Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘Cencorship’ Category

hermeetikko2Hermeetikko nro. 2 ilmestyi jo useampi kuukausi sitten. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että kaikki vaativat lukijat ovat tämän ”Suomen mahtavimman ja loistokkaimman aikakauskirjan” jo hankkineet hivelemään mieltään.

Lukupaketti on jälleen jämerä ja terävä kuin Lallin kirves, sillä sivuja löytyy kokonaista 400 ja kansien välistä löytyy vanhojen valikoitujen Hermeetikko-lehtijuttujen lisäksi tälläkin kertaa myös muutama kokonainen kirja. Viimeksimainittuja ovat: William Wynn Westcottin Johdatus Kabbalaan, Tuomas Taittosen ja Aaprami Pöyrysen Mustakirja, J.R. Aspelinin Suomen asukkaat pakanuuden aikana, Lamspringin Lamspring – Jalon veljen ja muinaisen filosofin esitys viisasten kivestä, Johann Scheiblen Libellus magicus – jesuiittojen todellinen maaginen työ, sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä itse Hermes Trismegistoksen Pimandris eli Ra’n viisaus. Kirjan tarkempi sisällysluettelo löytyy täältä.

Samoin kuin edellinen numero, on myös nyt käsillä oleva laitos sisällöltään varsin monenkirjava paketti henkisyyttä ja esoteriaa. Hermeetikolle ominaisesti mukana on myös varsin mielenkiintoisia tekstejä koskien Suomen vähemmän tunnettua historiaa ja pakanallista kulttuuria.

Eniten Mesikämmenen mieltä hivelivät kirjan seuraavat tekstit: Jussi Sohlbergin Jumalatar-liike – kun radikaalifeminismi löysi noituuden, Kane Kanervan kääntämä Wescottin Johdatus Kabbalaan, Fr. HRN:n Ordo Templi Orientis historiaa, Aspelinin Suomen asukkaat pakanuuden aikana, Närvän ja Sohlbergin Katsaus ufokulttuuriin ja sen uskontoperinteellisiin taustoihin, Kanervan Sensuurin maisemissa, Katsaus vapaamuurariuden historiaan Suomessa 1756-1826, sekä Timo Niemen Demonin tappamat? Juttujen kirjoitustyyli vaihtelee runollisesta vapaammin spekulatiiviseeen ja tiukemman akateemiseen, lukukokemuksen ollen kautta linjan varsin nautinnollinen. Huumori on perinteiseen Hermeettikko-tyyliin vahvasti läsnä. Tällä kertaa Mesikämmenen suun veti hymyyn useampikin kuvateksti.

Sen tarkemmin määrittelemättä, on Hermeetikko aikakauskirjan nro. 2 Mesikämmenen syynissä jonkin verran parempi kokonaisuus kuin nro. 1, joka ei sekään huono ollut. Sen verran voi asiaa kuitenkin tarkentaa, että parhaat jutut iskivät mehukkaammin ja syvemmälle päähän kuin aiemmin ja sisällössä oli enemmän Mesikämmentä kiinnostavia aihepiirejä kuin nro. 1:ssä. Joku toinen voi tietysti olla asiasta eri mieltä, minkä vuoksi Mesikämmen suositteleekin kaikkia hankkimaan molemmat tähän mennessä julkaistut volyymit. Kirjoja voi tilata täältä.

Tästä on Hermeetikon hyvä jatkaa ansiokasta kulttuurityötään ja aikakauskirja nro. 3:a voi odottaa suurella mielenkiinnolla.

P.S. Olisi erinomaista, jos nro. 3:ssa olisi kattava syväluotaus Wettenhovi-Aspan elämästä ja ajatuksista! Nyt katsauksessa olleessa nro. 2:ssa Kanervan tekstissä Sensuurin maisemissa aihetta jo hivenen pohjustettiin hienosti…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hermeetikko aikakauskirja nro. 1 (Mesikämmenen arvio)

Hermeetikko-lehden kotisivut.

Hermeetikko Facebookissa.

Kanerva-kirjojen kotisivut.

Kanerva-kirjat Facebookissa.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1985

Tammikuu

varkaus216.1. Pekasta ilmestyi juttu tuntemattomaksi jääneessä paikallislehdessä otsakkeella: ”Olen Savolainen” (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

5.3. Pekka esiintyi kannattajiensa kanssa Turun yliopiston ylioppilaskunnan kaapelitelevisiossa, Kylä-TV:ssä. Turun yliopiston alueella alkoi näkyä myös irlantilaisperäisiä fasistisia tarroja. Tästä tehtiin eduskuntakysely (SUPO HM 6463, Mesikämmenen arkistot).

12.3. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoinin sakista eduskuntakysely”. Ingressi summasi: kylatv”Kansanedustaja Heli Astala, kd, on tehnyt eduskuntakyselyn Pekka Siitoinin sakin tuoreimmista toilauksista. Uusfasistit olivat levittäneet Turun yliopistoon juutalaisia ja kommunisteja herjaavia tarroja”. Samana päivänä Ilta-Sanomat uutisoi, että poliisi epäili Siitoinin porukoita Naantalissa tapahtuneen ihmishenkiä vaatineen tulipalon sytyttäjiksi (Mesikämmenen arkistot).

13.3. Turun Sanomat uutisoi, että edellisenä päivänä tapahtuneen eduskuntakysely2tulipalon syy oli sähkölaitteissa, eikä Siitoimella tai hänen ryhmällään ollut asiaan osaa (Mesikämmenen arkistot).

Huhtikuu

Pekka julkaisi Rautaristi-lehden 2/95-numeron (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

tragedia6.5. Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jossa kerrottiin Siitoimen ja Pekka Sipilän kiistasta koskien Naantalin Krappula-kiinteistöä (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 41 vuotta.

Heinäkuu

26.7. Vanhin Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa Naantalissa lähdettyään autolla viikonlopuksi varusmieslomalle Säkylästä. Tapahtuma masensi Siitoinia niin paljon, että poliittinen toiminta lamaantui pitkäksi aikaa.

olisinjoutanut30.7. Rannikkoseutu otsikoi: “Univelkako vei varusmiehen maantiekuolemaan?” (Mesikämmenen arkistot).

Turun Päivälehti otsikoi samoihin aikoihin: “Pojan kuolema Pekka Siitoimelle raskas isku: Olisin joutanut kuolla ennemmin” (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

9.8. Petri Siitoimen hautajaiset (kuolinilmoitus Turun Sanomissa, Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

10.9. Pekka pyysi Pentti Linkolaa Kansallis-Demokraattisen puolueen kunniajäseneksi 10.9. kirjatussa kirjeessä. Linkola ei vastannut pyyntöön (SUPO HM 6363, Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 153-155).

13.9. Pekka sai YLE:n toimittaja Asser Korhoselta kutsun suoraan radio-ohjelmaan kertomaan itsestään ja ajatuksistaan (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 156).

19.9. YLE lähetti Pekalle kiireellisen sähkeen, jossa Pekan kutsu radio-ohjelmaan peruttiin, koska toimittajat olivat saaneet ylemmältä taholta tietää, että Pekka on ”vaarallinen” ja hänen kutsumisella radioon olisi vakavia seurauksia. Sähkeen olivat allekirjoittaneet Asser Korhonen, Kari Kontio ja Timo Harakka (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 157).

radiocityParin viikon päästä edellisestä Teppo Turkki pyysi Pekkaa haastateltavaksi Radio Cityn ohjelmaan. Tämä myös toteutui ja Uusnatsin kuva-niminen ohjelma sai aikaan kiivasta keskustelua. Radion toimilupakin joutui tilanteessa vaakalaudalle. Ohjelman nähtiin vaarantaneen Suomen ja Neuvostoliiton suhteet (Mesikämmen arkistot).

Lokakuu

16.10. Pekka sai Teppo Turkilta kirjeen, jonka ohessa oli hänen Pekasta tekemä haastattelu. Turkki kertoi haastattelun herättäneen paljon keskustelua pääkaupunkiseudulla (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 158).

Yleistä

Pekasta ja KDP:stä kuvattiin dokumentti (Mesikämmenen arkistot).

Pekasta oli Helsingin Sanomien liitteessä juttu.

siitoinjamustanainen

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1976

Helmikuu

24.2. Pekan paras liiketuttava lähetti tämän vaimolle kovasanaisen kirjeen. Kirjeessä todettiin, että Pekka teki 30.7.1975 reaaliomaisuuden kavalluksen yhtiössä, että Siitoimen perheellä on edessä häätö yhtiön huoneistosta, että ulosmittaukset yhtiössä alkavat pian ja että laki tulee kyllä hitaasti mutta varmasti asiassa toteutumaan. Tämän lisäksi kirjeen kirjoittaja paheksui Pekan Saatana-sympatioita, ”miltei jokapäiväistä juopottelua”, syytti Pekkaa ”väkisinotetuista nuorista” ja kirjoittajan hengen uhkaamisesta – josta hän kirjeen mukaan oli soittanut poliisille. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon, omakustanne 2012, 76-78).

Näihin aikoihin Pekka perusti Isänmaa ja vapaus järjestön. Ryhmän puheenjohtaja ja ainoa virallinen toimihenkilö oli Simo Törni, mutta Siitointa epäiltiin varsinaiseksi puuhamieheksi. (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264).

Huhtikuu

7.4. Isänmaa ja vapaus-järjestö jättivät Turun poliisille ilmoituksen mielenosoituksesta, jonka aikoivat pitää 1.5. Turussa.

11.4. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Turun Piirijärjestön 31. edustajakokous pyysi valtioneuvostoa ryhtymään toimenpiteisiin Isänmaa ja vapaus-järjestön 1.5. mielenosoituksen estämiseksi. Siitoin päätyi SUPO:n kuulusteltavaksi. Turun poliisilaitos suhtautui mielenosoitukseen myöntyvästi, jos se vain pidettäisiin hieman suunniteltua myöhemmin päällekkäisten tilaisuuksien välttämiseksi (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264).

Toukokuu

vappumarssitie21.5. Vapunpäivänä Isänmaa ja vapaus-järjestö järjesti Turussa mielenosoituksen ja -marssin kommunismia ja sosialismia vastaan (SUPO:n 50v. Kirja, s. 264). Tilaisuus pidettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan, ei Turun poliisin toivoman aikataulumuutoksen mukaan. Tilaisuuteen otti Pekan lisäksi osaa hänen vaimonsa, Simo Törni, yksi ylioppilas, yksi nuori mies ja rummunsoittaja. Kuulijoita ilmaantui kaiken kaikkiaan n. 70, mutta keskimäärin paikalla oli aina 10 ihmistä kerrallaan (SUPO:n 50v. Raportti, s. 264).

2.5. Tiedonantaja otsikoi: “Äärioikeistolaiset marssivat Turussa: Työttömät keskitysleirille” (Mesikämmenen arkistot).

5.5. Ilta-Sanomat otsikoi kannessaan: ”Äärioikeisto nostaa päätään Turussa” (Mesikämmenen arkistot).

12.5. Turun Päivälehti otsakoi: ”Käykää avoimeen keskusteluun!” Aiheena oli Siitoin ja hänen ryhmänsä (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 32 vuotta.

Kesäkuu

23.6. Ilta-Sanomat otsikoi pääsivullaan: ”Syyte rotulain rikkomisesta. Uusnatsit raastupaan”. Juutalaisten keskusneuvosto haastoi Siitoimen oikeuteen. Erityisesti jutussa nostettiin esille Föreningen Veronican edellisenä vuonna julkaisema Siionin viisaiden salaisuudet sekä Turun Hengentieteen Seuran viikkojulkaisu Nationalisti-Pasuuna.

Elokuu

Miestenlehti Jermussa (8/1976) ilmestyi juttu Siitoimesta ja Turun Hengentieteen Seurasta otsakkeella “Turun Saatananpalvojien rituaalimenot“.

rituaalimenot219.8. Ilta-Sanomien lööpin pääotsikko on ”Poliisi tutkii kissojen keittämistä elävältä” (Mesikämmenen arkistot). Tapaus liittyi epäilyihin Turun Hengentieteen Seuraa ja sen jäseniä kohtaan. SUPO:n 50v. Kirjan mukaan näin todella myös tapahtui (s. 268).

21.8. Uusi-Suomi julkaisi jutun otsakkeella ”Poliisi tutkii turkulaista rituaalia. Keitettyjen kissojen kohtalosta ilmianto (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

16.9. Pekka teki kantelun oikeusasiamiehelle siitä, että hänen teoksiaan on poistettu Turun ja Tampereen kaupunginkirjastoista ”kommunistien painostuksesta” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 68).

17.9. Uusi-Suomi otsikoi: ”Kissakeitto kiehuu yhä. Puheenjohtaja asiantuntijana rituaaleissa” (Mesikämmenen arkistot).

valtiokysely21.9. Pekasta ja hänen järjestöistään tehtiin kirjallinen kysely eduskunnalle. Kyselyn ovat allekirjoittaneet Marjatta Stenius, Pauli Puhakka, Heimo Rekonen, Ensio Laine ja Taisto Sinisalo (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuussa Pekka otti yhteyttä Simo Törniin, Tapani Saarniin, Kauko Kareen ja historioitsija Vuolaan. He pitivät kokouksen Tampereen edustussaunassa ja perustivat Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR). ”Päätimme sen kunniaksi hypätä avantoon. Ainoastaan Simo Törni, Lauri Törnin veljenpoika hyppäsi ja minä… muut eivät uskaltaneet” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 167). Seuraan saattoi liittyä vain Pegasos-seuran luotettavat jäsenet.

Nordlingin kirjassa Pekka sanoo Hitler-viiksiensä olleen tältä ajalta: ”Silloin kun perustettiin tämä IKR niin silloin haluttiin, että ihmiset tietävät mistä tässä on kysymys. Minulta pyydettiin, että voisinko pitää Hitler-viiksiä. Mä sanoin, että se on kunniapyyntö minulle, asia sopii. Se oli tämmöinen yksinkertainen juttu” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 182). Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, sillä jo lokakuussa 1975 olleessa Suomessa palvotaan Saatanaakin-jutussa Pekalla on jo Hitler-viikset, kuten SUPO:n 50v. Kirjassakin todetaan. Pekan muisti lienee tässä asiassa pätkinyt.

Näihin aikoihin Turun Hengentieteen Seuran viikottain julkaistu lehti muutti nimeään Nationalisti-Pasuunasta Pohjantähdeksi. Lehdessä oli avointa Neuvostoliiton halveksuntaa ja Hitlerin Saksan ihailua (SUPO:n 50v. Kirja, s. 265).

Lokakuu

12.10. Pekka esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan” (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

2.11. Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aiheena oli “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi (Mesikämmenen arkistot).

9.11. Turun Hegentieteen Seura kuunteli nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura merkinsi vieras- tai jäsenkirjaansa henkilön, joka tulkkasi äänitteen paikalla olleille (Mesikämmenen arkistot).

30.11. klo 18.00 Seppo Lehtonen esitelmöi Turun Hengentieteen Seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla oli Lehtosen lisäksi Siitoin ja kolme muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

tampereella8.12. Siitoin ja muutama kannattajansa ilmestyivät univormuissa Helsingin raastuvanoikeuteen, jonne he olivat haastaneet Kansan Uutiset kunnianloukkauksesta ja herjauksesta. Siitoimen mukana oikeudessa on Erkki Annila, Jorma Salonen, Elsa Leino ja Seppo Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

11.12. Kansanuutiset otsikoi: ”Uusnatseja, onko heitä?” Juttu käsitteli Siitoimen tekemää Kansan Uutisten oikeuteen haastamista kunnianloukkauksesta ja herjauksesta (Mesikämmenen arkistot).

14.12. klo 18.00 Turun Hengentieteen Seuran kokouksen aihe oli “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Seuran vieras- tai jäsenkirjassa on kokouksen kohdalla merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin Ruotsissa veljesjärjestön vieraana” (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

harwoodPekka julkaisi Simo Hirvelän kirjoittaman vihkosen Tie tietoon (Pegasos-seura) sekä suomennoksen Minne Katosi 6000000 ihmistä? Richard Harwoodin kirjasta Did six million really die? (Pegasos-seura, Siitoin-filmin offsetpaino, Turku). Harwoodin kirja oli ensimmäinen Suomessa julkaistu historiarevisionistinen teos. Pekka käännätti tai käänsi ja julkaisi sen ruotsalaisen kontaktinsa Lantzin pyynnöstä (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273). Näihin aikoihin Pekalla oli jo myynnissä, suomeksi ja ruotsiksi, myös painattamaansa kestohittiä Musta Raamattu.

Tänä vuonna Pekka tutustui amerikkalaiseen natsijulkaisuun The Truth at Last.

spiritismilautaIKR:n toiminnan oleellinen osa oli materiaalin jakaminen niin omille kuin potentiaalisille kannattajille. Tuotevalikoimaan sisällytettiin myös ”ryhdikästä musiikkia, spiritistinen peli, lippuja ja hihanauhoja. Omaperäisin tuote oli salaisten rituaalien avulla hengenvoimaa täyteenladattu okkultistinen taikasormus, jonka oli määrä ‘antaa käyttäjälleen turvallisuutta vastavoimien suhteen’” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 269).

Pekasta alkoi ilmestyä lehdissä varsin paljon juttuja, mitä hän myös toivoi – ja käytti kaikki tilaisuudet päästäkseen julkisuuteen. Pekka muistelee: ”Vuonna 1976 sain haastattelupalkkioita yhteensä 26000 markkaa. Siinä oli Hymy-lehti mukana ja monia muita aikakausilehtiä. Päivälehdet eivät maksaneet mitään, mutta aikakausilehdet maksoivat” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 69).

hengentieteenseurarekryPekka kirjoitti itsestään salanimellä Klaus Jorvas humoristisen tekstin Siitoin der Führer – Wir folgen dir! (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 78-87).

Pekka väitti tässä vaiheessa seuroihinsa kuuluneen yhteensä yli 2500 jäsentä ja seuroilla olleen monia yhteyksiä samanhenkisiin ryhmiin ympäri Eurooppaa (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 85). Turussa järjestettiin 1976-77 useita pieniä, mutta näyttäviä mielenosoituksia tai häirittiin vastaavasti muiden mielenosoituksia (SUPO:n 50v. Kirja, s. 270).

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 272).

– – –

Read Full Post »

11.9.2012 on kulunut tasan 11 vuotta syyskuun 11. 2001 iskuista. Mesikämmen kierrättää vuosipäivän vuoksi pari vuotta sitten aiheesta kirjoittamansa juttusarjan. Juttusarjan osien perään on parin vuoden aikana kerääntynyt myös keskustelua ja linkkejä, jotka saattavat olla aihepiiristä kiinnostuneille lukemisen ja katsomisen arvoisia.

– – –

Mitä todella tapahtui?

1) Johdanto

Yksitoista vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista.

2) Päivän tapahtumat ja niihin liittyvät kummallisuudet

Iskuja edeltäneet tapahtumat ja etukäteistieto päivän tapahtumista.

Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen.

WTC 1, 2 ja 7.

Pentagon.

Shanksville.

4) Kaappaajat ja Osama bin Laden.

5) 9/11-Komission ja sen raportin saama kritiikki

6) Syyskuun 11. tapahtumien merkitys

7) Miksi uusi selvitys syyskuun 11. päivän tapahtumista on tarpeen?

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pentagonin paperit vuotanut tutkija Ellsberg ja senaattori Gravel vaativat uutta tutkimusta syyskuun 11. iskuista.

Syyskuun 11. iskut ja talous.


Sibel Edmondsin pulloposti: Apua! Nostakaa amerikkalaisten poliittisten pakolaisten kiintiötä!

Brzezinskin suuri shakkilauta ja Operaatio sykloni.

Brzezinskin suuri shakkilauta ja PNAC.

Osama bin Ladenin elämä ja kuolemat.

Joulupukki ja Osama bin Laden.

– – –

Päivän biisi:

Ministry: Lies, lies, lies.

Read Full Post »

Radio City piti tiedotustilaisuuden 1985 Uusnatsin kuva-ohjelmastaan nouseen kohun jälkeen. Tiedotustilaisuudessa todettiin mm. seuraavaa:

(…) Tää tapaus, kyseinen Pekka Siitoin -ohjelmatapaus, on tän lyhyen paikallisradiokokeilun ensimmäinen ennakkotapaus mitä tulee siihen, kun mitataan sanomisen rajoja Suomessa.

Sillon kun toimilupia valtio antoi erilaisille paikallisradioille niin me oletettiin ja odotettiin, että sananvapaus tässä maassa lisääntyy. Tätä toivomusta Radio City on olemassaolollaan koko ajan pyrkinty toteuttamaan, ja omalla tavallaan. Tää tapa on ollut luottamuksellisten suhteiden luominen yleisöön, hyvän kontaktin saaminen yleisöön, ja luottaminen myöskin yleisön, ihmisten, arvostelukykyyn. Ja liikenneministeriö on tutkinut tässäkin tapauksessa asian, ja todennut, ensiksi, että mitään huomauttamisen aihetta ei ole. Ohjelma josta on puhe, on toteutettu hyvän journalistisen tavan mukaisesti.

Tiedotustilaisuuden voi kuunnella täältä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka ja Radio City

Read Full Post »

Vuonna 1985 elettiin vielä kylmän sodan maailmassa. Neuvostoliitto oli edelleen pystyssä. Pekka Siitoin oli päässyt vankilasta, jonne hän oli joutunut saatuaan poliittisen viiden vuoden tuomion vuonna 1977 tapahtuneeseen kommunistikirjapaino Kursiivin murhapolttoiskuun yllyttämisestä.

Jos Pekka oli aiheuttanut päänsärkyä monille Neuvostoliiton nuolijoille jo ennen vankilatuomiotaan, niin hän onnistui aiheuttamaan samoille henkilöille ja tahoille päänsärkyä vielä vankilasta vapautumisensa jälkeenkin. Eräänä hyvänä esimerkkinä tästä on se melu, joku aiheutui Radio Cityltä 1985 tulleesta Uusnatsin kuva-ohjelmasta.

Uusnatsin kuva-ohjelmassa Pekka kertoi ajatuksistaan tavalla, mikä ei YLE:llä olisi mennyt läpi. YLE:n sivujen info kertoo tapauksesta seuraavaa:

Sananvapausaspekti nousi konkreettisesti esille syksyllä 1985, jolloin Radio City esitti Teppo Turkin toimittaman sensaatiohakuisen ohjelman ”Uusnatsin kuva”, haastattelun jossa uusnatsi Pekka Siitoin esitteli vapautuneesti näkemyksiään yhteiskunnasta ja ihmisyydestä. Ohjelman esittämisen jälkeen liikenneministeriö hyökkäsi Radio Cityn kimppuun syyttäen Suomen suhteiden vaarantamisesta vieraisiin valtioihin. Hetken aikaa Radio Cityn toimilupa oli katkolla, mutta pienen helsinkiläisradion saatua julkisuudessa arvovaltaisia puolustajia, liikenneministeriö vetäytyi.

Pekan sanomiset siis laukaisivat melkoisen kovan keskustelun sananvapaudesta maassamme. Radio Cityä syytettiin Suomen Neuvostoliito-suhteen vaarantamisesta. Radioasema kuitenkin voitti tapauksen. Voidaan pitää varmana, että Pekka oli tyytyväinen lopputulokseen ja omaan osaansa asiassa. Tällä kertaa häntä, eikä hänelle äänen antanutta Radio Cityä, rankaistu “vääristä mielipiteistä” kylmän sodan aikaisessa Suomessa. Ajat olivat tosiaan muuttumassa. Pekka oli onnistunut laittamaan kortensa kekoon sananvapauden puolesta Neuvostoliiton nuolijoita vastaan.

YLE:n elävästä arkistosta löytyy sivusto nimeltä Tapahtui 1985: Radio City. Sivulla on kaksi tiedostoa, joista toinen on nimeltään Tapaus Pekka Siitoin. Ohjelmassa sananvapaudesta aletaan puhua erityisesti n. yhdeksän minuutin kohdalla ja Pekkaan päästään tarkasti ottaen kolmentoista minuutin kohdalla. Ohjelman info kertoo:

Radio Cityn nuoriin perustajiin lukeutunut helsinkiläinen Teppo Turkki muistelee hetkeä, jolloin radioaallot vapautuivat ja nuoren urbaanin sukupolven ääni murtautui eetteriin.

Asiasta löytyy maininta (sivulla 29) myös Olli Ylösen 2002 tekemässä mediatalouden kehitystä koskevassa tutkimuksessa Paikallisradioita Suomeen!

– – –

Asiaan liittyen:

Suomettuminen.

UM/SALAISET 1985: Neuvostoliitto piti tietokonepeliä räikeänä provokaationa.

Read Full Post »

Kustantamo Vuohi Julkaisut on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla Ragnar Redbearding klassikon Might is Right suomeksi. Jos teos ei ole entuudestaan tuttu, niin teokseen suomentajan kirjoittama esipuhe valaisee opuksen sisältöä ja historiaa hyvin:

– – –

“Tämä kirja on törkeä. Se loukkaa nykyisen poliittisen korrektiuden ilmapiirissä keskivertoa länsimaalaista lukijaansa kuin peukaloon saatu vasaranisku. Siinä missä Friedrich Nietzsche (joka kuoli kymmenen vuotta tämän kirjan ensijulkaisun jälkeen) keskittyi rienaamaan lähinnä kristinuskoa, laajensi Redbeard rienaamisen spektriä uskonnon lisäksi myös politiikkaan, sosiologiaan, biologiaan, sekä kaikkeen mahdolliseen näiden väliltä. Ja siinä missä Nietzschestä on tullut reilussa sadassa vuodessa yleisesti hyväksyttyä ja myös melko suosittua luettavaa, ei samaa voi sanoa Redbeardista. Hänen kirjansa on tuskin kärsinyt vuosien varrella inflaatiota, mitä tulee sen räjähdysarvoon – asiantila on päinvastoin. Redbeardin kirja on nykymaailmassa törkeämpi kuin se kirjailijan elinaikana koskaan oli. Kuuluisa amerikkalainen historioitsija James J. Martin sanoi teoksesta kerran, että se on ”epäilemättä eräs palopommimaisin koskaan tai missään kirjoitetuista teoksista”.

Nietzschen suosion kasvu länsimaissa viimeisen sadan vuoden aikana suhteutuu osaltaan selvästi yleiseen länsimaisen kulttuurin sekularisaatioon ja siihen liittyvään individualismin kasvuun. Uskonto ja tietynlainen kollektivismi menetti tuona aikana valtaansa kyseenalaistamattomana auktoriteettina ja kulttuurin osana. ”Maallistumisen” kanssa käsi kädessä ovat tuona aikana tietysti kasvaneet länsimaisen ihmisarvon ja oikeustajun käsitteet ja muodot – jopa siinä määrin, että nykyinen ns. poliittinen korrektius menee usein jopa naurettavuuksiin asti herkkänahkaisuudessaan ja ”sensitiivisyydessään”. Jos Redbeard eläisi meidän aikanamme, hän epäilemättä sanoisi, että sekulaari humanismi on ottanut uskonnon ja tietynlaisen alueellisen yhtenäiskulttuurin paikan kyseenalaistamattoman totuuden äänitorvena länsimaisessa maailmassa. Redbeardin teoksen kasvanut räjähdysarvo johtuukin suurelta osalta juuri sekulaarin humanismin naamalle sylkemisestä. Asiaa on nykylukijan kuitenkin hieman kontekstualisoitava.

Voiman filosofia ilmestyi ensimmäisen kerran hieman ennen 1900-luvun taitetta. Tuohon aikaan orjuus oli vasta hiljan lakkautettu Yhdysvalloissa ja yleinen mielipide oli edelleen hyvin rasistinen. Kirjan asiaan liittyvät törkeydet onkin oleellista lukea tätä ajankuvaa vasten ja miettien, mitkä meidän omana aikanamme pitämät asiat voivat näyttää sadan vuoden päästä moraalisesti vähintään kyseenalaisilta. Omana aikanaan Redbeardin mielipiteet rotuasioista eivät olleet aivan niin radikaaleja, kuin miltä ne meistä nyt kuulostavat. Kirjan rasistiset ja myös nykyperspektiivistä katsoen seksistiset näkemykset pohjautuivat viimekädessä tuolloin vielä hyvin vallankumoukselliseen ja tuoreeseen ajatteluun – darwinismiin. Charles Darwinin evoluutioteorian pohjalta kehittyi pian tuohon aikaan suosittu sosiaalidarwinismi, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu samankaltaiseen luonnonvalintaan, kuin minkä nähdään toteutuvan eläin- ja kasvikunnassa. Sosiaalidarwinismin perustajana pidetyn Herbert Spencerin nimi vilahteleekin silloin tällöin tämän teoksen sivuilla – joka siis myöskin nyt lukeutuu sosiaalidarwinismin kultaiseen kirjastoon.

Voiman Filosofian ydinajatus on, että perinteiset ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat virheellisiä, ja että moraalisesti oikeutetuista asioista päättää viime kädessä voima tai fyysinen mahti – ja että näin tulee ihmisen evoluution kannalta ollakin, koska vain siten ihmiskunta pysyy luonnonvalinnan kamppailussa elinvoimaisena ja kehittyvänä. Teos peräänkuuluttaa tietynlaista vahvaa yksilöllisyyttä, rohkeutta, kumartelemattomuutta, aloitteellisuutta, itseriittoisuutta, elinvoimaisuutta, konfliktin ylevöittävää vaikutusta ja yleisesti ottaen tietynlaista ”kunniallista selkärankaa elämän taistelussa”.

Redbeardin esittämä kriittisyys pankkiireja, veronkerääjiä ja holhoavia hallituksia kohtaan tuntuu paikoitellen päätähuimaavan ajankohtaiselta ja pelottavan osuvalta, jopa profeetalliselta. Tämä osa-alue kirjan keskeisistä linjanvedoista on epäilemättä monelle teoksen lukijoista sen ajankohtaisin. Maailmassa, joka on huimaa vauhtia globalisoitunut, globalisoituu yhä lisää ja jossa yhä yleisemmin puhutaan ”uudesta maailmanjärjestyksestä” ja siihen liittyvästä ”yhteisestä maailmanhallituksesta”, tuntuvat Redbeardin kriittiset sanat tarjoavan lukijalleen paljon ajattelemisen aihetta. Tällaisille ajatuksille löytyykin nykyään yhä kasvava määrä kannattajia niin Yhdysvalloista kuin Euroopasta.

Mutta kuka oikein oli ”Ragnar Redbeard”, joka tämän rienaavan kirjan aikoinaan kirjoitti? Pseudonyymin takana on arvuuteltu olevan joko australialaisen Arthur Desmondin (1859–1929) tai amerikkalaisen Jack Londonin (1876–1916). Kummankin kirjailijan kohdalla heidän tunnetut poliittiset mielipiteensä olivat enemmän tai vähemmän erilaisia siitä, mitä Voiman filosofiassa esitetään – ja tämä on saanut monet epäilemään, että teos on ollut vain (kumpaa sitten kirjailijaksi onkaan arveltu) satiiria sosiaalidarwinismista. Jack Londonin tutkijat ovat aina pitäneet hyvin epätodennäköisenä, että London olisi ollut tekstin takana. London oli poliittisilta näkemyksiltään hyvin vahvasti sosialisti. Desmond taas oli tunnettu vallankumouksellisuudestaan ja jotkut hänen julkisesti esittämänsä poliittiset ajatukset olivat hyvin samanlaisia Voiman filosofian sisältöön nähden. Nykyisen tietämyksen valossa näyttääkin selvältä, että Arthur Desmond oli arvoituksellinen ”Ragnar Redbeard”. Erityisen vakuuttavanoloisen esityksen asiasta on tehnyt historioitsija Darrell W. Conder kirjassaan I Beheld Desmond as Lightening Fall – to Chicago! The Story of Arthur Desmond, ‘Ragnar Redbeard’ and ‘Might is Right’.

Desmond, joka oli australialainen anarkisti, runoilija ja kirjailija, oli myös Uudessa-Seelannissa poliitikkona, ennen kuin hän muutti Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopussa. Häneen liitetään Redbeardin lisäksi myös seuraavat pseudonyymit kirjailijanimet: Arthur Uing, Richard Thurland, Desmond Dilg ja Gavin Gowrie.

Jack Londonia teoksen kirjoittajaksi ehdottaneista kuuluisin lienee Anton LaVey (1930-1997), edesmennyt Saatanan kirkon perustaja. LaVey itse sumeilematta kopioi teokseensa Saatanallinen Raamattu huomattavia pätkiä lähes suoraan Voiman filosofiasta. Tämä on nähtävissä erityisesti LaVeyn kirjan kappaleessa ”Saatanan kirja”. Anton LaVeyn ja Saatanan kirkon mainitseminen Ragnar Redbeardin yhteydessä on hyvin perusteltua myös siksi, että huomattava määrä, ellei peräti suurin osa Voiman filosofian nykylukijoita on löytänyt teoksen nimen omaan Anton LaVeyn tekstien kautta. LaVey myös kirjoitti esipuheen M.H.P. & CO:n vuonna 1996 julkaisemaan versioon teoksesta.

Nyt käsillä oleva suomenkielinen laitos ilmestyy 120 vuotta kirjan ensijulkaisun jälkeen. Jokainen, joka kirjan lukee, tulee varmasti huomaamaan, että sen ruuti ei ole kostunut ajan saatossa lainkaan. Oli teoksen sisällöstä sitten mitä mieltä tahansa, tarjoaa se joka tapauksessa harvinaisen väkevää peilipintaa oman maailmankuvan tarkasteluun. Turhaan ei Voiman filosofiaa pidetäkään alansa klassikkona.”

– – –

Kirjan kustantajan sivuilta löytyy seuraavaa infoa:

Might Is Right on yksi kiintanalaisimmista teoksista joita on koskaan kirjoitettu. Se on ollut julkaisukiellossa moneen kertaan eri maissa ja vaikuttanut moniin tärkeisiin ihmisiin historian aikana. Itse Anton Lavey kopioi pätkiä teoksesta omaan kirjaansa Saatanallinen Raamattu. Tämä 1800-luvun lopulla kirjoitettu teos saa vihdoinkin ensimmäistä kertaa päivänvalon suomen kielellä.”

Kirjan Sisällys:

SUOMENTAJAN ALKUSANAT

KAPPALE I: JOHDANTO
Pahuuden elävät voimat ovat löydettävissä nykypäivän moraalisista ideaaleista.

KAPPALE II: IKONINSÄRKIJÄ
Kristillinen etiikka syytettynä. Jeesus, todellinen Pahuuden ruhtinas – maailman Mefistofeles – orjien kuningas.

KAPPALE III: HEILUVA VERKKO!
Verkon heilunta. Valtion alus, merirosvolaiva. ”Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi” on räikeä maanikon oppi.

KAPPALE IV: IHMINEN ON LIHANSYÖJÄ!
Lihansyöjä-ihminen. Ideaalinen eläin, tuhoava soturi – ei mikään ristiinnaulittu puuseppä. ”Moraaliset periaatteet” ovat säännöksiä orjille.

KAPPALE V: IHMISYYDEN KESKEINEN PÄÄMÄÄRÄ
Ihmisyyden keskeinen päämäärä – maallinen menestys. Itsesuojelu, luonnon ensimmäinen laki. Helvetti ottaa omakseen voitetut – epäonnistuneet.

KAPPALE VI: RAKKAUS, NAISET JA SOTA
Rakkaus, naiset ja sota. Naaraat rakastavat parhaiten tappelevia uroksia. Seksuaalinen valinta ja armottoman konfliktin välttämättömyys.

KAPPALE VII: NYKYPÄIVÄN LOGIIKKA

Luonnon maailma on sodan maailma; luonnollinen ihminen on soturi; luonnon laki on hammasta ja kynttä. Kaikki muu on erhettä. Kaikkialla vallitsevat taistelun olosuhteet. Olemme syntyneet alituiseen konfliktiin. Se on perintömme, aivan kuten se oli aiempien sukupolvien perintö. Tämä ”taistelun olosuhde” saatetaan naamioida pyhimys Fransiskuksen fraaseihin tai Kropotkinin tai Tolstoin pehmeisiin ja petollisiin oppeihin, mutta siltikään sitä ei voi kukaan ihminen tai ihmisten heimo välttää. Siellä se on ja siellä se säilyy, ja jokaisen ihmisen täytyy ottaa se huomioon (vaikka hän sitä välttäisi). Se hallitsee kaikkea; se määrittää kaikkea; se vallitsee kaikissa asioissa ja päättää kaikista niistä, jotka kuvittelevat poliisivoimin varustettuja populaatioita, kansainvälisesti säädeltyjä rauhallisuuksia ja valtioiden organisoimaa teollistuneisuutta niin iloisiksi, siunatuiksi ja jumalallisiksi.

– – –

Teosta saa tilattua mm. seuraavista paikoista: No Sign of Life, Vuohi julkaisut, Horror Shop.

Read Full Post »

Older Posts »