Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘Music’ Category

IMG_5867Mesikämmenelle annettiin noin vuosi sitten KDP-kommandon demo tassuun. ”Aattelin, et pitäisit tästä”. Ja kyllähän tästä pitää, koska kyse on jälleen pienimuotoisesta kulttuuristyöstä, josta ilmenee, että edesmenneen valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen henki elää ja voi hyvin.

Bändi tyypittelee itsensä kasetin papereissa sanoilla ”national democratic metal”. Ja kaipa tämä tuon käsitteen sisään meneekin. Mieleen tulee vääjäämättä toinen Pekka-tribuuttibändi, Rivologi, sillä erotuksella, että KDP-kommando on saastaisempi ja tunkkaisempi versio samasta konseptista. Särkevä, meluavahko metallinen musiikki huokuu väkevämmän alkoholin huuruja. Tämä on selvästi alan miesten tekeleitä, siitä ei ole epäilystä. Kasetti loppuu outroon, joka on otettu jostain saksankielisestä pornoleffasta.

Kasetin papereissa kerrotaan, että tuotos on ”äänitetty huhtikuussa 2010”. Tämä herättää kyllä pientä epäilystä, todennäköisesti demo on äänitetty myöhemmin. Alan piireissä kun ei KDP-kommandosta ole tietääkseni ollut mitään tietoa vuoden 2010 kieppeillä. Mutta tiedä häntä. Yhtä kaikki, KDP-kommandon demo on kulttuuriteko.

IMG_5865 IMG_5866

Advertisements

Read Full Post »

pekkalaulaa

Nimimerkki Antsakar on ladannut YouTubeen hienon arkistoistaan löytyneen helmen: Pekka Siitoin laulaa karaokena Besame Muchoa! Ainutlaatuinen video vuodelta 1992 löytyy täältä.

Read Full Post »

anshelmintaidetta

1) Nimimerkki A.W.:n äskettäin näkemä uni:

“Jonkun madonreiän tai muun vaikeasti selitettävän poikkeaman kautta pystyin siirtymään rinnakkaisulottuvuuteen, jossa löysin itseni kesäleiriltä entisen Jyväskylän maalaiskunnan Manunsaaren leirikeskuksesta, jonka vetäjä oli itse Pekka Siitoin. Hän itse haravoi ja teimme samalla muiden kanssa puhdetöitä, kunnes kokosin rohkeuteni ja pyysin erästä paikalla ollutta hyvää ystävääni ottamaan minusta ja Mestarista yhteiskuvan. Muistan vaivautuneena selitelleeni kamerani outoutta, koska kuvaus suoritettiin älypuhelimellani, joita ei luonnollisesti tuohon aikaan vielä ollut. Myöhemmin joimme samaisen leirikeskuksen saunan eteisessä yhdessä marjakossua. Pekka esiintyi unessa hyvin isällisenä hahmona ja tunnelma oli kuin suoraan lapsuuden kesästä – maaginen ja lämmin.”

2) Orchestra Jazz – Laivaseminaari feat. Pekka Siitoin.

3) Anshelm von Weltheimin Pekka-taidetta (yllä).

– – –

Aiheeseen liittyen

“Mesikämmeneltä saa kaiken tarvittavan”.

Read Full Post »

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Read Full Post »

P2P-blogista (aiemmin nimellä Dyslexia) löytyy pari kuvaa Pirjo Honkasalon Vaaran merkki-dokumentista (1978) – tai tarkemmin sanottuna, sen näytöksestä.

Vaaranmerkit

Vaaranmerkit2

Sarvilevyjen sarjakuvista löytyy hauska Pekkaan liittyvä yhden ruudun strippi. Mesikämmenellä oli taannoin ilo kuulla sarjakuvassa mainittuja lauluja. Ne kuulostivat varsin hienoilta ja toivottavasti tulevat vielä levytetyiksikin.

sarvilevytsarjis

Mestari Siitoimen haudalla käy tämän tästä pyhiinvaeltajia. Parin lähiaikoina haudalla käyneen kuva pisti sosisaalisessa mediassa Mesikämmentä silmään.

siitoimenhaudalla

Äskettäin päättyneissä Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoissa oli jälleen Pekka-palkintoja. Hesiodos Foinixin Rivologinen Tutkimusseura lahjoitti voittajalle Siitoin-filmit DVD-trilogian ja Horror Shop lahjoitti voittajalle Pekka-kamee-korun sekä “Saatana elää ja voi hyvin”-t-paidan.

Suomenkielinen Wikipedia-artikkeli Pekasta on laajennettu – ja näköjään tekstin uusijat ovat lukeneet Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivuston tarkkaan. Krediittejä tästä ei Wikipediassa tietenkään anneta, vaikka asia on varsin selvä, aina ainoastaan Mesikämmenen blogissa julkaistua artikkelin Pekka-kuvaa myöten.

Pekka noteerattiin äskettäin myös Ylen Turun uutisten yhteydessä. Uusnatsismin nousu Turussa huolestuttaa tutkijaa -jutussa kerrotaan: “Hakaristien ilmestyminen katukuvaan ei ole Turussa uusi ilmiö. Jo 80-luvulla Pekka Siitoin villitsi, 90-luvun aallossa ulkomailta tulleisiin kohdistui kymmeniä väkivallantekoja.” Yle Turku olisi voinut tehdä taustatyönsä vähän paremmin. Pekka Siitoin marssi Turun katukuvassa hakaristilippuineen 70-luvulla. 80-luvulla Pekka vapautui ensiksi vankilasta Kursiivin iskusta saamastaan “yllytystuomiosta” ja sen jälkeen hänen toimintansa keskittyi Naantaliin.

Kymenlaakson Esoteeris-mytologisen seuran Antti Joutsi antoi hienon video-statementin Mesikämmenelle Pekka Siitoimesta.

YouTube-nimimerkki Taikinasuikka on tehnyt videon, jossa Pekan puheita on pastattu Boyd Ricen Total war-taustan päälle. Tätä on odotettu.

Pekkaa palvotaan.

Read Full Post »

sarvisuhinamainosMesikämmen ei muista, koska hän edellisen kerran kävi Lahdessa. Paikasta on aiemmin tullut mieleen lähinnä Sleepy Sleepers ja Väinö Kuisma. Tällä matkalla asia muuttuu.

Sarvilevyt sijaitsee aivan keikkapaikan, Rooster pubin, vieressä. Sarvi on hieno paikka, josta löytyy harvinaisen hyvä kattaus vaihtoehtoisempaa musiikkia. Pläräämme hyllyt läpi. Kyllä lahtelaisten kelpaa. Tällaisen levykaupan soisi olevan Turussakin.

Ennen keikkaa käymme Helvetissä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa Tiina-Liisa Kaalamon veistoksia ja Vesa-Antti Puumalaisen maalauksia. Näyttely on avoinna kuluvan kuun loppuun asti. Mesikämmen suosittelee.

Käymme MK9:n kanssa syömässä. Muut mättävät naamaansa lihaa, MK9 kasvissettiä. Kysyn MK9:n kuuluisasta panttivankikeikasta, josta hän sitten juurta jaksain meille kertoo. Sitä kuunnellessa ruokailu sujuu mielenkiintoisissa merkeissä. Tästä keikasta ja MK9:n historiasta muutenkin löytyy hyvä summaus Special Interests-sivustolta.

Haahuilemme ympäri kaupunkia kohti keikkapaikkaa. Roosterissa Mesikämmen tapaa KEMS:n miehiä, mm. Antti Joutsin. Juomme kossushotit ja puhumme mm. Pekka Siitoimesta, josta Antti antaa hienon videostatementin. Roosterin pihalla kuulemme pari hemmetin hienoa tarinaa Väinö Kuismasta, mutta niitä ei valitettavasti voi tämän jutun ohessa jakaa.

Rooster on varsin intiimi paikka ja se pakkautuu täyteen. Bizarre Uproar avaa illan, tällä kertaa yhden miehen voimin. Kuulemme BU:lta harvinaisen rauhallisen, lähes dark ambient-meininkejä lähestyvän setin, joka on kuitenkin piinaava ja kaikkea muuta kuin ambientmaisen eteerinen ja leijaileva. Setin aikana kattokoristeena olleita vinyylejä putoilee ainakin pari kertaa lattiaan. Tiettävästi ei kuitenkaan kenenkään päähän. Mainio, erilainen BU-setti.

Toisena soittaneen Sick Seedin setissä on pari nykykokoonpanolla aiemmin livenä kuulematonta biisiä, The most hated crime ja Idealist. Tämänkin setin aikana katosta putoaa levyä lattiaan. Pekka PT vokalisoi biisit karismaattiseen voimalliseen tyyliinsä. Setin päättää hittibiisi Helsingin synagogat.

Illan päättävän yhdysvaltalaisen MK9:n taustavideoissa näkyy sotaa, ruumiita, väkivaltaa. Artisti jakaa yleisölle manifestin. Taustalla pyörivä musiikki on varsin yksinkertaista luuppia, minkä päälle kuulemme keikan teemojen pohjalta improvisoitua tilitystä amerikkalaisuudesta, kulutuksesta, vitutuksesta, ja vastaavista aiheista. Artisti kiertää pienessä pubissa minne tiiviisti pakkauteessa yleisössä mahtuu, puhuen ja huutaen. Setti on enemmän performanssia kuin vaikkapa voimaelektroniikkaa. Omalla tavallaan MK9:n esitys oli varsin raikas tuulahdus alan keikoilla.

Hommat ovat ohi inhimilliseen aikaan. Ilta oli hieno, vaikka emme tavanneetkaan Väinö Kuismaa. Lahteen kannattaa tulla Sarven suhinaklubille toistekin.

– – –

Helvetti

P1170751

P1170756

P1170755

P1170757

P1170758

P1170759

P1170761

P1170762

P1170764

P1170765

Lahti

P1170767

P1170769

P1170770

P1170771

P1170855

Rooster

P1170773

P1170805

P1170865

P1170870

Bizarre Uproar

P1170784

P1170789

P1170795

P1170797

P1170802

Sick Seed (kuvat: Antti Joutsi)

P1170812

P1170825

P1170829

P1170830

P1170837

P1170848

MK9 (lyhyt videoklippi keikalta)

P1170909

P1170873

P1170889

P1170904

– – –

Lopuksi vielä päivän aikana kuultuja onelinereita:

N: ”Sun munkissa on karva. Häpykarva”. P: ”No, se maistuukin vähän kebabilta”.

B: ”Yllättävän tilava toi sun peräluukku”.

B: ”Yleensä jos panee jonkun paksuks niin siit seuraa lasku”.

[Puoli tuntia Lahden keskustassa kävelyn jälkeen]: V: ”Mä ymmärrän nyt kyllä Väinö Kuismaa paljon paremmin”.

V: ”Täällähän on kaikki natsit paikalla” [välitön spontaani reaktio] A: ”Anshelmi puuttuu!”

B: ”No, muuttuuko teidän kulutustottumukset nyt MK9:n setin jälkeen?” P: ”Ei”. B: ”Ei munkaan, päin vastoin”.

J: ”Teidän kaikkien pitää nähdä sellanen kuin Killing of Pori, sit te tiedätte millasesta kaupungista mä tuun”.

B: ”Tiedättekö miksi on alettu kutsua töissä sellasia vanhempia äijiä? Mummonnussijoiksi.”

B: ”Pitääkö pillussa olla karvat? Mun mielestä se on vähän kaksjakonen juttu. Toisaalta tulee hyviä muistoja, mutta… on se vaan kätevämpää ilman”.

– – –

Read Full Post »

thementors

Ladies and gentlemen, legendary the Mentors speak out!

For the beginning

If this interview could take place anywhere, anytime, where would we be doing this interview? What would be in your glass?

That is a great question! I am a student of history and so there are a lot of places and times from the past to choose from. I think doing the interview at a Roman orgy with Caligula with some nice wine in my glass would be a fun thing to do. Or at some location like the War room with Prime Mister Churchill during WWII with some brandy.

For those who for some odd reason don’t know about the Mentors, how would you describe the band? What are the Mentors all about?

The Mentors are a band that started in 1976 by myself (Steve Broy, aka Dr. Scum), El Duce (Eldon Hoke) and Sickie Wifebeater (Eric Carlson). We play heavy rock and roll with lyrics mostly about sex and other controversial topics. We started to do this when people sang about stupid things and also the music people played in many cases wasn’t that good also.

What do you think of heavy metal band nowadays?

Its is not as good as it was. There is too much de-tuning for my ears. The few good bands out there are old men. Music changes as time goes on and what sounds good to the young people does not sound good to the old people in most cases. I’m not young now, I am 56 years old and my taste is not what the kids listen to these days so much.

Who are the best and the worst put under that label and why?

The best heavy metal bands are Black Sabbath, Led Zeppelin, and Van Halen in my opinion. There have been many other good ones also besides these three. Kiss is a good band. As far as what is the worst heavy metal band, there are some ones not so good, but the worst heavy metal band is still far better than the best hip hop/rap act. So even bands I used to hate in the 80’s now I would listen to since there is nothing else right not. I never myself cared much for Twisted Sister or Def Leppard. However, I do not want to criticize any band, especially any rock band right now, because there are so few of them.

How you came up with the executioner hoods?

hoodsIt was the idea of our first drummer, El Duce, who liked horror movies, there was a movie called Mark of the Devil that he loved that showed men in hoods doing bad things. He thought this was great and wanted out band to wear hoods.

Have members of the KKK commented on your hoods at any time?

Yes, some Nazis and KKK people think we are with them because of this. Which we are not. The band is not a racist band and we have black and jewish friends. I don’t like racism I know some people who were big racists who grew out of it. Lets face it, the music we play came from black music, from black gospel church music. That is where rock and roll came from. So if you play rock music and you are a racist, you are maybe not knowledgeable.

What kind of ideas for live shows you’ve thought about that you haven’t manifested – maybe just yet?

Well, the budget for our shows is limited and so we do the best we can with no money. It would be nice to have sex on stage with some nice looking girls during a drum solo. Which has happened a few times.

How is the band politically inclined? Clearly, you are not conservatives and that you are politically incorrect in many people’s eyes. Do you vote? Who have you voted? What do you think of politics in general?

I can’t speak for the other members of the band; I don’t know what they think on this topic. Generally I am not with the conservatives since they usually don’t want people to have sex, watch porno, or smoke pot, plus they want to have wars. So I am for the political parties that are in favor of sex, drugs and not having war. I do vote and usually I would vote for the Democratic Party, which is left wing in USA. There is a philosophical difference between the right wing party and left wing, in which right wing claims they want to reduce taxes and government regulations. But the right wing party also wants people to go to jail for smoking pot and having sex, which I do not agree with. I do not like paying high taxes myself but I realize we have to pay something to the government.

I suppose you, as the kings of sleaze, watch porn. Favorite movies, magazines or actresses? Do you collect porn?

I like the Dirty Debutante series of porno movies by Ed Powers.

What are the best strip clubs around over there?

I am not so much into going to strip joints since the women try to strip the money from my wallet while they strip off their clothes. My wife used to be stripper though. I met her at the Ivar Theatre in Hollywood where El Duce worked as the light man and announcer. I like to watch nice ladies dance and strip to rock music but now they do not do that, it is rap music, and that is not good for me.

What are real men and women like?

To me real men and real women are people you can have an interesting conversation with. I like meeting people. When I was young I was very shy and would not talk to anybody but now I am very outgoing and friendly and enjoy people.

– – –

The El Duce years

elduceWhat was El Duce like? What he was like in person, in private?

El Duce was known to the public as a very funny and friendly person who like to drink alcohol. In private he struggled with being an alcoholic and tried to quit many times. Drinking too much is what led him to an early grave. He was a fantastic musician and loved to listen to music. He was somebody that had many friends, and was always fun to be around.

During the El Duce years the band appeared in the Jerry Springer Show and Hot Seat with Wally George. The interviews are now legendary. What happened outside of the camera? How were Jerry and now past George off the camera?

The Wally George interviews were fake, since Wally met with the band before the show and discussed with us what would be said once the show started. Wally was a very nice man. On camera he took on a different personality.

Can you tell us about some previously unheard stories about El Duce?

I’m saving the best ones for my book, a biography of El Duce, coming out in early 2015, called El Duce, The Truth is Funnier than Fiction.

In the mid 1990’s, El Duce claimed that Courtney Love had offered him $50,000 to kill her husband Kurt Cobain, whose death was ruled a suicide. What’s the truth behind all of this?

This is not true, it was a made up story to sell magazines. El Duce was paid to say this. But because Courtney love is so crazy, people think it is true. Even her own father used to call El Duce to discuss this with him.

How many replies you got to ”the dream date contest”? How people reacted to it?

Woman are dumb, but not that stupid. Nobody applied for this.

What is El Duce’s place in the history of rock ‘n’ roll?

You know, only the people in the future can say that. I think myself he did quite a bit to change the nature of lyrics use in rock music. We sang about topics that up until that time, nobody else would sing about. El Duce, myself and Sickie set our goal to become a great band, whose music would stand the test to time and outlive us all. Unfortunately when you set a goal like that, there is no way to know if you succeed or not.

– – –

After El Duce

mentors2How the band has changed after El Duce passed away?

We have kept going and keep doing new music. There is a big change of course because El Duce is not writing most of the lyrics. His lyrics were very good and it is hard to write lyrics as good as he did.

PMRC and some others have expressed bad feelings about your lyrics over the years. What are the highlights of this kind of actions thus far? Was it reading of Golden showers on the congressional floor? Do people and organizations give this kind of critique mostly online or do they have courage also to give the feedback in person?

Oh, some people will tell us to our face we are terrible. But over the years, people has sort of have gotten used to us, and maybe we are not as shocking as we once were. We didn’t invent Golden Showers; people were doing this kind of thing before the Mentors.

You have released eight albums thus far. Which one you consider your best and why?

Well we have done 8 Mentors albums, plus I have done a number of solo albums and also albums with El Duce and myself. I love them all; it is really hard to pick a favorite one. Maybe my favorite is El Duce/Booze and Broads.

What does the Mentors backstage rider include?

Red Wine, Perrier Water, and pizza usually.

What kind of groupies do the Mentors get nowadays? What kind of women are the Mentors fans?

Well, I am married so I’m not doing the groupie thing, but we do have women fans who are very nice. Some of them want to have sex with the band for sure. I have found that smart nice women are Mentors Fans and they show good taste in men by wanting to have sex with Mentors. They might have sex with the other guys in the band.

The wildest live shows you have done thus far? What have happened?

We have been playing shows for close of 40 years, so many crazy things have happened. Sex on stage, sex backstage, people in the band passing out, vomiting and fighting with each other. People getting stabbed, and killed. Many horrible things and many nice things also.

– – –

The Future

dirtyrottenpervertsWhat kind of future plans does the band have? New album in making? Are you going to Europe at some point? Have you been asked to play here in Finland yet? What kind of thoughts Finland brings to your mind?

Well, I don’t know about the Mentors album. I would like to do that, we will see. I write songs all the time and record them and release them, whether it is with Mentors or my solo band. I will be releasing a new solo album very soon, called Dr. Heathen Scum/Going Off Half Cocked.

As far as Finland, yes we want to play there. Maybe our dream will come true to play Finland in 2015. For anybody that wants to talk to me about it, write me at sbroy@aol.com or our booking agent Keith at keith@shredheadinc.com

Have you ever heard of Pekka Siitoin, a past Finnish devil worshipping neo-nazi cult figure and the national king of sleaze who wanted to be the first Finnish person to have sex with an space alien woman, who claimed to have had sex with over 800 women, and who did have sex in front of his followers, who made first amateur porn movies in the country, who appeared in numerous Finnish men’s magazines over the years and who called himself ”rivologi” (that roughly translates into ”pervologist”)?

No I did not hear about this person. He sounds interesting. I will look into it.

If you could pick any artist or band to play with you, who would you like to warm up for your gig?

Well, normally I don’t watch the opening bands at our shows because I’m not so interested. I like many bands however, the great rock bands, Led Zep, Stones, Iggy and the Stooges, Slade, the list can go on forever. If I had to pick one quickly, I would say The Rolling Stones.

There are some documentaries about the band done. Which one of them is the best thus far? Are there new ones in making?

To be honest, I’m not aware of any full-length documentaries on our band. We are making one right now with a lady named April Jones. You can see a trailer for it on YouTube. Search The Mentors Rockumentary.

– – –

Mesikämmen thanks Dr. Scum of the Mentors for the interview!

– – –

Related:

The Mentors in Facebook.

Mr. Wonderful.

Read Full Post »

Older Posts »