Feeds:
Posts
Comments

Archive for August, 2012

Toukokuussa kuluvaa vuotta tapahtui Suomen musiikkimaailmassa jotain hienoa. Seremonia-nimiseltä yhtyeeltä ilmestyi nettiin video kappaleeseensa Rock ‘n’ rollin maailma. Vanhana Black Sabbath-fanina Mesikämmen hurahti siihen aivan täysin. Kun reilun parin kuukauden jälkeen biisi kuulosti edelleen mitä mainioimmalta ja tieto piakkoin ilmestyvästä esikoisalbumista oli varmistunut, tuntui tarpeelliselta lähestyä yhtyettä.

Seremonian muodostavat henkilöt: Erno Taipale (rummut, huilu, kitara), Ilkka Vekka (bassokitara, syntetisaattori, taustalaulu), Ville Pirinen (kitara, syntetisaattori, taustalaulu) ja Noora Federley (laulu). Heistä Ilkka Vekka antoi Mesikämmenelle seuraavan haastattelun.

– – –

Pohjustukseksi

Tervehdys! Mitä Seremonialle kuuluu näin lopunaikoina elokuussa 2012?

Ihan hyvää kiitos, levy ilmestyy kohta, keikkoja on kalenterissa ja veikkaanpa että maailma jatkuu vielä ensi vuonnakin; Maya-kalenteri on kuitenkin vain ihmisen tekemä kalenteri.

Millainen on Seremonian historia lyhyesti? Miten päädyitte Seremonian konseptiin?

Seremonia perustettiin n. kaksi vuotta sitten ns. “ajatuksen tasolla”, käytännön toteutukseen alettiin vasta marraskuussa 2011. Konseptia ei sen kummemmin mietitty. Olen oikeastaan ihan pikkupojasta saakka halunnut soittaa raskaammanpuoleista psykedeelistä rokkia okkulttisin vivahtein mutta vasta nyt löytyi sopivat ihmiset ympärille.

Oliko alusta saakka selvää, että päädytte esittämään kappaleitanne suomeksi? Miksi suomenkieli englanninkielen sijaan? Esittikö Sapattivuosi jonkinlaista inspiraatiota tässä? Kuka vastaa kappaleittenne sanoituksista ja mitä kaikkea kappaleiden sanat käsittelevät?

Laulukieleksi päätettiin heti alussa suomi. Yksi syy oli sekin että kukaan Suomessa ei tuntunut tekevän 70-lukuista hard rockia Suomeksi; esim. länsinaapurissahan äidinkielellään laulavia alan bändejä on. Sapattivuosi ei ole kyllä vaikuttanut mitenkään, yhden biisin olen tainnut kuulla. Jos suoraan sanotaan niin olen alusta asti pitänyt kyseistä projektia aika hölmönä. Ei Black Sabbathia tarvitse coveroida kenenkään, millään kielellä. Minä kirjoitan teksit, ja niissä käsitellään ihmisen ahneutta ja pahuutta ja näistä aiheutuvia ympäristö- ym. tuhoja, maailmanloppua, kuolemaa, mielenterveyden järkkymistä ja okkultismia.

Mitkä ovat Seremonian suurimmat vaikuttajat, musiikillisesti, kirjallisesti, muuten? Omiin korviini kuuluu musiikkilisista vaikuttajista kaikuja mm. sellaisista bändeistä kuin Black Sabbath ja Saint Vitus, varmaan muitakin löytyy?

Kolme suurinta vaikuttajaa lienevät Black Sabbath, Haikara ja Ainigma. Ja kaikki yhden levyn tehneet 70-luvun autotallibändit jotka yrittivät kuulostaa Black Sabbathilta, kaikenlainen “kakkosdivarin” jytä, proge, psykedelia ja hard rock, ja ylipäätään musiikki joka on syntynyt vahvasta ilmaisun tarpeesta, teknisyyden ym. muotoseikkojen jäädessä toisarvoisiksi.

Miten päädyitte nimeen Seremonia? Millaisesta mustasta seremoniasta tässä on oikein kyse? Onko tämä nyt sitä saatananpalvontaa rock-musiikissa?

Alussa minulla oli kaksi vaihtoehtoa; Seremonia ja Rituaali. Tulin siihen tulokseen että rituaalin voi suorittaa yksin, seremoniaan vaaditaan ryhmä. Olemme ryhmä, näin ollen Seremonia on parempi nimi. Saatananpalvonnasta ei ole kyse, termi “Saatana” edustaa ihmisen pahaa puolta joka manifestoituu milloin mitenkin.

Teiltä on tulossa esikoispitkäsoitto syyskuun puolenvälin tienoilla. Kerro levystä, mitä siltä on odotettavissa? Kuinka päädyitte turkulaiselle Svart Recordsille?

Mitä tuosta nyt sanoisi; puolisen tuntia psykedelia/proge-vivahteista hard rockia. Levyyn haettiin tietynlaista “omakustanne”-henkeä, ja mielestäni siinä onnistuttiin aika hyvin. Soitamme vimmaisen innoituksen vallassa, taitojemme rajoissa mahdollisimman tarkasti. Onnistuneen oton jälkeen pidämme tietoisesti kaikenlaisen korjailun ja puleeraamisen minimissä. Muusikoiden “kädenjälki” saa ja pitää kuulua. Teimme levyn talvella, lähetimme sitä muutamille levy-yhtiöille ja Svart records ilmoitti halukkuutensa julkaisun tekemiseen.

Oletteko tyytyväisiä levyyn?

Olemme.

– – –

Rock ‘n’ rollin maailma

Sami Sänpäkkilä ohjasi kappaleestanne Rock ‘n’ rollin maailma videon, mikä on saanut osakseen varsin paljon huomiota ja aiheuttanut keskustelua sosiaalisilla foorumeilla. Yllättikö videon saama huomio? Millaista palaute on ollut?

Huomio yllätti, vaikka olisihan se ehkä pitänyt aavistaa. Nykyään saadaan “internet-kohu” aikaan lähes asiasta kuin asiasta. Palaute on ollut pääasiallisesti positiivista, jotkut ovat tietenkin ymmärtäneet väärin / loukkaantuneet / pahoittaneet mielensä mutta kaikkia ei voi, eikä pidäkään miellyttää.

Rock ‘n’ rollin maailma-kappaleen inspiraatio on selvästikin peräisin samannimisestä legendaarisesta helluntailaisten, Timo Närhen ja Jyrki Isohellan, 1986 julkaisemasta c-kasetista. Miten tämä biisi täsmälleen syntyi?

Teksti syntyi kahdessa osassa ja tuli päähäni kuin automaattikirjoituksella. Täysin selittämätöntä oikeastaan. Riffi syntyi levyä äänittäessä.

Onko kyseinen kappale päätynyt Isohellan tai Närhen korviin? Oletteko saaneet heiltä palautetta kappaleestanne? Entä muilta helluntailaisilta tai uskovaisilta? Mitä terveisiä Seremonia kertoisi Isohellalle ja Närhelle? Pääsevätkö herrat ilmaiseksi Seremonian keikalle?

Eivät tietääkseni ole kuulleet, ainakaan mitään palautetta emme ole saaneet. Kiitokset herroille inspiraatiosta ja termin “aaveen pää” lanseeraamisesta. Ja tsemppiä englanninkielen opiskeluun. Teki muuten aika paljon mieli kääntää levyn liitteen englanninkielisiin teksteihin “aaveen pää” muotoon “goat’s head” mutta maltoin mieleni. Seremonian keikoille on sen verran edulliset liput että herrat varmaan voivat maksaakin.

Mitä mieltä olette, pitäisikö Isohellan ja Närhen tehdä kasetistaan päivitetty uusintaversio tai kakkososa? Olisi varmaan kaikkien kannalta hyvä, että herrat kuuntelisivat esikoislevynne takaperin ja tekisivät kaikista piiloviesteistänne analyysin.

Kakkososa olisi paikallaan, nykyäänhän levyjä ei enää tarvitse soittaa takaperin viestejä löytääkseen. Ja analyysi Seremonian debyytistä olisi toivottavaa, ettei vaan olisi mitään sujahtanut tahattomasti sekaan.

Käyttääkö Saatana musiikkia suunnitelmissaan?

Hyvin todennäköisesti käyttää, sen verran paljon ihan totaalisen PAHAA musiikkia maailmassa nykyään on.

Esiinnyitte hiljan Flow-festivaalilla. Miten keikka meni? Miten paljon olette noin muuten keikkailleet? Kuuluuko settiinne omien biisien lisäksi covereita?

Soitto oli ok, miksaus oli luokatonta, eli Flow meni siinä mielessä penkin alle. Kyseessä oli bändin kolmas keikka; ensimmäinen oli Heinäkuussa Savulohirockissa Tampereen Telakalla, toinen 5 minuutin festivaaleilla, myöskin Tampereella. Pari coveria (käännökset Pentagram/Macabre: Be Forewarned, ja Saint Vitus: I Bleed Black -kappaleista) on äänitetty mahdollista myöhempää käyttöä varten mutta keikkasetti koostuu vain omista biiseistä.

– – –

Lopunajan näkymät

Levynjulkaisun jälkeen teitä näkee varmaankin keikkaseremonioilla ympäri Suomea. Onko keikkoja sovittu jo paljon, ja missä teitä voi odottaa seremonioimaan? Onko ulkomaankeikkoja tiedossa?

Seuraava keikka on 25.8. Hectorockissa Lepakkomiehessä. Lisäksi syksyn aikana soitetaan ainakin Tampereella, Hämeenlinnassa, Turussa, Porissa ja Jyväskylässä. Ulkomailta on jotain kyselyä tullut ja lähdemme mielellämme, mutta hommat ovat sen verran levällään ettei parane vielä huudella niistä sen enempää.

Mitä muita lopunaikojen suunnitelmia teillä on? Joko seuraavalle levylle on materiaalia? Oletteko valmistautuneet tempaukseen?

Seuraavalle levylle on materiaalia valmiina ja äänittämään olisi tarkoitus ryhtyä vielä tämän vuoden puolella. Tempaukseen ei olla valmistauduttu, osuu kohdalle jos on osuakseen.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Ne kuuluisat “pienet asiat”, hyvä ruoka, hyvä musiikki, hyvä seura, hyvä olut jne.

– – –

Mesikämmen kiittää Ilkka Vekkaa haastattelusta!

Loppuun on vielä mainittava, että Mesikämmen yritti saada Seremonian haastattelun oheen Timo Närhen ja Jyrki Isohellan kommentit siitä, mitä he nykyään tuumaavat 1986 tekemästään Rock ‘n’ rollin maailma c-kasetista ja Seremonian samaa nimeä kantavasta kappaleesta. Valitettavasti Närhestä tai Isohellasta ei ole kuulunut mitään takaisin.

Sermonian ensimmäinen täyspitkä, joka kantaa klassisen yksinkertaisesti yhtyeen nimeä, ilmestyy syyskuun 14. päivänä. Levyn esikuuntelun perusteella Mesikämmen tietää sanoa, että jos levyn singlebiisi miellyttää, tulee kuuntelijaa mielyttämään varmasti koko levykin. Seremonian upeaa levyä voi ennakkotilata CD:nä ja vinyylinä Levykauppa X:stä, josta myös vinyylistä Rock ‘n’ rollin maailma -seiskatuumaista löytyy. Singleä löytyy luonnollisesti myös Svart Recordsista.

Arvostelu Seremonian ensimmäisestä albumista ilmestyy Mesikämmenen blogiin lähiaikoina.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Seremonia Facebookissa.

Svart Records.

Seremonian Rock ‘n’ rollin maailma-kappaleen videon ohjaajan, Sami Sänpäkkilän, kirjoitus videon tekemisestä.

Timo Närhen ja Jyrki Isohellan 1986 tekemä Rock ‘n’ rollin maailma-kasetti ladattavina tiedostoina.

Timo Närhen ja Jyrki Isohellan kasetin A-puoli YouTubessa.

Kotimaan katsaus rock-musiikin saatanallisuudesta 1986 (osa 1/2, 2/2).

Hyvää Juhannusta! (Polta rock-levysi Leo Mellerin ohjeen mukaan).

Read Full Post »

Radio City piti tiedotustilaisuuden 1985 Uusnatsin kuva-ohjelmastaan nouseen kohun jälkeen. Tiedotustilaisuudessa todettiin mm. seuraavaa:

(…) Tää tapaus, kyseinen Pekka Siitoin -ohjelmatapaus, on tän lyhyen paikallisradiokokeilun ensimmäinen ennakkotapaus mitä tulee siihen, kun mitataan sanomisen rajoja Suomessa.

Sillon kun toimilupia valtio antoi erilaisille paikallisradioille niin me oletettiin ja odotettiin, että sananvapaus tässä maassa lisääntyy. Tätä toivomusta Radio City on olemassaolollaan koko ajan pyrkinty toteuttamaan, ja omalla tavallaan. Tää tapa on ollut luottamuksellisten suhteiden luominen yleisöön, hyvän kontaktin saaminen yleisöön, ja luottaminen myöskin yleisön, ihmisten, arvostelukykyyn. Ja liikenneministeriö on tutkinut tässäkin tapauksessa asian, ja todennut, ensiksi, että mitään huomauttamisen aihetta ei ole. Ohjelma josta on puhe, on toteutettu hyvän journalistisen tavan mukaisesti.

Tiedotustilaisuuden voi kuunnella täältä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka ja Radio City

Read Full Post »

 

Read Full Post »

Kristinuskon piiristä on pullahtanut kautta sen historian mitä hurjimpia tarinoita siitä, miten jumalattomien henkivaltojen palvojat harjoittavat rituaalisesti mitä hirveimpiä seksuaalisia perversioita ja jopa rikoksia. Malleus Maleficarum on tästä kenties kuuluisin yksittäinen dokumentti. Vastaavia väitteitä on esitetty myös meidän aikoinamme vaikka minkä verran, mistä hyvänä esimerkkinä käy ns. 80-luvun uusnoitavainot (kts. tämä, tämä, tämä ja tämä).

Mesikämmen sai hiljattain tassuihinsa teoksen, joka sopii tähän genreen varsin mainiosti – Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta (Otava, 1971, alkup. Rückkehr aus der Zukunft – Phantasthische Erfahrungen in der Welt der Geheimwissenschaften, Scherz Verlag, 1970). Knautin teos tyytyy tosin vain kuvailemaan erilaisten salatieteellisten ryhmien harjoittamia rituaalisia perversioita, eikä niinkään syytä näitä ryhmiä rikoksista, vaikka sellaiseenkin kerran vihjaa. Meno oli tässä suhteessa 70-luvulla, ainakin saksanmaalla, hivenen maltillisempaa kuin reilun vuosikymmenen päästä, varsinkin Yhdysvalloissa.

Knaut on siitä metka ukko, ettei hänestä löydy internetistä juuri mitään. Lähinnä sivuja, joissa hänen nyt käsiteltävänä olevaan teokseen viitataan, löytyy. Eräs kaikkein informatiivisimmista teksteistä Knautista on eräs Ordo Templi Orientistä Saksassa ja Itävallassa käsittelevä artikkeli, mistä selviää, että Knaut on ollut ristiretkellä kyseistä järjestöä vastaan niin intohimoisesti kuin vain uskonsoturi voi olla, kirjoittaen heistä eräässä kirjassaan niin paksua palturia, että sai näiden satujensa kautta itsensä oikeuteen ja sitä kautta velvoitetuksi maksamaan hyvän summan korvauksia – mikä ei estänyt luupäistä uskonsoturiamme alkamasta samanlaiseen projektiin heti uudestaan. Sivustolta tulee selväksi, että Knaut on kirjoittanut muitakin alan teoksia. Häntä kutsutaan “roskajournalistiksi”.

Kirjan suomenkielinen laitos on myyty aikapäiviä sitten loppuun, mutta huutonetissä ja divareissa teosta liikkuu edelleen jonkin verran. Jos tämän alan viihdekirjallisuus kiinnostaa, niin tämä teos kannattaa hankkia kokoelmiin, sillä harvoin törmää kristityn (tai kenenkään muunkaan) kirjoittamaan teokseen, jossa on niin paljon ja niin yksityiskohtaisesti kerrottu erilaisista rituaalisista irstailuista kuin tässä teoksessa. Minkään okkulttisen salaseuran omista teksteistä ei löydy niin hurjaa tekstiä kuin tästä Knautin teoksesta. Vaikka opus on totuuspohjaltaan vähintäänkin kyseenalainen, on se okkulttisen roskaviihteen saralla kuitenkin täyttä rautaa.

Jotkut ovat paradoksaalisesti saattaneet saada Knautin horinoista kuitenkin virikkeitä itselleen, siis vähän samaan tyyliin kuin Keijo Ahorinnan jutuista Suomessa saatananpalvonnan kentällä. Asiasta, josta on hurskaasti peloitelu ja varoiteltu, on saattanut jossain määrin tulla oikeasti todellisuutta otollisten ihmisten kautta. Knautin teos ilmestyi Suomessa vuonna 1971. Tämä oli aikaa, jolloin Pekka Siitoin oli jo herännyt hengentieteelliseen kutsumukseensa. Kuten Mesikämmen on jo aiemmin todennut, oli Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (Gummerus, 1974) suuresti Siitoimen ajatteluun vaikuttanut teos – se yhdisti hänelle politiikan ja magian yhteennivoutuneeksi kokonaisuudeksi. Tämä näkyy jo Siitoimen Musta Magia I:ssä, joka julkaistiin myöhemmin samana vuonna kuin Ravenscroftin teos. Mutta mistä muualta kuin Ravenscroftilta oli Pekka mahdollisesti saanut vaikutteita mustaan magiaansa?

Knautin kirjan lukeneena Mesikämmenen on todettava, että on varsin mahdollista, että tuo kirja oli Pekallekin tuttu. Sen verran samaa otetta löytyy hänen Musta Magia-kirjojen rituaaleista verrattuna Knautin teoksessaan esittämiin rituaaleihin. Siinä missä Ravenscroftin teos loksautti Pekalle politiikan ja magian yhteen, on Knautin teos saattanut loksauttaa hänelle rivologian ja hengentieteen yhteen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana asian tiimoilta voisi mainita muuten sen, että Pekan kuolinpesän ostaneen osto- ja myyntiliikkeen listoilta löytyy vielä tätä kirjoittaessa kappale Knautin kirjaa. Ettei vain olisi Pekan kokoelmista?

Jo monet Knautin kirjan kappaleiden nimet kertovat minkätyyppisessä pärinässä teoksen sivuilla mennään: ”Villien intohimojen uskonto”, ”Erotomaanien salainen vallankumous”, ”Uskonnollisen sadistin psykoterroria”, ”Salaopillinen yhdyntä auringonkylvyssä”, ”Käärme, fallos, lesbos”, ”Paholaisen kylmä siemen”, ”Astraalisia avioyhteyksiä”, ”Ausburgin salaopillinen seksitrio”, ”Karezza – oppi sielullisesta onaniasta”, ”Eroottinen lataus jälkivaatimuksella”, ”Aikuisten lääkärileikit”, ”Inho, myrkky ja ruumiinhäpäisy”, ”Selvänäköisyyttä navan alapuolella”. Käymme seuraavaksi läpi näytteitä Knautin kirjasta, jotka tuovat esiin millaisesta perverssiyden ylistyksestä herran teoksessa on oikein kyse. Samalla teemme hieman vertailua Pekan Musta Magia-kirjojen rituaaleihin, teemoihin ja yleiseen otteeseen magiaan.

– – –

Näyte 1:

Pekan Musta Magia I:ssä ja II:ssa on rituaalikuvauksissa tasamäärä miehiä ja naisia, ei eri määrää (Musta Magia II:ssa olevaa “Seremonia 2”:ta lukuunottamatta). Viiltoarvista ja häpykarvojen ajeluista ei Pekan rituaaleissa puhuta, mutta erääseen rituaaliin, “josta paholainen pitää”, tulee papittaren virkaan valita ryhmän vanhin nainen (vrt. Knautin mainitsema 70-vuotias papitar). Kynttilöiden yms. valonlähteiden käyttö mainitaan Pekankin rituaaleissa, mikä ei tietenkään ole kovin outoa missään rituaalimagian yhteydessä. Merkillepantavampaa on se, että laulaminen tai mumina kuuluu usein Pekankin kirjoittamiin rituaaleihin. Miesten ja naisten toistensa hierominen, masturbaatio ja ”seksuaalis-uskonnollinen ekstaasi” taas ovat Pekan rituaalien hyvin tunnettuja tavaramerkkejä (MM I, s. 114-115, 117-120, 125-127, MM II, s. 64-73).

Näytteet 2 ja 3:


Tässä näytteessä on sellaista porno-alkoholi-rivoilu-Saatanan kunniaksi-rituaali-otetta, että se voisi olla melkein kuin suoraan Pekan itsensä kirjoittamaa, poislukien homostelu ja “Herra L”:n vähäinen kiinnostus naisia kohtaan. Siinä missä ”Herra L.” ”saa tyydytystä vain seksuaaliorgioista joihin liittyy pyhiä toimituksia”, sai Pekka, joka omien sanojensa mukaan oli ollut yli 800:n naisen kanssa, kuitenkin varmasti tyydytystä myös mundaanimmasta seksistä. Saatananpalvontamenojen seksistä Pekka kuitenkin täsmensi, etteivät sellaiset ihmiset ole todellisia Saatananpalvojia, jotka vain harrastavat sexiä, mutta eivät tiedä mitään henkimaailman asioista, joten he eivät voi saavuttaa sellaista onnea kuin ne, jotka harrastavat myös salatieteitä (MM I, s. 117).

Näyte 4:

Tässä ei ole mitään erityisesti Pekkaa sivuavaa, mutta peruukki-detalji on mainio.

Näyte 5:

Tämä näyte on koomisuudessaan ja sisällössään jälleen kuin Pekan itsensä kynästä. Näytteessä on myös tyypillisiä Pekan rituaaleille ominaisia elementtejä: tullaan huoneeseen, riisuudutaan alasti tai pukeudutaan viittaan ja ”riehutaan heteroseksuaalisesti”. Silmiinpistävän pekkamainen on näytteessä oleva ”Tehkää paljon syntiä, jotta teille annettaisiin paljon anteeksi!”-kohta, joka voisi olla suoraan Paholaisen Katekismuksesta.

Näyte 6:

Tämäkin näyte on kuin Pekan kirjoittama. Tutut pekkamaiset elementit toistuvat: siittimen symboliikka, rituaalinen tanssi, musiikki, hurmostila, rituaalinen yhdyntä, sekä sperma ja naisen sukupuolieritteet, jotka nähdään ”urhina tuonpuoleisille valloille”. Siittimen maagisesta symboliikasta Pekka kirjoitti mm. Musta Magia-teoksensa molemmissa osissa (1974, 1975), Ufot, uskonto ja Paholainen -teoksessa (1974), sekä Paholaisen katekismuksessa (1977).

Näyte 7:

Tämä näyte muistuttaa Pekan Musta Magia I:ssä ollutta ”Arabialaisen liiton” rituaalia, jossa seuran johtaja arpoo sellaisille seuran jäsenille uudet parit, jotka haluavat uuden kumppanin. Näiden parien on sitten pidettävä toisilleen seuraa ainakin seuraavan kolmen kuukauden ajan ja oltava tuona aikana yhdynnässä keskenään vähintään kahdeksan kertaa (MM I, s. 125-127).

Näyte 8:

Jälleen varsin pekkamainen näyte. Sperman vuodattaminen johonkin astiaan on mainittu mm. Musta Magia I:ssä, jossa naiset ovat rituaalisesti masturboineet miehiltä spermat kahvikuppeihin, mistä ne sitten kaadetaan suureen kulhoon, minkä jälkeen papitar polttouhraa spermat Saatanalle, minkä jälkeen sitten sperman käryä haistellessa rituaaliin osallistujat esittävät Saatanalle toiveensa (MM I, s. 117-120). Kaikkien harjoittamaan kaikkien sperma-viini-sotkun juontiin ei Pekka tietenkään lähtenyt täytenä heteromiehenä mukaan, vaan korvasi sen miehekkäästi sian- tai lehmänverellä blandatun viinan juontiin:

(…) Tämän jälkeen kehoittaa johtaja jokaista avaamaan mukanaan tuoman korkkaamattoman viinapullon ja kehoittaa jokaista ottamaan siitä kolme kulausta Luciferin kunniaksi. Johtaja juo myös samalla kolme kertaa kolme kulausta kuin muutkin. Tämän jälkeen johtaja huutaa möreällä äänellä seuraavan kutsun kolme kertaa: Lucifer-Lucifer-Lucifer! Aila himel Adonaj amara Zebaoth cadas yeseraije haralius!

Tämän jälkeen ottaa johtaja taskustaan toisen noin litran vetoisen pullon, jossa on joko sian tai lehmän verta. Johtaja kaataa pullostaan verta jokaisen viinapulloon viinan joukkoon yhtä paljon ja taas kaikki juovat kolme isoa kulausta tällä kertaa Saatanan kunniaksi. Tässä vaiheessa on syytä laittaa musiikki soimaan, jos tarvittava soitin on mukana. Musiikin soidessa keskitytään palavaan ristiin noin puolen tunnin ajan meditaation tavoin. Tämän jälkeen juodaan loput viinat pois, jonka jälkeen riisutaan viitta pois ja ollaan alasti. (MM II, s. 66)

Näytteet 9 ja 10:


Näyte on jälleen varsin pekkamainen ”perversion autuuksineen”, spermoineen, rituaalisine masturbaatioineen, nautinnon hakemisineen, pornoineen. Pekka tosin ei tässä yhteydessä eläimistä välittänyt, eikä miehistä, kuten on jo tullut selväksi. Hän kuitenkin diplomaattisesti totesi, että mitä tulee ns. homosexualisteihin ja lesbolaisiin, niin he voivat omissa puitteissaan, omilla tavoillaan harjoittaa näitä rituaaleja Saatanan kunniaksi yhtä hyvin kuin muutkin. Homothan ovat tulleet homoiksi naisten pahuuden tähden ja naiset lesboiksi miesten laiskuuden ja likaisuuden tähden. Tämä on täysin ymmärrettävää karmallisessa mielessä (MM I, s. 127).

Näyte 11:

Näytteessä mainittu merkki on Saturnuksen merkki. Knaut on epäilemättä ottanut tämän kirjassa jo muualla mainitulta Fraternitas Saturnilta, jonka rituaaleissa on usein seksuaalinen elementti, vaikkakaan ei aivan Knautin mielikuvituksellisin mutta yksinkertaistetuin tavoin esitettynä (Fraternitas Saturnista ja sen jäsenten käsityksistä seksimagiasta kts. esim. Gregor A. Gregorius: Geheimnisse der Sexualmagie, Hartmann Esoterischer Verlag, 2007 ja Stephen E. Flowers: Fire & Ice, Llewellyn Publications, 1994).

Tässä vaiheessa alkaa muuten varmaan olla kaikille jo selvää, miten paljon Knaut pitää sanasta ”perverssi”.

Näyte 12:

Tämä on jälleen oiva näyte Knautin perverssistä mielikuvituksesta. Sattuneesta syystä tästä näytteestä tulee mieleen Robinson Devorin ohjaama dokumenttielokuva Zoo.

Näyte 13:

Skandinaaviset pornokuvajulkaisut! Vampyrismi ja ihmisuhrit! Mainittiinko muuten sana ”perverssi” jälleen?

Näyte 14:

Tämän näytteen esitys sperman, ”paholaisen kylmän siemenen”, maagisista voimista on jälleen varsin pekkamainen, vaikka Pekka ei spermaan näin taolaisittain suhtautunutkaan. Musta Magia II:ssa esitetystä “Seremonia I”:stä löytyy “paholaisen kylmää siementä” sivuten ritualistinen orgiakohta, jossa seremonian johtajan tulee lausua näin: Tässä oi suuri Saatana Sinulle kauttani vaatimaton lahjani. Olkoon kaluni kova kuin kivi ja kylmä kuin jää (MM II, s. 67). Myös käsitys orgasmista paholaisen, “tämän maailman herra” työnä, on varsin pekkamainen (Ufot, uskonto ja paholainen, s. 24-25).

Näyte 15:

Afrikkalaisten naisten seksiin keskittyvän noituuden salaliitto! Tähän on hyvä lopettaa Knautin kirjan mainostaminen.

– – –

Knautin kirjasta, joka julkaistiin suomeksi 1971, löytyy siis mielenkiintoinen määrä samankaltaisuuksia Pekan Musta Magia-kirjoissaan (1974, 1975) esittämiin rituaaleihin. Kun otetaan huomioon, ettei tuohon maailmanaikaan ollut suomeksi julkaistu oikeastaan mitään satanismia, saatananpalvontaa tai seksimagiaa koskevaa kirjallisuutta, näyttää varsin todennäköiseltä, että Knaut on teoksellaan onnistunut inspiroimaan Pekkaa. Heikon englannin kielen taitonsa vuoksi on Pekka tuskin aiheesta lukenut vaikkapa Francis Kingin kirjaa Sexuality, Magic and Perversion (1971). Mesikämmen arvioikin, että Knautin kirja näytteli tärkeää roolia Pekalla rivologian ja hengentieteiden yhdistämisessä.

Lopuksi on mainittava, että vaikka Knautin kirjassa on huima määrä rituaalista irstailua kuvaavaa tekstiä, löytyy siitä muunkinlaisen epäkristillisen hengellisen toiminnan listaamista. Kunniansa saavat kuulla erilaiset henkiparantajat, joogan harrastajat, kuin myös Aleister Crowley ja saksalaisen Fraternitas Saturnin Gregor A. Gregoriuskin. Crowleystä Knaut ei anna juuri muuta kuin muutamia ympäripyöreän kauhistelevia mainintoja, mutta Gregoriuksesta kerrotaan sitten hieman enemmän. On toki sopivaa, että Gregorius ja Crowley mainitaan kirjassa, sillä herrojen seuroilla oli, ja on edelleen, varsin vahva jalansija Saksassa.

Loppukaneetiksi käyköön seuraavat siteeraukset:

Irstailija olen kyllä, olen perverssi. Äiti toivoi minusta teologia, mutta minusta tulikin rivologi.

I am sick. I want be sick because my god is Lucifer!
Pekka Siitoin

Kyllä meistä jokainen on omalla tavallaan myös seksuaalisesti poikkeava, tietyllä tavalla perverssi.
Päivi Räsänen

Read Full Post »

Read Full Post »

Turun hengentieteen seurassa sattuu ja tapahtuu. Seuran jäsen, lempinimeltään Kaasu-Vatanen, on kirjoittanut varsin mielenkiintoisen raportin seuran tämän kesän retriitistä. Seuran viime vuoden retriitistä voi lukea täältä.

Vatasen blogi on lukemisen arvoinen muutenkin. Mies päivittää blogiaan harvakseltaan, mutta teksti on sitten sitäkin legendaarisempaa. Vatasen tunnetuin teksti lienee Ydinpommimeditaatio. Se on sen verran lyhyt, että laitetaan se kaikki riemuksi oheen:

– – –

Ydinpommimeditaatio
(Kaasu-Vatasen blogista Aamutähti)

Hengentieteiden harjoittajista on suurin osa täysiä idiootteja. Jotain helvetin vuorikristalleiden heiluttelijoita ja puunhalaajia. Kuunnellaan jotain saatanan humina-new age-levyjä ja syödään heinää. Tasapainotetaan seksuaalienergioita taolaisittain ja pyritään kaikin puolin olemaan ihan perkeleen eteerisiä. Meditoidaan tuntitolkulla ja hoetaan jotain saatanan paskaa jollain vieraalla kielellä. Siis oikeasti hipit, teidän pitäisi päästä hyvän ystäväni Leon Kosmoksen sadomaagiseen käsittelyyn (koskee tietysti vain hippityttöjä, munattomat reggae-pipo-pilvenpolttajahyypiöt jotka teknisesti lasketaan “miehiksi”, ovat tässä poissa laskuista). Kyllä siinä hoidossa tuollaiset paskahapatukset tulisi puhdistettua pois ruumiista. Munaa mekkoon hippitytöille kunnon Luciferin sotilaalta niin henkis-fyysinen parantuminen on varmaa. Näin se menee.

Minä olen harrastanut hengentieteitä kohta 40 vuotta. Kuuntelen hyvää suomalaista iskelmää, juon viinaa, nussin paljon ja syön pihviä. Olen aikoinani palvellut Ranskan muukalais-legioonassa, mikä kertoo siitä, että minua ei mikään eteerinen hömppä kiinnosta. Henki on läsnä tässä ja nyt, jos on ollenkaan. Jos henkivallat ei ole hallussasi tässä maailmassa, eivät ne ole ollenkaan hallussasi. Muunlainen on typerää paskakuvittelua. Reggae-pipo new agerit saa minun puolestani työntää ne vuorikristallit perseeseensä. Heidänlaisensa oikeasti elävän ja henkisen ihmisen irvikuvat ovat minunlaisilleni Luciferin sotilaille kauhistus.

Reggae-pipo new agerit saa minun puolestani työntää ne vuorikristallit perseeseensä.

Jos voin vähän ohjeistaa näitä täysin harhateillä olevia new age-idiootteja, niin voitte aloittaa vaikka kääntämällä kaiken toimintanne ja ajattelunne päälaelleen. Sitten alkaa olla asiat paremmin. Paljastan samalla, että meitä yhdistää yksi asia – minäkin meditoin, eli mietiskelen toisinaan. Olen sitten 60-luvun lopun harjoittanut ns. Ydinpommimeditaatiota. Mietiskelen ydinpommin voimaa, räjähtävyyttä… absoluuttista vaikutusta vaikutuspiirissään. Tätä miettiessäni naukkailen usein samalla hyvää vodkaa ja annan ydinpommin mielikuvan tulla yhdeksi kanssani. Asiaa kuuluu myös Jallu-lehden (tai jonkun vastaavan) ääressä runkkailu, jos sitä itseään ei ole tarjolla. Orgasmin hetkellä räjähtää. Olen ydinpommin kaltainen voima maailmassa. Kun jatkatte näillä ohjeilla, voin taata, että jo muutaman vuoden päästä teillä alkaa olla samaa voimaa ja särmää kuin minulla.

HAIL LUCIFER! 666!

– – –

Myös Vatasen ystävän, Leon Kosmoksen, blogi Lemurian Kosminen Muna porhaltaa samoilla vauhdikkailla linjoilla. Kosmoksen viimeisin teksti on nimeltään Kakkakuningatar Viola ja vallan olemus.

 

Read Full Post »

Iltalehti tiesi kertoa tänään, että tulevassa Suomen Marsalkka-elokuvassa Mannerheimia näyttelee afrikkalaissyntyinen, englantia puhuva mies.

Mesikämmenen blogi on saanut tassuihinsa tulevan kohuelokuvan ensimmäisen trailerin, jossa marsalkka Mannerheim kajauttaa taisteluhuudon.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »