Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘propaganda’ Category

Tällä kertaa Päivän Pekka-materiaaleissa seuraavaa.

KDP:n propaganda-moniste (vuosi tuntematon, mutta aikaisintaan vuodelta 1978, jolloin KDP perustettiin). Huomatkaa, että Pekka tituleerasi tässä itseään Valtakunnanjohtajan lisäksi “komentajaksi”!

P1160354

 

P1160357

Pekan propaganda-materiaalia 80-luvun lopusta tai 90-luvun puolelta, jolloin Pekka oli ottanut white power-käsitteen käyttöönsä. Mukana oli myös Pekan postimyyntituotteita. Tässä välissä sanottakoon, että blogiin on tulossa alasivu, josta tulee löytymään täydellinen listaus kaikista Pekka-materiaaleista koskaan.

P1160358

P1160361

P1160362

P1160364

Ja vielä lisää Pekan postimyyntimainontaa monistemuodossa:

P1160366

P1160368

Aivan lopuksi vielä Pekan Jo riittää homouden vouhotus -teksti, mikä on joko 80-luvun loppupuolelta tai sitten 90-luvun puolelta.

P1160370

Mesikämmen kiittää “entistä turkulaista skinheadiä” näistä materiaaleista.

 

 

Advertisements

Read Full Post »

Alkuperäinen posti otsikon mukaisesta videosta sisälsi vain yhden kuvakaappauksen ja linkin videoon. Koska joidenkin mielestä tekstit vilisevät videolla liian nopeasti, niin laitetaanpa nyt video kuvina jakoon. Niitä kelpaa hitaampienkin omaa vauhtiaan tavata.

Yksi huomioitava fakta: Videolla mainitaan, että blogissa on pian julkaistu (5.2.2013) jo 300 postia Pekka Siitoimesta. Nykyisellään (13.1.2014) Pekka-juttuja on julkaistu kohta jo 450 kappaletta.

– – –

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

3839

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53– – –

Read Full Post »

RIkuva

Viimeisimmät Mesikämmenen lataamat Pekka-audiot ovat olleet hengentieteellisesti varsin white light. Tilanne vaatii pientä kosmista tasapainottamista. Mesikämmen on aiemmin julkaissut transkription Pekan Radio Inarille 1997 antamasta haastattelusta, jossa aiheena oli satanismi ja saatananpalvonta. Transkriptio löytyy kolmessa osassa täältä, täältä ja täältä. Hilpeä haastattelu löytyy nyt myös audiona kolmessa osassa täältä, täältä ja täältä.

– – –

Tässä justiin otetaan vähän Herran ehtoollista tässä samalla kun jutellaan. Spiritus fortus.

Mä kehottaisin vaan kaikkia niinkun ryhtymään tälle alalle luciferiläisiksi.

Read Full Post »

mediapeliNina Stenroosin ohjaama Sieg Heil Suomi-dokumentti näytettiin YLE TV1:llä 12.10.1994. Ohjelma, joka oli saanut katsojia n. 350 000,  sai aikaan vilkasta keskustelua. Mediapeli reagoi ohjelmaan tuoreeltaan heti seuraavana päivänä.

Ohjelma esitti katsojille kysymyksen “onko oikein antaa uusnatseille julkisuutta?” Ohjelman loppuun mennessä 75% soittajista, joita oli kaikkiaan reilut 3000 kpl, oli sitä mieltä että “uusnatseille ei pitäisi antaa julkisuutta”. 15% soittajista oli sitä mieltä, että “uusnatseille pitäisi antaa julkisuutta”.

Peter Nymanin juontamassa ohjelmassa oli Sieg Heil Suomesta ja asian tiimoilta muutenkin kertomassa mielipiteitään Reijo Paasilinna ja Juhani Kortteinen. Heidän lisäksi ohjelmaan otettiin puhelimitse katsojien kommentteja.

Molemmat ohjelman vieraat olivat sitä mieltä, että uusnatseista kertovia dokumentteja voidaan näyttää, kunhan ohjelmassa esitettyä materiaalia kommentoidaan jotenkin. Kortteinen totesi asiasta näin: “hyvä dokumentti on aina analyyttinen, se ei kopioi todellisuutta vaan se analysoi sitä.”

Ohjelma löytyy kolmessa osasta täältä: Osa 1, 2, 3.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Sieg Heil Suomi-dokumentti kokonaisena.

Read Full Post »

AaltokannessaMesikämmen sai I.V.:n ystävällisellä avustuksella käsiinsä toisenkin Alibin, jossa Kai M. Aallosta on ollut juttu. Edellinen näistä jutuista oli vuodelta 1986. Mesikämmen kiittää I.V.:tä!

– – –

Lehden kannessa on kuva Aallosta ja teksti: “Komentaja Aalto: ‘Natsit pelastavat Suomen!'”

Jutun otsake kertoo: “Natsijohtaja Aalto uhoaa pelastavansa Suomen. ‘Uusnatsit liikkeelle vappuna'”. Ingressi summasi mm. näin: “Uusnatsit yrittävät nostaa päätään Suomessa. Oululainen natsijohtaja, gauleiter Kai Michael Aalto, 26, julistaa, että Oulussa marssii tulevana vappuna natsien riveissä tuhat ihmistä.”

Juttu kertoi seuraavaa: “Vappuna kuullaan Oulussa kovaa tekstiä, sillä Pekka Siitoimen Kansallisdemokraattisen puolueen KDP:n varajohtaja Kai Michael Aalto pitää fasistista diktatuuria ihannoivan vappupuheen. – Sitten pyrin Oulun kaupunginvaltuustoon tulevissa kunnallisvaaleissa. Menen läpi niin että rytinä käy, 26-vuotias Hitlerin palvoja uhoaa.”

Suomessa on vallalla rappiodemokratia, jossa typerä enemmistö päättää asioista.

Kuvateksti kertoi: Suomessa on vallalla rappiodemokratia, jossa typerä enemmistö päättää asioista, natsijohtaja Michael Aalto sanoo.

aalto1

aalto2

Juttu jatkui: “Kai Aalto pääsi viimeksi julkisuuteen toukokuussa 1986. Hän ja toinen oululainen Markku Järvenpää suunnittelivat huimapäisesti lentokonekaappausta” (…) “Lentokonekaappaus ei onnistunut, vaan suunnitelmat menivät alusta alkaen pieleen. Kaappausoperaatioon liittyi dramatiikan lisäksi surkuhupaisiakin piirteitä. Aalto ja Järvenpää näet harjoittelivat ‘hypnoottis-magneettisia katseita’, joilla piti olla ihmisiä lamauttava vaikutus.”

Anarkistit olivat tehneet Aallolle jäynää: “Aalto ei halua esiintyä ensimmäisellä nimellään, vaan haluaa käyttää toista etunimeään, Michaelia, joka on hänen ‘taiteilijanimensä’. – Viholliset oppivat muuten tuntemaan, ja puolustautuminen käy vaikeaksi, Oulun natsijohtaja selittää nimiongelmaa. Aallon ‘viholliset’ ovat jo löytäneet hänet taiteilijanimestä huolimatta, sillä hänelle tulee – ilmeisesti ensimmäisenä suomalaisena natsina – Aku Ankka. Ehdottomasti ei-fasistisen lehden ovat Aallolle tilanneet ilmeisesti Oulun anarkistit.”

aalto4

Aalto linjasi poliittisesti mm. näin: “Michael Aalto vaatii Pekka Siitoimen tavoin Suomeen rautaista kuria ja kunnon diktatuuria, jolla maan asiat laitetaan järjestykseen. – Diktatuuria tarvitaan poikkeusoloissa tilanteen järjestämiseksi nopeasti tavanomaiseksi (…) Vuodesta 1982 natsien toiminnassa mukana ollut Aalto perusti oman puolueensa, Kansallisrintaman, 22.3.1991 (…) – Nakkaisin ulos myös monikansalliset suuryhtiöt ja lopettaisin suurkapitalistien riistotoiminnan, Aalto luettelee tavoitteita. Myös Euroopan yhteisö on Aallolle mörkö, jota pitää ehdottomasti vastustaa. Suomen liittyminen EY:hyn olisi katastrofi. – Me menettäisimme kansallisen kunniamme, vapautemme, identiteettimme ja itsenäisyytemme.”

EY:hyn ei voida mennä ilman perustuslain muutosta. Perustuslain mukaan se, joka saattaa tai yrittää saattaa Suomen vieraan vallan alaisuuteen, tuomittakoon maanpetoksesta enintään kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja kansalaisluottamuksen menettäneeksi.

Euroopan Yhteisöön liittymisestä Aalto tykitti vielä lisää: “Hän vaatii presidentti Mauno Koiviston ja pääministeri Esko Ahon hallituksen asettamista Valtakunnanoikeuteen. – Heidät on tuomittava maanpetoksesta enintään 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Aalto ihmettelee, ettei kukaan asianajaja ole nostanut juttua presidenttiä ja hallitusta vastaan myönteisen EY-ratkaisun vuoksi. Natsit uhkaavat nostaa jutun vielä tämän kevään aikana. – EY:hyn ei voida mennä ilman perustuslain muutosta. Perustuslain mukaan se, joka saattaa tai yrittää saattaa Suomen vieraan vallan alaisuuteen, tuomittakoon maanpetoksesta enintään kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja kansalaisluottamuksen menettäneeksi, Aalto selostaa. – Me tahdomme taistella viimeistä miestä, viimeistä piirtoa ja viimeistä veripisaraa myöten rakkaan sinivalkoisen Suomemme puolesta, julistaa Oulun gauleiter.”

Siitoimen KDP:stä mainittiin näin: “Aalto väittää, että Siitoimen johtamassa KDP:ssä on mukana myös poliiseja ja armeijan henkilökuntaa. Poliiseista noin 50 prosenttia ja armeijasta jopa 60-70 prosenttia myötäilee natseja. – KDP:hen kuuluvat poliisit ja sotilaat ovat ilmeisesti salajäseniä. Näin olleen minun ei tarvitse tätä periaatteessa tietää, sen tietää yksin Pekka Siitoin, Aalto selittää.”

aalto5

Tämän jälkeen jutussa käydään läpi edellinen Alibin juttu Aallosta. Sitten päästään tulevaan vappumarssiin: “Vappuna lähdemme marssimaan. Marssille tulee ehkä tuhat osallistujaa ja minä pidän vappupuheen. Pekka Siitoin ei tule Ouluun vaan heillä on Turussa päin omat mahtavat pippalonsa, Aalto kertoo. Aalto ottaa esiin megafonin ja antaa näytteen mahdollisesta vappupuheestaan: – Täyttäkää paikkanne rikkumattomassa veljeydessä taistellessamme kohti uutta fasistisen diktatuurin nousua! Älkää ikinä antako rakkautemme isänmaatakohtaan kuolla. – Muistakaa, että niin kauan kuin on pisarakin toivoa, niin kauan säilyy elämän kipinä ja se antaa meille uskoa, voimaa ja rohkeutta kohdata vihollinen silmästä silmään, nousta jälleen tuhkasta ja raunioista ja saavuttaa jälleen kansallinen kunniamme ja vapautemme.”

aalto6

Jutun lopussa on tiukkaa tekstiä mm. vastustajista ja päivittäisestä turvallisuudesta: ” – Minulla on aina joko kättä pidempi mukana tai turvallisuusmies vähän matkan päässä perässä.”

aalto7c

Aiheeseen liittyen:

Kai M. Aalto Ajankohtaisessa Kakkosessa 25.2.1992.

Kai M. Aalto Mediakomppania-ohjelmassa 1994.

Kai M. Aalto puhui 1986!

Read Full Post »

Seuraava lyhyt elämäkerta Pekasta on vuodelta 1976. Tekstin tyyli ja sisältö viittaavat vahvasti siihen, että kirjoittaja “Klaus Jorvas” on Pekka itse. Teksti löytyy Iiro Nordlingin kirjasta Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (s. 79-87) sekä Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmasta.

– – –

Siitoin der Führer – wir folgen dir!

Puolitotuudellinen kuvakertomus liikemies Timo Pekka Olavi Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä. Tehty edellä mainitun luvalla ilman ns. ennakkosensuuria.

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA ON AIVAN LIIKAA!

Tuottanut Klaus Jorvas, sekä joukko muita aiheen sankarin kannattajia.

Turku 1976.

Kaikki alkoi siitä kun joku, kuka lieneekin keksi kameran, paljon, paljon myöhemmin syntyi maailmaan Timo Pekka Siitoin. Jo hyvin varhain hän tutustui kameraan. Tähtien asennosta naapurin Kaisa muori ilmoitti Timo Pekasta tulevan kuulun kameramiehen, yms. Führerin ja okkultistin.

Timo-Pekka varttuu ja saa oman kameran. Sitä hän käyttää innokkaasti. Ensimmäisen kerran hän käyttää naapurin Jussin päähän. Myöhemmin hän siirtyy tosi kuvauksiin. Joskus tahtoi jopa kamera unohtua muiden mielenkiintoisempien harrastusten tähden.

PEKAN TARINA

Pekka Siitoin syntyi Varkaudessa 20.5.1944. Tätä ennen hänet oli tietenkin tehty suuren intohimon vallassa Mikkelissä. Tämä oli suuri kunnia jo tuolloin Pekalle. Miksi? No tietenkin siksi, että Pekka oli synnynnäinen militaristi ja Mikkelihän oli tuolloin Suomen kunniakkaan armeijan Päämaja-kaupunki, eikä rauhaakaan vielä oltu tuolloin solmittu punaisten paholaisten kanssa.

Pienenä äidin pieni Pekka oli todella suloinen lellivauva. Kaikki kauppalan lapset kadehtivat tuolloin Pekkaa ja hänen mahtavaa leikkikalukokoelmaansa. Lapsuutensa ensimmäiset 15 vuotta vietti Pekka Loimaan kauppalassa. Pekka oli kameramies ja “fasisti” jo neljä vuotiaasta lähtien. Eräs lähistöllä asunut vanha kommunisti meinasi usein saada hermoromahduksen, kun Pekka juoksi pitkin peltoja isän vanhat sotilasvarusteet päällä ja leikkikivääri kainalossa, huutaen “kuolema kurjille kommunisteille”! Se oli sitä lapsuuden kultaista aikaa se. Viidentoista ikävuoden jälkeen muutti Pekka ja hänen vanhempansa Turkuun, tuonne kulttuurin kehtoon. Siellä Pekasta tuli pärinäpoika surinasussuineen ja lemmenretkineen. Myöhemmin kaksipyöräiset vaihtuivat nelipyöräisiin.

Turkuun tultuaan Pekka pääsi liikeapulaiskouluun, josta hänet heitettiin ulos kolmen viikon kuluttua, liian levoton kun oli. Sitten alkoivat juoksupojan hommat monissa turkulaisissa liikkeissä. Tätä Pekka teki aikansa kunnes päätti pyrkiä kauppakouluun, jonne hänet hyväksyttiin, sillä olihan hän jo miehistynytkin. Koulussa Pekka filmasi ja politikoi niin, että meinasivat muut oppilaat mennä välillä lakkoon Pekan vuoksi, mutta aina sentään puhumalla selvittiin.

Kauppakoulun päättymisen jälkeen meni Pekka melkein heti armeijaan. Hän pääsi Mittauspatteristoon Niinisaloon. Siellä taas filmattiin kymmeneen kertaan kaikki varuskunnan jäsenet ja taas politikoitiin niin, että harmia meinasi tulla. Pekka oli kuitenkin synnynnäistä “upseeriainesta”, koska hänet määrättiin AUK:n tulenjohtolinjalle. Vähän myöhemmin Pekka nimitettiin myös Niinisalon varuskunnan joulupukiksi. Pukki kuin pukki, ajatteli Pekka ja oli onnellinen. Pekka puhui niin makeasti ja kauniisti lapsille juhlassa, etteivät muut upseerit kestäneet kuulla tekstiä, vaan menivät ulos jäähylle.

Pekka sai myös toimia armeijassa TK-miehenä ja sai näin etuoikeuksia, joka toisia kismitti. Kerran Pekka meinasi herätä yöllä vesirännissä, joka oli täynnä kylmää vettä.

Ensimmäisen filmi-studionsa Pekka perusti kesällä 1965, päästyään armeijasta. Tämä studio laitettiin vanhempien olohuoneeseen. Pekka sai ensimmäiset asiakkaansa tietenkin jakamalla kasarmeihin edullisia kuvatarjouskuponkeja. Myöhemmin, ts. v. 1966, Pekka hankki uuden asuin- ja studiohuoneiston läheltä keskustaa. Osoitteeksi tuli Kaskenkatu 1 A II kerros. Siellä Pekalla oli aluksi noin 200 neliömetrin tilat, kunnes niitä sitten taas laajennettiin noin 100 neliömetriä ja ostettiin vielä lisäksi noin 120 neliömetrin huoneisto omaksi. Tämän jälkeen Pekka perusti tuontiliikkeen ja alkoi matkustella ympäri Eurooppaa liikematkoilla, tai paremminkin “bordellikiertueilla”, kuten hänen tuttavansa aivan oikein arvelivat. Avioliittokin alkoi uhkaavasti lähestyä Pekkaa, olihan hän aiemmin jo ehtinyt monien muiden tuttavuuksien ohella tutustua Pirkko Orvokkiin, savitaipalelaisen maanviljelijän tyttäreen Helsingissä. Rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä. Kihloihin meno tapahtui viikossa ja avioliitto vajaassa kolmessa kuukaudessa. Avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enään uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes. Pekan oli siis pakko kokeilla rauhallista perhe-elämää hurjan nuoruutensa vastapainoksi. Mikään muu ei auttanut.

Avioliitto ilmeisesti sotki Pekan pasmat täysin, hän ei oikein uskonut pystyvänsä olemaan mamman pullapoikana ja siinä hän oli täysin oikeassa. Hän purki energiansa työhön ja perusti värilaboratorioyhtiön saman talon kellarikerrokseen. Vähän myöhemmin hän vuokrasi samasta talosta pienen myymälän, jossa putiikkia pidettiin vuoden verran, kunnes hän osti tuon pienen myymälän, jossa putiikkia idettiin vuoden verran kunnes hän osti tuon pienen myymälän vieressä olevan huonekaluliikkeen huoneiston, jonka neliömäärä oli noin 150. Pekka investoi liikaa ja, eikä tajunnut revalvaation vaaraa L-Saksassa, vaan joutui ansaan. Tuontiliike meni konkurssiin ja muutkin Pekan asiat joutuivat hankalaan vaiheeseen. Huvilakin oli juuri hankittu muutamaa kuukautta ennen vaikeuksia. Pekka joutui henkiseen ahdinkotilaan, mutta ei masentunut. Hän muisti lapsuutensa ja nuoruutensa ajan muistikuvat yliluonnollisista voimista ja olennoista, jotka voivat auttaa. Pekka uskoi näihin voimiin ehdottomasti ja päätti kirjoittaa Aino Kassiselle Helsinkiin. Aino vastasi Pekan kyselyihin nopeasti ja kertoi Pekalla olevan piileviä yliluonnollisia kykyjä, jotka heräävät eloon, jos hän niitä oikealla tavalla kouluttaa.

Pekka siis ryhtyi tuumasta toimeen ja jo muutaman vuoden kuluttua hän saavutti määrätyn koulutusasteen ja alkoi opettaa muita. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Turun Hengentieteen Seuran, johon aluksi liittyi noin 130 jäsentä. Myöhemmin toimintaa laajennettiin ja perustettiin myös ns. poliittinen okkulttinen seura, jolle annettiin nimeksi Pegasos-seura. Tämän jälkeen päätettiin tulevaisuudessa perustaa puolue, jonka nimeksi tulisi Isänmaallinen Kansanrintama I.K.R. Tämän uuden organisaation valtakunnanjohtajaksi hyväksyttiin 99%:sesti Pekka Siitoin. Nyt edellämainituilla järjestöillä oli jo jäseniä ja kannattajia v. 1976, yli 2500 henkeä. Toimintaa oli myös laajennettu ympäri Eurooppaa suhdetoiminnan muodossa vastaavien järjestöjen kanssa. Pekka järjesteli kokouksia, mielenosoituksia, ryyppyjuhlia, filmauksia ym ym ym ja sai ilokseen joukon aktiivisia ja rohkeita äärioikeistolaisia patriootteja mukaan ns. aktiiviseen toimintaan isänmaan vapauden puolesta. Kommunistit ja siionistit olivat kauhuissaan ja yrittivät tehdä kaikkea vahinkoa Pekan järjestöjen toiminnalle, mutta turhaan.

Korkeampien voimien suojelu piti ja pitää, vaikka Pekka joutuikin monasti hyvinkin hankaliin tilanteisiin. Pekan rohkeus ei pettänyt. Kerran hän sanoi minulle, ettei pelkää muuta kuin Jumalaa ja sitä ettei ole liian passiivinen. Kohtuus kaikessa, niin viinassa kuin naisissakin, sanoi Pekka. Suopo ja rikospoliisi ovat olleet Pekan jokaviikkoisia tuttavuuksia, mutta koskaan ei Pekka ole joutunut aiheellisesti syytteeseen toimintansa vuoksi. Kommunistit ja muut rappiososialistit ovat kyllä koettaneet saada Pekkaa kiinni poliittisesta vehkeilystä, mutta turhaan. Pekan lapsilaumastakin on tulossa kovia “fasisteja”, kuten isästäkin. Nuorin lapsikin huusi jo 10 kk:n ikäisenä käsi ylhäällä “Heil Hitler!” Mutta ennenkaikkea Pekka on rehellinen ihminen ja ajattelee Suomen kansan parasta. Häntä ei ehkä nyt vielä ymmärretä, kuten ei ymmärretä muitakaan kehittyneitä okkultisteja. Henkisellä ajattelulla ja materialismilla on oleva suuri ero. Pekan mielestä suomalainen politiikka on hölmöläistarinoiden tasolla ja että demokratia ei sovi meille, koska kansan keskiarvon älykkyysosamäärä on pakkasen puolella. Saksassa on taas kehittyneempää rotua, toteaa Pekka. Pekan mielestä mikään muu ei ole syntiä, kuin se, että Jumalan henkimaailman olemassaolo kielletään ja kohtuuttomuus asiassa kuin asiassa, sekä se, että syyllistymme aloittavaan väkivaltaan. Jos taas joku toinen aloittaa väkivallan on meidän puolustauduttava toteaa Pekka ja sanoo, ettei viimeksimainittu ole syntiä.

Tämä kirjanen on puolitotuudellinen kertomus Pekka Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä.

Pekka Siitoin on ollut aina varsin eriskummallinen ihminen. Häntä on väitetty noidaksi, roistoksi, huijariksi, porno-Pekaksi, natsiksi ja miksi. Lehdet ovat hänestä kirjoitelleet jos jonkinlaisia juttuja, niin hyviä kuin pahojakin.

Koska Pekka Siitoimella on okkultistina eräällä tavalla varsin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa eräisiin asioihin joita en halua tässä yksilöidä, niin on ollut välttämätöntä tehdä hänestä huumoriin perustuva kirjanen. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin pilailla Pekan saavutusten kustannuksella, vaan päinvastoin. Tiedämmehän kaikki sen suuren voiman joka tahattomaan huumoriin kätkeytyy. Se joka ei ymmärrä huumoria on auttamattomasti kehityksestä jäljessä.

Tämä kuvitettu kirjanen antaa varmasti ystävästämme Pekasta meille kaikille hänen kannattajilleen reilun ja hauskan kuvan.

Tekijä K.J.

– – –

Read Full Post »

nurembergthelastbattleNuremberg: the Last Battle (Focal Point, 1996) by David Irving is a very thought provoking book. It is well researched and written and gives a good larger context and view on what happened before, during and also after the trial.

The book can be found as a free pdf-book from Irving’s webpage where it can also be ordered as a regular book. I highly recommend it for anyone interested in the subject.

While the book is throughoutly fascinating from cover to cover I would suggest one to read at least its pages 35-39 (60-66 in the free pdf-book) where Irving summarises how there were few crimes listed in the indictment of the German war criminals, as finally drawn up in October 1945, of which one or other of the four prosecuting powers was not itself guilty.

The list of these crimes should give everyone some fresh reminders of a deep hypocrisy so common in politics. Some keywordwords here: Atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki, Dachau massacre, Soviet Unions unprovoked attack on Finland, Katyn massacre, Ribbentrop-Molotov pact, Churchill’s 1939 and 1940 orders for unrestricted naval warfare, Churchill’s 1940 orders for the invasion of Norway, British troops machine-gunning the fleeing survivors of the German fleet auxiliary Altmark in April 1940 and those of the sinking minesweeper Ulm in September 1942, Churchill’s orders for military occupation of Iceland in 1940 and of Persia in August 1941, bombing of Hamburg, Dresden and Pforzheim, sinking of German refugee ship Cap Arcona, and so on (see the pdf-book’s pages 60-66).

See Wikipedia’s summary of criticism against the Nuremberg trial from here.

In the closing remarks of the book Irving writes:

The world saw Nurenberg as the old-fashioned practise of the victors putting the vanquished to the sword, behind a facade of retroactive law and elegant speeches. As the years passed this view was entrenched by the absence of similar trials where aggressive war was clearly established. The Soviet Union planned an aggressive campaign against South Korea, but as the New York Times was to comment in 1951: ‘A powerful aggressor, if undefeated in war, cannot and will not be punished.’ (page 312, pdf-book’s page 452).

When the armed forces of Britain, France and Israel conspired together and lauched their attack on Egypt in 1956, Rudolf Hess’ lawyer Alfred Seidl inquired of the British Foreign Office whether the British prime minister Eden was to be brought before any tribunal to account for himself. The tragic truth was that Nuremberg had set no real precedent in international law. A resolution presented in 1946 to the United Nations Organisation relating to the codification of the principles established at Nuremberg was referred to the organisation’s International Law Committee, and buried without ceremony” (page 312, pdf-book’s page 452).

Well, maybe Nuremberg effected the international law more than Irving gives it credit, but… can you think of some countries and their war criminals (in addition to those mentioned above) after the second world war being guilty (and still not put on trial anywhere) of the same or similar crimes of which the nazis were indicted for and sentenced of at Nuremberg? (as a reminder, those nazis were indicted for: 1) participation in a common plan or conspiracy for the accomplishment of a crime against peace, 2) planning, initiating and waging wars of aggression and other crimes against peace, 3) war crimes, 4) crimes against humanity). I can easily think of a country or two like that…

Read Full Post »

Older Posts »