truth about the matter? Did you feel some odd itching in your head when the idea came to you?

Yeah, but we believed it to be just dirty nerd sweat exiting our bodies in the heat of the sauna, but apparently, well, that’s what it was then.

ironskyufosWhat do you think of the Nazi-UFO-mythos in general? What do you think, is there is any base to Nazi’s having had man-made UFO’s?

Absolutely, there’s quite a lot of photographic evidence of a saucer-shaped ships being tested by Nazi scientists and later these researches found their way to USA where they were taken even further. I assume the problem eventually was that there was no way to create an energy source that could take the advantage of the saucer shape, and the research was abandoned, after Roswell accident, and all the focus was put into building a space rocket based on V2 technology.

Your take on UFO’s in general?

Whatever saucer-shaped there’s flying it’s man-made. I’m also a firm believer in life outside of our solar system, even ponder it’s possible to think there could be a form of intelligence, but I highly doubt we’ll ever have any contact with anything more than few worms buried in Mars and weird fishy things in Europa. So, in that way I believe we Earthlings should use our imagination as wide, far and crazy as possible in imagining conscious life out there, since we’ll never find it out anyway.

Why does Nazi aesthetics appeal to the people? What’s the reason behind their appeal to the people nowadays? What do you think of Nazis? Was was the worst and the best in them in your books?

Strength and cool come from strong will and great taste in the visuals. Unfortunately, what’s driving these is an ideology that’s so badly rotten inside it’s not worth celebrating. But Nazi cool can be thanked only by Hollywood film industry, which put these soldiers in pedestal and made them demigods of evil. Mankind loves evil, so we love nazis. What’s always forgotten, and what’s very sad is that Nazis were not ‘evil’, they were just pathetic ignorant mislead shitheads. But you can’t really make a multi-billion branch of entertainment industry based on hunting pathetic ignorant mislead shitheads, they are not fun. Evil is much more fun. Making nazis evil you make them entertaining and making them entertaining you make people want to watch them and pay for them.

What I believe how Nazis should be treated is to be revealed as the pathetic ignorant mislead shitheads they are, so no more people want to follow them, because, who wants to identify being a pathetic ignorant mislead shithead?

ironskynazis

I recall there has been some problems in getting the movie distributed, etc. Tell us about that. It must have dealt with the Nazi-dimension of the movie, right?

In the beginning, people were very worried about how we will approach the topic of Nazism, given its’ strong negative baggage, so we did get a lot of interest but a lot of “no thank yous” in the end. It took years of convincing for people to understand that this is a comedy, that it’s dismantling the Nazi mythos not appraising it, and that it’s not making fun of the victims of the Nazis. After this was managed to be slammed into the heads of people, getting the distributors was a bit easier, but for a small marginal european scifi film, it’s never easy.

Eventually, we succeeded, selling the film to theatres in over 60 countries with DVD and VOD finding its’ way to even more. The film is somehow still coming out here and there; just last weekend Hungary released the film to theatres, so there’s some serious longevity in the film.

ironskysarahpalinHave Sarah Palin supporters contacted you regarding the movie? What have they said?

It took them about six months to really form an intelligible response to the film, and it contained a lot of death threats, curse words and Euro-bashing. It was probably one of the best times I’ve had as a filmmaker, reading as some right-wing nutcase found out about Iron Sky, tweeted about it and then the whole republican media on Internet went nuclear.

How you got Laibach to make the soundtrack to Iron Sky? Were they instanty all in for it or was it a matter of negotiations or some such process? Were you a Laibach fan before the movie, an NSK-citizen?

I’ve never been an NSK citizen, but was a big big fan of Laibach since I first found out about them, and was listening to them constantly as I was working and writing Iron Sky. It was one of the initial goals for me production-wise, to get Laibach to do the music, and although contacting them and the initial negotiations were not easy, as soon as we got a chance to meet and talk what the film will be, and how it will be like, they decided to help. And when Laibach is on board, they are on board 150%, and will pull in every resource and bit of energy they have to create something extraordinary.

What do you think of the reception the movie has got? How do you feel about it?

Reception has been mixed. I usually think it’s divided into those with IQ under 100 or above 100. Those above seem to be more likely to get it, those under seem to have hard time getting their heads around it. And, well, of course there’s the film critics, but then again, who cares of them anyway? I’m happy the right people find the film, and I’m happy it has created a huge, intense following that’s going to help us making the sequel, and I promise even the sequel won’t even try to make everyone happy.

ironskylaibachWhat do you think of the movie yourself? What could have been done better, what ended up perfect?

I’m proud and happy of it. Looking back, the more I see what choices we made during the production, the less I think something could’ve been done different. Films are more than sum of their parts, and the magic happens not only as it is written, but also in certain time and space, where no other end result could’ve come out. I could go back and chance this and that, but I fear it would result in a worse film. To me, Iron Sky is perfect as it is, with all its’ flaws, and I wouldn’t really go changing too much. I would’ve liked to stay in the Moon Base a bit more, but we really had to get going with the story around 29 minutes, when we leave the base for the first time.

The movie must have brought you into many interesting situatons. Do you have some special stories to share with us about those? The most surprising, memorable, weird situations?

I’ve had great time with the film’s release. Travelling to tens of film festivals all over the world you get to meet the most amazing people, most interesting world views and end up into strangest situations. Let’s just say I’ve understood that there’s no glamour in film, but there’s something very wicked, dark and perverted in the world of film that’s rather interesting. Weirdest people I’ve met are usually the UFO freaks thanking me for a great documentary.

– – –

Älymystö

What is Älymystö all about?

alymystoÄlymystö an industrial noise project me and Mr. Haapanen set up some 12 years ago. Our intention was originally only to do few songs and one live show, but it grew out of its’ proportions, and although we haven’t released a lot, and haven’t toured like animals, we’ve established a small niche of which we are proud, and which we are also expanding on nowadays.

What made you interested in industrial music? The biggest influences? Top ten best industrial albums – or other kinds of albums, if you prefer to broaden the question?

Industrial music is also a glance into the dark side of electronic music and metal music, sort of like looking under the hood of what this shit is made of. It has beauty in the crust, rot and malfunctions, and it’s very digiprimitive in its’ nature. Top ten industrial albums listed here:

Laibach: Opus Dei.

GGFH: Disease.

Ministry: Psalm 69.

Die Krupps: II.

Alec Empire: Futurist.

Godflesh: Pure.

Pitchshifter.

Front Line Assembly: Hard Wired.

NON: Music for Iron Youth.

You ”sing” and write lyrics for Älymystö. What inspires your lyrics? What do you want or aim to express via them?

Usually sexual frustration, religious frustration, murder fantasies and some kind of a compilation of these elements.

If you would be either a musician or a movie director (not both) which one you would be?

Musician.

The best Älymystö album to date, and why that?

Atomgrad is our only full-length album so far, and I’m proud of it. It has a very unique atmosphere that’s unrepeatable.

– – –

Pekka Siitoin

siitoinufoWhat do you think of Pekka Siitoin? What do you think was the best and the worst in the man? What do you think of him, in general?

I think Finland needs these strong personalities, whatever side of the imaginary ‘fence’ they stand. We tend to be a society which ridicules and abhors anyone with unique personality and see standing out as a negative trait. I’m talking of Pekka Siitoin, but also of Spede Pasanen, Lenita Airisto, Jörn Donner and Matti Nykänen to name a few. All of these are interesting people, some are creepy, some just plain insane and some considered intellectuals. What I like about them all is that they give a nice kick in the ass of us Finns, forces us to think beyond the “kahvia-ja-pullaa” universe we so easily float in. So, I don’t agree with Pekka’s views at all, but I respect his uniqueness.

Did you consider having Pekka Siitoin as a character in Iron Sky at any point? Do you consider doing so in the sequel of the movie that is in planning?

Yes, actually we did, at least partially. In the very first draft of Iron Sky, there was supposed to be a character called Pekka Lehto on the Moon, playing much similar character as Klaus Adler is now. His name comes from a Pekka Siitoin – Seppo Lehto -mash-up, and he was to be a crazy son of a bitch nazi, main antagonist of the film. This was a bit before Johanna Sinisalo joined us, though.

– – –

Keys of success, future, etc.

As a creative and successful person, what kind of advice you would give to persons wishing to create something like Star Wreck or Iron Sky? What are the ingredients of success, of making it all come true today? What you would have done differently if you would have had some advice in the early stages of your process? Or is is all just ”try and see”-kind of process?

I like to say that there’s really nothing you can take or achieve to have the qualifications to make a feature film, other than making it. So, I’d suggest evaluate your life and think, would you be willing to do years of work without being paid to become a filmmaker. Most wouldn’t, and that narrows it down to those would. Then, making a film itself is obviously the main task, and only very few really get to finish. And out of those who finish, even smaller portion are willing to do the work it takes to make a film.

First film doesn’t have to be great in every respect, but it needs to show you have the guts to finish a feature film, you have some kind of a vision on what you are doing. So, instead of talking about it, start making a film. And instead of skipping the corners, spend years on it to make it as good as you humanely can. Then, release it and see what happens.

What you would like people to know about you that they haven’t got to know about you thus far via mainstream media?

I’m an egoistic asshole. It helps repositioning me in the field of who’s a great guy and who’s not. I am.

What kind of plans you have in for your near future when it comes to Älymystö, movies?

Right now I’m working on two feature films – Jeremiah Harm, a scifi actioner and Iron Sky sequel. There’s also talks about more films to which I’ve attached my ass to, one of them being I Killed Adolf Hitler, then there’s Deadrise and a bunch of others.

What makes you happy?

Right now, Oranssi Pazuzu. In general, when I’m right and people listen to me and things click. What makes me sad is when I’m wrong but people still listen to me and things fall apart. Both happen at equal intervals.

– – –

Thank you for the interview, Timo!

– – –

Related:

Iron Sky official webpage.

Iron Sky in Facebook.

Älymystö.

– – –

Iron Siitoin.

Reich of the Black Sun.

We come in peace.

– – –

Read Full Post »

bethlovemooreI paint for a society that’s dysfunctional. I don’t paint to make things better for people; I paint a mirror of this society – Beth Moore-Love.

Remember the interview I made with director Larry Wessel? My review of his latest documentary Iconoclast?

Larry has announced his next project, a documentary about Beth Moore-Love and her amazing art. You can find the documentary’s Facebook page from here.

Those of you who have seen Iconoclast might remember that Beth Moore-Love was featured in it. Knowing the type of people that read the blog I think it is proper to mention that Moore-Love was one of Anton LaVey’s favorite painters.

Here is what Larry has said about the film:

Hello friends! I am just now announcing my plans for my next feature film. It is a documentary called LOVE. The subject of my documentary is the extraordinary artist Beth Moore-Love. Please click the LIKE button on this page and help us spread the word to the Wide Webbed World. The word is L♥VE.

Beth Moore Love was born in Des Moines, Iowa in 1965. She lived in Albuquerque, New Mexico where she painted incredible paintings that don’t go with your couch. She also painted back drops for Joel Peter Witkin. She hangs out with Monte Cazazza and Stereo Total. She moved to Germany where she painted and sang. She once turned down a date with Nick Cave. She became a superstar for her paintings that she sells from $3000-10,000 each. (While she’s still alive!) She moved home to Albuquerque and has built a traditional Mongolian yurt. She had a feline familiar named Boobs who could do tricks. You will be able to experience all of this and much much more in LOVE, The Art of Beth Moore-Love.

A KICKSTARTER fundraising campaign for LOVE will begin on September 1, 2013.

The release date for LOVE is planned for Valentine’s Day, 2014.

– – –

Related:

LOVE – the art of Beth Moore-Love documentary in Facebook.

Beth Moore Love interviewed by Jimmy Jazz.

– – –

Iris-of-the-Eucharist

Mother-of-Compassion

Lucia Zarate

Read Full Post »

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Kuten monet tietävät, tituleerasi Pekka itseään elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana ”Luciferin arkkipiispaksi”. Hän alkoi satunnaisesti käyttämään tätä titteliä sen jälkeen, kun floridalainen The Church of Luciferian Light nimesi Pekan 6.10.1993 seuran jäseneksi. Kyseessä ei tässä vaiheessa ollut mikään seuran korkea-arvoinen jäsenyys.

Sana Pekan itse itselleen the Church of Luciferian Light-yhteydessä antamalle korkealle tittelille kantautui myös seuran johtohenkilöiden korviin, eivätkä he olleet asiasta kovin mielissään. Ryhmä kirjoitti Pekalle:

We have received a letter (…) telling us that they have been in contact with you, and that you told them that you were ‘the archbishop of the Luciferian Light Group in Finland’. In this, please be advised that our records show that you are a member of the Luciferian Light Group, #96-0109, in good standing. We do not show you having any doctoral certification!

Without doctoral certification, you may not act as an extension of the Luciferian Light Group, under any circumstance. Continuing to act as you are until this matter is settled will jeopardize your membership status (…) We show you having only a general membership certificate, a ‘certificate of association’ (Suomen kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma)

Seuran edellä mainitsema “tohtorin” todistus ei tietenkään viittaa korkeimman yliopistollisen tutkinnon suorittamiseen, vaan puhtaasti seuran sisäiseen, todennäköisesti jonkinlaisen kurssin myötä jäsenen saamaan titteliin. Tarina ei kerro, mitä Pekka tähän kirjeeseen vastasi. Olemassa olevien asiapapereiden pohjalta varmaa kuitenkin on, että 13. lokakuuta 1999 seura antoi Pekalle “alemman tutkinnon” (“associate’s degree”) “saatanallisessa teologiassa”. On hivenen hämärää, missä määrin Pekka jatkoi floridalaisilta saamansa nuhtelukirjeen jälkeen arkkipiispan tittelin käyttöään ryhmään liittyen, mutta jäsenyys kuitenkin säilyi ja jopa edistystä seuran puitteissa tapahtui, vaikkakaan tiettävästi ei siihen “tohtorin” titteliin asti.

associatesdegreeHuvittavaa tapauksessa on se, että Pekalla oli jo ennen the Church of Luciferian Light-ryhmään liittymistään huomattavasti pidempi ja aikaansaavampi ura Luciferin ja Saatanan ylistämisessä Turun Hengentieteen Seurassa ja sen toiminnan lopettamisen jälkeenkin omalla tahollaan, kuin tuon floridalaisen pikkuryhmän millään “korkea-arvoisella” prameita titteleitä itse itselleen antaneella jäsenellä todennäköisesti oli. Kyseinen floridalainen ryhmä ei koskaan ollut satanismin kentällä millään muotoa merkittävä tekijä. Sitä ei ole enää olemassa eikä siitä myöskään löydy juuri mitään mainintoja edes internetistäkään. Ryhmä oli tyypillinen muutaman nuoren miehen 90-luvun  satanismiryhmä.

Siinä missä näiden floridalaisten katoaminen kuin pieru Saharaan puhuu omaa kieltään, puhuu sitä myös Pekan oma esimerkki. Hän kutsui itseään hengentieteen uransa n. kahdenkymmenen ensimmäisen vuoden aikana yksinkertaisesti salatieteilijäksi, okkultistiksi, Luciferin seuraajaksi, saatananpalvojaksi tai satanistiksi, eikä ottanut itselleen heti hengentieteellisen uransa alkumetreillä mitään prameaa titteliä. Hän oli ylistänyt Luciferia ja Saatanaa avoimesti aina varhaiselta 70-luvulta asti, pitänyt mustia messuja, julkaissut kirjoja aihepiiriä sivuten, ansioitunut rivologina ja esiintynyt lehdissä, televisiossa ja radiossa asian vuoksi, jne. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka selväsanaisesti ja julkisesti kutsui itseään saatananpalvojaksi, satanistiksi ja Luciferin seuraajaksi. Tässä yhteydessä sopii muistaa, että 70-luvulla ilmapiiri oli asian suhteen hyvin toisenlainen kuin nykyään – Saatana on nykyään yleisesti paljon salonkikelpoisempi kuin tuolloin. Pekka teki rohkeasti kaikkea, mitä Luciferin arkkipiispan saattoi odottaa tekevän, oli näiden tekojen laadusta sitten mitä mieltä tahansa. Ja toisin kuin Church of Luciferian Light-ryhmä, Pekka muistetaan sanoistaan ja teoistaan enemmän kuin hyvin. Hän ansaitsi tittelinsä ja tietyllä omalaatuisen primitiivisellä tavallaan oli Luciferin arkkipiispa.

luciferianlightMiksi heikosti englantia taitava Pekka sitten ylipäätään liittyi mihinkään pieneen ulkomaalaiseen satanistiryhmään? Mesikämmen tuumaa, että Pekka ei enää 1981 vankilasta vapauduttuaan jaksanut tai viitsinyt alkaa pyörittämään mitään omaa alan porukkaa. Turun Hengentieteen Seura oli lain voimalla suljettu hänen muiden järjestöjensä ohella lopullisesti 1978. Tämä ei tietenkään ollut pidätellyt Pekkaa perustamasta heti perään Kansallis-Demokraattista Puoluetta. Musta maaginen rivoilu ei ilmeisesti kuitenkaan vetänyt yhtä paljon ryhmätoiminnasta kiinnostuneita puoleensa kuin poliittinen toiminta, vaikka hengentieteistä kiinnostuneita Pekan ympäriltä löytyikin. Hengentieteellinen toiminta pysyi siis organisoimattomana. Pekan kiinnostus aiheeseen ei kuitenkaan ollut kadonnut, mikä sitten kasvavassa määrin alkoi myös hiertää hänen poliittisessa toiminnassaan. Monien silmissä alkoholin reippaan käytön lisäksi Pekan hengentieteelliset jutut kun söivät poliittisen aatteen uskottavuutta.

Tässä tilanteessa Pekka varmaan katseli, olisiko olemassa jotain hengentieteellistä ryhmää, jossa hän voisi toimia ja jonka kautta kohottaa profiiliaan myös sillä saralla. Lähtökohtaisesti tämä oli varmastikin kompromissitilanne, Pekka kun mielellään oli itse niiden juttujen ohjaksissa, joissa oli mukana. Suomessa ei ollut mitään hengentieteellistä ryhmää, jossa Luciferia ja Saatanaa oltaisiin arvostettu sellaisella otteella kuin millä Pekka asiaan suhtautui. Ulkomaan suurista ryhmistä Saatanan Kirkko oli varmasti poissa laskuista jo sen ateistisen ja materialistisen luonteen vuoksi. Jos Pekka törmäsi Setin Temppelin materiaaleihin, olivat ne sitten taas varmasti aivan liian älyllisesti korkealentoista. Ja mikäli Pekka olisi noista kumpaankaan jäseneksi hakenut, olisi mahdollinen jäsenyys töpännyt alkumetreille monesta muustakin syystä. Ajatus siitä, että Pekka olisi tunnustellut maastoa vaikka Saatanan Kirkon suhteen ja pekkamaisella englannillaan kirjoittanut Anton LaVeylle on kyllä varsin kutkuttava. Sellaisiin kirjeisiin tai sähköpostiviesteihin Mesikämmen ei Suomen kansalliskirjastossa taannoin törmännyt, mutta paljon Pekan kirjeenvaihtoa jäi kyllä läpikäymättä…

Tässä tilanteessa floridalainen pikkuryhmä, joka ei ollut selkeän materialistinen, turhan tarkka jäsentensä taustoista, liian monimutkainen, ja jolla samalla oli nimessään Lucifer, kuulosti Pekasta varmaankin hyvältä. Vaikka ryhmän jäsenyys ei suonut fyysistä ryhmätoimintaa, antoi se Pekalle kuitenkin jälleen mahdollisuuden asemaan hengentieteellisessä ryhmässä. Pekka monistikin jäsentodistustaan muutamiin julkaisuihinsa näyttääkseen, että hän oli myös hengentieteellisesti vielä tekijä ja kuvioissa mukana. Epäilemättä hän samalla ajatteli, että ulkomaalaiseen ryhmään kuuluminen näyttäisi vaikuttavalta – varsinkin jos kutsuisi itseään siinä samalla ryhmän arkkipiispaksi Suomessa.

Post scriptum: Oma mielenkiintoinen lukunsa on se, kuinka paljon Church of Luciferian Light-ryhmään kuului muita suomalaisia. Jostain syystä Pekan jäsentodistuksesta löytyy sen oikeaksi todistajien (“Imperial Dragon” ja “Sribe”) lisäksi hänen oma signeerauksensa (mitä todistuksessa ei ilmeisesti tarvitsisi olla) sekä jonkun toisen suomalaisen signeeraus. Näiden signeerausten yhteydessä on Pekka oman signeerauksensa alle kirjoittanut “kirkon johtaja Suomessa”. Asiasta saa vaikutelman, että Pekka teki omasta jäsentodistuksestaan samalla ryhmän eräänlaisen suomalaisten jäsenkirjan. Mutta oliko heitä enemmän kuin vain nuo kaksi? Monta kysymystä asiaan liittyen on auki…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Luciferin arkkipiispan nauru.

Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma.

Read Full Post »

Older Posts »