Feeds:
Posts
Comments

Archive for October, 2012

Väinö Kuisma on nimi, jonka tämän blogin lukijat tietävät hyvin. Mesikämmenen Pekka Siitointa käsittelevissä tai häntä sivuavissa artikkeleissa on Kuisma usein mainittu, mutta mitään sen enempää ei miehestä ole blogissa julkaistu. Tällä kertaa tähän asiaan tulee muutos, kun Mesikämmen julkaisee Renén haastattelun hänen vierailustaan Kuisman luo 90-luvun lopussa. Haastattelu antaa eräästä kulmasta ainutlaatuisen ensikäden katsauksen siihen, millaista Kuisman johtama toiminta 90-luvulla oli.

– – –

Tervehdys! Mitä haluaisit aluksi kertoa itsestäsi haastattelusi lukijoille? Kuka olet ja mitä teet?

Nimeni on René, olen 33-vuotias liikkeenharjoittaja ja tuleva perheenisä Varsinais-Suomesta. Teki kovasti mieli vastata “rasisti, sadisti ja fasisti”, mutta se tuskin vastaisi todellisuutta. Tämä siitä huolimatta, että sadistia lukuunottamatta kyseisiä mantteleita ovat panettelijat usein harteilleni koittaneet levittääkin. Rehellisesti sanottuna, en pahastu moisesta. Nykypäivän maailmanmenoa sivustaseuraavana pidän tuota oikeastaan imarteluna.

Tapasit Väinö Kuisman useita vuosia sitten. Koska tapasit hänet ja millaisissa olosuhteissa? Keitä muita oli paikalla, mikä oli tapaamisen tarkoitus?

Kyllä vaan. Nuoruuteni taisi olla poliittisesti yhtä epäkorrekti kuin on nykypäiväkin. Silloin tosin ehdottomuus oli sitä luokkaa, että salonkikelpoisuudesta ei ollut tietoakaan. Olin hyvin aktiivinen black metal undergroundissa kautta -90-luvun, ko. alakulttuurissa minua puhutteli erityisesti Norjassa noussut black metal-aalto, jota leimasi vahvasti äärimmäinen anti-kristillisyys, pakanuus, odinismi sekä äärimmäinen modernin maailman arvorappion vastustaminen.

Kaverini oli tuohon aikaan melko tiiviisti mukana Väinö Kuisman perustaman Isänmaallinen oikeisto ry:n toiminnassa, ja kesällä ´97 hän oli lähdössä tapaamaan Kuismaa ensimmäistä kertaa Lahteen, IO:n vuosikokoukseen. Hän pyysi minua mukaan, ja koska olin ideologisen taustani huomioonottaen varsin kiinnostunut Kuisman liikkeestä, ja etenkin koska minua pyysi mukaan läheinen kaverini, en epäröinyt lähteä mukaan.

Tapaamisessa vietit aikaa Kuisman ja muiden paikalla olleiden kanssa mm. Kuisman puutarhassa ja legendaarisessa ”Kalevala-huoneessa”. Millaisia muistoja sinulla on näistä paikoista?

Kun saavuimme Lahden rautatieasemalle, asemalaiturilla ei ollut vastassa ketään, vaikka muistaakseni näin oli sovittu. Seisottuamme asemarakennuksen edessä kymmenisen minuuttia, kiinnitimme huomiomme noin 50 metrin päässä seisovaan amerikanrautaan, jossa neljät kasvot tarkkailivat meitä pitkään. Hetken kuluttua autosta nousi Kuisma ja kolme muuta miestä jotka astelivat luoksemme. Lyhyen kättelyn ja esittäytymisen jälkeen Kuisma kysyi lakonisesti: “Oottekste odinisteja?”. En tarkkaan muista mitä tähän vastattiin, mutta ilmeisesti että “jotain sinnepäin”.

Pakkauduimme autoon ja ajoimme Kuisman luokse, kauniin lahtelaisen rintamamiestalon pihaan. Siirryimme samantien sisätiloihin, jonkinlaiseen toimistoon/neuvotteluhuoneeseen, jonka suuren pöydän ääressä seisoi noin kahdeksan miestä. Myös meidät kutsuttiin pöydän ääreen. Miehet istuutuivat, ja myös me aloimme hapuilla tuoleja kohti, johon yksi miehistä reagoi hyvin jämäkällä “KOKELAAT SEISOO!”-komennolla.

Tästä alkoi noin vartin mittainen ristikuulustelu, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti selvittää mitä oikeasti olimme miehiämme. Yksi nuorehko skinhead katsoi ryppyotsaisesti päälläni ollutta suomalaisen black metal-yhtyeen paitaa, ja tokaisi “tämähän ei sitten ole mitään satanismia!”. Pian tämän jälkeen keski-ikäinen mieshenkilö kertoi meille, että “tämähän on, kyllä te tiedätte… kansallissosialismia.” Kun olimme saaneet vakuutettua kuulustelijamme että olemme liikkeellä vakavin ja rehdein tarkoitusperin, meidät pyydettiin istuutumaan. Sinunkaupat oli tehty, ja uusien kokelaiden kunniaksi kohotettiin Marskin ryyppy.

Tästä siirryimme viereiseen huoneeseen, jossa Kuisma halusi näyttää meille videopätkän hiljattain kuvatusta tapahtumasta, jossa Kuisma oli mukana jonkinlaisessa keskustelutapahtumassa ilmeisesti Lahden torilla. En tarkkaan muista videon sisältöä. Kiinnitin huomiota seinillä oleviin julisteisiin ja kuviin, ja siirryin tarkastelemaan lähempää SS-sotilaan sivuprofiilia esittävää kuvaa. Tästä intoutuneena Kuisma mainitsi, että kyllä saksalainen sotilas on maailman paras, lisäten kiireesti että tietysti vasta suomalaisen jälkeen.

Tämän jälkeen siirryimme puutarhaan, jossa alkoi vapaamuotoinen illanvietto sisältäen grillausta ja oluenjuontia. Nuorina poikina kipaisimme hakemaan jälkimmäistä läheiseltä huoltoasemalta. Kuisman puutarha oli erittäin kaunis ja viihtyisä, vaikutelmaa toki edesauttoi puolellamme ollut kaunis kesäsää. Olut virtasi ja lipputangossa liehui IO:n symboli, timanttinen kädenpuristus! Tunnelma oli hyvä ja välitön, tosin useat “aluejohtajat” olivat nauttineet hieman liikaa muutakin kuin kansalaisluottamusta, mikä ei missään nimessä ollut omiaan lisäämään käsitystämme useimpien osanottajien sosiaalisesta tasosta. Tässä ilmenikin koko IO:n suurin ongelma: tuntui että suurin osa oli mukana vain lausumassa mahtipontisia iskulauseita ja hokemia, sen sijaan että oltaisiin vakavasti oltu tuomassa mitään muutosta valtakunnalliselle poliittiselle kartalle.

Kuisma ja vieraat.

Kertoiko Kuisma ajatuksiaan kansallisesta mytologiasta, magiasta, okkultismista, tms.? Lukiko Väinö teille Kalevalasta loitsuja?

Aiheita ei sivuttu sen syvällisemmin, mutta pitkän valvotun kesäyön jälkeen, aamun jo sarastaessa, Kuisma vei meidät “Kalevala-huoneeseen”, jossa saisimme rauhassa nukkua. Huoneessa ei tosin ollut sänkyjä tai patjoja, vaan vietimme yön lattialla ja nojatuolissa. Ennen nukkumaanmenoa Kuisma kertoi meille hetken ajan kalevalaisesta uskostaan, sekä kyseisen huoneen tärkeydestä. Hän kertoi myös elämänsä vaikeimmasta tilanteesta ollessaan kerran sairaalassa isänsä kuolinvuoteella. Tällä vaikealla hetkellä hän oli murtumisen partaalla pakottanut itsensä ryhdistäytymään, ja kertomansa mukaan oli tuolloin saanut uskomattoman paljon lohtua ja voimaa Kalevalasta.

Mistä aiheista keskustelut ylipäätään koostuivat? Politiikka ja sitä sivuavat aiheet lienevät olleen keskeisessä roolissa, pitääkö paikkansa?

Aiheet vaihtelivat sen mukaan kenen kanssa juttelin. Useimmat hokivat ennalta opeteltuja fraaseja ja iskulauseita, mutta Kuisma (joka nautti pelkkää appelsiinimehua) esiintyi ja keskusteli asiallisen ryhdikkäästi aiheesta kuin aiheesta. Toki keskustelun pääaiheena olivat poliittinen tilanne, poliittinen historia sekä siihen kuuluvat aiheet ja käänteet, mutta keskustelun taso oli hänen kanssaan eri asteella kuin muiden kanssa. Muistan nuotion äärellä käymäni keskustelun todellista 30-luvun arjalaista perheenemäntää muistuttavan vaalean naisen kanssa, ja muistikuvieni mukaan käymäni keskustelu oli astetta välittömämmällä tasolla (sisältäen hyvin henkilökohtaisiakin asioita) ja täten se oli piristävä poikkeus muiden aiheiden lomassa.

Miten Väinö ja muut paikalla olleet suhtautuivat Pekka Siitoimeen?

Pekka Siitoin ei muistikuvieni mukaan ollut keskustelunaiheena juuri lainkaan. Tuntui kuin aihetta oltaisiin jollain tavalla jopa vältelty, kenties siitä syystä että ko. henkilön maineeseen haluttiin tehdä mahdollisimman selvä pesäero.

Missä määrin alkoholilla oli osuutta illanviettoon? Joiko Väinö mitään jugurttia vahvempaa? Paloivatko pikkusikarit?

Alkoholilla oli suuressa määrin osuutta illanviettoon! Jossain vaiheessa iltaa pakkauduimme jälleen kahteen amerikanrautaan, ja karautimme keskustaan oluelle. Kävelimme pitkin Lahden keskustaa ohittaen mm. joitakin kesäterasseja joista meidät selvästi pantiin merkille. Pikkubaarin portsari toivotti meidät kaikki tervetulleiksi, eikä papereita kysytty vaikka olin vasta täyttämässä 18. Koko muu porukka tilasi olutta ja viinaa, Kuisma joi appelsiinimehua. Yksi jäsen intoutui lavalle tulkitsemaan herkkää iskelmää, jonka aikana me muut hieman huvituimmekin. Kuismakin näytti naureskelevan hyväksyvästi siemaillen samalla mehulasistaan. Pikkusikarien poltosta minulla ei ole muistikuvaa, eli tuskin kovin näkyvästi ainakaan olisivat esillä olleet.

Kotimatkalla eräällä Lahtelaisella IO:n jäsenellä (sama keski-ikäinen mies, joka oli maininnut liikkeen edustavan kansallissosialismia) oli puhelimitse ilmennyt riitaa vaimonsa kanssa, ja tätä asiaa lähdettiin Kuisman johdolla selvittämään. Kuisma oli luonnollisesti selvinpäin, ja hänelle oli suoraselkäisenä ja vastuuntuntoisena miehenä tärkeää huolehtia läheistensä hyvinvoinnista. Tämä siis ilman sarkasmia.

Aamulla kaikkien Kuisman luona yöpyneiden jo herättyä, meidät kutsuttiin keittiöön, jossa liityimme jonoon vastaanottamaan Kuisman tarjoaman aamiaisen. Kun oma vuoroni tuli, hän löi minulle käteen ison palan jälkiuunileipää ja lasillisen appelsiinimehua, jonka painuin nauttimaan puutarhan puolelle muiden seuraan.

Millaisen vaikutelman sait Väinöstä tapaamisenne johdosta?

Vaikutelmani perusteella Kuisma oli rehti, suoraselkäinen, mukava mies. Kuisma oli myös keskimääräistä huomattavasti karismaattisempi, ja hänellä oli erityisen merkitsevä katse. Dominoivasta olemuksestaan huolimatta hän oli miellyttävää seuraa.

Usein olen miettinyt, että Väinö Kuisma oli koko liikkeen sielu ja tähti, jota ilman sitä tuskin olisi niinkin vahvana syntynytkään. Ilman Kuisman esimerkkiä, uskoa ja vakaumusta koko liike olisi jäänyt pääosin heikkolahjaisen, sosiaalisesti taantuneen rupusakin leikkikentäksi. Ja tätä se omasta näkökulmastani valitettavasti isoilta osin olikin. Sen sijaan Kuismasta, tietynasteisesta naiivista dogmattisuudestaan huolimatta, en suostu puhumaan negatiiviseen sävyyn. En vaikka hänen persoonansa on vedetty moneen eri lokaan niin joidenkin sisäpiiriläisten kuin sosiaalisen valtamediankin toimesta.

Minulla on näihin päiviin asti säilynyt mielikuva Kuismasta tahdikkaana ja fiksuna miehenä, jonka kirouksena oli olla vähäpätöisten näpertelijöiden ja lakeijoiden ympäröimänä. Jos joskus vielä tapaan hänet, puristan varmasti hänen kättään samoin kuin puristin 15-vuotta sitten ennen kuin tarjoan hänelle koko kaupungin suurimman ja kylmimmän appelsiinimehun. Sen vannon.

– – –

Mesikämmen kiittää Renéä haastattelusta ja sen ohessa julkaistuista kuvista!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Väinö Kuisma ja kansallinen henkisyys.

Väinö Kuisma ja AGV.

Väinö Kuisman arkielämää

Väinö Kuisma salilla.

Kansallinen rintama.

Read Full Post »

Legendaarinen Pekan ja kumppaneiden vuonna 1986 tekemä c-kasetti Nauravat natsit on viimein uudelleenjulkaistu CD-formaatissa. Julkaisu ei ole mikään kotona tehty CD-R-rykäisy, vaan se on täysin ammattimaisesti toteutettu, arvonsa mukaisen näyttävä paketti.

Monet Pekan edesottamuksia seuranneet ovat vuosien saatossa kuulleet nimen Nauravat natsit, mutta vain aniharvat ovat kasettia kuulleet. Julkaisu onkin saanut ylleen tietynlaisen myyttisen auran. Siitä on muodostunut eräänlainen Siitoin-saagan liitonarkki, joka on hyvin tunnettu, mutta samalla täysin kadonnut objekti, jota kukaan ei tunnu omistavan. Edes Pekan entinen puoluesihteeri Olavi Koskela ei osannut aikoinaan Mesikämmenelle kertoa, mistä nauhaa saisi.

Oman lisänsä kasetin auraan on tuonut sekin, että se on Pekan tuotannossa ainut laatuaan. Pekka kirjoitti kyllä kirjoja ja julkaisi kasetilla myös puheitaan, mutta Nauravat natsit oli ”bändi”. Kyseessä on siis ainut julkaisu, jolla Pekka lauloi, esiintyi musiikkituotoksessa.

Mesikämmen ei itsekään kuullut Nauravia natseja kuin vasta Isän valtakunta-dokumentin aikoihin, jolloin hän tapasi ko. dokumentin tehneen Miki Brunoun (jolle hän lainasi dokumenttiin kokoelmistaan muutamia harvinaisempia Pekka-kuvia) ja kuuli ja näki Brunoulla dokumenttia varten lainassa olleita Pekan vanhoja äänitteitä ja -kaitafilmejä.

Nauravat natsit teki Mesikämmeneen tuolloin välittömästi suuren vaikutuksen. Jo puoli minuutti tätä äänitettä eräässä Turun Portsan alueen vanhassa puutalossa teki selväksi, että tässä on dynamiittia äänen muodossa. Tämä olisi aivan pakko saada uudelleenjulkaistua.

Mesikämmen sai tämän Brunoun tapaamisen kautta selville, että eräällä hänen ystävällään oli hallussaan tämä myyttinen nauha. Alkoi sinnikäs ja pitkäjänteinen, muutamin kuukausien välein tapahtuva ideaan lämmittely. Tätä jatkui melko kauan, mutta lopulta lämmittely alkoi kantaa hedelmää. Projekti oli kuulemma laitettu alulle. Alkoi intohimoinen odotus, asiasta muistuttelu, ja toive siitä, että projekti lopulta myös kantaisi loppuun asti.

Kenties Mesikämmenen ystävä ystävineen olisi muutenkin viimein päätynyt uudelleenjulkaisuun, mutta Mesikämmenellä on kutina, että hänen asiaan liittyvä sparrauksensa oli ainakin joiltain osin merkittävästi uudelleenjulkaisun realisoitumisen takana. Mutta, niin tai näin, tämä on viime kädessä täysin yhdentekevää ja toisarvoista. Tärkeintä on, että legendaarinen Siitoin-saagan liitonarkki on viimein tuotu takaisin päivänvaloon, kaiken kansan siunaukseksi.

Tämä CD on mieletön kulttuuriteko.

Kuten todettua, CD on ammattimaisesti toteutettu. Alkuperäisen c-kasetin ääntä on huolella käsitelty niin, että se on paremman kuuloinen kuin alkuperäinen. Mitään ei kuitenkaan ole jätetty alkuperäisäänitteestä pois.

Kansista kuin kansimateriaaleistakin löytyy vanhoja Pekka-artikkeleita. Kansimateriaaleihin on sisällytetty mm. muinainen Pekan haastattelu Nauravien natsien tiimoilta.

Äänite on varsin DIY, do-it-yourself, eli tietyllä tavalla paradoksaalisesti erittäin punk-henkinen. Äänitteellä Pekka ja ystävänsä laulavat kappaleitaan, jotka on äänitetty kasettimankkarilla. Kappaleissa käytetyt instrumentit ovat akustinen kitara ja rummut. Alkoholilla lienee osuutta äänitteen lopputulokseen.

Itse kappaleista on vaikea sanoa muuta, kuin että nämä 80-luvun puolivälin jälkeen Naantalissa kasettimankkarille päätyneet hengentuotteet ovat nyt jo täysin legendaarisia. Kappaleiden nimistä saa täysin tarvittavan vaikutelman siitä missä mennään, kun siihen yhdistetään kitara-rummut-alkoholi-Pekka-ja-ystävät sekä kasettimankkari -kaava.

On todella häkellyttävää, että tämä materiaali on pysynyt maan alla kaikki nämä vuodet. On huimaa kuulla Pekka laulamassa miehisen möreällä kovan viinan polttamalla äänellään kaikkea mitä hän tällä tallenteella laulaa.

On päivän selvää, että tämä levy päätyy pian nettiin ja että levyn biiseistä ja Pekan sillä laulamista ja lausumista pläjäyksistä tullaan kuulemaan remiksejä. Sellaisia on kuultu olemassa olevien Pekka-äänitteidenkin pohjalta. Tämä äänite on aarreaitta tällaisia tuotoksia silmällä pitäen.

Mesikämmen toivoo, että ihmiset ostaisivat nyt julkaistun CD:n ja sitä kautta tukisivat tämän huiman kulttuurityön tekijöitä. Tämä CD tullaan aivan varmasti myymään loppuun ja siitä tulee keräilyharvinaisuus.

Loppukaneetti: Kuin kohtalon ivana sai Mesikämmen tämän CD:n julkaisun myötä selville, että hänen lähimaastossaan oli henkilö, jolla on ollut hallussaan alkuperäinen Nauravat natsit c-kasetti. Tämä siis tarkoitti sitä, että Mesikämmen sai viimein käsiinsä alkuperäisen c-kasetin, jonka Pekka itse oli äänittänyt tälle henkilölle (Pekka äänitti c-kasetti-tupladekissään kaikki kasetit, joita hänen postimyynnistään ostettiin).

Mesikämmenen nyt käsiinsä saamassa kasetissa on eräs varsin huima bonus: Tappi Suojanen & Pekka Siitoin orkestereineen Turun lääninvankilassa 1979 esittää kappaleen: Pekka Peloton. Tämä lääninvankilan tribuutti löytyy Mesikämmenen blogin YouTube-tililtä. Kasetin lainaamisesta suuri kiitos ”entiselle turkulaiselle skinheadille”!

Olen varma, että Pekka arvostaisi tätä Nauravien natsien uudelleenjulkaisua.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nauravat natsit on täällä taas!

Read Full Post »

Mesikämmenen levypöydälle on kertynyt melkoinen kasa lahjoitettua musiikkia, josta on jo jonkin aikaa ollut tarkoitus kirjoittaa jotain. Lord of Pagathornin Msilihporcen on eräs näistä äänitteistä.

Meksikolainen Satanic Records on professionaalisti laittanut kotimaista Lord of Pagathornia c-kasettimuotoon. Kyseessä on alunperin 2010 julkaistun demon uusintajulkaisu. Kasettia on tehty 300 numeroitua kappaletta.

Kulttimainetta nauttiva bm-bändi on lajissaan varsin mainiota kuunneltavaa. Musiikki on energista, aggressiivista, riffit tiukkoja, vokaalit genrelle uskollisen voimallisia ja rumpali antaa instrumentillaan täsmätarkkaa sarjatulta yhtä armottomasti kuin päällekäyvä Stuka toisessa maailmansodassa.

Kokonaisuus on maukas kuin hyvin tehty Sacherkakku. Sen parhainta antia ovat täydessä vauhdissa olevat armottomat mustat päällevyöryt, epäpyhät äänitsunamit, joista tulee mielikuva demonisen riivauksen vallassa olevasta alasti pitkää slörssiään heiluttelevasta jättiläismäisestä julkeasta ja karvaisesta ihmisvuohesta joka yliluonnollisen ja elinvoimaisen raivopäisen vimman vallassa piiskaa sunnuntaina kokoontuneen seurakunnan paniikissa karkuunjuoksevia jäseniä pitkällä mustalla nahkaisella ruoskalla ankarasti verille (näen, miten eräänkin miehen persposkea ruoska on sivaltanut niin pahasti, että liha roikkuu repeytyneistä pyhähousuista joiden takamusta housuun tullut jöötikin jo värittää, veren lisäksi) ja joka lopuksi räjäyttää koko saatanan kirkon 50 megatonnin ydinpommilla taivaan tuuliin.

Ja Mesikämmen näki, että tämä kasetti on hyvä. Amen.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Lord of Pagathorn –haastattelu vuodelta 2010.
Lord of Pagathorn MySpacessä.
Satanic Records Encyclopaedia Metallumissa.

Read Full Post »

Komentaja Kai M. Aalto julkaisi Facebook-seinällään 25.10. seuraavan opastuksen. Teksti on julkaistu Aallon luvalla.

– – –

KOMENTAJA OPASTAA

10 HUOMIONARVOISTA ASIAA, JOIDEN AVULLA SAAT NAISESI VARMEMMIN HUIPPUUN:

1. Anna naisesi tuntea olonsa vapautuneeksi, ilman mitään jännitystä tai pelkoa.

2. Älä mene suoraan asiaan, vaan lämmittele, keskustele, hyväile, suukottele, hivele.

3. Katso naistasi voimakkaasti suoraan silmiin.

4. Opi käyttämään kieltäsi. Nuole jokainen mahdollinen nuoltavissa oleva paikka.

5. Opi tuntemaan naisesi erogeeniset alueet. Esim. päinvastoin kuin monesti luullaan, monet naiset todellisuudessa nauttivat suunnattomasti esim. anaalialueen hyväilystä.

6. Harrastakaa seksiä ihan selvinpäin.

7. Älkää pitäkö minkään asian suhteen mitään kiirettä.

8. Kehu naistasi, matalalla nallekarhumaisella äänellä.

9. Älä salli naisesi hetkeksikään keskittyä ajattelemaan omaa ulkonäköään tai olemustaan, vaan vapauta hänen ajatuksensa keskittymään sinuun ja fallokseesi.

10. Älä käännä selkääsi heti ensimmäisen orgasmin jälkeen, vaan sopivan tauon jälkeen aloita kaikki ihanuus uudestaan!

– RAKKAUS EI KOSKAAN KATOA –

Read Full Post »

Uusintajulkaisut Pekka Siitoimen tuotoksien suhteen jatkuvat. Siinä missä Total Fucking Underground julkaisi viime vuonna Pekan Musta magia trilogian, on tuntemattomana pysyttelevä taho nyt julkaissut legendaarisen Nauravat natsit c-kasetin pro-tasoisena CD:nä!

CD sisältää seuraavat kappaleet:

1. Hiilet
2. Meidän Naantali
3. Pekka Siitoin meidät voittoon vie
4. Väärillä raiteilla
5. Lapualla
6. Kaunis Karjala
7. Suomi irti YYA:sta
8. Tunnus
9. Suomi kunniaan
10. Lippaat kiinni
11. Kestettävä on
12. Ääriliikkeet
13. Väärillä raiteilla II
14. Isänmaan omat pojat
15. Kaunis Karjala II
16. Herätkää SuoPo!
17. Suomi irti YYA:sta II
18. Helvetinmoista Elämää
19. Outoa maailmaa
20. Me taistelemme
21. Käden nostan näin

Levyä saa tilattua ainakin No sign of life recordsilta.

Mesikämmenelle levyä on työntynyt tassuihin muutamia ylimääräisiä kappaleita ja niistä liikenee myyntiinkin. Kiinnostuneet Turun seudulta voivat nykiä turkista.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen vaikutus maamme kulttuuriin sai viime vuonna musiikin saralla uuden maamerkin. Kyseessä on Will over matter:n CD Lust for knowledge (Freak animal records, 2011). Levyltä löytyy raita nimeltä “Viiden tunnin puhelu”, jossa on käytetty pitkä pätkä Pekan Radio Inarille antamaa haastattelua.

Freak animal recordsin info levystä kertoo seuraavaa: WILL OVER MATTER “Lust For Knowledge” cd (12.00,-) Freak Animal Records is proud to present new album of Will Over Matter. Band continues its path to new dimensions. Utterly unique approach bordering genius and utterly insane. Making choices that nobody else dares. Will Over Matter’s take on esoteric-industrial noise abandons the cliche’s of dark ambient/reverb drenched ritual muzak etc. It doesn’t sound “retro”. yet approach has more in common to M.B. and Musiikkivyöry for example. than contemporary noise. Listen to short sample featuring clip from 3 songs.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen suhteen on blogissa viimeksi ollut Turun Hengentieteen Seuran hautausmaaraporttia. Jatketaan samalla teemalla. Tällä kertaa esitämme kuvan Pekan kasvatusisän isän Aleksander Valdemar Siitoimen (1.4.1871-?.?.1925) haudasta, joka löytyy Turun vanhalta hautausmaalta. Kuvan otti P.S., jota Mesikämmen myös kuvan jakamisesta kiittää.

 

Read Full Post »

Older Posts »