Feeds:
Posts
Comments

Archive for September, 2013

hmksm2013Eilen, 29.9. kello 00:00, päättyi Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013:n karsintakierros. Ennätyksellisestä 62:sta kilpailuun osallistujasta viisi eniten äänestettyä pääsi finaalikierrokselle. Nämä viisi henkilöä ja heidän karsintakierroksella saamansa äänimäärät ovat tässä:

– – –

Arto Wasenius: 268
Sini Marie Kyllikki Eloranta: 256
Miika Ihanainen: 245
Antero Funeral Moon: 195
Tuomas Tähti: 188

– – –

Wasenius on johtanut kisaa varsin vahvalla otteella lähes sen alusta asti. Kukaan ei ole ohittanut hänen johtoasemaansa missään vaiheessa. Muuten viiden kärjessä tapahtui n. kuukauden mittaisella karsintakierroksella useita muutoksia. Näistä kaikkein dramaattisin oli Sini Marie Kyllikki Elorannan huikea karsintakierroksen loppukiri. Hän onnistui pian kisaan ilmoittauduttuaan saamaan kannatusäänimääränsä toiseksi korkeimmalle sijalle. Näin hän onnistui saamaan itsensä myös Hypnoottis-magneettisen katseen SM:n historiassa ensimmäisenä naisena itsensä kisan finaalikierrokselle.

Karsintakierroksen viidennestä sijasta oli melko tasaväkinen taisto Tuomas Tähden ja Juhani Seppälän välillä. Seppälä hävisi Tähdelle finaalipaikan lopulta alle kymmenellä äänellä. Karsintakierrokselle selvinneistä Antero Funeral Moon ja Miikka Ihanainen ovat aiemminkin kisaan osallistuneita.

Karsintakierroksen kolmen parhaan äänimäärät jakautuivat vähän reilun kahdenkymmenen äänen sisään. Tämä tarkoittaa niin pientä eroa kisaajien kesken, että selkeää voittajaa koko kisalle ei karsintakierroksen pohjalta voi varmuudella päätellä, vaikka suuntaa siitä ehkä saakin. Tällä hetkellä, 30.9. n. kello 17:00 on finaalikierroksen tilanne seuraava:

– – –

Arto Wasenius: 144

Sini Marie Kyllikki Eloranta: 101

Antero Funeral Moon: 93

Miikka Ihanainen: 85

Tuomas Tähti: 34

– – –

Finaalikierros kestää perjantaihin 4.10. klo 18:00 asti. Voit käydä antamassa äänesi suosikillesi tai suosikeillesi kisan finaaliäänestyssivulla, täällä.

Tähän väliin pitää huomauttaa, että alun perin finaalikierroksessa oli tarkoitus voida antaa ääni vain yhdelle finaaliin päässeelle. Facebookin erinäisistä teknisistä takkuavuuksista johtuen myös finaalikierros päätettiin toteuttaa karsintakierroksen konseptilla, ei esimerkiksi jonkun poll-sovelluksen avulla. Muutos finaalikierroksen äänestyksessä laitettiin saman tien myös kisan viralliseen infoon.

Lopuksi vielä jokaisen finalistin kuva ja kisaan ilmoittautumisteksti. Kisaajat esitetään siinä järjestyksessä missä he kisaan ilmoittautuivat. Täysikokoiset kuvat kilpailijoista löytyy kisojen viralliselta Facebook-sivulta, finaaliäänestyksestä.

– – –

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013 finalistit

tuomastahti

Tuomas Tähti

Tuomas TähtiParin viime vuoden aikana olen puhunut näistä SM-kisoista ystävilleni ja tuttavilleni niin vuolaasti ja väkevästi, että tänä vuonna pidän lähes velvollisuutenani osallistua vihdoin itsekin kisaan.

– – –

Arto WaseniusViimeisellä rannalla oli satanut happoa jo Sorsakosken livuttua ajan laineilta iäisyyteen. Huterista asiakasomistajuuksista rakennettujen muurien varjoissa vekkuloivat lapset säpsähtivät ilman, että mitään tapahtui. Juuri niin. Se katse ei pitänyt sisällään mitään, maailman taipuessa hypnoottisuuden ympärillä, vältellen sen kosketusta kuin vääränapainen magneetti. Oli pelkkä tyhjyys ja sen rietas vetovoima pois menestyneellä sotakorvauspolitiikalla rakennetun talouskasvun ikeestä. Silloin mestari ilmestyi minulle unessa ja sanoi:

artowasenius

Arto Wasenius

“Tuo mies on samalla hypnoottinen ja magneettinen. Moni ei voi olla kahta asiaa yhtä aikaa. Äitinikin mietti miksi hänestä ei tullut floristia, kunnes hänelle kerrottiin, että hän on jo juoppo, eikä ihminen voi olla kahta asiaa yhtäaikaa. Tässä ollaan nyt poikkeuksellisten asioiden äärellä. Joo, näin on marjat. Tuplahail!

– – –

Antero Funeral Moon: Vuoden 2012 (MMXII) Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoissa pronssisijalle yltänyt A.E.E.V. palaa puolustamaan paikkaansa!

anterofuneralmoon

Antero Funeral Moon

Aiemmasta kisasta saatu kokemus on toiminut innoituksena Henkisen kasvun tiellä, ja kuvaan on taltioitunut vuoden saatossa ankarissa olosuhteissa kiivaan harjoittelun tuloksena huippuaan lähentelevä Hypnoottis-magneettinen katse. Niin A.E.E.V.:n juuret H-M:lle katseelle tärkeällä paikalla Oulussa, kuin nykyinen sijainti Rovaniemellä, ovat tuoneet oman leimansa niin harjoitustekniikoihin kuin itse katseeseen. Kuvassa on näkyvillä myös Rovaniemen OKJSS:n lahjoittama Epäpuhtaan Suur-Oppaan malja, jonka kautta, Hypnoottis-magneettinen katse on kanavoitu.

– – –

miikaihanainen

Miika Ihanainen

Miika IhanainenVaikka nykyihmisen elämässä arjalaisen älyn valo on kirkkaudessaan jättänyt hengentieteelliset voimat taka-alalle eivät ne vanhat voimat ole kadonneet minnekkään maailmasta. Muinainen viisaus säilyy ja pitää universumin pyörimässä. Me Jyväskylän hengentieteen seurassa ammennamme hypnoottis-magneettiseen katseeseen energiaa ja viisautta tästä isä Jumalan luomisvoimasta. Seuraat sitten Luciferia tai Jeesusta on voiman alkuperäinen lähde sama. 

Hengentieteen seuramme on harjoitellut katsetta ahkerasti noudattamalla mestari Siitoimen hengentieteellisiä ohjeita ja opetellut kohdistamaan kehon energiavirtoja tuvalulaisen kurkkulaulun avulla. Henkiset magnumit ovat valmiina kisaan 2013.

– – –

sinimarie

Sini Marie Kyllikki Eloranta

Sini Marie Kyllikki Eloranta: Vasen silmä näkee ikuisuuteen ja oikea silmä tyhjyyden ytimeen. Olet jo valinnut kohtalosi ja se selviää sinulle aikanaan. En ole täällä jakamassa viisautta sillä vain totuudella on merkitys. Olet kantanut itseäsi jo pitkään joten lepää matkalainen niin voimme kertoa toisillemme tarinoita lukuisista elämistämme. Ainakin siihen asti kunnes jokin pieni ja kirkas silmäkulmissamme houkuttelee jälleen harhailemaan. Ole kaunis. Ole vapaa. Ole mahtava!

– – –

Äänestä voittajaa täällä!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mesikämmenen blogin hypnoottis-magneettista katsetta ja sen SM-kisaa käsittelevät aiemmat postit.

Read Full Post »

Lihan työntökärryistä Rautaisiin rakastajiin

rautaiset_rakastajatTeininä Mesikämmen innostui surrealismista. Vastaan tuli mm. Salvador Dalin suunnittelema mutta toteutumatta jäänyt elokuva Lihan työntökärryt (The Wheelbarrow of Flesh), jossa nainen rakastuu intohimoisesti kottikärryihin. Elokuvan idea oli hilpeydessään mahtava, mutta mielessä ei käynyt että objektiseksuaaleja olisi aivan oikeasti olemassa. On heitä, vaikkakin vähän.

Objektiseksuaali kokee tunteita, intohimoa ja myös rakkautta heille erityisiä objekteja kohtaan – siis yleisestä perspektiivistä katsoen ”elottomia” objekteja kohtaan. Objektiseksuaalit itse eivät koe näitä objekteja elottomina, vaan taustalla on jos ei aina, niin ainakin usein, tietynlainen animistinen kokemusmaailma, jossa myös ”elottomat” asiat, ovat tietyllä tapaa elollisia. Tämän vuoksi objektiseksuaalit kokevat voivansa myös tietyin tavoin kommunikoida näiden objektien kanssa, olla niiden kanssa molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa, suhteessa.

Mesikämmenen ensimmäiset selvät muistikuvat tällaisista ihmisistä ovat englantilaisessa My car is my lover-dokumentissa (2008) esiintyneet amerikkalaiset Edward Smith ja Jordan Witham, jotka molemmat rakastavat autoja. Pian tuon dokumentin näkemisen jälkeen silmiin päätyi myös YouTube-pätkä naisesta nimeltä Erika Eiffel, joka on naimisissa Eiffel-tornin kanssa. Nämä filmit pistivät tavallisuudesta poikkeavuudessaan suun paikoin hymyyn kuten Dalin Lihan työntökärryt aikoinaan. Samalla ne laittoivat kuitenkin myös miettimään, mistä näiden ihmisten suuntautuneisuus oikein kumpuaa. Asia unohtui, kunnes toimittaja Janne Flinkkilä tarjosi Erika Eiffelistä kertovaa kirjaansa Rautaiset rakastajat (Like, 2012) niin Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013:n palkinnoksi kuin Mesikämmenelle arvosteltavaksi.

Kun Mesikämmen luki Rautaisten rakastajien viimeistä muutamaa kymmentä sivua, Suomessa käytiin lähes kaikissa mahdollisissa medioissa intohimoista keskustelua ja kinastelua ns. Hetero pride-tapahtuman tiimoilta. Objektiseksuaalin Erika Eiffelin maailma oli niin korkeissa toisissa sfääreissä, että Hetero priden aiheuttama mediavääntö ei jaksanut Mesikämmentä erityisemmin kiinnostaa, se kuvio kun oli entuudestaan jo perin tuttu. Flinkkilän kirjan ahmiminen oli antoisampaa. Se itsestäänselvyys Hetero pride-keskustelusta pisti jälleen tietysti silmään, että ihmisten seksuaalinen suuntautuminen ja siitä kumpuavat erilaiset asiat herättävät tämän tästä keskustelua ja suuria tunteita.

– – –

Kirja, sen päähenkilö ja kirjoittaja

Kuka on Erika Eiffel ja miten Janne Flinkkilä päätyi kirjoittamaan hänestä kirjan?

Eiffel (s. 1972) on Amerikassa syntynyt, nyt Saksassa, Berliinissä, asuva nainen. Hänellä on ollut suhde mm. Fairbanksin sillan, katanamiekan, jousen, F-15-hävittäjän ja Golden Gate-sillan kanssa. Nykyään hänellä on suhde Berliinin muurin, nostokurjen ja Eiffel-tornin kanssa, joista viimeksi mainitun kanssa hän avioitui 2007. Hän on ansioitunut monella saralla, pääsemällä mm. harvojen ja valittujen joukossa US Air Force-akatemiaan, Japanissa arvostettujen katana-miekan mestarien oppiin ja nousemalla sen käytössä maailman parhaimpien joukkoon, sekä voittamalla kaksi kertaa sarjassaan jousiammunnan maailmanmestaruuden. Näissä saavutuksissa Eiffelin objektiseksuaalisuudella on ollut keskeinen asema. Eiffelistä ei saa ulkoisesti tai sosiaalisesti mitenkään friikkiä kuvaa, hän vaikuttaa seksuaalista suuntautumistaan lukuunottamalta varsin tavanomaiselta. Eiffel pitää netissä objektiseksuaalien nettiyhteisöä Objectùm-Sexuality Internationale.

Janne Flinkkilän (s. 1978) kirjaprojekti Eiffelistä sai kipinän Flinkkilän kirjoitettua Ylioppilaslehteen artikkelin Seinähullu ja renessanssinero vuonna 2010. Jutussa Flinkkilä kävi läpi mm. Eiffelin ja ruotsalaisen Eija-Riitta Berliner-Mauerin suhdetta Berliinin muuriin, heidän ystävyyttään ja siihen sen alkuaikoina kuulunutta mustasukkaisuusdraamaa. Juttuun sisältyy myös varsin perusteellinen Eiffelin haastattelu, jossa selviää miksi suurin osa objektiseksuaaleista on naisia, voiko olla objektiseksuaali olematta animisti (siis uskomatta, että elottomilla objekteilla on sielu ja tunteet), miten yleistä aspergerin syndrooma on objektiseksuaalien keskuudessa, miten suuri Eiffelin pitämä objektiseksuaalien nettiryhmä on, missä määrin objektiseksuaalien taustalta löytyy seksuaalista hyväksikäyttöä (joidenkin psykologien mukaan hyväksikäyttö voi aiheuttaa seksuaalisuuden kohdistumista esineisiin), onko objektiseksuaalisuus parafilia (pakkomielle, jossa yksilö on riippuvainen sosiaalisesti kielletystä asiasta seksuaalisen mielihyvän kohteena), mikä erottaa objektiseksuaalisuuden pakkomielteestä, sekä voiko objektiseksuaaleilla olla useampi partneri samaan aikaan.

Flinkkilän juttu ei ollut sensaationhakuinen vaan asiallinen. Eiffel sai tätä kautta hyvän kuvan Flinkkilästä toimittajana. Seuraavana vuonna idea kirjasta oli siinä pisteessä, että Flinkkilä pakkasi laukkunsa ja muutti noin vuodeksi Berliiniin kirjoittamaan Eiffelin tarinaa. ”Alusta asti oli selvää, ettei kirjasta tule perinteistä elämäkertaa vaan kirjoitan sen itseni kautta, jolloin kyse ei ole vain Erikan tarinasta vaan siitä, miten hänen maailmansa näen omasta näkökulmastani.”

Rautaiset rakastajat kertoo Erikan tarinan lisäksi myös Flinkkilän pohdintaa Erikan tarinaan liittyen. Kirjan syntykaari on pelkistetysti siinä, että suomalainen avarakatseinen heteromies muuttaa Berliiniin, prosessoi tapaamisiaan ja keskustelujaan Eiffelin kanssa siellä täällä ympäri Berliiniä, ja kun Erikan elämä on haastateltu tarpeeksi läpi, muuttaa toimittaja takaisin Suomeen. Vuoden aikana Eiffelistä ja Flinkkilästä on tulleet ystävät. Vuosi on ollut toimittajalle melkoinen trippi.

Flinkkilä kirjoittaa hyvin. Teksti on sujuvaa ja moniulotteista, paikoin kepeämpää, paikoin syvällisen pohtivaa ja analyyttistäkin. Rumban entisellä toimituspäälliköllä ja Ylioppilaslehden toimitussihteerillä on sana hallussa.

– – –

Lopuksi

Jos My car is my lover-dokumentti sai Mesikämmenen aikoinaan miettimään objektiseksuaalien suuntautumisen perimmäisiä syitä, niin Rautaiset rakastajat sai miettimään, missä määrin keskivertoheteroilla on objektiseksuaalisia taipumuksia tai jonkinlaisia yhtymäkohtia siihen suuntaan.

On Jimi Hendrixin kaltaisia muusikoita, jotka ovat nukkuneet instrumenttiensa kanssa koska heillä on ollut erittäin läheinen side instrumenttiinsa, monet sanovat ”rakastavansa” jotain kaupunkia, joidenkin heteromiesten suhde heidän autoonsa tuntuu ylittävän vain neutraalin autoharrastuksen ulottuvuuden, ja joidenkin miesten suhde seksinukkeihin tuo mieleen saman (kts. Guys and dolls-dokumentti). Onko objektiseksuaaleja enemmän animististisessa shintolaisessa Japanissa kuin Euroopassa? Mesikämmenen mieleen muistui myös tositarina Varsinais-Suomesta parin vuosikymmenen takaa, jossa maalla asunut pariskunta päätyi eroon. Syy eroon oli se, että vaimo kyllästyi siihen, että mies halusi vuoteessa aina seksin aikana leikkiä, että vaimo on traktori jota hän ajaa.

Rautaiset rakastajat kertoo monen muun asian ohessa muuten myös sen, että rauva Eiffelillä on varsin lämpimiä muistoja Suomesta. Suomalaisilla jousiampujilla oli tärkeä rooli Erikan julkiseen esiintuloon suuntautumisensa kanssa. Saamme lukea myös hänen tavastaan kokea sauna ja saunominen, sekä suomalaisten siltojen ja aitojen seksikkyydestä. Tämä tuli esiin jo Flinkkilän edellämainitusta Ylioppilaslehden jutusta: “I adore Finland! You guys make some very sexy Sillat and Puuaita!”

Rautaiset rakastajat herättää ajatuksia ja venyttää tajuntaa. Mesikämmen suosittelee.

Kun ihminen on rakastunut, hän on väkisinkin surrealisti, jonka katsannossa todellisen ja kuvitellun välinen ero on älyn turhamaisuutta – Kari Salminen.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Erika Eiffelin ylläpitämä Objectùm-Sexuality Internationale-sivusto.

Love among the objectum sexuals. Amy Marsh, DHS, ACS. Abstract.

Rautaiset rakastajat Liken sivuilla.

Rautaiset rakastajat Facebookissa.

Seinähullu ja renessanssinero. Flinkkilän juttu Ylioppilaslehdessä, jonka pohjalta Rautaiset rakastajat-kirja sai alkusysäyksensä.

Flinkkilän tekemä My car is my lover-dokumentista tutun Edward Smithin haastattelu.

Nainen, joka nai Eiffel-tornin. Helsingin Sanomien vuonna 2012 tekemä Erika Eiffelin haastattelu.

Ilmajoen kirkkoherra: Kolme halunnut naimisiin mielikuvitusolennon kanssa. Seinäjoen Sanomien julkaisema juttu Flinkkilän kirjan julkaisun jälkeen, jossa kysyttiin Etelä-Pohjanmaan kirkkoherroilta tai heidän viransijaisilta vihkisivätkö nämä ihmisiä avioliittoon jonkin esineen tai rakennuksen kanssa.

Pentti Oinonen: ”Mihinkä tää maailma on mennyt?” Oinonen YLE:n politiikkaradion haastateltavana, ihmettelemässä mm. Eiffel-tornin kanssa naimisiin menoa.

Read Full Post »

Mesikämmen sai eräältä Siitoin-materiaalien keräilijältä muutaman kuvan valtakunnanjohtajan omistamasta kappaleesta Hitlerin Taisteluni-teosta. Kirja on selvästi ollut käytössä!

– – –

kuva2

kuva4

kuva3

kuva1

Read Full Post »

hmksm2013Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013 julistettiin avatuksi 29.8. Tähän mennessä kisaan on sen virallisilla Facebook-sivuilla ilmoittautunut 59 osallistujaa. Kisasivut ovat tähän mennessä saaneet 787 tykkäystä. Kisat ovat historiassaan olleet jo nyt ennätyksellisen suositut.

Kisan karsintakierrokselle on ilmoittautumisaikaa tämän kuun loppuun (30.9.) saakka, kuten kisaninfossa on kerrottu.

Nyt alkaa olla korkea aika ilmoittautua kisaan, mikäli haluaa saada tarpeeksi ääniä päästäkseen finaaliin, joka järjestetään 30.9.-4.10.

Aikaa ilmoittautua karsintakierrokselle on jäljellä enää vain noin kolme päivää!

Karsintakierros päättyy sunnuntaina 29.9. klo 24:00. Välittömästi tämän jälkeen finaalikierrokselle päässeet päätyvät finaaliäänestykseen, joka tulee löytymään kisan virallisilta Facebook-sivuilta.

Osallistujien ja heidän kannattajiensa kannattaa tässä vaiheessa aloittaa armoton kampanjointi tarvittavien äänien puolesta. Tänä viikonloppuna ratkaistaan tämän vuoden kisan finaaliin päässeet.

Tähän mennessä ilmoittautuneiden kesken on kisan viiden kärki seuraava:

– – –

Arto Wasenius: 265.

Miika Ihanainen: 226.

Antero Funeral Moon: 185.

Tuomas Tähti: 168.

Juhani Seppälä: 167.

– – –

Bubbling under:

Suorasormi Patatso-Ukki: 157.

Petteri Liimatainen: 131.

Mika A. A. Hyytinen: 120.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hypnoottis-magneettisen katseen SM.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013-mainosvideo.

Read Full Post »

Kappas. Pekka on päässyt uuden Turmion Kätilöt -levyn sisävihkoseen. Levyn nimestä voisi sisävihkon tekstin perusteella päätellä, että levyn nimi viittaa itse valtakunnanjohtajaan.

Levy ilmestyi tänään.

turmionkatilot2– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekan viisauksia.

Valtakunnanjohtajan elämä / Post 2003.

Read Full Post »

I was exchanging few words with my friend Larry Wessel about the kings of sleaze, the Mentors, yesterday. If you don’t know it already, Larry has directed a film about the band, Hollywood Head Bash, in 1991.

During our exchange Larry shared with me a great, funny little story that he has not shared anywhere in public before. It’s a story about the Mentors’ legendary El Duce (1958–1997), “Mr. Wonderful”. The story is published here with Larry’s kind permission.

– – –

Mr. Wonderful

by Larry Wessel

hollywoodheadbashBack in the early 80’s I liked to spend my afternoons in Hollywood at The Ivar Theater with my friend Eldon Hoke popularly known as El Duce, the leader of the “rape rock” band, the Mentors. I’ve hung out in the worst of Tijuana’s Zona Rosa Pleasure Palaces but to this day, The Ivar Theater remains the sleaziest strip joint I have ever been to. One night a week was “camera night” and I used to enjoy shooting photographs of the strippers there with my Nimslo 3D camera. My eyes would water from the perpetual reek of Pinesol and I had to make sure to toss plenty of one dollar bills onto the stage or “Mister Cannonball”, the Ivar’s 500 pound black bouncer would gently tap me on the shoulder.

El had a day job there as “Mr. Wonderful”. Perched up high in the projection booth, Mr. Wonderful would lean in to his microphone and introduce each “exotic dancer” as she waited behind the red curtains to enter the stage. These were the ugliest strippers I have ever seen! Ghostly pale, bruised Hollywood street walkers with black eyes, broken teeth and arms covered in track marks and tattoos. The audience for this spectacle was 7 or 8 Japanese businessmen in beige raincoats nursing warm half empty glasses of beer. A blood curdling screech of white feedback noise would blast out from the Ivar’s broken speakers… Mr. Wonderful would then deliver his extravagant ballyhoo to the horny rubes… “Pre-pare to Pitch a Pup Tent in your Pants gentle-men…put your hands together… and give a warm Ivar welcome to the lovely Linnnnnn Dahhhhh!!!!”.

He would then push the play button on a cheap plastic ghetto blaster covered in duct tape and cigarette burns and wired to the Ivar’s antique public address system. The deafening onslaught of Deep Purple’s Smoke on the water was now the soundtrack for the lovely Linda as she seductively stumbled out into the spotlight in her six inch stilletos. While she was doing her dirty dance, El and I would pass a joint back and forth waiting for the song to end. Two more songs, two more lurid Linda dance routines and Mr. Wonderful would introduce the next one in line. “Alright gentleman, you might want to repair to the lobby for a cigarette now because the next one up is REAL ugly! How ugly? Well let me put it this way… she is a two bagger. What is a two bagger you ask? A two bagger is when you are fucking her, you put a bag over HER head AND a bag over YOUR head in case HER bag breaks! Without any further ah doo…here comes the incredibly FUG-LY No-reeeeen!”

It was showtime folks and once again Mr. Wonderful taps the play button. Mountain’s Mississippi Queen vibrates the old and sagging cum stained seats as Noreen enters the stage, black Maybelline teardrops rolling down both of her acne scarred cheeks. After Noreen’s three numbers are concluded and she slowly stoops down to pick up a wadded up one dollar bill, the house lights are turned off and Mr. Wonderful flips the on switch of a 16mm movie projector. A grainy purple and pink hued, faded and scratched up print of an old xxx rated fuck reel is projected onto the Ivar’s movie screen.

Mr. Wonderful lights up another joint and passes it to me. The Ivar Theater is now permeated with the echoing sounds of lustful moaning orgasms as my pal Eldon Hoke looks at me and smiles, “Thanks for comin’ up here to visit me man! I have a great idea Larry, we should be co-anchors on our own nightly news program. Everytime there is a fatal car crash or someone gets murdered we would both start laughing uncontrollably!” I agreed with him. I totally agreed.

– – –

Hollywood Head Bash

The year was 1991. The video begins late at night in the parking lot behind Raji’s nightclub in Hollywood. El Duce holds court with English Frank and Rev. Bud Green. Eldon and English Frank reminise about the “peanut butter and apricot brandy incident”. The party moves from the parking lot to backstage where El can be observed sampling the goodies being offered by a tattooed and pierced punk rock hottie! A wee bit later El dons a rubber Adolph Hitler mask and sieg heils the crowd before donning the black hood and launching into Peeping Tom with a killer guitar solo by Sickie Wifebeater. Golden Shower is played next by request.

I sat on the floor at the foot of the stage tilting the camera upwards for great close-up shots. It is during their third song, When you’re horny, you’re horny that an a-hole wearing a kilt and a pair of steel-toe combat boots lept off the short stage and booted me in the face, smashing the microphone off the camera and knocking the camera out of my hands and onto the floor. The remaining two minutes of the film is me, blood streaming down my face looking for the s.o.b. that sucker-kicked me. I was so pissed off and traumatized by this incident that I never showed this video to anyone…until now.

To all who miss the master of rape rock I highly recommend this amazing video, a priveleged peek into the past… a “must have” for all the fans of the one, the only, El Duce.

“The video Hollywood Head Bash is killer!” – Dr. Heathen Scum, The Mentors.

41 Minutes Color DVD (Region 1) $25. Each DVD is signed and numbered by Larry Wessel. Each DVD is packaged and mailed in it’s own protective bubblewrap mailer. Each DVD is available within the U.S. for $25 (postpaid). Other countries: $30 (postpaid).

– – –

See the trailer for the film here! Order your copy from here!

– – –

Related posts:

Larry Wessel speaks!

Boyd Rice: An Embodiment of the Wolf’s Hook.

Read Full Post »

th1

Tervahäät on kokoonpano, joka on monessa suhteessa palauttanut Mesikämmennen toivoa ns. neofolk-genreen. Unohtakaa Death in June! Tervahäät on parempi! Nyt puhutaan eeppisen upeasta alan musiikista, suomalaiskansallisesta näkövinkkelistä käsin.

Kaikki duon levyt ovat rautaisia, mutta varsinkin viimeisin täyspitkä, Patria, räjäyttää niin sanotusti pankin. On vaikea löytää tarpeeksi superlatiiveja Patrian kuvailuun. Harvemmin Mesikämmen yltyy kehumaan alan teoksia näin paljon, mutta nyt on syytä. Tervahäät on musiikillisesti tämän päivän Eino Leino, V.A. Koskenniemi ja Paavo Haavikko!

Oli siis hyvä syy lähestyä Tervahäitä ja kysyä heiltä muutamia kysymyksiä. Haastatteluun vastailivat kokoonpanon Kaarna että Riimu.

– – –

Taustaa

Milloin ja missä Tervahäät perustettiin? Millaista musiikillista taustaa Tervahäiden jäsenillä on? Mitkä asiat inspiroivat aloittamaan duon, mistä nimi Tervahäät?

th2Kaarna: Tervahäät perustettiin kesällä 2008 pääkaupungissamme, jossa asuimme tuolloin molemmat. Musiikillista taustaa minulla oli tuohon aikaan lähinnä koneellisemman musiikin parista, mainittakoon 2002-2010 aktiivisena ollut sooloprojekti Somnivore, ja 2003 perustettu Slave’s Mask.

Riimu: Julkaisematon demo lienee paras merkitä alkupisteeksi. Lähtökohtia on vaikea panna sanoiksi. Omasta mielestäni halusimme luoda valokuvia äänen kautta ja improvisaatioon nojaava drone ja folk antoivat meille parhaat avaimet lukkoihin. Ennen Tervahäitä olin tehnyt neofolkia Tuhat kuolemaa sekunnissa -yhtyeessä.

Kaarna: Nimi ”Tervahäät” syntyi sittemmin 2008 syksyllä, kun esikoislevyn utuinen hahmo alkoi jo vähitellen selkiytyä. Atavistinen kanavointi musiikiksi asti tuntui onnistuneen hyvin, ja musiikin ja muiden asiaan liittyvien tekemisten nostattamia mielikuvia vilisi jatkuvasti mielessä nostattaen lisää intoa tekemiselle. Yksi näistä mielikuvista oli vahva näky jonkinlaisesta juhlasta, jota vietetään yksin ensimmäisenä hääpäivänä puolison poismenon jälkeen. Hääjuhlaperinteeseen nojaten tämä ilmi tullut juhla oli nimeltään Tervahäät. Nimi istui hyvin lyijyisen, eteerisen ja kylmän esikoislevyn muihinkin puoliin, jonkinlaisen muinaisuuden ja toismaallisuuden tuntuun, ja ympäröivien metsien raskaisiin huokauksiin. Se oli myös alusta asti tarkasteltuna sopivan taipuisa muitakin käyttötarkoituksia ja intention suuntaamisia silmälläpitäen. Hyvin pian määrittelynsä jälkeen nimi löysi itsestään myös vertauskuvan metsän ja ihmisen yhteiselosta, ja todisti monisyiset syvyytensä muillakin tavoilla.

th3Molemmat tämän nimen puolet sisältävät symboliikan sisäksi myös paljon muita latauksia, ja viittaavat myös itsenäisesti monella eri tasolla tapahtuviin alkemiallisiin prosesseihin; liittoihin ja jalostumisiin, syntyihin ja synteeseihin. Kun tarkastelee Patriaa nimen ”Tervahäät” valossa, näyttäytyy yhtyeen nimi levyn erilaisesta luonteesta johtuen hyvin toisenlaisena kuin vaikkapa edeltäjäänsä Kalmonsäiettä pohtiessa. Silti tiettyjä samankaltaisia latauksia ja pohjavireitä tietenkin säilyy asiayhteydestä huolimatta. Nimen punainen lanka pysyy, vaikka sillä välillä parsitaan ja välillä kuristetaan.

Tärkeimmät inspiraation lähteet; musiikit, kirjalliset, muunlaiset?

Riimu: Inspiraatiot liittyvät paikkoihin. Olemme vahvasti kytköksissä äänitysympäristöömme, eteläsavolaiseen maalaismaisemaan, jossa levyjen kappaleet on suurilta osin valmistettu. Paikka on ikään kuin uneen astumista: muualla kohtaamamme koettelemukset, pohdinnat, voitot ja menetykset järjestyvät tuolla kappaleiksi ja levykokonaisuuksiksi. Kirjallisista vaikuttajista sanon itselleni Mika Waltarin unenomaiset teokset, Aleksis Kiven runon Kaunisnummella, ja kansalliseepoksemme Kalevalan.

Kaarna: Inspiroidun lähes kaikesta ympärillä olevasta, kun olen inspiroituneella tuulella. Se mistä tuo tuuli aina tulee, sitä en tiedä.

Millainen työnjako Tervahäissä on, mitä tekee Riimu, mitä Kaarna?

Riimu: Olen Tervahäissä pääasiallisesti kitaristi. Jaamme lauluosuudet sopivaksi katsomiemme paikkojen mukaan keskenämme.

th4Kaarna: Painotuksia suuntaan ja toiseen työnjaossa on hyvin tapauskohtaisesti. Laulamme ja kirjoitamme molemmat. Soitamme myös molemmat useita eri instrumentteja, ja sävellystyylimme on hyvin erilainen. Minun näkökulmasta Riimun työskentely pohjaa yleensä enemmän sointuihin, kun taas minulla usein rytmi ja äänen väri vie oli käsissämme mitkä soittimet vain. Olemme iloksemme huomanneet, että saamme usein yhdistettyä parhaat puolemme sävellystyössä.

Tervahäät maastoutuu osaltaan neofolk-genreen. Mitä mieltä olette neofolk-scenestä meillä ja maailmalla nykyään? Onko neofolk yleisesti vielä voimissaan vai onko genressä havaittavissa jonkinlaista hyytymistä?

Riimu: Genre on siitä mieluisa, että se sallii sisuksiinsa suuren määrän erilaista musiikillista sekä henkistä materiaalia. Ei se missään tapauksessa kuollut genre ole, sitä vastaanhan puhuu jo kuulijakunnan sekoittuminen monen huomattavasti nimeltään tunnetumpien musiikinlajin, kuten vaikkapa black metalin ja industrialin, kanssa.

th5Ääniteanniltaan neofolk on saattanut kokea pienehkön inflaation muutamia vuosia sitten, kun vakavia aiheita lähdettiin käsittelemään innokkain joukoin. Oman äänen löytäminen on tässä tärkeää ja siksi onkin iloista huomata, miten lämpimästi Tervahäät otetaan vastaan huomattavasti kurinalaisempaa äänimaisemaa noudattavan genren kuuntelijoiden kesken.

Kaarna: Vaikeaa on mieltää hyytyneeksi tällaista juttua jossa ei ole koskaan varsinaisesti mitään vauhtia ollutkaan. Genre on ollut alusta asti tuomittu ja siunattu pysymään pienenä. Suomen kuulijakunta laaja ja kirjava. Aluksi neofolk näyttäytyi minulle mielenkiintoisuudestaan huolimatta jotenkin sekavana ja jäykkänä ilmiönä, mutta kun tätä piirrettä on jo hyvän aikaa tarkastellut, tuntuvat aluksi silmiinpistävät hajanaisuudet ja ristiriitaisuudet nykyään pintapuolisilta. Nykyään koen neofolkin puhtaana, voimakkaana, syvänä, järkevänä ja henkisenä musiikkityylinä. Ja samoin kuin muidenkin genrejen kanssa, riittää kourallinen hyviä artisteja tässäkin tapauksessa pitkälle, ja myös määräämään koko genren arvon. Ei niillä sadalla kehnolla ole väliä, mutta kourallisella umpikultaisia on.

th5bItse neofolkin teko lepää tässä valtakunnassa vain muutamien henkilöiden harteilla, mutta on silti aivan hyvissä kantimissa. Maamme on pieni, mutta taiteelliselta luomisvoimaltaan kaiken maailmanlaajuisen huomionsa ansaitseva ja väkevä. Useat muut musiikkityylit ovat jo jalkautuneet Suomesta maailmalle, sittemmin vähitellen myös suomalainen neofolk. Tietenkin omia polkujaan ja vaivihkaa ilman sen kummempaa kekkulointia ja meteliä – niin kuin tällä kansalla on usein tapana asiansa hoitaa.

Tervahäiden musiikissa ja sanoissa on aistittavissa tyylikkään verhotusti kansallis-myyttinen, romanttinen, esoteerinen vire. Liittyykö tähän musiikin ulottuvuuteen tarkasti mietittyä myyttistä, esoteeristä operointia, vain onko tuo ulottuvuus ennenkaikkea alitajunnasta kumpuavaa tunnelmaa, substanssia?

Riimu: Yksinkertaisesti sanottuna olemme kaksikkona muodostaneet oman kulttuurimme toverillisuuden ja ystävyyden kautta. Mitä itsekkäitä henkisiä ja soitannollisia lähtökohtia meillä yksityishenkilöinä ja taiteen tekjöinä olikin, olemme vuosien saatossa tehneet näistä sekä palvonnan kohteen että pyhän inspiraation kaivon.

Onko Tervahäät tehnyt keikkoja?

th6Kaarna: Esiinnyimme kolmihenkisenä eri puolilla Suomea vuonna 2010. Sen jälkeen keskityimme Kalmonsäikeen ja Patrian tekoon ja monia muita suoranaisesti Tervahäihin liittymättömiä asioita oli hoidettavana, joten keikat saivat jäädä muutamaksi vuodeksi. Tänä vuonna aloitimme esiintymiset uudelleen, tällä kertaa nelihenkisellä kokoonpanolla. Neljäs ja uusin esintymisten osa on perkussiot, ja esiintymisten luonne onkin muuttunut tämän elementin ja uusien kappaleiden myötä.

Mihin Tervahäät pyrkii? Miksi on Tervahäiden raison d’être ?

Riimu: Mitään manifesteja on turha hakea. Päällimmäisenä pyrkimyksenä lienee halu auttaa toisia ihmisiä sekä itsejämme.

Kaarna: Tämä tapahtuu puhtaan ja syvän taiteen kautta.

– – –

Patria

Patria-levy on saanut osakseen varsin hyvän vastanoton. Olitteko itse täysin tyytyväisiä levyyn kun materiaalit li äänitetty ja valmis levy sitten viimein käsissä? Ovatko levyn osakseen saamat ylistyssanat yllättäneet, vai osasitteko odottaa niitä?


th6bKaarna: Patria, ja myös edeltäjänsä Kalmonsäie, olivat henkilöhistoriani ensimmäisiä levyjä, joista en vieläkään löydä mitään pienintäkään kohtaa minkä olisin jälkeenpäin katsottuna halunnut tehdä eri tavoin. Ei mitään korjattavaa, ei pikkuruisintakaan yksityiskohtaa muutettavaksi. Olin reaktiostani ja kokemuksestani hyvin hämmentynyt, julkaisuja on kuitenkin tullut jo tehtyä hyvänlainen pino ja ennen on ollut aina mielessä jotain pienempää tai isompaa viilattavaa. Tiesimme siis kyllä alusta asti onnistuneemme hyvin, mutta muiden kokijoiden reaktio on saapumishetkeensä asti arvoitus, joten kai kaikki muiden sanat ja ulkopuolisten reaktiot ovat jollain tavalla yllättäviä.

Riimu: Olen äärimmäisen tyytyväinen levyyn, kuten olen tyytyväinen muihinkin äänitteisiimme. Levy on osattu ottaa vastaan tuumailevana ja rauhallisena, siinä olevat aiheet on selvästi jaksettu kuunnella ajatuksella loppuun.

Patria julkaistiin itsenäisyyspäivänä 2012. Tämä ei varmaankaan ollut sattumaa. Mitä isänmaa teille merkitsee? Kerrotteko levyn kantavasta teemasta, miten se valikoitui, mitä siitä halusitte musiikillanne välittää?

Kaarna: Julkaisupäivän valinnassa ei ole sattumalla sijaa. Isänmaan merkitys on niin monisyinen ja hankalasti esitettävissä ja jopa keskusteltavissa oleva asia, että saamme ajatuksemme asiasta parhaiten purettua juuri tämän levyn kautta. Alkusysäys Patrialle oli erityisen kaunis ja mieleenjäävä. Teos alkoi ottaa määrätietoisesti muotoaan eräänä sykähdyttävän rauhaisana kevättalven aurinkoisena päivänä pakkasesta paukkuvien honkien ja valkoisten hankien kimmellyksen keskellä. Se päivä ja sitä seurannut yö kiukaan loimussa tähtien alla väritti levyn pohjavirettä paljon.

th7Riimu: Atavistinen suomalaisuus on ollut mukana alusta lähtien ja suomalaisuutta olemme käsitelleet keskenämme hyvin paljon. Patriassa nämä tulevat esille meille tärkeiden polkujen kautta meditatiivisena, rakkaudellisina sekä väkivallattomina.

Kaarna: Patrialla on myös urbaanimpia piirteitä kuin kahdella edeltäjällänsä. Asuin levyn tekoaikaan vielä Helsingissä ja pääkaupunkimme historian siipien havina, arkkitehtuuri ja muu vanhasta ylevästä ydinkaupungista runomitalla korviin kuiskiva henki on myös osaltaan levyllä läsnä.

Levylle on onnistuttu saamaan varsin syvä suomalainen tunnelma; arkaainen, ylväs, kaunis, arvokas, herkkä, myyttisesti kimaltava, melankolinen. Millainen suomalainen sielunmaisema mielestänne pohjimmiltaan on – ja miksi se on sellainen kuin on?

Riimu: En aio paeta suomalaisuuttani enkä halua taistella sitä vastaan, nämä ovat mahdottomia hankkeita. Haluan tulla osaksi esivanhempieni henkeä: kaikkea sitä ylevää sekä rääväsuista kieltä ja kulttuuria, tutkimatonta perintöä, alkuääntä.

Kaarna: Tämä on todella vanha kansa. Vanha, vivahteikas ja omintakeinen. Suomalaisina miehinä tätä sielunmaisemaa kuvataan, tutkitaan ja suodatetaan. Mielikuvamme selviää parhaiten taidettamme kokemalla, koska niin kuin rakas tämä oma kieli meille onkin, sen sanat loppuvat silti kesken kaikista tärkeimpien asioiden äärellä.

Levyltä löytyy kolme kappaletta, joiden sanat ovat Eino Leinolta (Aamurusko/”Nuorten usko”), V.A. Koskenniemeltä (Taivaidentakaiset/”Isäin ääni” & ”Tähtilaulu”) ja P. Haavikolta (Isänmaa/”Mikä se on se sellainen mies”). Oletteko lukeneet kyseisiä kirjailijoita paljon, mitä kautta heidän tekstinsä päätyivät levyn kappaleiden sanoituksiin?

Kaarna: Onhan noita tullut luettua. Nämä kirjailijat ja heidän kirjoituksensa osaltaan ruokkivat intoa Patrian tekoon. Lainatut tekstit heijastuvat levyn yhteisen nimittäjän kautta eri tavoin kuin erillisenä teoksina koettuina. Erillisinä, osina alkuperäisiä kokonaisuuksiaan, ne nojaavat voimakkaammin kirjoittajien henkilöhistoriaan ja muuhun tuotantoon. Tervahäät ja Patria -suodattimien läpi nähtynä tekstien hyvinkin erilaiset sävyt lähestyvät toisiaan, ja yhteinen nimittäjä viittelöi tekstien toisiaan sivuaviin piirteisiin.

Suurimmat suomalaiset kautta aikain?

th8Riimu: Riimu: Aleksis Kivi toi meille suomalaisen kansan henkisen historian Seitsemän veljestä -teoksellaan. Hänen oma elämänsä toimii myös vertauskuvana: kun kulttuurista tuodaan esille myös karkeimmat ja salonkeihin kelpaamattomimmat osaset, esilletuoja nauretaan piiloon ja lyödään kuoliaaksi. Olavi Paavolainen pakeni veljessodan langettamaa tunkkaista ilmastoa rohkeimmin kuin kukaan aikalaisensa. Hän toi meille maistiaisia aivan kotiovellamme tapahtuvasta taiteen modernisaatiosta ja antoi meille maailmansodan jälkeisen Suomen tärkeimmän kriittisen kirjan Synkkä yksinpuhelu -päiväkirjassaan. Ilmari Kianto, jonka kirja Punainen viiva opettaa kaiken tarvittavan puoluepolitiikan taktiikoista ja ennen kaikkea sen lupauksista ja niiden kestävyydestä.

Kaarna: Suomalaisia kirjailijoita ja muusikkoja on hyviä ja minulle eri tavoilla merkittäviä paljon, ei tunnu luontevalta niitä listata. Se, että noita nimenomaista kolmea upeaa runoilijaa käytettiin lainoina ei silti vie heitä mihinkään esilaulajan erityisasemaan Suomen suurten kynäniekkojen mittavassa kuorossa. Koin Retretissä pikkupoikana elämäni ensimmäisen todella voimakkaan taide-elämyksen Weckströmin patsaiden äärellä. Samoihin syvyyksiin vei Särestöniemen näyttely nuorukaisen aikoinaan asuessani Lapissa. Näistä kokemuksista johtuen voin vaivoitta yksiselitteisesti sanoa, että Reidar Särestöniemi on maailman paras maalari, ja Björn Weckström on maailman paras seppä. Heidät voisin mieluusti jollekin korokkeelle nostaa lukuisten suomalaisten muusikkojen ja kirjailijoitten viereen. Oikeastaan vielä muutaman tuuman muusikoita ja kirjailijoita korkeammalle. Sopisi siihen varmaankin vielä Minkkisen valokuvat samalle jalustalle, henkeäsalpaavan sykähdyttävää jälkeä nekin.

– – –

Lopuksi

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia Tervahäillä on?

K: Neljäs levy Taival on miltei valmis, ja julkaistaan muutamien kuukausien sisällä. Se tulee viittomaan enemmän metsäpolkujen ja hiekkateiden suuntaan. Esiintyminen Virossa joulukuussa osuu mahdollisesti lähelle samaa hetkeä kuin tämä neljännen levyn julkaisu. Trilogian aloittanut Patria saa jossain vaiheessa jatkoa, ja koska Taival on loppuviimeistelyjä vaille valmis, on tarkkuusalue vähitellen osumassa tälle trilogian toiselle osalle nimeltään ”Virtus”. Muutama muu hahmoteltu työ tai teos on jo saanut sisältöä ja pohjaa, ja odottavat omaa aikaansa verstaassa.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

th9Riimu: Lohikeiton ääreltä tavattu ystävä ja vieressä ikkunasta näkyvä maisema, joka ei olekaan niin harmaa kuin miltä aamulla vielä näytti.

Kaarna: Elämäni minut on onnelliseksi tehnyt. Että saa olla juuri näin, näissä paikoissa ja tilanteissa. Heittää yksimielisesti pehmeät löylyt ja katsoa hankien ohi kuinka aika sulaa.

– – –

 Mesikämmen kiittää Tervahäitä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Anima Arctica (josta saa Tervahäät-levyjä).

Tervahäät Facebookissa.

Tervahäät: Matomieli (fan video).

Tervahäät: Patria-arvio Imprium-foorumillla.

Read Full Post »

Older Posts »