Feeds:
Posts
Comments

Archive for November, 2011

There has been a very interesting documentary called My Swastika in the making for some time now. The documentary deals with the swastika debate, investigating the psychological, sociological, anthropological and human aspects of this controversial and spiritual symbol.

I met the documentary team and spent some time with them when they were in Finland earlier this year. I had in my mind already back then that it would be interesting to interview Dominick Crowley (writer/director/presenter/executive producer) about the film. I had fascinating long talks with him and the team about the symbol and tons of things involved.

Some months passed and we stayed in touch. At some point I remembered my idea of an interview and I finally sent a bunch of questions to Dominick. The following interview is the result of those questions and Dominick’s answers 卐

Some background

Nice to speak to you again, Dominick! How are you?

I am very well since our last meeting. At the moment we are very productive in the new company that will be producing the My Swastika documentary. It is being produced by 3rd Prophecy, a film company, just formed, that will be specializing in new, thought provoking films and documentaries. We are very excited.

If this interview could take place anywhere, anytime in the universe, where and when and why there and then?

Well, without trying to predict where we will be in 23 years but I would ideally like to have this interview when I am 60, in the conservatory of my beautiful self-sufficient, country home. Why 60? Well even at the age of 37 I do not consider myself to know all the facts about this subject. If this interview had be done just last year I would have a completely different set of answers to your questions. With each year we gather new knowledge and develop ourselves intellectually, morally and spiritually. So to give better, more informed answers, in a beautiful relaxing environment, then how about my place at 1pm on the 30th of June in 2034?

For those who don’t know you, please introduce yourself. Who are you, what you’ve done and what you do currently?

I was born in central Dublin in 1974. The son of a Butcher and Hygienist (but back then they were know as Cleaners). From an early age I was attracted to Spirituality, the Arts and Orientalism. I was very much the Irish Catholic and felt a strong relationship with God. In my search to expand my spiritual education I explored everything from Witchcraft to Judaism. At 16 I had the good fortune to meet the Hare Krishna movement (ISKCON) where I was introduced to the Hindu Gods and Eastern philosophy and meditation. I was active in this faith for about 9 years until I decided to explore the more “mundane” aspects of live. I became a health fanatic and, instead of rejecting my human body, I fed it. I had an ambition to become a body builder. I trained with a very outgoing character who saw my theatrical energy and insisted I should become an actor, to which I followed his advice and ended up threading the boards, which then led to film, which then led to directing and producing. Now at the helm of my own film company, and with the culmination of my past experiences, I am producing a ground breaking documentary called My Swastika

My Swastika

What My Swastika is all about? Who will be interviewed in the film, where you have been making it? What kind of crew you’ve been making the film with? What you aim to achieve with the documentary? Is the film first of its kind?

My Swastika is a documentary that explores the Swastika symbol, the people who would like to see it used worldwide, the people who would like it banned worldwide and the mentality and psychology of both. We explore the true history, which is very absent from school books, of the symbol which debatably dates back nearly 18,000 years. We look at the Swastika Reclamation movement to see if the Swastika can be used again in the West and by what means they are using to spreading their vision. We talk to Academics who are asked to examine this movement and the goals that they wish to achieve to see if it is actually possible. We also talk to people who see this reclamation movement as something dangerous and not to be taken lightly.

So far we have interviewed people from Hinduism, Falun Dafa, Pagans and others who use the symbol daily. We spoke also to military archivists, Jewish Rabbi, a psychologist, cult buster and not to forget, the everyday guy on the street.

Earlier this year our crew and I went through Europe in search of the answers to our questions. A small crew of four people who, without being paid for their work, gave their valuable time and energy to help make this documentary happen. I think people are happy to help out so much because of what we are actually trying to achieve with this project.

With the documentary our real goal is to open peoples eyes and reveal the things which you are not supposed to know.

It is a one of a kind documentary which goes out of its way to save a burning witch from the pyre. What joy it is for a filmmaker to be able to attempt a project that will change the way we see something that we were exposed to at school and was told was the truth. To bring the real truth to the audience is something worth giving your time to. With the documentary our real goal is to open peoples eyes and reveal the things which you are not supposed to know.

Do you remember the first moment of getting the idea for the documentary? How it all got started? Was it like a moment of “Yes! This is a must thing to do!” or more like “Hmm, this is somewhat crazy idea, but it would be an interesting thing to do…”?

The moment I got the idea for the documentary was when I was sitting on the steps of Original Skin Tattoo studio with my good friend Phil Cummins. We were relaxing after filming Phil’s son tattooed him. His son was 8 at the time and the tattoo was a Swastika. Don’t worry, he was supervised at all times by the hygiene conscious Phil and his assistant Dave. Over a coffee Phil explained his passion for Swastika and his mission to reclaim the symbol. This was all very very interesting and I thought immediately that it was a worthy story to tell. Now, at that time I envisioned only a 10 minute documentary. As I researched I understood that all this info would not fit into that time duration, so I thought best 20 minutes. 2 years later and looking at all the information gathered and a documentary that is 90 mins long I still think its is not enough time.

Although there has been much enthusiasm for the film, you’ve also faced lots of challenges with the documentary, which tells that the subject is hot, if not outright tabu. Tell us about the challenges regarding funding the film, prejudices involved, getting people to the documentary, etc. You must have expected challenges in making the documentary but has it been tougher than what you thought?

Straight off the bat, one of the first challenges I had, personally, was say the word Swastika in public. When first talking to friends about the project when I first started, I would tell them what subject it was, rather the same was as you would tell a racist joke while in a public place. Very quietly. After overcoming that hurdle the next was how to present the documentary. Knowing how to word and visualize the documentary was no easy task. I knew the subject I wanted to sing about but was finding it hard to find the right notes.

Funding was, and still is, the biggest hurdle of all. We are too taboo to be associated with mainstream funders and have been put through a loop the loop with funding sites. Even just setting up an email account for the documentary was difficult. The word Swastika was seen as an unacceptable word to be used as a mail address. We first tried myswastika, rejected, the my-swastika, rejected, my.swastika, my/swastika and my:)swastika. All rejected. In the end we found myswastik@ slipped through. As a side story I even tried to create a mail address name that could be more unacceptable than Swastika. So I tried to create a mail address as c$£tf^&k%£r&&pist@hotmail.com.(censored version). It was accepted.

So far there has been no help from the industry itself and all work and funding has come through donated items to auction, Gentle Swastika Collective t-shirt sales and our own personal pleas to Swastika supporters. I have to say that one of the first people who gave a Geronimo cheer and helped us from the beginning was Dr Kevin Sisk from Canada. It is people and donations like that which helps us continue.

As for the documentary being tougher than what I thought? Yes. It has been a near Herculean task for us but has educated us on so many levels.

Talking about swastika today the discussion turns sooner or later to Nazi-Germany. How much this Nazi-angle to the symbol dominate the discussion and feelings about the symbol here in the Western world still? What does that tell about what Nazis did to the symbol and what it tells about the symbol itself?

Today, to the common Western person there is no difference between the two images. The peaceful Swastika and the Nazi Hakenkreuz. But you will be shocked to know that this is not entirely the fault of the Nazi’s. This is also the fault of Westerners! It is the continuation of a witch-hunt that happened in the 1930s and still exists today. Every day you can see movies, books, graffiti, etc. that associates the Swastika with the Nazis, and not all of it depicts the Hakenkreuz in its strict red, white and black coloring. Some depictions just show Hindu Swastika’s, Jain Swastika or even Buddhist Swastikas without understanding what they are depicting. By the West consistently associating the Swastika with the Nazis and not having knowledge of the difference between the Swastika and Hakenkreuz then, we as Westerners, reinforce their ownership of that image.

I always make the point that it is like jailing Charles Manson twin brother up for looking like his brother. We have to now start making a difference between the two. We have to identify that Charles and John Manson are not the same and should not be held for the others crime.

In Germany they didn’t, and don’t call the Nazi image Swastika. They call it Hakenkreuz. Most German people I spoke to didn’t know what a Swastika was. But they knew what Hakenkreuz was.

Swastika is innocent and is untarnished by Nazis. It is our view that is tarnished. As long as we in the West repeatedly remind ourselves of that connection then reclaimationists will have a hard road ahead.

To answer your other point quickly, the Nazis did not do anything to the symbol. Same as you don’t do anything to a lock when you put a key in it, other that open it. I don’t think the symbol has, is, or will be tainted. Rather I think our perceptions, understanding and knowledge of the symbol is tainted. I don’t see Swastika as the Godhead or a goal in itself. I see it as a gateway, a tool, a desire stone. Swastika gives you what you most desire or opens a door to your desires, but like all intentions what you get back may not be what you want and may come out in a negative rebound or expression. Nazis put impure ideals in their desire, what they got back was destruction. So Swastika is innocent and is untarnished by Nazis. It is our view that is tarnished. As long as we in the West repeatedly remind ourselves of that connection then reclaimationists will have a hard road ahead.

How much there has been change in Western peoples view and experience of the symbol since the end of the WW II? Are we as Western people still profoundly stuck with the Nazi-association or are we getting over it sooner or later? Will swastika be reclaimed back to its former glory or is it a hopeless idea?

Very little. Apart from very small pockets of post war Swastika Reclamation supporters. It was very isolated and could only gain expression amongst the ranks of artists and academics. And even then it was a taboo subject. Canadian artist Manwoman‘s appearance in the book Modern Primitives, a book that focused on the growing tribal sub culture of tattooists, body modifications and artists at that time. His bold statement of tattooing Swastikas all over his body and views on the “sacred” Swastika gave the modern reclamation movement its foundations. It is only over the last 10 years that there has been an explosion in Swastika Reclamation movement. The Internet is one main factor for this. There is change, slow but progressive. Word is definitely spreading.

I think to truly reclaim Swastika you must first reclaim its meaning. To display the symbol is easy but to display its meaning is a completely different story.

As for will it be reclaimed? As long as Westerners can’t tell the difference between what a Swastika is and what a Hakenkreuz is, and as long as reclaimationists can’t tell the difference between the symbol and the meaning, then I think it will experiences a few stumbles on its way. I see many people collecting the symbol as way of half rebellion and half hobby but only see a few core sections extolling swa-asti-ka. I try not to use the term “the fight to reclaim the Swastika” for how can you reclaim all well being through fighting? I think to truly reclaim Swastika you must first reclaim its meaning. To display the symbol is easy but to display its meaning is a completely different story.

Who are the most important persons and groups who seek to reclaim swastika? How are they doing in their cause? What people who would like to reclaim swastika can do about it?

Everyone is as equally important as each other in reclaiming the symbol. Each group is trying to reclaim their Swastika in their way and at their own time. The majority or these groups reclaim the symbol simply by using it as their faith’s, group’s or individual thinking draws them to.

Reclaiming anything takes three things. Hard data, an understanding of the information and that information in action.

I think also if people want to reclaim the symbol the best thing they can do is what I would call a 3 step program. Step 1: Read and read and read. Not just the information on the internet, but books on the subject. If your national library, college or museum has a reading room, make use of it. Find out as much information on the subject as you possibly can. Step 2: Put all the collected information into the back of your head and meditate on what you have learned. Step 3: Understand and put into practice what you have learned about Swastika. Reclaiming anything takes three things. Hard data, an understanding of the information and that information in action.

What are the most “swastika friendly” and “swastika banning” areas in the Western world currently and how that manifests?

I was recently asked if there was any Swastika Reclamation movement in the East. Not to my knowledge in any case. In the East the Swastika is as common as the Cross in the West, it is part of the everyday culture and ambiance in its Hindu or Buddhist orientated cities. You could say that these would be Swastika Friendly areas.

In the East the Swastika is as common as the Cross in the West, it is part of the everyday culture and ambiance in its Hindu or Buddhist orientated cities.

There are also some areas in Europe that are inwardly Swastika Friendly but due to its sensitive neighbours it holds the symbol and its history to them in archive only. Finland is a fine example. Stemming from the formation of the history of the Finnish air force and the artist Gallen-Kallela’s use in design and decorations for the former, the symbol holds a place in Finnish history but sadly, like the Hopi Indian tribe, dropped its prominent use in favour for discretion. Still today I have spoken to many Finns who see this symbol as part of their proud and daring history and acknowledge its relevance to their historical national identity. Germany and Poland on the other hand have pretty much zero tolerance for the symbol. In the belly of the beast, as I call the two, the image is too strong. There are so many reclaimationists in these countries though. Some come under fire and some are simply seen as anarchists.

The strangest story I have heard is that of a young boy in Beer Sheba, Israel. The police were called to his home when a neighbour saw that on his jacket was a Swastika. The boy liked a certain heavy metal band that happened to have the symbol on the album and like all kids of that age had drawn it on his rocker jacket. Now due to the fact that Israel actually does not have an exact law on this they could not figure out what to do.

How swastika is viewed outside the Western world today? How Nazi use of the symbol and associations involved have effected non-westerners experience of the symbol? Or has the symbol been more or less immune to the Nazi taint for example among hindus and buddhists in the East?

Outside the Western world Swastika is seen in a relevant context to the country it is seen in. Even by Westerners abroad. I lived in Israel and have many Jewish friends who travel to the Far East. They see Swastika everywhere and understand the context in which it is seen in those countries; still holding that fear and distrust of the symbol which has been educated to them. The youth in the West and in most English speaking are continuously brainwashed as to the Nazi connection with the symbol. The word Swastika is continuously tied to the Nazi party through literature, cinema, and political security. Swastika, in all its form, has become the Nazi party and their history in their absence. I re-illiterate that the Nazis never officially referred to their banner as a Swastika. It is the Westerners who gave it that title and it is the Westerners who tarnish the symbol and its true meaning.

I re-illiterate that the Nazis never officially referred to their banner as a Swastika. It is the Westerners who gave it that title and it is the Westerners who tarnish the symbol and its true meaning.

As for the symbol being immune to Nazi connotations amongst the Hindus and Buddhist. Has the Crucifix been tarnished amongst Christians even after its use by the K.K.K?

What have been the best experiences in making the documentary? The worst? The most surprising? The most odd? Any special stories you’d like to share?

Meeting new friends. Mr “Sponge”. What was told to me in the Hindu Temple in Warsaw. The Jewish synagogue in Dublin. You will have to watch the dvd to understand. Spoilers!

If you could go back in time, would you still start making the documentary? Has it been too much trouble, worth it all?

All I can do is what the Universe wants me to do. Even if I travelled back in time I would probably do it all over again, simply because that is what the Universe wanted me to do. As for trouble. Getting out of bed in the morning can cause trouble. Trouble is trouble, no matter where it comes from or what you are doing. So at least all the troubles I have experienced has been while doing my work with my given skills as a human being.

How has your personal relationship to Swastika changed during making the documentary? Have you started to see swastikas here and there, everywhere? Has swastika “started to speak to you”? I guess your relationship to symbol has got deeper and more personal, right? What are the angles to swastika that you personally find most interesting?

If I was to answer any of these questions I would end up giving away my conclusion in the documentary. But I will answer one question. There is not a single angle of Swastika I don’t find interesting. It really is the most interesting subject. It covers everything. Totally fascinating.

Now that you’ve been exploring the symbol, studying it, interviewing people about it, what do you think swastika is really about at its core? What is a swastika? What is at the core of this ancient and universal symbol?

I am afraid this answer must wait until people see the documentary. I will say one thing though. When I found out what Swastika is, I ended up in a intellectual daze for 3 days. Spoilers 卐

Future

Most of the film has been filmed, right? When can we expect the film to come out? Do you plan the film to be seen at some film festivals, will it be in theaters, etc.?

90% of the documentary has been filmed. We are still waiting on certain academics to have free time, but their interviews will be slotted in when they are ready. We were actually due to release this summer, but due to financial problems we were delayed in getting to footage we needed.

We are now in post production stage and hope to be ready by January 2011. After the film is ready we will be touring Europe and hopefully further. Attending film festivals on all scales to promote the documentary. As for theaters, well this all hangs on a distributor deal. I have constantly been asked when the film is ready, when it will be released etc. Most think that the filmmaking process is, point, shoot, print and abracadabra. In reality there is a lot of politics and deals to deal with before the public ever get to see a finished film. A very tricky road. We are presently looking at distributors in China and Japan.

Will the DVD have bonus materials? Where it can be ordered?

Yes there will be bonus material. Again we can’t possibly add all material to the actual documentary but with the option of bonus material we can add a few extra treats. As for ordering. We will be taking orders by late December 2011 and will release by mid January 2012

Why should everybody see My Swastika documentary?

I wish I could give that answer. Why should anybody see anything, because they want to. I cannot push Swastika or the views of the interviewees onto anyone. All I can answer, really, is that people should see this documentary because there is no one who will stop you. And if they do stop you then all the more reason to see it.

What you will do once My Swastika is completed? Do you have an idea for the next film already in your mind?

I shall take very long break. It has and is an exhausting process and I will look forward to some time to concentrate on writing. Our next project idea is a documentary that concentrates on the subject of animal shelters and animal welfare in so called advanced first world countries.

What makes you happy?

Having two of the most amazing women in my life. My Fiance, Kasia and my daughter Kai 卐

– – –

Thank you for the interview, Dominick! Swastika blessings! 卐

– – –

Some related links:

My Swastika in Facebook.

My Swastika official webpage.

My Swastika YouTube channel.

Interview with Dominick regarding My Swastika on DCTV (from 14:35 forward).

My notes on the origin of swastika.

– – –

– – –

Read Full Post »

Mitä tämä dosentti nykyään tekee?

Rauhalasta ei löydy mistään mitään tietoa, mies on kadonnut maan alle kuin Käärme ja sateenkaari-elokuvassa ikään.

Muistan kun näin Rauhalan joskus 90-luvun lopussa TV:ssä. Hän oli jollain syvästi tärähtäneellä tavalla varsin karismaattisen ja kiehtovan oloinen mies. En muista mistä ohjelmasta oli kyse, mutta ohjelmassa häntä haastateltiin ja hän kertoi, miten hänet oli vihitty voodoohon. Jostain syystä muistan tästä erityisesti sen, että vihkiseremoniaan liittyi kanan uhraaminen ja se, että Rauhala kertoi rituaalissa juoneensa hänet vihkineen papittaren, eli mambon, virtsaa. Voi olla, että muistan väärin, mutta näin oikeasti muistan. Lienee sanomattakin selvää, että vaikutelmani Rauhalasta olivat omalla tavallaan mahtavat.

Ilmeisesti 1999 Rauhala julkaisi yllä olevan ilmoituksen jossain. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko asiakkaita ensimmäistäkään ja miten mahdolliset hoidot sujuivat. Näistä asioista, voodoon ohella, Rauhalaa olisi hienoa päästä jututtamaan.

Googlailut Rauhalasta tuovat päivänvaloon vain perin pieniä infonrippeitä. Hän esiintyi lyhyesti Mark Parlandin omalaatuisella dokumentilla Elämäni SUPO:n varjossa vuonna 1999 (YouTube-pätkän osa 2:ssa välillä 4:40-5:08), jossa hän ulkona käsittämättömässä turkistakissa lyhyesti kritisoi suojelupoliisia. Haastattelupätkästä saa sen vaikutelman, että Rauhalaa ja Parlandia yhdistäisi tuntemattomaksi jäänyt ryhmä.

Jossain vaiheessa jossain julkaistiin Rauhalasta juttu nimeltä “Kaikki lähtee voodoosta”. Ilmeisesti Rauhala myös myi jossain vaiheessa jotain enemmän tai vähemmän esoteerista materiaalia, mm. VHS:llä. Näin ainakin tarina kertoo.

Ennen voodoohon vihkityksi tulemistaan Rauhala esiintyi 90-luvun alussa Leo Mellerin kulttiklassikon asemaan nouseella trash-dokumentilla nimeltä Enkeliruhtinas – Nyt! Dokumentti löytyy hivenen heikkolaatuisena YouTubesta. Mellerin elokuvassa Rauhala kertoilee Tsaikovskin Pateettinen-sävellyksestä ja sen maagisen epämieluisista vaikutuksista ihmisiin, antaa nauhalta ääninäytteen haitilaisesta voodoo-rituaalista, jossa “kutsutaan kuolema paikalle”, kertoo voodoosta lyhyesti (“sillä annetaan elämä, mutta sillä annetaan myös kuolema”), kertoo Wagnerin musiikin olleen “natsien primaarimusiikkia”, antaa ääninäytteen nykyaikaisesta “paholaisen palvonnassa” käytetystä musiikista ja maalailee dosentiksi aiheen tiimoilta varsin levottomia mielikuvia.

Rauhalalla on Mellerin hölynpölyfilmissä varsin suuri rooli. Pistää mietityttämään, miten sellainen mies kuin Rauhala tuolla filmillä on, on voinut innostua voodoosta ja kääntää sitä kautta varsin radikaalin uuden lehden elämässään. Ilmiselvästi voodoo antoi Rauhalalle kuoleman hänen vanhaan elämäänsä ja syntymän hänen uuteen elämäänsä, sillä niin suuri ero on Rauhalan olemuksessa Mellerin filmillä ja sen jälkeisellä voodoo-sekoilulla. Mutta, mikäs siinä. Ihmiset voivat muuttua, ja tässä on muutos tapahtunut selvästi parempaan päin.

Onko sinulla tietoa, missä voodoo-mies Rauhala nykyään vaikuttaa, mitä hän tekee?

Päivän biisi: The Prodigy: Voodoo people.

Read Full Post »

Hypnoottis-magneettisen katseen ensimmäiset suomenmestaruuskisat julistetaan avatuiksi!

Kilpailuun voi osallistua kuka tahansa yli 15v. Suomen kansalainen.

Kilpailun tarkoituksena on löytää vuoden 2011 parhain hypnoottis-magneettisen katseen taitaja.

Kilpailuun voi osallistua lähettämällä itsestään kuvan demonstroimassa hypnoottis-magneettista katsetta ja/tai YouTube (tms. julkisen videopalvelun) klipin, jolla esittelee hypnoottis-magneettisia taitojaan. Samoin kilpailijan tulisi sanallisesti kertoa itsestään ja hypnoottis-magneettisen katseen harjoittamisesta; motiiveista, taidoista, yms. Kuvia, videoita, ja niihin liitettyjä tekstejä tulee lähettää TÄLLE FACEBOOK-SIVULLE, joka on virallinen hypnoottis-magneettisen katseen SM-sivu.

Aikaa kuvien/videoiden/tekstien lähettämiseen on joulukuun 26. päivään saakka. Sen jälkeen, 27.12., sivulle laitetaan pystyyn kysely, jossa voi äänestää parhaan hypnoottis-magneettisen katseen taitajan.

Voittaja julistetaan 31.12./1.1. edellä mainitulla Facebook-sivulla.

Kilpailun järjestää Mesikämmenen blogi, joka myös uutisoi kilpailusta ja sen käänteistä. Ylituomariksi ja kilpailun suojelijaksi on suostunut hypnoottis-magneettisen katseen isä ja suurmestari, Kai Mikael Aalto, joka myös lähettää voittajalle henkilökohtaisen onnitteluviestin.

Kilpailun voittaja saa Pekka Siitoin jääkaappimagneetin. Hopealle ja pronssille tulleet saavat Pekka Siitoin postikortteja. Palkinnot on lahjoittanut Turun Hengentieteen Seura.

– – –

Hypnoottis-magneettista katsetta koskevaa tietoa:

Kai M. Aalto puhuu!

Hypnottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.

Read Full Post »

Mesikämmen törmäsi Facebookissa Pekka Siitoin Fan Club -nimisessä ryhmässä jonkin aikaa sitten henkilöön nimeltä Esa Taberman. Tabermanin nimi oli tullut vastaan joskus aiemminkin Siitoimen yhteydessä, mutta vain jotenkin ohimennen. Tällä kertaa em. ryhmässä tuli esiin, että Taberman oli ollut mukana Pekan porukoissa kuuluisalla 70-luvulla. Tämä herätti ajatuksen, josko Taberman suostuisi pieneen haastatteluun asian tiimoilta – ja suostuihan hän.

Tästä on tuloksena seuraava nettiviestien pohjalta kursittu haastattelu, jota voitaneen pitää harvinaisena katsauksena Siitoimen ja hänen porukoittensa toimintaan 70-luvulla. Mesikämmen ei muista äkkiseltään ensimmäistäkään vastaavaa tuolloisen sisäpiiriläisen (tai ulkopuolisenkaan) haastattelua aiheen tiimoilta, poislukien Nordlingin ja Koskelan kirjassa Pekka Siitoin, Suomen Führer, olleen Pekan itsensä haastattelun, jossa aihepiiriä luonnollisesti ruodittiin. Pekan ja hänen ryhmiensä edesottamuksista 80-luvulta eteenpäin taas löytyy em. kirjan lisäksi myös Mesikämmenen tekemästä Kai M. Aallon haastattelusta.

Tässä blogissa viime aikoinakin paljon käsiteltyä Kursiivin vuoden 1977 iskua käydään sitäkin tässä haastattelussa luonnollisesti läpi. Ajankohta tähän haastatteluun on sikäli sopiva, että kuluvan kuun 26. päivä tulee Kursiivin iskusta kuluneeksi 34 vuotta.

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet? Mitä nykyään teet poliittisesti, onko ideologiasi muuttunut miten sitten 70-luvun?

Siirryin juuri eläkkeelle Turun kaupungin palveluksesta (talkkarina vuodesta 1984, sitä ennen useita työsuhteita mm. yövartijana, varastomiehenä, ruosteharjaajana yms.)

Mitä ideologiaani tulee, niin eräin osin se on sama kuin 70-luvulla, mutta jo tuolloin en ollut mikään “natsi”, jos kyse on selkeästä määritelmästä, mitä “natsiuteen” tulee.

Pekka Siitoin

Mitä kautta ja milloin tutustuit Pekka Siitoimeen? Ensivaikutelmat ja muistikuvat?

Tutustuin Siitoimeen 1974 aluksi tilaamalla häneltä kirjallista materiaalia, pian myös henkilökohtaisestikin. Pidin häntä tuolloin kohtuullisen karismaattisena henkilönä, joka oli yllättävänkin älykäs, mutta jossain määrin kykenemätön laatimaan pitkäntähtäimen suunnitelmia, jonka tietopohja oli horjuva ja jolla oli paheneva alkoholiongelma, mikä ensitapaamisella ei ollut niin ilmeistä.

Olit mukana Siitoimen porukoissa 70-luvulla aina Kursiivin iskuun asti. Millaisia Pekan ryhmien tapaamiset olivat? Järjestettiinkö kaikki tapahtumat Pekan Kaskenkadun liikkeen alakerrassa?

Kävin 1974-1975 Kaskenkadun kellaritiloissa pidetyissä Hengentieteen kokouksissa ja keskustelin muutaman kerran lyhyesti Siitoimen kanssa politiikasta muissakin yhteyksissä. Asevelvollisuuteni suoritus 1975-1976 keskeytti lähes täysin yhteydenpidon pitkäksi aikaa. Tuolloin Pekan kontaktit VS:n ulkopuolelle olivat, jos niitä oli, minun tietämättömissäni.

Kävitkö Pekan kotona, ja jos kävit, niin millaista siellä oli?

En käynyt tuolloin suhteemme luonteestakin johtuen Pekan kotona. Suhteeni Pekkaan oli etäinen aina vuoteen 1977 asti.

Millainen mies Pekka oikein oli kun hänet paremmin tunsi? Vastasiko julkisuuden kuva yksityishenkilöä? Oliko Pekka oikeasti niin kova naistenmies kuin antoi ymmärtää? Millainen Pekan viinankäyttö oli 70-luvulla? Ilmeisesti homma pysyi varsin hyvin hanskassa vielä tuolloin? Mitkä olivat mielestäsi Pekan parhaimmat ja heikoimmat puolet? Missä olit hänen kanssaan eniten samaa mieltä, missä vähiten? Mistä kehuisit häntä, mistä kritisoisit?

Pekan alkoholiongelma pysyi hallinnassa vielä 70-luvun, joskin sen olemassaolon jo huomasi. Hänen naissuhteensa olivat runsaat ja hän oli lähes avoimesti uskoton avioliitossaan. Suhteissa Pekkaa kiinnosti enemmän määrä kuin laatu, ts. riitti kun partnerilla oli “hame ja hän hengitti”. Paljon myöhemmin 90-luvulla eräs Vehmaan mökillä “orgioihin” osallistunut tyyppi kertoi uskomattomia tarinoita, joita en voi täysin uskoa, mutta 1977 näin itsekin ko. mökillä Pekkalan kanssa aika hurjan kohtauksen (Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!) Muukalaislegioonassa ollut Pekkalakin äimistyi!

Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!

Pekka oli kiistatta jossain määrin karismaattinen ja hyvinkin huumorintajuinen, muttei mikään vakavastiotettava suuri johtaja. Hänellä oli kyky itseironiaan ja hänen toimintansa tähtäsi usein enemmänkin performanssiin kuin merkityksellisiin päämääriin. Pekkala luonnehti hänen ideologista substanssiaan sanoilla: “Viina, vittu ja saatanan Kekkonen”. Se oli liian pelkistetty, mutta ei täysin hakoteilla oleva kommentti.

Turun hengentieteen seura

Millaista meno oli Turun hengentieteen seurassa? Otit osaa muutamiin seuran kokouksiin, ja mukana oli mm. nyt jo edesmenneet Timo Pekkala ja Seppo Lehtonen, jotka sattuneesta syystä olivat näkyvästi esillä myös Kursiivin oikeudenkäynnissä. Mitä tuumasit seuran toiminnasta?

Osallistuin Turun hengentieteen seuran kokouksiin rajoitetussa määrin jo siksi, etten jo tuolloin uskonut tuonpuoleiseen ja pidin menoja lähinnä Pekan vedätyksenä.

Millaista väkeä kävi paikalla, millaista seuran järjestämä toiminta ja ohjelma oli? Ilmeisesti paikalla kävi vierailevia gurujakin?

Mukana oli useita naishenkilöitä, jotka jo tuolloin määrittelin omassa elämässään turhautuneiksi ja jotka kävivät näissä kokouksissa saadakseen elämäänsä sisältöä. Ehkä he saivatkin, sillä Siitoimella oli kai suhde heistä useisiin. Itse hän kehui olleensa suhteessa tunnettuun selvännäkijään Aino Kassiseen ja tämä pitänee paikkansa. Ainakin he tunsivat toisensa.

Siitoimella taisi olla yksityisiä “hedelmällisyysmenojaan”, mutta noin ylipäätään kaikenkarvaiset meediot ja spiritistit (mm. tyyppi, joka esiteltiin Sarawakin sulttaanina) olivat osin kaiketi tosiuskovia.

Millainen Turun hengentieteen seuran “temppeli” oli tilana? Mitä siellä oli? Vanhoista lehtijutuista on saanut vaikutelman, että paikalla oli tuolirivejä, kuvat Jeesuksesta, Luciferista ja Saatanasta, iso pyöreä peili, yms.

Siitoimen “temppelitila” oli paljossa kuvatun kaltainen. Hänellä saattoi olla ennen politiikkaan sekoamistaan kunnianhimoisia hankkeita seuran tulevaisuuden suhteen ja ainakin hän julkaisi monilla tekijänimillä alan kirjallisuutta. Ko. seuran toiminta oli paljossa hiipunut vuoteen -77 mennessä.

Isänmaallinen kansanrintama

Turun hengentieteen seuraa enemmän sinua kiinnosti Isänmaallinen kansanrintama, eli IKR. Kerrotko tästä? Et tainnut olla niinkään kiinnostunut hengentieteistä kuin politiikasta ja poliittisesta toiminnasta?

Vuoteen -77 asti en ollut äärimmäisen läheisissä tekemisissä Siitoimen kanssa, koska en ottanut häntä todesta, mutta kaksi seikkaa muutti kesällä -77 mieleni. Ensinnäkin kommunistien voimakas reaktio herran toimintaan ja toiseksi Afrikasta kotiutuneen Pekkalan vaikutus. Hän oli sitä mieltä, että koska Siitoimen järjestö oli vielä pieni niin henkilökohtaisella panoksellamme voisimme kenties todella pistää asioihin vipinää. Niin liityimme IKR järjestöön, joskin petyimme kun tutustuimme asioihin paremmin. Olimme odottaneet jonkinlaista toiminnallista alkusolua, mutta kyseessä oli hyvin sekava kokoelma persoonia, jotka olivat ideologisesti täysin pihalla, joista osa oli entisiä ja nykyisiäkin mielisairaalapotilaita, naisjärjestön puheenjohtaja paransi seksuaalisia turhautumiaan Pekan avulla ymmärtämättä, missä oli mukana ja “puoluesihteeri” Lehtosen kehittyvä psykoosi oli jo tuolloin maallikonkin havaittavissa.

Olimme odottaneet jonkinlaista toiminnallista alkusolua, mutta kyseessä oli hyvin sekava kokoelma persoonia, jotka olivat ideologisesti täysin pihalla, joista osa oli entisiä ja nykyisiäkin mielisairaalapotilaita, naisjärjestön puheenjohtaja paransi seksuaalisia turhautumiaan Pekan avulla ymmärtämättä, missä oli mukana ja “puoluesihteeri” Lehtosen kehittyvä psykoosi oli jo tuolloin maallikonkin havaittavissa.

Ylläoleva on totuus kesän -77 tilanteesta ja paljon mainostetut salaiset sotaharjoituksetkin olivat 10% totta ja loppu oli Pekan katteetonta puhetta ja kommunistista fictiota, jolla yritettiin todistella, että Suomi oli luokkasodan partaalla.

Minä ja Pekkala seurasimme sitä touhua muutaman kuukauden ennen Kursiivia ja yritimme kehittää jotain, joka saisi toiminnan raiteilleen. Emme ehtineet ja sitten jo mopo karkasikin.

Minä ja Pekkala seurasimme sitä touhua muutaman kuukauden ennen Kursiivia ja yritimme kehittää jotain, joka saisi toiminnan raiteilleen. Emme ehtineet ja sitten jo mopo karkasikin.

Pekan tämän kauden vaikuttavimpia touhuja oli myös SKYP:n romahduksen kiihdyttäminen. Kesällä -75 luin sotilaskodissa Suomen Kuvalehden ison jutun SKYP:n puoluekokouksesta, jossa ko. puolueen tuolloinen jäsen varasti shown uniformuesiintymisellään ja poliittisesti hyvin epäkorrekteilla julkisilla puheillaan. Lehti kauhisteli avoimesti, mutta tietyllä tavalla se oli Pekan tähtihetki! Hän taatusti nautti joka sekunnista ko. performanssissa…

Onko vaikutelmani oikea, että vaikka IKR:lle naureskeltiinkin, niin se otettiin myös varsin vakavasti – ja että 70-luvulla ylipäätään oli Pekan poliittinen kulta-aika?

70-luku oli Pekan “kulta-aikaa”, koska hänen toimintansa herätti valtavaa huomiota, maan ilmapiiri suosi pelkällä pysähtyneisyydellään hänen kaltaistaan kuvainsärkijää ja taistolaiset tekivät hänelle saman, minkä jenkit aikoinaan Pancho Villalle. 

Jos Pekka olisi elossa, mitä arvelisit hänen ajattelevan nykyisistä suomalaisista puolueista ja politiikasta ylipäätään? Mitä Pekka mahtaisi tuumata Timo Soinista, joka on entinen SMP:n mies, kuten Pekkakin oli?

Soinin vaalivoitto saattaisi piristää Pekkaa, mutta ei hän tähän luottaisi.

Kursiivin isku

Missä määrin tunsit, olit tekemisissä Seppo Lehtosen ja Timo Pekkalan kanssa, jotka olivat syytettyinä Kursiivin iskusta ja saivat siitä myös tuomiot? Miten kuvailisit näitä edesmenneitä alan miehiä? Tunsitko heidät hyvin?

Tunsin sekä Lehtosen, että Pekkalan. Pekkala oli itseasiassa yksi harvoista ihmisistä, joita saatoin vähän totuutta venyttäen nimittää läheiseksi ystäväksi. Luotin häneen jossain määrin. Hän oli niitä harvoja, joiden kanssa pystyin keskustelemaan samalla tasolla ja kadehtin hänen kameramuistiaan ja tappavan kirkasta ajatteluaan. Lehtonen herätti minussa epämääräistä huolta joka selkiytyi hiukan ennen Kursiivia kun ymmärsin, että hän oli “sekoamassa”.

Tuliko Kursiivin isku sinulle tai muille Pekan porukoissa olleille yllätyksenä, vai osattiinko sellaista jotenkin odottaa? Olivatko Lehtonen, Pekkala, Siitoin tai muut puhuneet siitä mitään etukäteen Pekan porukoissa olleille? Vai oliko Lehtonen puhtaasti sooloillut koko jutun?

Siitoimen vastuu oli siinä, että hän tiesi varmaankin Lehtosen kyhäilleen jonkinmoista pommia (minäkin pääsin asiasta hajulle jossain määrin hiukan ennen tapahtumien alkua), eikä hän ymmärtänyt, missä mennään. Siitoin ei ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Ts. Lehtonen oli lähdössä “Kuuhun”.

Siitoin ei ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Lehtonen oli lähdössä “Kuuhun”.

Hyvin kuvaavaa on se, että Lehtonen käytti pomminsa kokoamiseen Siitoimen firman mainosteippiä, mitä hyödykettä hän muutenkin sormenjälkiensä ohella levitteli rikospaikalle!

Siitoimen virhe oli sekin, ettei hän välittömästi ja täysillä sanoutunut irti Lehtosesta vaan yritti rakentaa hänelle jopa alibin. Toisaalta, tuomiot oli, näin epäilen, laadittu jo etukäteen. Pekkalakin sai puolivuotta, vaikka ei aidosti tiennyt mitään Lehtosen aikeista ja tuomio tuli “aseellisen järjestön johtamisesta” tms., mikä oli täyttä shittiä se. Herraa oli vain pidetty kuukausia tutkintovankeudessa ja jo se loi paineita tuomioon!

Kuulusteliko poliisi myös sinua iskujen tiimoilta? Entä muita Pekan seuroihin kuuluneita?

Poliisi kuulusteli satoja henkilöitä ja suuri osa näistä todisti oikeudessa aina erästä Siitoimen liikkeessä viikoittain morjestamassa käynyttä ikiliikkujan keksijää myöten! Itse todistin kolmesti oikeudessa ja todistajan aitiossa poikkesi mm. myös kommunistien IKR:n riveihin soluttama Risto, nykyisin Abdullah, Tammi. Voisin kertoa hänestä paljonkin, mutta herra saattaa olla hanakka olemattoman kunniansa perään.

Koko oikeudenkäynti oli massiivinen farssi.

Koko oikeudenkäynti oli massiivinen farssi, jossa hyvin eksentriset tyypit (kuten mainittu ikiliikkujan kehittelijä ja Pekan seksikumppanit ml Rakel M., tuo mainio opetuslapsi!) todistivat osin siksi, että kommunistit halusivat todistaa, että Pekalla oli takanaan hyvin suuri järjestö ja jopa se tuhatlukuinen armeija, jolla Pekka aina puolitosissaan vitsaili.

Allekirjoittanut sanoi alkuvuodesta -78 muutamia kovia sanoja oikeudelle ja pääsi Tiedonantajaan kuvan kera. Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Mitä mieltä olit Siitoimen, Pekkalan ja Lehtosen saamista tuomioista? Oliko tuomio mielestäsi oikeudenmukainen?

Suoraan sanoen, niin tuomiot olivat vähintään kiistanalaisia. Pekkala olisi pitänyt kokonaan vapauttaa, Siitoimen touhut olisivat oikeuttaneet lakia venyttäen enintään muutaman kuukauden tuomioon ja Lehtonen olisi pitänyt tuomita pelkkään hoitoon kunnes tervehtyy. Siitoin oli mielestäni yllyttänyt apureitaan ilkivallan tekoihin ja hän kai tiesi, että Lehtonen kyhäili pommia, mutta siinä kaikki sitten olikin ja tuonkin kiistaton oli niin ja näin.

Olitko Pekan kanssa tekemisissä vielä Pekan vankilassa istumisen ja vankilasta vapautumisen jälkeen?

Olin Pekan kanssa jonkinmoisissa morjes-väleissä Pekan vapauduttua. Vielä 2000-luvulla soitin muutaman kerran.

Milloin ja mihin Seppo Lehtonen ja Timo Pekkala kuolivat? Olitko heidän kanssaan tekemisissä Kursiivin oikeudenkäynnin aikoihin tai vielä sen jälkeen?

Pekkala kuoli jo -79 alkoholi/lääkeaine myrkytykseen. Se oli mielestäni typerä tapa kuolla, eikä oikein hänen arvoisensa. Hänen kanssaan sekoillut tyyppi kuoli 2002 Jouluna tappamalla itsensä. Lehtosta en tavannut -78 jälkeen.

Lopuksi

Kaduttaako, että olit mukana Pekan porukoissa ja niiden aktiviteeteissä? Vai oliko se siihen aikaan parasta, mitä poliittisella rintamalla maassamme mielestäsi oli?

Kadunko jotain? En oikeastaan. Menin mukaan koska uskoin voivani kehittää jotain ja vaikka se oli virhearvio, niin opin jotain ja opin tuntemaan muutamia ihmisiä. Pekkakin virheineen oli mielenkiintoinen tyyppi, vaikka hänen merkityksensä olikin lähinnä sama kuin mitä muuten unohtuneella Koposella hänen touhuttuaan hiukan aiemmin jonkun naisen kanssa flyygelin päällä julkisella paikalla! Joillakuilla alkoi ns. “keittää” ja he reagoivat tavalla, joka pitkänpäälle sai heidät näyttämään vähän tyhmiltä.

Nykyajallemme on ominaista se, että Pekka koettiin suuremmaksi uhaksi maallemme ja sen hyvinvoinnille kuin joku kansainvälisiä yhteyksiä omaava ja oikeasti väkivaltainen “kansallinen vastarintaliike”.

Miten Suomi on muuttunut poliittisesti sitten 70-luvun? Mikä on samaa, mikä on erilaista?

Noin yleisesti ottaen Suomi oli tuolloin ja yhä vieläkin “yhden totuuden” maa. Joka väittää muuta voi miettiä tykönään, miten joku Halla-aho on niin demonisoitu persoona jos näin ei olisi ja häntä ei koettaisi uhaksi. Kannattaa muistaa, että elokuvassa Kaasua komisario Palmu tuolloinen toisinajattelija kuvattiin hyvin helposti tunnistettavana mm. USA:a ja uusnatseilta rahoitusta saavana pääpahiksena! Se voisi tapahtua nyttenkin.

Jos sinulla olisi valta muuttaa Suomea miten vain, niin mitä muuttuisi ja miksi?

Mitä tulee mielipiteisiini ns. “natsi ideologiaan”, niin pidän siiheen kirjaimellisesti uskovia kuolleen hevosen ruoskijoina. Omaan ajatteluuni ovat vaikuttaneet mm. Lenin (Mitä on tehtävä?, Valtio ja Vallankumous) ja Platon enemmän kuin Hitler.

Joissain kysymyksissä olen hyvinkin vapaamielinen kun taas jotkut näkymykseni ovat hyvin drastisia. Uskon, että ideologioiden on selvittävä tieteen haasteesta kestääkseen ja lopullinen ideologia on fiktio, koska entropia voittaa aina lopuksi.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onni? Historia ei tunne onnellisia loppuja.

– – –

Mesikämmen kiittää Esa Tabermania haastattelusta.

Haastattelussa käytetty muokattu Tabermanin kuva on alunperin julkaistu Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 17.1.2004. Kuva löytyy alkuperäisessä muodossaan Tuomas Tähden blogista, josta löytyy hänen Turun Sanomien em. numeroon kirjoittamansa artikkeli Sisu on kansallisen identiteetin asialla.

Read Full Post »

Read Full Post »

Things can change. It’s quite a road from John Symonds‘s The Great Beast (1952) to Tobias Churton‘s Aleister Crowley, the biography (2011). While Symond’s book is infamously biased, painting Crowley a rather rotten although fascinating character, Churston’s book gives a very different picture of the man, his thoughts, deeds and influence on the world.

It was the last year when it really hit me that Crowley has started to get more and more some fair and good academic treatment. Richard Kaczynski‘s updated Perdurabo was wonderful read and a reminder of that. Churton’s book is such a nice treatment too. If someone is interested in a good Crowley biography and has difficult time in picking one from the many books that has been published on the subject since the 50’s, I would recommend either Kaczynski’s or Churton’s book. If you just happen to have readily at hand Lawrence Sutin’s Do what thou Wilt or Martin Booth’s A magick life: The life of Aleister Crowley, they are not that bad choises either, although they do not match the excellency of Kaczynski’s and Churton’s pieces.

Churton has digged archives well, he has done some hell of a fine research. He has written the biography based on the first hand materials and through this a fresh picture of Crowley emerges. I think that Churton is not just making a good marketing for his book when he writes that “until now, Crowley’s life has not been written – it has been written over”, for it looks like that there is much truth in those words. The book has some really interesting never before published materials in it. You will also learn a good deal of Crowley the spy from the book, which puts much of the beast’s life into a very new perspective. If you are interested in that angle of Crowley, you might want to read also Richard Spence’s Secret agent 666 (and check out also this and this link regarding the author and the book).

This book is fresh fever from the skies. I highly recommend it.

– – –

P.S. Be sure to read also LaShTal.com‘s indepth interview with Churton from here.

P.S. II Here are two great quotes from the book that I find both illuminating and hilarious, expressing Churton’s fine insight and sense of humor.

“The universe is the manifestation of a perpetual orgasm, the embrace of opposites; where Nuit is Matter and ‘Hadit’, Motion. A BIG BANG indeed! The doctrine expresses philosophically what Einstein in 1905-07 expressed mathematically in his famous formula: energy equals mass (matter) multiplied by light-speed (motion) squared; multiplication is generation. A year before Einstein published his masterwork, Crowley’s mind was already imbued with relativity concepts” (page 103).

“Hearing in years to come of stories of a serpentine beast that haunted the loch, Crowley, tongue in cheek, wondered if, ‘Maybe the Lake of Loch Ness is suffering from the same Magical phenomena as the Manor of Boleskine. I do not know, but I am extremely interested in the ultimate end of the investigations into the existence of the monster which has created such excitement’. Observe Crowley’s use of the word ‘monster’ here. If we recall the word appearing in ‘The Supreme Ritual’ for Hadit’s phallus (‘this Monster of mine’) we may be forced to conclude that the ‘ultimate end’ of the investigation must hold nothing less than this: that the Loch Ness Monster was never in fact anything more than Aleister Crowley’s potent penis. They won’t find it with sonar” (p. 110).

93 93/93.

Read Full Post »

Read Full Post »

« Newer Posts