Feeds:
Posts
Comments

Archive for March, 2011

Kaivoinpa kirjahyllystä suomalaisen gonzo-kirjallisuuden klassikon: Esa Saarisen ja M.A. Nummisen Terässinfonian (Weilin+Göös, 1981). Teos on edelleen vallan mainio. Se pitää sisällään myös mielestäni Saarisen kenties parhaan koskaan kirjoittaman tekstin: Vittuilun peruslauseet. Tekstissään Saarinen pohtii, miten Nummisen on vaikea enää vittuilla Suomessa, koska likipitäen kaikki suomalaiset nykyään pitävät hänestä. Ystävilleen on Saarisen mukaan lähestulkoon mahdotonta vittuilla todella onnistuneesti. Tätä asiaa pohtiessaan Saarinen esittää myös vittuilun peruslauseet:

– – –

Vittuilun peruslause 1: Vittuilu on onnistunut jos ja vain jos vittuilun kohde vittuuntuu. (Ilmaus “vittuilun kohde” on tässä tietysti ymmärrettävä abstraktisti). Peruslause 1 selittää, miksi sanan vaativassa mielessä on käsitteellisesti mahdotonta vittuilla itselleen. Jotta kunnollisen vittuuntumisen edellyttämä mentaalinen shokki olisi mahdollinen, ei vittuilun kohde saa tietää etukäteen vittuilun sisältöä. Muussa tapauksessa hän voi henkisesti varautua vittuiluun ja kaikki huolellisesti valmistellut ammukset kimmahtavat suutareina sivuun. Vittuilu on erinomaisen luonteenomaisesti kohdehakuista toimintaa. Sen ominaisuuksia ei määrää pelkkä vittuilun sisältö, vaan se tapa, jolla tuo sisältö suuntautuu kohteeseensa. (Fenomenologien korostama vittuilun intentionaalisuus.) Peruslause 1 antaa välittömänä korollaarina selityksen sille, miksi kohteen tunteminen, puhumattakaan siitä että hänestä pitää, on haitallista vittuilun onnistuneelle läpiviemiselle. Sanotusta seuraa, että vittuiluun sisältyy implisiitisti transformaatio tilasta T1 tilaan T2, missä T2 on tila “olla vittuuntunut; mutta harva omaa eettisen peruskoordinaatiston, jossa mainitun transformaation aikaansaaminen tuttavasta josta pitää, saa lokaalisia maksimiarvoja.

Vittuilun peruslause 2: Vittuilu on älyperäistä toimintaa, joka edellyttää abstrahointia. Tämä tiivistää sen vittuilun struktuurille luonteenomaisesti kuuluvan piirteen, että vittuilu edellyttää ideaalityypin muodostamista (Max Weberin mielessä). Toisin sanoen vittuilija muodostaa voimakkaasti abstrahoidun ja idealisoidun mallin tosiasioista ja esittää sitten tämän ideaalityypin tosiasiana.

Vittuilun peruslause 3: Vittuilu on realismia. Tämä vittuilun piirre on kiinteässä yhteydessä perustavaan relaatioon ihminen-maailma -piirteeseen, joka usein ilmaistaan vulgaaristi toteamuksella “ihminen on äärellinen”. Vittuilu edellyttää mainitun seikan syvällistä oivaltamista. Ihminen on äärellinen tarkoittaa, että olevaisuuden koko moninaisuutta ei periaatteessakaan voida milloinkaan saavuttaa. Kääntäen tämä merkitsee, että joitakin tosiolevaisen piirteitä on aina jätettävä huomiotta. Vittuilija siten ipso facto osoittaa ankkuroivansa toimintansa tähän syvälliseen oivallukseen. Hän vittuilee, eikä siten edes pyri Koko Totuuteen. Hän tekee näin, koska on tajunnut, että Koko Totuuden käsite on itsessään loogisesti ristiriitainen (kuten “neliömäinen ympyrä”). Inhimillisessä todellisuudessa ei ole olemassa muuta kuin pelkistettyä todellisuutta ja mitä on sen ulkopuolella, sillä ei ole väliä.

Vittuilun peruslause 4: Vittuilu on toimintaa, joka alkaa silloin kun sen ensimmäiset siemenet siitetään ja loppuu silloin kun sen aikaansaama viimeinen raivonväre katoaa. Peruslause 4 paljastaa, että vittuilun filosofinen koti on filosofiassa, joka korostaa toimintaa kuvailun vastakohtana. Tämä on filosofinen traditio, jota vasten esimerkiksi Sartren eksistentialismi kohoaa. Sen sisältämä todellisuuskäsitys on dynaaminen – todellisuus ei ole “valmis” ja “annettu”, vaan alituisessa liikeprosessissa. Todellisuus on se, miksi se tehdään”.

– – –

Lukijalle on huomautettava, että en siteerannut Saarisen esittämää analyysiä vittuilusta ja sen peruslauseista kokonaan. Suosittelen kiinnostuneita näkemään vähän vaivaa ja löytämään teoksen jostain. Uskon tämän olevan vaivan väärtti. Koska teos on valitettavasti myyty iät ajat sitten loppuun eikä uutta painosta ole kuulunut, on asiasta kiinnostuneiden löydettävä opus divarista, huutonetistä, tai kirjastosta.

Tämän sortin filosofiasta kiinnostuneet ovat todennäköisesti kiinnostuneet myös Harry Frankfurtin klassikosta On Bullshit. Se on julkaistu suomeksikin nimellä Paskapuheesta. YouTubesta löytyy asian tiimoilta myös Frankfurtin haastattelu (osa 1 ja osa 2). Mitä paskapuhe Frankfurthin mukaan on? Asian voi tiivistää näin: “Valehtelija tietää asian oikean laidan, mutta päättää silti valehdella. Paskanpuhuja sitä vastoin muokkaa kertomaansa niin, että vaatimus totuuden ja valheen erosta muuttuu järjettömäksi. Paskapuheessa mikään ei ole sen enempää totta kuin valhettakaan, ja niinpä se onkin totuudelle valhetta suurempi vihollinen. Valehtelija tietää, että totuudellakin on merkitystä, paskanpuhujalle eroa ei enää ole.”

Loppukaneettina voisi todeta, että maailmassa, jossa on niin paljon paskapuhetta kuin nykyään on, on taidokas vittuilu ei ainoastaan terapeuttista vaan myös tuiki tarpeellista. Hyvä median, politiikan, uskonnon, yms. kritiikki toimii monissa tilanteissa väkevimmillään ja purevimmillaan taidokkaasti vittuilulla maustettuna. Saarinen voisi nostaa vanhan klassikkonsa uudelleen pöydälle ja alkaa mm. pitämään vittuilukursseja. Ne olisivat varmasti suosittuja.

Read Full Post »

Estonialta peräisin oleva pelastusrengas Merikeskus Vellamossa.

Olli Kingelin valotti hänestä äskettäin tekemässäni haastattelussa hyvin suomalaisia nykyään koskettavia salaliittoja. Yksittäisenä  aihepiirin tapauksena, joskin Kingelinin mainitsemia asioita kenties vähemmän ajankohtaisena ja arkielämää nykyään koskettavana, nousee mieleeni myös m/s Estonian tapaus vuodelta 1994. Siihen liittyy niin paljon ristiriitaista ja kummallista uutisointia ja toimintaa viranomaisten tahoilta, että ei ole ihme, että asian ympärille on kehittynyt myös viralliselle tarinalle vaihtoehtoisia näkemyksiä. Ristiriitaisuuksia ja kummallisuuksia esiintyy jossain määrin aina suuronnettomuuksien uutisoinnin, tutkinnan, yms. yhteydessä, mutta kun ristiriitaisuuksia ja kummallisuuksia alkaa olla huomattavan paljon ja huomattavan hyvin dokumentoituina, alkaa homma aina haista pahasti (blogissani olen tällaisista tapauksista käynyt aiemmin läpi syyskuun 11. iskuja juttusarjassa Mitä todella tapahtui?).

M/s Estonian tapaus nousi mieleeni Iltasanomien tänään julkaiseman uutisen vuoksi. Uutinen, AL: Ydinmateriaali liikkuu Suomenlahdella – Suomi tietämätön määristä, kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Suomenlahti on Venäjän uraaninkaupan takia yksi maailman vilkkaimmista ydinmateriaalien kuljetusreiteistä. Silti suomalaiset viranomaiset eivät ole perillä uraanimääristä, joita sen kautta kuljetetaan. Lahden kansainvälisillä vesillä kulkee ydinmateriaalia vain kymmenien kilometrien päässä etelärannikon kaupungeista. Aamulehden tietojen mukaan Suomenlahdella kulki uraanilaivoja enimmillään parin viikon välein vielä muutama vuosi sitten. Sittemmin tahti on Venäjän viranomaisten mukaan hiljentynyt. Kuljetuksia seurataan aluevesien ulkopuolella Suomenlahden alusliikenteen pakollisella ilmoittautumisjärjestelmällä. Se kertoo, jos jollain aluksella on säteilevää lastia mukanaan. Muuten lasteja ei eritellä eikä tilastoida tarkemmin. Säteilyturvakeskuksessa STUKissa öjyonnettomuuden riskejä pidetään ydinkuljetuksia pahempina. STUKin mukaan uraanikuljetuksissa suurin uhka olisi tulipalo laivalla, joka kuljettaa kaasuuntuvaa uraaniyhdistettä.Silloin myrkkypilvi voisi levitä pääkaupunkiseudulle. STUKin mukaan evakuointeja ei tarvittaisi, mutta asukkaat joutuisivat silloin suojautumaan sisätiloihin.

Kun Estonia painui pohjaan 1994, ei tällaisesta asiasta juuri uutisoitu. Estonian uppoamisen virallisen selvityksen vaihtoehtoisissa selityksissä asia kyllä otettiin huomioon ja laivan lastissa epäiltiinkin olleen arkaluontoista ydinmateriaalia entisestä Neuvostoliitosta. Jos laivan lastina ei ollut mitään ympäristölle merkittävän haitallista materiaalia, oli Ruotsin viranomaisten yritys Estonian peittämiseksi betonilla jokseenkin kummallinen. Onko uponneita matkustaja-autolauttoja aiemmin haudattu merenpohjaan? Minä en sellaisesta ainakaan ole kuullut. Betonilla peittämisestä tulee itselleni mieleen lähinnä Tsernobylin 1986 tuhoutuneen reaktorin päälle betonista tehty suojakuori, sekä samanlaisen kuoren tekemisestä olleet puheet äskettäin tapahtuneen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden yhteydessä. Journalisti Christopher Bollynin mukaan Ruotsin viranomaiset palkkasivat betonioperaatioon hollantilaisen Smit Tak BV:n, joka on erikoistunut meren pohjaan joutuneen ydinjätteen käsittelyyn. M/s Estonian betonilla hautaamisen, onnettomuuden uhreineen, esti lopulta omaisten ja muiden ankara operaation vastustus. Tiesivätkö Ruotsin viranomaiset Estonian lastista jotain, mitä eivät kaikelle kansalle kertoneet? Monien mielestä tiesivät.

Ruotsin viranomaiset halusivat peittää Estonian betonilla

Havainnollistus siitä, miten Estonia oli määrä peittää betonilla

Asian tiimoilta kannattaa lukea mm. Christopher Bollynin artikkeli Ill-fated Estonia ferry used for weapons transfers. Myös kirjailija Tapio Kuosman kirjoitukset asiasta ovat suositeltavia (MV Estonian katastrofi edellyttää uutta, riippumatonta tutkintaa, MV Estonian katastrofista, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6, sekä kirja Tapaus Estonia). Hyvän yleiskatsauksen, johon sisältyy tapaukseen liittyviä epäilyttäviäkin puolia hieman, saa vaikkapa katsomalla History Channelin Sinking of Estonia-dokumentin.

Kenties m/s Estonia olisi betonisuojansa tarvinnut, kenties ei. Kenties Ruotsin viranomaiset halusivat ennen kaikkea peittää todistusaineiston m/s Estonian uppoamisen todellisesta syystä, ja siihen liittyvistä Ruotsin viranomaisille kiusallisista asioista.

Read Full Post »

Olli Kingelin puhuu!

Olli Kingelin on eräs turkulaisen Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen perustajia. Mesikämmenen blogilla oli kunnia haastatella Ollia.

 

Jos tämä haastattelu voisi tapahtua missä paikassa ja ajassa tahansa, missä tämä tapahtuisi?

No kun näitä tässä kelailee, niin normipaikoista Turku ja siellä justiinsa jokin vanha keskustan kuppila olisi oikein hyvä. Retro on viihtyisää. Toisaalta, kun fundeerailee näitä kaikkia asioita, niin piristävää olis kyllä käydä jollain kriisi- ja sotatoimialueella, esimerkiksi USA:ssa. Saisi hiukan sellaista Kolmannen valtakunnan vieraana -fiilistä mukaan, ehkä.

Aika? Hmm. Ei tässä ajassakaan mitään vikaa ole, saamme elää ajankohtana, jona toivottavasti suuret huijausrakenteet kuten velkapohjainen pankki- ja rahajärjestelmä ja velkarahapankkiirien EU sinnittelevät vielä systeemin sensuurin tuella pystyssä, vaikka vääjäämätön katastrofi on edessä… se on jännittävää. Tulee mahdollisuus suureen muutokseen ja puhdistautumiseen, jos niin voisi sanoa.

Syyskuun 11. päivän iskujen paljastuminen sisäpiirin väärän lipun huijaukseksi saa, toivottavasti, aikaan yleisen muutoksen suhtautumisessa politiikkaan ja poliitikkoihin. Herääminen, oman elämän ja ympäristön ottaminen kansalaisten omiin käsiin, se on jännittävä tunne.

Toisaalta, ajankohdasta tulee mieleen, että tekisi mieli päästä avaruuteen, kauas tästä käsittämättömästä korruption ja väärän tuskan ahjosta. Abduktiohakemus olisi kiihottava ajatus, mutta se on selkärangatonta eskapismia, myönnetään. Sitä paitsi, jos hommat sitten kääntyvätkin Maassa parhain päin, alkaisi ottaa aivoon jossain 13. valovuoden kohdalla.

 

Kerro jotain itsestäsi.

Hmm? Tämä on aina se kauhea kysymys, josta ei millään meinaa selvitä. Onneksi tämä ei ole työhönottohaastattelu :-P

No, olen keski-ikäinen äijä, josta piti alun perin tulla taiteilija, mutta systeemiin ei taida päästä sisään, jos on sellaisella luonteella varustettu otus kuin minä.

Muuta harrastuneisuutta oli soittelemiseen, oli pari vähäväkistä bändiäkin. Bändikaverit joko kuolivat viinaan tai hävisivät työmarkkinoille, ne hommat jäivät.

Lempitaiteilijoitani ovat Klee, Miró ja Dalì. Myös naivismi miellyttää. Jostain syystä olen mieltynyt elokuviin Braindead ja Bad Taste. Itse asiassa Oseaniassa tehdään mielenkiintoisia splatter-elokuvia, jotka ovat mielestäni aivan aliarvostettuja. Musiikkipuolella Frank Zappa on, no jos ei ehdoton, niin lähestulkoon kuningas ainakin. Tuntuu, että sitä mukaa kun studiot parantuvat, musiikki huononee.

Jossain vaiheessa haahuilin aika tuuliajolla, maalailin kotona muutamia tauluja, kävin katsomassa bändejä keikoilla – kaikkea sellaista luovaa olemista ja sekoilua, jota ei vielä painostanut pankkien velkasysteemit eikä epäinhimilliset työelämät. Minulla ei ole vieläkään oikein selvää käsitystä, miten jouduin tietokoneiden kanssa tekemisiin, mutta niin kävi, että minusta tuli ohjelmoija; terveiset Leppävaaraan ja Heikki Lehtiselle, jos näet tämän.

1990-luvulla Suomi velkakaapattiin pankkiirien pikku jiujitsutempulla ja liitettiin EU:hun. Niihin aikoihin vietin masentuneena ja työttömänä aikaa hermoparantolassakin.

Sain myöhemmin töitä IT-tukihenkilönä ja kääntäjänä. Olin reilut yhdeksän vuotta töissä käännöstoimistossa, josta sain lemput vuonna 2009. Oikeastaan se oli hyvä. Työssä koko ajan olevilla ei ole aikaa ja tarmoa miettiä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Liikakiloista on päästävä eroon… hmm.

Haastattelun muiden kysymysten vastaukset luultavasti kertovat loput?

 

Mitä kautta päädyit Dokumenttiprojekti uuteen näkemykseen mukaan? Missä vaiheessa ja miksi menetit uskosi valtavirtauutisille ja virallisille näkemyksille? Kuulutko joihinkin muihin “vallitsevan systeemin vastaisiin ryhmiin”?

Jossain vaiheessa (lokakuussa 2008?) oli Turun pääkirjastolla elokuvaesitys, jossa esitelmöijänä oli Hannu Yli-Karjanmaa ja elokuvana 9/11 Mysteries. Hiukan kyseisen tapahtuman jälkeen naapurini Vesa Iitti, Teemu Välimäki ja Jiri Keronen ehdottivat, että pidettäisiin palaver, jossa mietittäisiin keinoja saada sensuurista kärsiville aiheille lisänäkyvyyttä dokumenttielokuvien muodossa. Sopiva sauma tuli, kun Iitti oli saanut suomennettavakseen uusimman Loose Change -elokuvan, American Coup. Seuraavaksi elokuvaksi otettiin Great Global Warming Swindle, pitkän pakkaskauden päätteeksi. Siitä se lähti. Ja nyt ollaan tässä. Selkeää kuin muta, heh?

DUN:n alussa esittämät elokuvat karsivat tehokkaasti uskoa valtamediaan. Mitä enemmän näkee riippumattomien elokuvantekijöiden katsauksia tapahtumiin, sen heikommaksi käy luottamus ”viralliseen tiedonvälitykseen”. Niin siinä vain käy.

 

Mitä enemmän näkee riippumattomien elokuvantekijöiden katsauksia tapahtumiin, sen heikommaksi käy luottamus ”viralliseen tiedonvälitykseen”. Niin siinä vain käy.

En itse asiassa ole koskaan ollut kovin ryhmähenkinen, jos sitä mitataan niillä ryhmillä, joita koulussa ja työssä on eteen tullut.

Voisin kuvitella tähän ainakin seuraavat syyt:

– joko ryhmät ovat olleet vääriä, tai sitten vallitseva tiimityömalli on perseestä (luultavasti tiimityö-hype on samaa puppua kuin muutkin liikkeenjohdolle kaupitellut tehostamistemput).

– omin päin tekeminen lienee luontaista minulle, koska ihastuin heti luettuani kirjaan Doing it with Style (Carroll ja Crisp).

En kuulu mihinkään “systeemin vastaisiin ryhmiin”, ellei sellaiseksi lasketa Piraattipuoluetta, jonka kansanedustajaehdokkaaksi lähdin. Voisin kyllä kuvitella itse perustavani sellaisen ryhmän. Täytyy miettiä. Hyvän moton saisi ilmastonsäätelyä vastustavan rintaman ohjelmajulistuksesta:

“Tavoitteenamme on suojella maailmaa nälänhädiltä ja sairauksilta, joita aiheuttavat hullut tiedemiehet, ahneet suuryritykset ja rikolliset hallitukset.”

Tuota hieman höystäen saisi oikein hyvän linjauksen melkeinpä mille vain ruohonjuuriliikkeelle.

Jos olisi We Are Change / Turku, voisin liittyä siihen. Perustetaanko?

 

Mistä Dokumenttiprojekti Uudessa näkemyksessä on oikein kysymys? Mihin ryhmän toiminnalla pyritään? Miten ryhmä on tässä tavoitteessaan mielestäsi onnistunut tähän asti?

Ravintola Koulu, jossa Dokumenttiprojekti uuden näkemyksiä tilaisuuksia järjestetään

Dokumenttiprojektissa on tarkoituksena paikata paikallisesti television ja elokuvien jättämää tiedonvälitys-, näkökulma- ja kritiikkityhjiötä. Pyrkimys on herättää keskustelua asioista, jotka ovat poliittisessa ilmastossamme joko tabuja tai eivät sovi poliittis-taloudellisen eliitin agendaan. Samoin, tarkoitus on saada katsojat itse ottamaan selvää asioiden vaietuista puolista, jotka voivat parhaimmillaan saattaa koko virallisen totuuden mukaisen näkemyksen täysin kyseenalaiseksi. Voidaan myös suoraan sanoa, että dokumentit osoittavat sormella johtajiamme ja virkamieskoneistoamme, joissa on paljon mätää. Eikä arvo- ja asenneilmastonkaan muutostarve jää vaille pohdintaa.

Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta joka tapauksessa on sanottava, että tietoisuutta toiminnasta olisi saatava levitettyä tehokkaammin niin, että esityksissä olisi vähintään 30 katsojaa joka kerta. En ole täysin tyytyväinen, mikä on luultavasti hyvä, koska silloin alkaa miettiä parannuskeinoja. Tämän arvioimista tosin haittaa, ettei ole omaa, kokemusperäistä vertailukohtaa.

Asiaelokuvat mielletään turhaan puiseviksi, mitä ne eivät minusta suinkaan ole. DUN:ssä nähdyistä elokuvista on selvästi nähtävissä, että suora näkemyksellinen esitys todellisuudesta peittoaa helposti käsikirjoittajien fiktiot ja ohjaajien fantasiat.

Vuoden työn jälkeen näyttäisi mielenkiinto projektia kohtaan kasvavan. Toivottavasti myös elokuvien itsensä sisältö saa tällöin lisää huomiota.

 

Olet dokumenttiprojektin esittämien elokuvien kääntäjä. Kerro, minkälaista hommaa se on. Mikä ajaa ihmisen kääntämään elokuvia ilmaiseksi? Mitkä ovat tällaisen hyväntekeväisyyskääntämisen parhaat ja huonoimmat puolet?

Olli pohjustamassa Suuri ilmastonmuutoshuijaus -dokumentin tilaisuutta

Koen tekeväni kulttuurityötä. Se on intohimo, ja koen, että työllä on merkitystä. Omat dokumenttielokuvat olisivat rankinta, mutta toistaiseksi kelpaa kääntäminenkin. YLE:n voimavaroilla saa laadukkaita tekstityksiä, ja reservejä on. Pidän heidän lokalisointityötään esikuvanani, kun kirjoitan filmien tekstityksiä.

Tiedon välittämisestä saa tyydytystä. Hyvä kannustin on myös se, että jotkin asiat ovat aivan liian oleellisia jätettäväksi tuomatta täkäläiselle kielelle, eikä valtamedian varaan voi laskea.

 

Tiedon välittämisestä saa tyydytystä. Hyvä kannustin on myös se, että jotkin asiat ovat aivan liian oleellisia jätettäväksi tuomatta täkäläiselle kielelle, eikä valtamedian varaan voi laskea.

Välillä tunnen olevani kuin vastarintaliikkeen radisti… kyllä, aika hyvä mieli- ja kielikuva. Systeemin lakeijoita joka puolella, rakentamassa uutta korporatiivis-fasistista DDR-EU-Suomea, joka hakee oppinsa epädemokraattisen kehityksen mallimaasta, Yhdysvalloista.

Tekstityksen tekeminen elokuvaan on eräälaista tiivistämiskirjoittamista. Siinä on omat metkunsa. Ohje 1: tunne konteksti, tunne käsiteltävät asiat. Haistele, maistele, vilkuile sivuille, taakse, ylös ja alas, arvioi.

Ollessani käännöstoimistossa työssä huomasin, että kääntäjä on usein ainoa, joka on todella käynyt materiaalin läpi, ja kääntäjä toimii myös esityksen järkevyyden tarkastajana. Niin kauan kuin Suomessa ei velkapohjaisen rahajärjestelmän tai kansalaisten passiivisuuden takia ole voimavaroja riittävään dokumenttituotantoon, kääntäjät ovat oleellisessa osassa.

Huonoin puoli on tietysti köyhyys. Näitä töitä ei käytännössä tehdä ilman kunnollisia nettiyhteyksiä ja tietokoneita. Toimeentulo on pakko alkaa kehittää jostain, kun ansiosidonnaisen (pienen sellaisen) päivärahan loppu häämöttää.

Ohjelmoijana minua kiinnostaa myös toiminnan tekninen puoli. Näyttäisi siltä, että kääntämisen sivutuotteena syntyy myös pieni ohjelmatuote, jonka ajattelin lisätä yleiseen, vapaasti jaettavissa olevaan ohjelmistotarjontaan. Mutta katsotaan muilta kiireiltä tätäkin…

 

Mikä on mielipiteesi Suomen mediasta – antaako se luotettavan ja monipuolisen kuvan maailman tapahtumista? Luotatko Helsingin Sanomiin? Entä Turun Sanomiin? Mitä uutislähteitä seuraat ja suosittelet, meiltä ja maailmalta?

Olen hyvin skeptinen Turun ja Helsingin Sanomien kaltaisten lehtien suhteen. Monesti uutiset ovat vain hallituksen tai eri virastojen edustajien toistamista. Onpa mukana selkeää propagandaakin, esimerkkinä viimelokakuinen uutinen Osama bin Ladenista, joka muka asuu kaikessa rauhassa pohjoispakistanilaisessa talossaan katsellen telkkaria… huh-huh. En yhtään ihmettele, että HS:ää sanotaan CIA:n pää-äänenkannattajaksi.

Sääli todeta erityisesti YLE:n hampaaton ja kritiikitön uutistoimituksellinen linja — veronmaksajia pidetään pimeässä omilla rahoillaan, ja pomojen palkat sen kuin nousevat. Vaitiololahjuksina minä sen Kivisen palkantuplauksen näen. YLE:ltä tulee kyllä silloin tällöin, kuin kipinänä pimeydestä, jotain kelvollistakin, mutta se ei sensuurin himmentämää yleisilmettä pelasta. YLE:n uutiset toistavat pelkkää hallintokoneiston nuottia, ja muut äänet on suodatettu pois. Radikaaleinta uutistoimintaa YLE:llä edustaa hiihtourheilun tinkimätön välittäminen.

 

Radikaaleinta uutistoimintaa YLE:llä edustaa hiihtourheilun tinkimätön välittäminen.

Päinvastoin kuin mitä Lauri Kivinen on mieltä, tänne tarvitaan lisää toimittajia, mieluiten uusille paljastus- ja vuotosivustoille, joista voi hyvinkin muodostua tulevien vuosien tärkein uutismedia.

Suomeen todella tarvittaisiin kunnollista uutistoimitusta ja *tutkivaa journalismia* harjoittava media, nykyiset ovat käytännössä kelvottomia – siis kaikkeen muuhun paitsi suht pienten uutisten lähteeksi. Yleensä “vaarattomat” uutiset ovat hyvin kirjoitettuja. Ehtona on kuitenkin, ettei asia asetu poikkiteloin maan virallisen raha-, terveys-, puolustus-, energia-, ympäristö-, oikeus- sisä-, ulko- tai sosiaalipolitiikan kanssa. Eriävien mielipiteitten sensuuri ei koske poliittisen areenamme näytösluontoista pikku nahistelua.

Kulttuuria voi kait uutisoida vielä miten huvittaa?

Uutisia luen eri verkkopalveluista. Jonkin verran luen myös yksityisten ihmisten blogeja. Facebook on oikeastaan tosi hyvä uutistoimisto: jos on hyvä yhteisö, joka tutkii ympäristöään koko ajan, saa ryhmän jäsenenä paljon tietoa. Jokainen osallistuu tällaiseen keskinäiseen uutistoimintaan omalla panoksellaan: jokainen saa ison määrän uutisia rasittumatta itse kohtuuttomasti.

Ulkomaisista vaihtoehtouutisista Corbett Report on oma suosikkini tyylin ja sisällön suhteen, sellainen olisi hienoa saada tännekin. Ja onhan sitä DUN:nkin piirissä vireillä kunnianhimoisempi uutistoimintakin, elokuvaesitysten lisäksi…

Jos suositella pitää, aloittaisin verkkouutiset.fi:stä, ampparit.com:sta, jatkaisin Uuden Suomen hyvällä blogitarjonnalla (esim. Kissankulmasta), jatkaisin talousdemokraattisella materiaalilla, mm. talousdemokratia.blogspot.com ja Facebookissa ryhmä Paljastetaan rahan valhe! Olen velattoman rahajärjestelmän kannalla ja luen itseni talousdemokraatiksi. Myös Piraattiliiton aatteet ovat hyvin aktuelleja: avoin päätöksenteko, julkisuus- ja ilmoitusvelvoitteet viranomaisille, vapaa inventio- ja muukin kulttuuri jne. Magneettimedia ja Voima ovat oikein hyviä toisinaan, ja valtalehdistä Kansan Uutisilla olen havainnut pientä irtiottoa valtavaikenemisesta, ainakin 9/11-asioissa.

Kansalaismedia on ainoa vaihtoehto, joka voi haastaa “vallan vahtikoirat”, ts. vahtikoirat, jotka varjelevat valtaapitävien rauhaa äänestäjiltä ja kansalaisilta. Yleisradionkaan tervehdyttäminen ei onnistune ilman kansalaismedian aloitetta, veikkaan.

 

Kansalaismedia on ainoa vaihtoehto, joka voi haastaa “vallan vahtikoirat”, ts. vahtikoirat, jotka varjelevat valtaapitävien rauhaa äänestäjiltä ja kansalaisilta. Yleisradionkaan tervehdyttäminen ei onnistune ilman kansalaismedian aloitetta, veikkaan.

RT (Russia Today) on hyvä tv-kanava, kannattaa seurata, heillä on myös hyvä Youtube-jälkitarjonta ilman tympeitä ylemäisiä katselupäivien rajoitteita. Ohjelmat on myös helppoa arkistoida itselle, päinvastoin kuin YLE:n Areenasta, jossa on kaikin puolin yritetty estää muistijälkien jääminen esitetyistä ohjelmista. Miksiköhän? Onneksi on yledl.

Alex Jonesin infowars.com on klassikko, vaikka monet, varsin ymmärrettävästi, karsastavat Alexin äänenkäyttöä ja tyyliä. Tästä huolimatta on todettava, että Alex Jones on nykyisen totuusuutisoinnin pioneereja, eikä häntä voi sivuuttaa, ei ainakaan kevyesti. Kun aloittaa jostain, huomaa kyllä aika pian, miltä sivustoilta löytyy parhaiten mitäkin.

 

Onko Suomessa mitään omia laajastivaiettuja “salaliittoja”, joista kansalaisten pitäisi mielestäsi tietää enemmän? Onko Kataisella, Vanhasella ja muilla Bilderbergin vuosikokouksissa käyneillä mielestäsi jotain peiteltävää?

Ilman muuta heillä on peiteltävää. Se tuli selväksi, kun tasavallan presidentti Halonen julisti Kataisen BB-seikkailut salaisiksi; Infosota.fi uutisoi tämän.

Lopputulos lienee, että ainoat, jotka eivät tiedä mitä on tekeillä, ovat tavalliset kansalaiset, joille lienee varattu pelkkä maksajan rooli ilman vaikutusmahdollisuuksia, kun bilderbergiläiset, Jyrki Katainen mukaan lukien, suunnittelevat uutta maailmanjärjestystä. Epäilyttävää on myös, miten Ahtisaari ravasi Bilderberg-kokouksissa juuri silloin, kun suomalaisille kerrottiin satuja auvoisesta EU-tulevaisuudesta.

Olen hyvin huolissani salailun ja piilottelun yleistymisestä. Tänne tarvitaan ilman muuta Islannin IMMI-lainsäädännön tyylinen, täysin lähdesuojattu ilmiantajakulttuuri, jossa tiedon vuotaja voi luottaa siten, että jää anonyymiksi. Islanti luultavasti pidetään täällä muutenkin pimennossa, koska heidän tapansa käsitellä kuprupankkiireita oli sen verran suoraselkäinen, ettei valtaeliitti halua esimerkin leviävän; islantilaiset päättivät nimittäin, etteivät sosialisoi pankkien tappioita veronmaksajien maksettaviksi – kuten ei pitäisi tehdä missään muuallakaan. Katsotaanpa, miten finleaks.info alkaa pyöriä.

Pankeista päästäänkin 1990-luvun lamaan: sekin on ilmeisesti täyden vaikenemisen alainen asia, vaikka juuri silloin ilmeisesti tehtiin Suomen “EU-kuntoistaminen” velkaannuttamalla kaikki korviaan myöten “pankkikriisillä”. Tukirahojen piti olla yhteiskunnan laina pankeille, muistatteko? Missä viipyy takaisinmaksu? Missä viipyy “kriisin” julkinen analysointi? Oliko kyseessä korkean tason salaliitto?

Sekä “ydinvoimapäätös” että Kreikan ja Irlannin “lainapäätökset” olivat päätöksenteollisesti ala-arvoisia, turhia, rikollisia ja haisevat ainakin minun nenääni vahvasti taustavoimien lobbaamilta. Lainausmerkit lisäsin ilmeisistä syistä. Jo ”päätösten” hätäisyys viittaa siihen, että valmisteluissa on salailtavaa: kaikki tietävät, että kiireen lietsominen ja pikaratkaisuun painostaminen ovat huijareitten vakiotaktiikoita. Se, missä kulkee aktiivisen ja passiivisen myötävaikuttamisen raja, olisi kiinnostavaa joskus tietää.

 

Mielipiteesi suomalaisesta politiikasta ja puolueista? Onko Suomi mielestäsi niin lintukoto kuin korruption maailmantilastot antavat ymmärtää? Onko oikeisto-vasemmisto-jäsennys mielekäs meillä ja maailmalla yleensä? Jos ei, mitkä ovat oleellisemmat huomioitavat parametrit? Mille puolueille olet myötämielisin, mille nyrpein ja miksi?

Suomessa korruptio on pysynyt hyvin kätkössä ja voinut kukoistaa, koska täällä harvoin annetaan törkeästi rahaa suoraan käteen likaisen työn tekemisestä ja takinkääntämisestä. Kansalaiset luottavat aivan liikaa päättäjiinsä. Entisen pääministerin Vanhasen kyvyttömyys erottaa omia rahojaan muiden rahoista on vain yksi tapaus. Rakennusliikkeet olivat kunnallispolitiikassa 1990-luvulle saakka yleisesti tunnettuja pikku lahjuksistaan, mutta nyt, 20 vuotta myöhemmin, panokset ovat koventuneet, ja eduskunnan päätöksenteon alennustila on surullista.

Juhani Eskolan tapaus THL:n sikainfluenssarokotejutussa on yksi suosikeistani, kaikin puolin. Mies istuu avoimesti kahdella pallilla, toinen palli sijaitsi WHO:ssa, josta “pandemia” päästettiin liikkeelle, ja toinen palli sijaitsi rokoteostajan asemassa Suomessa. Siinä välissä Eskola sai sponsorirahaa ison summan, kuulemma suoraan lääkeyhtiöltä. Ja jos nyt joku puolustelee, että sellainen on yleinen käytäntö, on minun pakko kysyä, että miten helvetissä sellainen voi olla yleinen käytäntö. Miettikääpä hiukan: miten selvää lahjonnan on muka oltava, jotta sitä saa nimittää lahjonnaksi? Pitääkö riihikuivaa mennä ottamaan suorassa tv-lähetyksessä pöydän alta? Kun vielä otetaan huomioon koko sikainfluenssajupakan muut juonenkäänteet salaisine tuoteselosteineen (aivan, ette saa tietää, mitä teihin pistetään!), viitteineen siitä, että koko flunssapandemia oli täysin tekaistu luultavasti vain lääkemyynnin lisäämiseksi, alamme saada käsityksen korruption mittasuhteista. Kuvaavaa tässäkin on, että Eskolan toimista uutisoitiin Intian tv:ssä, mutta ei Suomen.

Suomalaiset eivät tietenkään ole koko kuviosta vastuussa, mutta huomionarvoista on, ettei ketään, ei siis ketään, ole edes alettu epäillä osallisuudesta tai avunannosta kyseiseen operaatioon. Juu, eihän meillä mitään korruptiota ole, ei… ihmiset alkavat saada nukahtamiskohtauksia, ja sikarokotefirma on kuulemma suunnitellut narkolepsialääkkeitä jo ennen possupandemiaa. Ja luonnollisesti ensimmäinen asia rokoteostoneuvotteluissa on lääkefirman täydellinen oikeudellinen suojaaminen kaikelta vastuulta! Siitähän normaalisti aloitetaan muuallakin, eikö vain? Kaikki suurta sattumaako?

Oikeisto? Joo, jos tarkoitetaan ns. porvaripuolueita, Kokoomusta, Vihreitä ja Keskustaa nyt lähinnä, niin äh. Jos tarkoitetaan demareita, niin toinen äh. Jos johonkin eksyy joku tunnollinen virkailija, ryhmäkuri kyllä taltuttaa hänet. Jokohan ryhmäkuri on muuten sisällytetty perustuslakiin? Ainoat organisoituneet voimat yhteiskunnassa näyttävät olevan puolue-eliitti ja autonominen virkakoneisto, helmoissaan pyörivine suurfirmoineen. Vasemmisto voisi ajaa kansalaisten asiaa, jos ei olisi niin pihalla kaikesta. Lintukoto? Öö, täsmentäisitkö linnun lajin? Korppikotka kenties?

Parametrit? Tuota, kauheasti kysymyksiä, joista avautuu puoli maailmankaikkeutta kustakin, mutta sanotaan nyt, että puoluepolitiikka on out, paitsi tietysti siten, että puolueet alkavat vaikuttaa järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja kansalaisten ”valtuutuksin” operoivilta jengeiltä. Tämä riittänee tästä?

 

Kerro seuraavasta Dokumenttiprojektin näyttämästä elokuvasta, jonka olet myös kääntänyt. Uskotko dokumentin väittämiin itse? Miksi ihmisten kannattaisi tulla paikalle katsomaan tuo elokuva?

Dokumenttiprojekti uuden näkemyksen järjestämän tilaisuuden yleisöä ravintola Koulussa

Seuraavat näytettävät elokuvat ovat 9/11 ja WTC: jäljet kertovat (Blueprint for Truth) ja Hacking Democracymustahattujen ääntenlaskentaa.

Uskonko väitteisiin? Arkkitehtien ja insinöörien totuusliikkeen tekemässä elokuvassa on esitetty riittävä tekninen näyttö siitä, että WTC-tornit räjäytettiin, joten katsojan on käytännössä hyväksyttävä ajatus siitä, että lentokoneet lennettiin päin torneja pelkästään siksi, että viralliselle 9/11-tarinalle saadaan edes jotain kantavuutta. Blackboxvoting.org:n vaalipetoselokuvassa taas on selkeästi osoitettu, miten (tarkoituksellisen?) haavoittuvia sähköiset äänestyslaitteet ovat, ja miten niiden haavoittuvuudet sopivat turhan hyvin yhteen USA:n vaaleissa sattuneiden epäselvyyksien kanssa. Katsoja saa riittävän järkeviin johtopäätöksiin tarvittavat tiedot kummassakin tapauksessa. Kaikkihan voidaan nykyään väärentää, mutta tunnetut tosiasiat sopivat kummassakin tapauksessa reilusti paremmin dokumenttien esittämiin näkemyksiin kuin virallisiin, joten oma kantani on tällä hetkellä dokumenttien mukainen. Suomen sähköisen äänestämisen suunnitelma elää muuten yhä, mistä olen huolestunut. ”Helppo” äänestäminen voi taata nyt vallassa oleville ikuiset mahdollisuudet pysyä vallassa, todellisesta äänestystuloksesta riippumatta.

Mikäli haluaa valistaa itseään sellaisella, mitä ei muualta näe, kannattaa tulla. Aiheina olevat tapahtumat koskettavat myös meitä, riippumatta siitä, olemmeko juuri nyt kiinnostuneita vai emme.

 

Mikäli haluaa valistaa itseään sellaisella, mitä ei muualta näe, kannattaa tulla. Aiheina olevat tapahtumat koskettavat myös meitä, riippumatta siitä, olemmeko juuri nyt kiinnostuneita vai emme.

Mikäli olin huomaavinani tammikuussa, MOT-ohjelmassa oli pieni raapaisu Suomen vaaliepäselvyyksistäkin. Joten liki liippaa. Ja jos ministerit hyväksyvät sähköisen äänestämisen, olemme suoraan Hacking Democracy -elokuvan sinunkaan-ääntäsi-ei-lasketa-maailmassa.

 

Mikä dokumenttiprojektin tähän asti näyttämistä elokuvista on ollut mielestäsi tavalla tai toisella tärkein? Vai ovatko ne kaikki tietyllä oleellisella tavalla kietoutuneet yhteen?

Ne ovat kaikki tärkeitä, omalla alueellaan. Jos elokuvista pitää löytää yhteinen nimittäjä, niin se lienee, että omissa kabineteissaan hääräävä valtaeliitti on yhdessä suurfirmojen kanssa ylittämässä rajan, jolloin niiden on pakko yrittää ylläpitää velkarahalla, rajattomalla ahneudella, edellisten vaatimalla petollisuudella, valehtelulla, vaikenemisella ja sensuroinnilla saavuttamaansa valta-asemaa, katkeraan loppuun saakka. Toivottavasti filosofialtaan, arvoiltaan ja otteiltaan hyvät ihmiset saavat pantua stopin touhulle, ennen kuin on liian myöhäistä. Rahan ja velan osuutta tässä ei voi aliarvoida. Velkarahasta kertovia dokumentteja on saatava lisää, yhdessä sellaisten tiedotustilaisuuksien kanssa, jonka Ville Iivarinen veti Raha on velkaa -esityksessä.

 

Onko useiden eri tunnettujen salaliittoaiheiden takana yhtenäinen laaja Uuden maailmanjärjestyksen (New World Order) suunnitelma, kuten mm. Alex Jones tuntuu ajattelevan? Vai näkeekö Jones liikaa yhdenmukaisuutta ja intentionaalisuutta hirveässä määrässä asioita, jotka eivät välttämättä liity suoraan mitenkään toisiinsa?

Voi olla, että AJ on tullut jo neuroottiseksikin, mutta on myös muistettava, että koko mössön pyörittämiseen ei ylätasolla osallistu kovinkaan suurta joukkoa, ja että kyseisen joukon vaikuttimet ovat toisiinsa kietoutuneita, esimerkiksi velkarahan kautta. Tästä seuraa, että joukko toimii yhdenmukaisesti. He tarvitsevat toisiaan. Juoksupojat ja välitason virkakoneisto ei välttämättä ole kovinkaan tietoinen tilanteesta, vaikkakin ne muodostavat aina niin hyödyllisen käsikassaran valtaeliitille. Mutta niin yhtenäistä ihmisryhmää on vaikea kuvitella, että suppeanakin se pystyisi täysin järjestelmällisesti suunnittelemaan kaiken etukäteen. Tosin, totuus saattaa olla luuloa ja kuvitelmaa raadollisempi tässäkin – ja joka tapauksessa, suuri määrä samansuuntaista toimintaa ei enää eroa lopputulokseltaan salaliitosta, vaikkei olisi niin järjestelmällisesti suunniteltuakaan. Kumman hyvin vain näyttäisi korporatiivismi voivan, ja päivä päivältä pulleammin. Suurfirmoista ja hallinnoista on muotoutumassa suuri musta aukko, joka kasvaa jo omalla painollaan, imien sisäänsä yhä lisää ja lisää.

 

Mitä ajattelet Alex Jonesista noin ylipäätään? Ketkä salaliittoteoreetikot tai aihepiiriä tavalla tai toisella sivuavat tahot ovat tehneet sinuun suurimman vaikutuksen?

Tiedän kyllä, että AJ on ristiriitainen persoona. Toistaiseksi olen sillä kannalla, että AJ on vilpittömästi totuusliikken puolella ja ajaa sen asiaa, vaikkakin omalla tavallaan. Hän on megafonitoimittaja, mutta sanottakoon hänen tyylistään mitä hyvänsä, hänenlaisiaan tarvitaan. Minusta jokainen, joka voi valistaa tavallisia kansalaisia palasella olennaista informaatiota, on tärkeä. AJ on lisännyt palapeliin palasia vaikka millä mitalla.

 

Minkälaisiin salaliittoteorioihin yleisesti ottaen itse uskot, minkälaisiin taas et? Missä menee raja?

Koska pimeä valtaeliitti on niin yhteenkietoutunut suurbisneksen kanssa, on vaikeaa ajatella maanpäällistä salaliittoa, joka ei periaatteessa olisi mahdollinen. Nibirun ja onton Maan muinaisten humanoidien jutut ovat sitten asia erikseen… Mutta periaatteessa ahneuden, psykopatian, vallanhimon ja velkarahanhimon ryydittämillä, toisistaan riippuvilla pikku klikeillä on kaikki syyt ja keinot muodostaa erilaisia salaliittoja tai kartelleja asemansa ja tulonlähteidensä säilyttämiseksi. 9/11-tapauksen tunnen luultavasti parhaiten, ja totuus siitä on minusta selkeästi erilainen kuin mitä virallinen tarina kertoo. Niin kauan kuin syylliset saavat pidettyä rivinsä koossa, on turha koettaa arvailla tarkemmin. Useat muut tapaukset lähihistoriassa tuoksuvat palaneelta: sikainfluenssa (lääketeollisuuden vedätys), hiilidioksidin aiheuttama ilmaston nopea ja tuhoisa lämpeneminen (vallankäytöllinen instrumentti ja “vihreän päästötalouden” rahastussampo), terrorisminvastainen sota (sotilaallis-hegemoniallinen, vallankäytöllinen instrumentti ja energian ryöstämisen motivoima vedätys, joka loppuu, kun Osama bin Ladenin on kuoltava ”uudestaan”)… pienempiä on varmasti vaikka millä mitalla, alkaen sähkölamppujen palamisajan lyhentämisestä (ahneus ja velkaraha, pakotettu ”talouskasvu”).

 

Millaisia tulevaisuudennäkymiä, kehitysvisioita näet Dokumenttiprojektille?

Olisi hienoa saada resursseja ruveta tekemään itse dokumentteja, olla vaikka Suomen Alex Jones :-) Suomi-näkemys eri aiheista olisi enemmän kuin toivottava.

 

Millaisia tulevaisuudennäkymiä näet maailmalle ylipäätään? Ollaanko menossa ojasta allikkoon?

Ilmeisesti on mentävä jälleen pohjamutien kautta, ennen kuin tietoisuus itsevaltaiseksi muuttuneesta ja ulkoparlamentaaristen voimien talutusnuorassa rämpivästä virkakoneistoista, liian suuriksi paisuneista ylikansallisista yrityksistä ja joka puolella loisivasta velkarahataloudesta saa aikaan niin laajan EI-aallon, että hommalle tulee stoppi. Toivottavasti kansalaiset havahtuvat ja vaihtavat ensi kuun vaaleissa tämänhetkiset “edustajansa” sellaisiin, jotka oikeasti ajattelevat kansalaistensa parasta, myös paineen alla.

Eläkeikiä ollaan nostamassa, jotta pankeille saadaan lisää turhaa velkarahaa, virkamiesvaltaan kaavaillaan laajennuksia, ja esim. uusi pakkokeinolaki (vai sanoisinko vakoilulaki) veisi meidät jälleen askelen lähemmäs DDR:ää, sikainfluenssapyykki ja pakkohoitolakisotku ovat pesemättä, ydinvoiman lisärakennuspäätös ryhmäkuripäätöksineen on suoraa petturuutta, valtion taloudessa velka on ainoa, joka voi paksusti, ja antaa siten pankkiireille valtavan potentiaalisen määräysvallan maan asioista, EU:ssa on itsevaltaisesti valittu johto, joka suunnittelee kaikenlaista poikkeustila- ja poliisivaltiopaskaa, kansalaisten kyykyttäminen KELA:n ja sossun tiskeillä on arkea, YK:n agenda 21:tä ei olla millään tavoin kuoppaamassa, luontaistuotteet ja yrtit ollaan kieltämässä, syövän parantamista ei sallita, vitamiinitasomme kiinnostavat hallintokoneistoamme myös, hyökkäyssotia käyvä USA saa kuulemma harjoitella Lapissa täysin avoimesti, suomalaiset juoksevat samaisen maan sotilaiden perässä toisessa maassa, jonka ihmisillä ei ole hajuakaan, miksi vieraat sotilaat tulevat heidän mailleen reuhomaan, ympäristö kemikalisoituu… äh, laskekaa itse aluksi, mitä noista nyt jo tulee. Siinä meille “suuntaa”.

 

Flunssakausi oli täällä taas. Otitko sikainfluenssarokotteen?

Hah, en taida kuulua ”riskiryhmään”. Ei maar, no en takuulla ottanut!

 

Lopuksi vielä Mesikämmenen vakiokysymys haastateltavilleen: mikä tekee sinut onnelliseksi?

Kissa. Kesämökki. Nukkuminen. Sade ja ukkonen. Se, ettei tarvitse pelätä. Taide. Elokuvat. DUN. Dekkarit. Kiireettömyys. Ystävät. Kemut. Mauno Paajanen ja yläkerran psyko. Onhan näitä vielä.

 

Kiitos, Olli, haastattelusta!

Read Full Post »

Pekan tyylinäyte rock-kitaroinnista

Mitä helvettiä?

Aika harvalle tulee Pekka Siitoimesta ensimmäiseksi mielleyhtymiä rockmusiikin suuntaan. Tästä huolimatta Pekkakin diggaili tietynlaisesta rockista, ja osoitti musiikkimaussaan kenties melko yllättäviäkin mieltymyksiä. Koskelan ja Nordlingin kirja Suomen Führer paljastaa asiasta seuraavaa:

“Siitoin oli aiemmin myynyt Johnny Rebelin rockabillyyn vivahtavaa musiikkia – tosin rasistisella sanomalla höystettynä. Kun hänelle esitettiin skinhead-musiikkia, niin Siitoin ei pitänyt siitä: Kyllä Turun skinit on lainannut niitä levyjä minulle. Ei ne oikein kansallissosialismiin sovi. Se on sellaista puoli rokkari ja puoli punkkari rääkytystä, kuittaa Pekka. Vanha Bill Haley– mies ottaa maailman muutoksen tyynesti, mutta romantisoi kultaista 50-lukua: Joka vuosikymmen maailma muuttuu. 1950-luku oli hienoa aikaa. Rauhallista ja tasapainoista. Sen jälkeen on ollut alamäkeä.”

Bill Haleystä ja Johnny Rebelistä diggaileva valtakunnanjohtaja diggaili myös arabialaisesta ja turkkilaisesta musiikista. Samainen Koskelan ja Nordlingin kirja kertoo asiasta näin:

“Siitoin ihastui matkoillaan arabialaiseen ja turkkilaiseen musiikkiin. Minä pidän sanoin kuvaamattomasti arabialaisesta musiikista. Siinä on jotain sellaista hohtoa. Se piristää sielun tenhoa ja minulla on näitä arabimusiikkikasetteja eri arabimaista. Niitä on vissiin toista sataa, hahkuttaa Pekka. Siitoimen luona usein käyneet tietävät kertoa, että Pekka todella myös soitti ja kuunteli näitä kasetteja.

Jotkut ideologisesti orientoituneet saattaisivat alkaa kuuntelemaan skinhead-musiikkia ideologisesta syystä vaikkeivat siitä pitäisikään ja torjua vieraan kulttuurin musiikin samasta syystä. Pekalle nuo asiat eivät ole yhteismitallisia. Mielestäni musiikki on taidetta ja sitä ei saisi sotkea politiikkaan, pohtii Pekka tuntojaan. En siis näe ristiriitaa eri maiden musiikin kuuntelun ja aatteen välillä. Jos ajatellaan esimerkiksi Suuri ja mahtava-laulua… jos nyt ei ajatella sanoja… se on mahtava hymni. Myöskin Itä-Saksan entinen kansallishymni oli hyvä.”

Nauravasta natsista tulee rock-tähti

Pekan rocktouhut eivät jääneet vain hänen nuoruuteensa. Kesäkuun 11. 1983 Iltasanomat uutisoi seuraavaa: “Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimesta tulee rock-tähti. Natsipomo laulaa ja puhuu erään rock-yhtyeen levyllä, joka äänitetään piakkoin Tampereen lähettyvillä. Siitoin ja yhtye ovat tehneet sopimuksen levytyksestä. Levylle taltioidaan mm. laulu “Siitoin teidät voittoon vie”. Voi olla, ettei sitä ainakaan kotimaisissa puolituntisissa kovin usein kuulla. Levyllä Siitoin laulaa sekä huudahtelee natsien iskulauseita saksaksi, suomeksi ja englanniksi”.

Tuollaista Bobby-Rockin levyä ei ilmeisesti koskaan tullut, en sellaisesta ainakaan ole kuullut. Jotain rock-henkistä kuitenkin 80-luvulla Pekalta tuli, nimittäin legendaarinen c-kasetti Nauravat natsit. Koska kasettiin ei nykyään törmää missään, on sitä aikoinaan ilmeisesti myyty hyvin vähän. Muuten se olisi jo varmasti vuotanut jonnekin internetin syövereihin. Muistan joskus muinaisuudessa nähneeni kasetin Pekan postimyyntiluettelossa. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että se olisi kannattanut tilata. Sen verran kovan luokan huumoria tuohon äänitteeseen kätkeytyy. Tavatessani Isän valtakunnan ohjaajan Miki Brunoun viime vuoden lopulla sain viimein kuulla Nauravia natseja. Se oli jotain huimaa. Toivottavasti joku uudelleenjulkaisee tuon helmen.

It’s a showtime for rockabilly Siitoin!

80-luvulla Pekka oli jo siirtynyt elämänsä kolmanteen vaiheeseen, jolloin hänestä muotoutui eräänlainen uusnatsismin, okkultismin ja rivologian von Münchausen. Homman nimi oli tässä vaiheessa Pekan persoonan ympärillä pyörivä ympärivuorokautinen show. Tähän sopii hyvin mm. se, että Pekka ilmestyi Sleepy Sleepersin kanssa lavalle ja otti muistaakseni vastaan hänelle tarjotun Sleepy Sleepers fan clubin kunniajäsenyydenkin. Tuskin kukaan kovin vakavasti poliittisen toimintansa ottava uusnatsi olisi sellaiseen ryhtynyt. Mutta ehkä Pekka näki asian toisin.

Rockiin Pekka yhdistettiin 80-luvulla myös eräässä Naantalin sambakarnevaaleista kertovassa Iltasanomien jutussa, jossa Pekkaa kutsuttiin “rockabilly Siitoimeksi”. Syynä tähän oli lähinnä se, että Pekka oli heilunut alueella etelävaltioiden lipun kanssa. Jutun ingressi summasi: “Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin sentään jaksaa. Unikeon kulkueessa hän marssi USA:n etelävaltioitten lippua kantaen. Täytyyhän jonkun muistaa orjien isäntiäkin, kun neekeriorjien musiikki täytti kaupungin”. Itse jutussa ja sen eräässä kuvatekstissä todettiin, että “selvittämättä jäi sen sijaan, mikä on Siitoimen suhde nuorison rockabilly-musiikkiin, sama lippu kun on tämän musiikkilajin tunnus, mutta rokkariksi entistä valtakunnanjohtajaa on vaikea kuvitella. Mutta ehkä sekin menee, onhan Siitoin kiljunkeitollaan osoittanut laaja-alaisuutensa”. Jos jutun tekijä olisi kysynyt asiasta Pekalta, hän olisi saattanut yllättyä.

Rock-lehdistö ja punkkarit

Rock-lehdissä Pekkaa ei yllättäen tiettävästi mainittu koskaan. Poikkeukseksi voidaan kuitenkin laskea Rami Kuusisen ja Kimmo Miettisen Bambi-lehteen tekemä legendaarinen Upseeri ja herrasmies-juttu. Jutussa käydään läpi Pekan peruspalettia: taustaa, politiikkaa ja hengentieteitä. Tämän lisäksi ruoditaan myös Pekan suhdetta rock-musiikkiin.

Jutun ala-otsakkeen “Punks & skins”-alla kysyttiin miten Pekka suhtautuu rockiin. Valtakunnanjohtaja vastasi: Olen sitä mieltä, että ainoa oikea nuorisomusiikkisuuntaus on alkuperäinen rockmusiikki, jota esittivät Bill Haley ja Elvis Presley. En hyväksy punkmusiikkia, enkä oikein muitakaan suuntauksia, mutta ns. rokkareiden ja skinheadien suosima musiikki on lähinnä sydäntäni nuorisoa ajatellen.

Tämän jälkeen toimittaja halusi tarkemmin selkoa Pekan suhteesta skineihin: Jossain lehdessä väitettiin, että Pekka Siitoin on skinheadien johtaja… Pekka kommentoi tähän: No, se nyt on jonkun lehden väite. Mitään sopimusta tai virallista puhetta tästä ei ole skinheadien kanssa ollut. Televisiossa oli Anna palaa -ohjelmassa, jota en ikävä kyllä itse nähnyt, koska vieraanani oli silloin huume- ja autokauppajutusta pitkän tuomion istunut entinen poliisi Pekka Erkkilä, joukko skinheadeja sanonut, että he pitävät minua johtajaan. Tästä olen hyvin kiitollinen ja ylpeä, olen heidän kannallaan. Punkkareita en hyväksy lainkaan!

Tämän jälkeen mietittiin punkkarien ja skinien eroavaisuuksia: Toimittaja: Punkkien ja skinien musiikkihan on osaltaan samaa… Pekka tähän: Sitä en tiedä. Minulla on kaksi poikaa, toinen 17- ja toinen 15-vuotias, ja he tuntevat tämän asian hyvin. Myös KDP:n nuoriso-osaston johtaja Petri Kemi on erittäin hyvä asiantuntija. Hän on rokkari, vanhan ajan rock ‘n’ roll-mies, mutta myös natsi.

Punkkarien kanssa Siitoimella oli tunnetusti napit vastakkain useaan otteeseen. Näistä  tapauksista suurin oli vuonna 1985, jolloin noin 25 hengen joukko punkkareita hajotti Pekan talosta ikkunoita, pahoinpiteli Pekan vuokralaista, varasti edellämainitun sambakarnevaaleilla liehuneen etelävaltioiden lipun, ja yritti tietysti pistää vielä itse valtakunnajohtajaakin pataan. Poliisi ehti kuitenkin väliin ennen kuin viimeksimainittua ehti tapahtumaan.

Edellämainitussa Bambin artikkelissa käytiin asiaa läpi yllä olevaa Iltasanoman juttua tarkemmin: Toimittaja: Jos palataan siihen punkkareiden hyökkäykseen… Pekka: Se oli karmea juttu. Se tapahtui 27. heinäkuuta (1983), kello 23.45. Petri Kemi oli täällä silloin ja vanhin poikani. Punkkarit hakkasivat lapiolla rikki 15 ikkunaa. Me olimme täällä sisällä, kun ne yritti sisään. Otimme pistoolit ja puukot esiin ja olimme valmiina. Olisimme tappaneet ne. Toimittaja: Mistä se koko rähinä sai alkunsa? Pekka: Kyllä se minusta johtui. Väitin, että punkkarit ovat sosialisteja – niinkuin he ovatkin. Tavallaan provosoin hyökkäyksen itse. Toimittaja: Kuinka paljon niitä oli? Pekka: Noin 25. Neljä tai viisi poliisiautoa tuli pihalle ja siellä oli kamalat tappelut. Vuokralaisemme hakattiin täysin syyttömänä, koska hän tuli pihalle katsomaan. Väittivät, että hän kuuluu puolueeseen, vaikka hän on kommunisti. Hyökkääjät oli 17-20-vuotiaita, kaikki punkkareita.

Punkkareiden kanssa Pekka otti yhteen myös talonsa ulkopuolella, sekä toisinaan puhelimitsekin. Jälkimmäisestä löytyy huvittava maininta Koskisen ja Nordlingin kirjasta Suomen Führer:

Täällä puhuu Führer, jyrisee Pekka Siitoimen ääni puhelimeen. Taustalla soi turkkilainen musiikki. Siitoimen Naantalin asunnon on taas kerran täyttänyt paikallisista juopoista koostuva kööri. Pekka Siitoin saa kuulla nuorelta anarkistitytöltä valitut sanat puhelimessa. Kuunneltuaan jonkin aikaa vuolasta kimitystä luurin päästä Pekka osallistuu keskusteluun. Mielelläni haistan vittua ja minulla on vielä tapana nuollakin päälle. Eli jos kiinnostaa… Valtakunnanjohtaja laskee luurin alas keskustelukumppaninsa lähdettyä langalta ja selostaa humaltuneelle kuulijakunnalleen saamaansa “ihailijasoittoa”.

Punkkarit ovat muistaneet Pekkaa vuosien varrella myös musiikissaan. Esimerkkeinä mainittakoon Shitter Limitedin Saanko nuolla persettäsi Harri Holkeri mini-LP:llä oleva kappale Tappakaa Pekka Siitoin! sekä Kiljuvelka-70:n Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa -levyllä oleva kappale Kiljukeisari. Muutkin kuin punkkarit ovat innostuneet tekemään Siitoimesta kappaleita. Näistä esimerkkeinä mainittakoon YouTubesta löytyvät Pekka Siitoin überpartymix, Pekka Siitoin techno, sekä Pekka Siitoin built my panzerwagen. Jos Pekka ei itse esiintynyt Nauravat natsit-kasettia lukuunottamatta millään musiikkitallenteella, niin on hän tästä huolimatta onnistunut selvästikin innoittamaan muita tekemään hänestä musiikkia.

Keikka peruttu!

80-luvulla Pekka innoitti myös Ville Nisosta huumorimielessä järjestämään helsinkiläiseen ravintola Rocktailsiin Zombie Clubin iltaman, jossa myös Pekka olisi esiintynyt – ei muusikkona, vaan puhujana. Iltasanomat risti tilaisuuden, joka peruttiin, “natsidiskoksi”. Rocktailsin ravintolapäällikkö Kimmo Waldén totesi asiasta, että “jo terve järkikin sanoo, ettei tällaisia illanviettoja toteuteta. Meillä ei ollut asiasta minkäänlaista ennakkotietoa”.

Jorma Mattila totesi jutun loppukaneettina, että “Klubin järjestäjiltä ajatus natsi-iltamista siitoimineen sun muineen ei ollut osoitus hyvästä mausta. Ei edes siinä tapauksessa, että koko homa olisi tarkoitettu pilaksi. Ihmetellä sopii, että asia pääsi näinkin pitkälle ennen kuin stoppi tuli eteen”.

Kuinka kävi Siitoimelta rock ‘n’ roll?

Valtakunnajohtajan touhuista löytyy ehkä yllättävänkin monia rock-kulttuuriin liittyviä elementtejä. Stereotypisellä Sex & drugs & rock ‘n’ roll-akselilla ei aivan mennä, mutta eipä paljoa kyllä puutukaan. Seksin suhteen yhtälöön sopivat Pekan puheet irtosuhteistaan 800:n naiseen, rivologin härskit jutut ja kosmisen tason seksuaalis-maagisen maailmankatsomuksen näkemykset. Huumeiden suhteen Pekka pitäytyi laillisissa alkoholijuomissa sekä laittomassa itsetekemässään kiljussa. Muita rock-kulttuuriin liitettyjä piirteitä, jotka Pekasta voi löytää, ovat mm. suuri esiintymisestä ja esillä olemisesta nauttiminen, itsestään spektaakkelin tekemisestä nauttiminen, sekä se, että hänen tuotoksillaan on nykyään jossain määrin keräilijöitä ja siten myös keräilyarvoa. Pekan nimi on hänen kuolemansa jälkeen jäänyt elämään omaa myyttistä elämäänsä, ja vastaava on epäilemättä  monien rock-artistien unelmissa oman post mortem-tilansa suhteen. Lukemattomien rocktähtien tapaan myös Pekka kuoli alkoholiin. Hengentieteet ovat rock-piireissä varsin yleisesti myös tavalla tai toisella vahvasti läsnä. Ja vaikka Pekka ei ollut muusikko, ei sitä ole ollut moni muukaan henkilö, joka on poliittisten, kirjallisten, tai muiden ansioidensa kautta kuitenkin usein laskettu rock- ja populaarikulttuurin maastoon.

Oli Pekka rock tai ei, hän itse kuitenkin diggaili “alkuperäistä rockmusiikkia”. Joku voisi myös sanoa, että Törkytehdas sopisi Pekan elämänkerran nimeksi rock-hengessä vähintään yhtä hyvin kuin se sopii Mötley Crüe-historiikille.

Read Full Post »

One thing leads to another. After writing my post Church of Satan is dead I got in contact with Larry Wessel who has made a documentary Iconoclast about Boyd Rice.

Who is Larry Wessel? If you don’t know him already his website Wesselmania is a good source to learn more:

“The impact of Larry Wessel’s style can be seen everywhere from the advertising campaigns of Madison Avenue, to the proliferation of ‘Reality Television.’ Larry is known for his original, colorful and highly graphic collages. His artwork has been exhibited at museums and galleries including the Laguna Art Museum, La Luz de Jesus, Mark Moore Gallery, and Outré Gallery. Collectors of his collages include Adam Parfrey, Nick Bougas, Anton Szandor LaVey, Coop, Rev. Steven Johnson Leyba, Martin McIntosh and Johanna Went. Wessel’s collages have also appeared in the pages of magazines such as HUSTLER, Answer Me!, CHIC and MALEFACT, and Martin McIntosh’s books Taboo: The Art Of Tiki and Beatsville, as well as the cover of Adam Parfrey’s Cult Rapture & Gene Gregorits’s Midnight Mavericks.

In addition to collage, Larry Wessel is well known for his extensive documentary film work. He produces, directs, writes, shoots and edits profoundly twisted and provocative video work. Bloody bullfights, cool artists, obsessed collectors, way-out writers, the transgender underground and the dark side of Los Angeles, are just a few of the subjects of this wild man’s throught-provoking documentaries. Academic discussions of Wessel’s films can be found in the books Killing For Culture, by David Kerekes and David Slater, and Psychotropedia by Russ Kick. Interviews with Larry Wessel have appeared in numerous publications, such as Headpress and PANIK, as well as the book Sex & Guts 4, by Gene Gregorits and Lydia Lunch and the book MIDNIGHT MAVERICKS by Gene Gregorits.”

I was more than happy to get a chance to interview the man. Here, ladies and gentlemen, Larry Wessel speaks!

 

If this interview could take place anywhere, real or fictional place, in any period of time, where you’d like us to sit and talk of things? At your homebase in Los Angeles?

On the outskirts of Stockholm, Sweden where my wife Tora and I plan on moving.

Iconoclast has finally come out. It’s a four hour film that was six years in the making. Quite a project. How do you feel about it? Are you happy with the outcome? What has the response been like?

I am very happy with Iconoclast! The response has been 100% positive. Many who have seen it use the word “Masterpiece” in describing it.

You’ve made 16 films previously. How does Iconoclast differ from your previous work?

6 years is the longest I have spent working on any previous film. I also believe that Iconoclast is more epic in scope than my other films. More than just about Boyd Rice, Iconoclast covers 50 years of American Pop Culture history.

How did the whole documentary get started?

I received an email from Boyd Rice declaring that he was a fan of my documentaries and he said that my films were more than just mere documentaries, that they were like “experiencing a phenomenon”! He asked if I would like to do a documentary about him and of course I said, “Yes”!

Was it a smooth process to do the documentary, were there any special challenges in making it?

It went real smooth and was a lot of fun all the way!!

Setbacks, happy surprises, interesting and funny turns?

No real setbacks that I can think of. Lots of happy surprises, interesting and funny turns all the way through! It was a lot of fun for me to look up people from Boyd’s past and interview them. They all had very amusing stories to tell that reveal a lot about Boyd Rice.

You interviewed lots of people for the documentary. Did you get all the people interviewed you wanted to?

Mostly. There were very few people who refused to be in it.

How was Bob Larson?

Bob Larson was fantastic!! He and Boyd engage in deep philosophical discussions throughout Iconoclast and Bob allowed me to film him performing an exorcism as well!!

You’ve known Boyd well before making the documentary. How did you get to know Boyd in the first place?

I met Boyd in 1997 at a concert he was supposed to perform at the El Rey Theater in Los Angeles with Death In June. A group of protestors succeeded in getting the nightclub to prevent Boyd from performing that night.

Did making the documentary change your view of Boyd and his work somehow?

I really got to know Boyd very well during the making of Iconoclast and gained a keen understanding of how much of his work is rooted in humor. He is absolutely one of the funniest people I have ever met. I have had the pleasure of seeing Iconoclast in crowded cinemas in Los Angeles and San Francisco and people laugh their asses off and applaud throughout the entire film from beginning to end!! I think that perhaps one of the most surprising aspects of Iconoclast is how very funny it is!!

What is Boyd really like in person when one gets to know him better?

He is extremely charming, funny and infinitely mysterious. He constantly challenges one’s ideas. A true iconoclast.

How does his public image differ from his private personality?

He is very much like Anton LaVey in this way. His public image is widely perceived as very harsh whereas his private personality reveals a very intelligent, soft spoken gentleman with an intense sense of humor.

What do you most like in Boyd and his work?

His sense of humor.

Both you and Boyd have a long association with the Church of Satan and Anton LaVey. LaVey was a big fan of certain kinds of movies and he also really enjoyed your works. What part does LaVeyan satanism play in your movies? Do you consider your movies to be acts of magic? If so, what kind of results do you aim to gain from your magical films?

Anton was one of my closest and best friends that I have had the good fortune of having in my life. He has always been infinitely inspiring to me and always will be. I don’t want to sound pretentious but I consider creativity to be a very magical act. To create something from nothing by definition makes one a God. I like to think of my films as magical spells that inspire people to think for themselves. One can learn from and grow from experiencing my films. People tell me that they get a lot of inspiration from my work.

Iconoclast is out there on DVD. Can you tell us something about the DVD?

Here is the description from the back of The Iconoclast 3 Disc DVD Set…

ICONOCLAST is a 3 DVD Set:

Disc One: LEMON GROVE 1 Hr. 25 Min.

Disc Two: SAN FRANCISCO 1 Hr. 02 Min.

Disc Three: DENVER 1 Hr. 26 Min.

ABOUT ICONOCLAST:

Boyd Rice may well be the only person alive who’s been on a first name basis with both Charlie Manson and Marilyn Manson. His career has spanned more than three decades, during which time he has remained at the epicenter of underground culture and controversy. Rice first came to prominence in the 70’s as one of the founders of the genre known as Industrial Music, and soon gained a reputation for live shows that were deemed the most abrasive, minamalist and loudest concerts ever staged (his shows regularly clocked in at 130 decibels, whereas a jet plane taking off was a mere 113 decibels). As early as 1980, he was already hailed as The Godfather of Noise Music.

Since then, Rice has extended his creative pursuits to numerous fields, even lecturing at The Massachusettes Institute of Technology, despite being a high-school dropout. “My life”, says Rice, “is a testament to the idea that you can achieve whatever the hell you want if you posess a modicum of creativity, and a certain amount of naivete concerning what is and isn’t possible in this world. I’ve had one man shows of my paintings in New York, but I’m not a painter. I’ve authored several books, but I’m not a writer. I’ve made a living as a recording artist for the last 30 years, but I can’t read a note of music or play an instrument. I’ve somehow managed to make a career out of doing a great number of things I’m in no way qualified to do”.

Larry Wessel’s documentary, ICONOCLAST is a 4 hour long tour de force, 6 years in the making; an in depth expose of Boyd Rice’s life, career, and personal obsessions. No mere documentary, ICONOCLAST is more of a roller coaster ride through the fevered mindscape of one of the most controversial and unique artists of the modern age.

The ICONOCLAST 3 DISC DVD Set is available for purchase for $30 (includes free shipping worldwide!) at WWW.ICONOCLASTMOVIE.COM

Are there plans to show the film at some film festivals? Other plans related to Iconoclast?

Although I have had many offers, there are no current plans to screen Iconoclast at film festivals. There are plans for theatrical screenings coming this Spring, 2011 or Summer 2011 at The Anthology Film Archives in New York.

You have a Swedish wife, Tora.

Yes! Tora and I have been married since 2006 and our love grows for each other every day!! Among her many talents, Tora is starting to be known as one of the most talented photographers working in the world today! She has a website in the works called WWW.WESSELMANIAPHOTOGRAPHY.COM

Have you been in scandinavia or Finland?

I have been to Sweden and Denmark. I am looking forward to visiting both Finland and Norway as well.

Anything you’d like to say to your Finnish fans?

Thank you very much to all of the many Finnish fans who have purchased Iconoclast!! I am very grateful to all of you and have enjoyed the Rave Reviews you have given Iconoclast .

Do you have plans for the next film already in mind? What can we expect from Larry Wessel next?

Yes…there are 3. The first is about collectors and the obscure objects of their desires featuring artist extraordinaire, Jason Mecier! The second is a documentary about another artist extraordinaire, Beth Moore-Love. The third one is Pt. 3 of a trilogy about Los Angeles.

What makes you happy?

My marriage to my one and only true love…The love of my life, Tora Wessel.

 

Thank you for the interview, Larry! Mesikämmen blog wishes you success with Iconoclast!

Read Full Post »

Kenneth Grant, 23 May 1924 – 15 January 2011

Obituary in The Independent.

Read Full Post »

I was going through my archives some time ago and found a handwritten letter from Boyd Rice to me. It’s from the early 90’s when I still considered myself a satanist. I was in my late teens. In the letter he replied to some of my questions regarding his appearance in Bob Larson’s radio show, made some notes about Music, martinis and misanthrophy CD, the Abraxas Foundation (he kindly sent me its newsletter WAKE! ), etc. Ahead of the time, years before the internet became a commonplace, Boyd also used a smiley in the letter, much like it is used commonly nowadays. I remember it amused me. Days after digging this letter from my archives I learned that a lenghty documentary about Boyd had finally came out. Iconoclast looks like something definitely worth seeing if you are even cursorily interested in all the stuff that Boyd has done over the years. Few days after learning of the documentary, I learned that Boyd had declared himself a high priest of the Church of Satan recently and interestingly enough, he also declared that the Church of Satan didn’t exist as an organization anymore.

I moved away from satanism to other ways to contextualise and experience myself and the universe few years after receiving that letter from Boyd. Around the time I made this paradigm shift I thought that not only I was not a satanist, but I also came to the conclusion that the Church of Satan was dead. It seemed to me that the Church of Satan had lost the certain genuinely fresh and dynamic substance it once had. I thought that even if one was a satanist, not just one playing one, one should have seen that as an organization the Church of Satan was gone. Even if you were a satanist you should have come up with something new carrying the genuine spark that made the Church of Satan what it once was. The organization was attracting all too much certain kind of pompous airheads and (post) teen-angst filled guys who made it look like that the whole LaVeyan satanism had become more a certain kind of aesthetic and attitude promoting subculture and lifestyle than a practical philosophy that could be taken seriously. Just looking how these guys were repeating LaVey’s words year after year word by word instead of developing the basic philosophy and its implications and making individually something really out of it in the world all spoke (and still speak) for itself to me. It didn’t (and still doesn’t) look very much like satanic individualism at its best to me. It all looks like Anton LaVey fan club with its members, and as such not essentially very different from other kinds of fan clubs.

There are of course exceptions, not all who associate themselves in one way or another with LaVeyan satanism are such airheads. But such persons seem to be rather rare. Boyd Rice has always appeared to me as one of those exceptions. He is smart, creative, complex, and in his own way he has seemed to truly practise satanism in his own individual way. No matter that my worldview is quite different from his, his works have continued to interest me because he has not been parroting LaVey but he has being doing his own thing.  It has been thought provoking and fun to see what he has been doing. The declaration that Boyd made recently affirmed that again.

I haven’t seen or heard an official comment from the Church of Satan to Boyd’s declaration yet. It might be that they have a difficult time thinking how to formulate a good answer to it. Among other things Boyd’s declaration includes this note: “True LaVeyan Satanism only exists insofar as it is manifested in deeds – in life and living. Never in mere words”. If the current “high priest” of the Church of Satan, Peter H. Gilmore, works or has been working in a not very high position at Wal-Mart while being a high priest of an organization that likes to give an impression that its higher degree members are in positions of power in the world, it might be difficult for him to reply to that note from Boyd. One academic scholar has indeed made that claim about Gilmore and Wal-Mart, I’ve heard, but I am not sure if it is true or not. Interestingly enough, there is not much information around how Gilmore makes his living.  I think there is nothing wrong or laughable about working at Wal-Mart per se, except if you happen to be a high priest of an organization that is all about might is right and exemplifying that  in the world. But well, maybe Gilmore is indeed in some position of power that matches with the nature of being a high priest of Satan, an entity emphatically of power in this material world. In any case, Gilmore gives an impression of having common sense and sense of humor in his interviews. He doesn’t seem like an airhead. It will be interesting to see what he will eventually reply to Boyd’s declaration.

When it comes to Boyd’s view of the world it is quite a bit more nihilistic and misanthropic than mine. I don’t share too much with Boyd’s view of the world, except that most of the people are idiots. The difference between me and Boyd seems to lie mostly in that I have more empathy towards people, idiots, but it might be that’s because I find an idiot pretty much from everybody. Myself included. I also do write a blog which is something Boyd would apparently never do. Nevertheless, I am not a mere blogger, I have done and do stuff out there in the world in my own small way, as some of you know. Anyway, words on screen are out of total living context. It might be that talking about all and everything with Boyd over a pint there could surface more common ground between me and Boyd than mere words on screen would indicate. I’d like to see if this is so. So, Boyd, if you happen to be around Finland sometime, I invite you to have  few beers with me. I’d offer. I agree with you about the main message of your declaration and would like to interview you about it.

Below is the declaration I’ve talked about. It’s worth reading thoughtfully if LaVeyan satanism interests you (be sure to have proper background music while reading it).

– – –

To whom it may concern,

As it is widely known, Anton Szandor LaVey repeatedly expressed his sincere desire to me that his mantle as leader of the Church of Satan pass to me upon his death. In his estimation, I was the sole person qualified to carry his tradition into a new era. At the time I demurred, explaining that I was a loner and not a team player or a people person.

Now I have changed my mind. After thirteen years of introspection, I have decided to step up to the plate and humbly accept the role bestowed upon me by my close friend and mentor. Why? Because remaining loyal to LaVey’s spirit and memory has come at the cost of distancing myself from the organization perpetuating itself in his name.

At one time, the sycophants and functionaries at the forefront of the CoS may have been called apparatchiks or pencil pushers. Today they are bloggers, whose sole arena of combat is the internet. When they employ “satanic” ideals, it’s in endless squabbles in cyberspace – rarely in real life or the real world. The LaVey I knew abhorred such types, and frequently told me as much.

I am told that many in the Church of Satan were offended by my book NO, and particularly by my essay on individuality; which they perceived as a potshot taken at them. How very perceptive – it was exactly that! If Anton were alive to read the text, he’d agree wholeheartedly; and laugh his ass off. He often lamented to me that his ideas vis-à-vis individualism were misguided and that he’d in effect “given birth to a monster”; or that such ideas applied to a few rare souls and not to everyone with the price of admission.

Consequently, my first official act as new leader and only truly ordained High Priest of the Church of Satan is to declare that the organization no longer exists. True LaVeyan Satanism only exists insofar as it is manifested in deeds – in life and living. Never in mere words. Elitism is self-defining, it is not a commodity that can be bought or sold for a few hundred dollars, or whatever the going rate is for a little, red membership card.

In the future, LaVey’s ideas can only survive in so much as they constitute a living reality, and never as mere platitudes on the printed page or computer screen; and in the future, such ideas must be taken to the next level. They must be recognized as purely foundational. Not an end point, but a starting point. LaVey expressed as much to me when he appointed me Grand Master of The Order of the Trapezoid. Satanism is an initiation into the wisdom of materiality, and the trapezoid represents the mastering of materiality – the pyramid sans its keystone. It is a foundation and a beginning.

In closing, I know my words will find resonance only amongst a rare few. That’s as it should be. I am not trying to “take over” the internet orthodoxy currently known as the Church of Satan, nor would I want to. I wouldn’t touch it with a bargepole.

I am simply telling you I am Anton LaVey’s handpicked replacement as High Priest. Do with that what you will. I will not ask you for money. I will not send you newsletters or post blogs. But I will never steer you wrong, nor ever disgrace the memory of my dear friend and mentor, Anton Szandor LaVey. He lives within each soul that manifests his ideas and worldview. He will remain forever dead to those who are content to pay mere lip service to them. For the former, a new era awaits; for the latter, an old error remains in play. Let the dead bury the dead – life is for the living.

Boyd Rice

High Priest, Church of Satan

Grand Master, Order of the Trapezoid

H.S.d.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »