Feeds:
Posts
Comments

Archive for January, 2011

Suomen lehdistä ehkä erityisesti Iltalehti ja Helsingin Sanomat ovat ottaneet viime aikoina Zeitgeist-liikkeen varsin mielenkiintoisella tavalla hampaisiinsa. Homma lähti siitä, kun Pudotus-nimisessä tv-ohjelmassa mukana oleva “Munamies” eli Riku Nieminen huomattiin Zeitgeist-liikkeen aktiiviksi. Siitäkös riemu alkoi. Juttuja aiheesta alkoi ropista: “Munamies ja luurangot kaapissa”, “Munamiehen taustalla outo kultti”, “Lukijat tyrmäävät Munamies-näyttelijän lahkon”, ja sokerina pohjalla näistä jutuista lyömättömin: “Z – hän hourailee”. Lukijoille tehtiin seuraavan tyyppisiä kyselyjä ilman, että Zeitgeist-liikettä oltiin edes kunnolla heille esitelty: “Onko Zeitgeist mielestäsi huuhaata?”, “Mitä mieltä olet Zeitgeist-kultista?” Jokainen jolla on aivot päässään ja tietää edes vähän mistä Zeitgeist-liikkeessä on kyse, tietää, että Zeitgeist-liikkeen kutsuminen kultiksi tai lahkoksi on yhtä järkevää kuin jos joltain mallikansalaiselta kysyttäisiin tv-kameroiden edessä: “vieläkö pahoinpitelet puolisoasi?” Kysymys on lähtökohtaisesti absurdi.

Mitä “luurankoja” siinä on henkilöllä kaapissa, jos hän on mukana Zeitgeist-liikkeessä? Zeitgeist-liikkeessä ei ole mitään rikollista tai muutenkaan nähdäkseni moraalisesti arveluttavaa, siinä ymmärtääkseni hahmotetaan mitä on olla ihminen, mitkä tekijät meitä ihmisinä muovaavat, mikä tässä paletissa on nykyisellään pielessä, ja miten asiat voisivat olla paremmin – kuulostaapa pahalta luurangolta kaapissa kuulua tällaiseen liikkeeseen! “Kultti?” “Lahko?” “…joka on Munamiehen takana?” Siis tuota, nämä termit ja sanavalinnat nyt eivät ollenkaan sovi Zeitgeistin tai Munamiehen yhteyteen. Zeitgeist kun ei ole uskonnollinen liike alkuunkaan. Eikä liike edes analogisesti muistuta mitään uskonnollista liikettä, saati jotain aivopesuryhmää, tms. aivot-narikkaan toimintaa. Eikä Zeitgeist “ole Munamiehen takana”, ikään kuin jonkinlaisena takapiruna joka olisi luonut koko hahmon jotain epäilyttävää agendaa varten. Vastasinkin Iltalehden älyvapaaseen kysymykseen “Onko Zeitgeist mielestäsi huuhaata?” kommentilla: Jos Zeitgeist on “kultti”, niin mikä ihme on se porukka, joka Arkadianmäellä säännöllisesti kokoontuu? Sen ajama “maan tapa” uskomattomine kuvioineen alkaa kultti-kontekstissa (jos tätä termiä halutaan käyttää) olla jo kuin kovan luokan skientologiaa. Ja pakko heittää vielä tämäkin: “Kultti” sopii Zeitgeistin yhteydessä puhuttaessa yhtä hyvin suuhun kuin “laatujournalismi” puhuttaessa maamme iltapäivälehdistä tai vaikkapa Hesarista.

Oli alusta asti aivan selvää, että lehdet tarkoituksella koettivat mustamaalata Zeitgeist-liikettä. Itse ryhmän ajamiin ajatuksiin ei keskitytty lehtijutuissa oikeastaan mitenkään, niihin viitattiin vain hyvin epämääräisesti, jotta päästiin saman tien leimaamaan Zeitgeist-aktiiveja milloin minkäkinlaisiksi kyseenalaisiksi hihhuleiksi. Viesti oli täysin selvä: näiden ajatuksia ei voi kukaan täysjärkinen kannattaa, sillä näiden ajatuksien voi nähdä heijastelevan jopa skitsofreniaa (yllättävää kyllä, Iltalehden kyselyyn “Onko Zeitgeist huuhaata?” vastasi massiivisen mustamaalaamisen jälkeen vain 56% kyllä ja 44% ei).

Kaikkein huimimpaan loanheittoon ylsi Helsingin Sanomiin “Z – hän hourailee” jutun kirjoittanut Ville Similä. Artikkelissa Similä kirjoitti mm. Näin:

“Zeitgeist on kerännyt valtavan seuraajajoukon hourupäisimmällä teorialla sitten skientologian”.

“Newyorkilainen Peter Joseph julkaisi vuonna 2007 internetissä omakustanne-elokuvan Zeitgeist. Se on dokumentiksi naamioitu foliohattupäinen sienitrippi, jossa “osoitetaan”, kuinka WTC-salaliittoteoriat liittyvät egyptiläisiin jumaliin ja pankkijärjestelmään, tai jotain.”

“Kakkososa Zeitgeist: Addendum (2008) perustuu “paljastukselle”, jonka mukaan raha on velkaa ja siten keskuspankit “luovat rahaa tyhjästä”.

“Zeitgeist on ajankohtainen siksikin, että elokuvat kuuluivat Arizonassa tammikuun alussa kuusi ihmistä ampuneen Jared Loughnerin innoittajiin”.

“Zeitgeistien sisäiset ristiriidat ovat kuitenkin niin massiivisia, ettei niitä voi sanoa kuin skitsofreenisiksi”.

Kukahan tässä oikein hourailee? Mielestäni kaiken yllä mainitun kaltainen pahimman luokan mustamaalaus ja loanheitto ilman edes minkäänlaista kunnon yritystä perustalla näitä näkemyksiä on hourailua, ja törkeää sellaista, jos mikä. Miten ihmeessä Similä oikein yhdistää Zeitgeist-liikkeen Skientologiaan? Nämä ryhmäthän ovat monilta osin kuin yö ja päivä aatteiltaan. Suurin yhtäläisyys lienee siinä, että molemmissa sanotaan arvostettavan tiedettä korkealle, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin. Similän antama ensimmäisen Zeitgeist-elokuvan kritiikki on sen verran hulvaton “tai jotain”-loppukaneetteineen, että kirjoittajan asenne tulee kyllä peittelemättä esiin, jos jokin. Arizonassa riehuneeseen ampujaan Zeitgeistin yhdistäminen on yhtä järkevää kuin olisi ollut hänen yhdistäminen vaikka Simpsonit-tv -sarjan katsomiseen. Ampuja oli nähnyt jonkun Zeitgeist-elokuvan, muttei ollut mitenkään Zeitgeist-aktiivi tms., ja tästä oltiin sitten kuitenkin nostettu suuri meteli joissain Rush Limbaughin kaltaisten amerikkalaisten radio-ohjelmien puitteissa, puhtaasti mustamaalausmielessä. Ja mitä rahaan tulee, niin raha on nykyisessä rahajärjestelmässämme velkaa, ellen sitten ole aivan hakoteilla (Similän mielestä tässä asiassa hakoteilla ovat myös Talousdemokratia ry. ja Markku Uusipaavalniemi, joten taidanpa sitten olla minäkin). Zeitgeist-liikkeen sisäiset ristiriidat kertovat skitsofreniasta? No jopas nyt jotain. Koko Similän juttu on ennen kaikkea tätä samaa peittelemättömän Z-inhonsa kuorrutusta, kuten on jo tullut huomioitua. Zeitgeist-liikkeen ajatuksia ei tarvitse koettaa ymmärtää, ne ovat selvästi Similän mielestä yksinkertaisesti ja ennen kaikkea aivan uskomattoman syvältä sieltä minne aurinko ei tasan tarkkaan paista.

Jos luulitte, että olen Zeitgeist-aktiivi, niin väärässä olitte. En ole. Jaan Similän kanssa jopa sen näkemyksen, että ensimmäinen Zeitgeist-elokuva ei ole mikään maailman parhain elokuva. En pitänyt tavasta, jossa elokuvan eri kappaleet oli hyvin väljällä tavalla nivottu yhteen. Yksittäisinä kappaleinaan elokuvan osat olivat mielestäni “ihan ok”, ajatuksienherättelymateriaalina. Toinen Zeitgeist elokuva Addendum olikin sitten positiivinen yllätys parempaan. Vaikka en kaikesta elokuvassa esitetystä ollut tai ole edelleenkään samaa mieltä, antoi se mielestäni varsin paljon hyödyllistä peilipintaa omalle ajattelulle, ja sellaisena se oli minusta varsin hyödyllinen. Uusin Zeitgeist-elokuva, Moving forward oli mielestäni jälleen parempi kuin edeltäjänsä. En taaskaan ole samaa mieltä kaikesta elokuvassa esitetystä, mutta jälleen elokuva tarjosi minusta erittäin tärkeiden asioiden suhteen arvokkaan peilipinnan omien ajatusten hahmottamiselle. Ei tällaisia dokumentteja maailmassa liikaa ole. Eikä kaikesta tarvitse olla tismalleen samaa mieltä, jotta voisi arvostaa jotain juttua ja nähdä siinä jotain hyvää ja tarpeellista. Similän mielestä tällainen julkea vallitsevan länsimaisen järjestelmän kyseenalaistaminen lähentelee ilmeisesti jonkin sortin ajatusrikosta. Vaikka kyllä tietysti olisikin parempi, että tällaisen Zeitgeist-elokuvan sijaan olisi tehty vaikka 40 tyypillistä Hollywood-viihdepläjäystä. Niitä katselevat kunnon kansalaiset, ei mitkään sienitrippailevat pseudokommari salaliittoteoriahörhöt joilla on vähintään latentti skitsofrenia.

Nähdäkseni Zeitgeist-elokuvat pyrkivät luomaan hyvin laajalla otteella näkemystä siihen, mitä on olla ihminen, mitä kautta ihminen muovautuu sellaiseksi kuin muovautuu, ja mikä tässä paletissa nykyisellään ei ole terveellä pohjalla. Kautta tämän laajan katsauksen on kaiken taustalla tietynlainen vahva inhimillinen arvopohja ja visio, tai kutsutaan sitä vaikka unelmaksi paremmasta maailmasta. En ymmärrä, miksi kukaan, kuka tämän yksinkertaisen peruslähtökohdan on Zeitgeist-liikkeestä huomannut, alkaisi hyökätä liikkeen kimppuun sellaisella loskalingolla, kuin mitä maamme lehdistössä on viime aikoina nähty. Jos joku yrittää kehittää jonkinlaista yleistä kokonaiskuvaa ihmisenä olemisesta, maailman tilasta, ja paremmasta suunnasta niin laajalla pensselillä kuin Zeitgeist-elokuvissa tehdään, on aivan selvää, että kritiikin paikkaa löytyy helpostikin. Mutta tuntuu kummalta, jos näiden elokuvien perimmäiset teemat unohtuvat sitä kritiikkia antaessa, ja jos se “kritiikki” on pelkästään emotionaalisen inhoreaktion kaltaista loanheittoa. Noinko paljon teitä siellä iltapäivälehdistössä ja Helsingin Sanomissa sattuu, kun joku arvostelee länsimaisen kapitalismin ja elämäntavan pinnallisempia ja kurjempia puolia, ja oikeasti pohtii todella tärkeitä teemoja? Minä kun luulin, että kriittinen ajattelu oli Suomessa yleisesti ottaen ihan ok, jos ei nyt sentään yleisesti arvostettua. Ei ilmeisesti saisi antaa liikaa ajatuksen lentää siitä, miten maailma voisi olla parempi paikka, miten asiat voisivat olla toisin. Eikä varsinkaan näinä aikoina, jolloin vaikka tässä uusimmassa Zeitgeist-elokuvassa käsitellyt teemat ovat polttavan ajankohtaisia, globaalisti. Minusta olisi kyllä hienoa, jos joskus kirjoittaisitte samalla vimmalla vaikka näistä vallassa olevista omista päättäjistämme ja heidän korruptioistaan ja touhuistaan “maan tavan mukaisesti”, joka määritelmällisesti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden merkit. Siinä olisi mielestäni ihan oikeasti jo vähän kyrsiintyneemmänkin journalistisen sivalluksen paikkaa, monen monta kertaa vieläpä. Mutta se ei taida olla sopivaa. Se olisi ehkä jo liian pahaa hourailua? Minua kyllä hieman mietityttää, mikä Similää ja Iltalehden toimittajia  oikein rassaa, eikö vanhempanne antaneet teidän olla nuorina hippejä vai mistä tämä emotionaalinen angstaus paremmasta maailmasta visioivia ihmisiä kohtaan oikein nousee?

Uusinta Zeitgeist-elokuvaa mainostettiin sen mainosjulisteessa “vuoden tärkeimpänä elokuvana”. En tiedä, tuleeko se olemaan mielestäni kaikista mahdollisista vuoden aikana näkemistäni elokuvista se tärkein, mutta ihan vahvoilla se lienee jonnekin top 10:een. Siitä olen aivan varma, että se tulee omissa kirjoissani pesemään vähintään 99% kaikista mainstream-elokuvista, mitä maamme suurissa elokuvateattereissa tullaan vuoden aikana pyörittämään. Kun siis puhutaan elokuvan tärkeydestä.

Vähän luulen, että jos Zeitgeist-liike on Iltalehden ja Helsingin Sanomien mukaan sienitrippimäinen, täysin tärähtäneiden ihmisten suosima hörhöutopian linnake, johon eivät normaalit kunnon suomalaiset hurahda, niin joku John Lennonin kaltainen Imagine-kappaleen laulaja on maailmanrauhan kannalta teidän mielestänne vaarallinen kaheli vielä haudan takaakin. Siis kyllähän tällainen mitä-jos-miettiminen ja visiointi on kamalaa. Siitä pitää nostaa meteli ja pistää neohipeiltä luulot pois. Kunnon kansalainen ei kyseenalaista mitään, mikä on vallalla oleva normi. Kunnon kansalainen ei kyseenalaista auktoriteetteja, eikä hän unelmoi mistään paremmasta.

No mutta. Otetaan silti tähän loppuun sitaatti, joka oli myös viimeisimmän Zeitgeist, Moving forward -elokuvan alussa. Siihen on mielestäni hyvä lopettaa tämä posti.

Never doubt that a small group of thoughtful, commited citizens can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has – Margaret Mead

Advertisements

Read Full Post »

Marraskuun 10. 1984 julkaisi Ilta Sanomat jutun, joka käsitteli Pekka Siitoimesta ollutta juttua italialaisessa Oggi-lehdessä. Asiaa oltiin pyydetty kommentoimaan Suomen Rooman suurlähettilästä, Paul Jyrkänkalliota. Alla jutun huippukohtia, koko juttu on luettavissa niiden perästä löytyvästä lehtileikkeestä (jutun saa luettavampaan kokoon kuvaa klikkaamalla).

“Nyt laajalevikkinen Oggi on lyönyt neljälle sivulleen ilmeisesti kaikkien aikojen pohjanoteerauksen. Italialaiset muistavat tämän jälkeen Suomen varmasti pitkään pahasti fasistien heiluttamana pohjoisen valtiona”.

“Valta, kunnia, lait ja järjestys ovat kansallisdemokraattisen yhteiskunnan perusta. Tämä yhteiskunta katsoo länteen, ennen muuta Ruotsiin. Suomen ja Ruotsin yhteisin voimin luomme yhteisen Pohjolan ja voimme valloittaa maailman, mies höpöttelee”.

“Suomen Rooman suurlähettiläs Paul Jyrkänkallio rauhoittui luettuaan Oggi-lehden Siitoin-artikkelin, sillä se on itse asiassa hyvää mainosta Suomelle. Siitä saa kuvan vapaasta demokratiasta”.

Read Full Post »

Tällä kertaa palaamme taas Valtakunnanjohtajaan. Juttu Olen savolainen ilmestyi tuntemattomaksi jääneen lehden viikkoliitteessä 16.1. 1985. Se pitää sisällään taattua Pekkaa, josta alla valitut kohdat. Koko juttu löytyy alta (kuvan saa luettavampaan kokoon kuvaa klikkaamalla). Ehkä erityisen huomioitavaa on jutussa esitetty versio Pekan isästä. Myöhemmin mm. Kolmas Pyörä-ohjelmassa Pekka esitti varmaksi tiedoksi, että hänen isänsä oli saksalainen upseeri. Tässä artikkelissa äänensävy on epävarmempi.

“Kommunistit ovat yrittäneet leimata minut hulluksi, mutta kun älyni testattiin vankilassa, saatiin älykkyysosamääräkseni 128, eli kuulun luokkaan ‘huippuälykkäät'”.

“Ovet on pakko pitää lukossa ja ikkunoissa on oltava kalterit, sillä kommunistit ja punkkarit yrittävät tunkeutua tänne vähintäinkin kerran kuussa. Lisäksi saan uhkauksia päivittäin ja itseasiassa minulla onkin – kiitos kykyni nähdä asioita etukäteen – sellainen aavistus, että kuolen ehkä hyvinkin pian. Saattepahan sitten tuoreet kuvat lehteenne, sanoo Johtaja ja huomauttaa astellessaan valtakuntansa uumeniin, että lattioilla olevista koiranulosteista ei kannata välittää”.

“Minulla on reilun kolmen kuukauden ikäinen koira, josta olen kouluttamassa tappajaa: sellaista tappajaa, että kun huudan ‘kommunisti paha’, niin se on heti kurkussa. Tässä vaiheessa koulutus on vielä kesken, joten täällä saattaa olla vähän epäsiistiä”.

“Hänen äänensä ja puhetapansa ovat erittäin huoliteltuja ja koulittuja, tehokkaan huoliteltuja. Hän on omassa elementissään yhtä hyvin pitäessään palopuheitaan kuin lasketelessaan asioilla leikkiä. – Olette te kuulleet mitä tahansa, niin totuus on kuitenkin se, että minut pistettiin suuren intohimon vallassa alulle Mikkelissä eli silloisessa päämajakaupungissa syksyllä 1943. Synnyin Varkaudessa 20.5. 1944. Paikkaa en tarkalleen tiedä, mutta ilmeisesti sen on täytynyt olla jokin sairaala”.

“Savolaisuus näkyy Johtajassa hänen omien sanojensa mukaan selvästi. – En ole koskaan laittanut ruokaa, en petannut sänkyäni, en tiskannut astioita enkä siivonnut. En ole siis mikään tohvelisankari, vaan johtaja, joka aina sanoo viimeisen sanan. Tämä on selvä osoitus savolaisuudestani”.

“Olen pohtinut monesti, miksi minusta tuli natsi ja Hitlerin mies. Adoptiokotini oli kokoomuslainen koti, jossa ei koskaan puhuttu kuin pelkkää pahaa Saksasta ja Hitleristä. Itse olen valmis kallistumaan siihen uskomukseen, että kyseessä on verenperintö, sillä yksi kolmesta isäehdokkaastani on saksalainen eversti. Varmuutta asiasta ei tietenkään ole, mutta tähän teoriaan minä itse eniten uskon”.

“Siitoin on päässyt julkisuuteen mitä ihmeellisimmillä tempauksillaan. Esimerkiksi viime kesänä hän pääsi otsikoihin mm. tapeltuaan railakkaasti 18-vuotiaan poikansa kanssa, perustettuaan rodunjalostukseen tähtäävän siitosklinikan ja tervehdittyään presidentti Mauno Koivistoa natsitervehdyksellä”.

“Ai mitäkö haluan? Rehellisesti sanottuna valtaa, se on tavoitteeni. Mutta se ei vielä tarkoita sitä, että minä saisin valtaa. Mutta kuten Rudolf Steiner on sanonut, niin tärkeintä ei ole päämäärä saavuttaminen, vaan se, että on tehnyt parhaansa, sanoo Siitoin palopuheiden jäljiltä yllättäen hiljaiseksi muuttuneella äänellä. – Ja luonnollisesti esikuvanani on Führer itse, sillä Hitler jos kukaan on vallan tavoittelun mestari. Tosin minäkään en hyväksy Hitlerissä kaikkea, ainoastaan hänen parhaat puolensa”.

Read Full Post »

Aiemmassa postissani mainostin Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen kahta eri tilaisuutta. Näistä ensimmäinen, jossa näytettiin Griffinin ja Murphyn Mitä pirua päällemme oikein sumutetaan? veti Turun kaupunginkirjaston Studio-tilan lähes täyteen ja kiinnostus dokumentin aihepiiriin, kemikaalivanoihin, oli selvästi suuri. Kuulin, että dokumentin jälkeen aiheesta kiinnostuneet keskustelivat elokuvan tiimoilta yli kolme tuntia. Dokumenttiprojekti Uusi näkemys aikoo järjestää elokuvasta myös uusintanäytöksiä, joten jos dokumentti  ja sen aiheesta keskusteleminen kasvokkain kiinnostaa ja elokuvan aiemmat näytökset ovat jääneet väliin, niin vielä ehtii tuon dokumentin näytökseen päästä. Tarkempia tietoja löytyy Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen sivuilta. Samalta sivulta löytyy myös linkki, josta tuon dokumentin saa ladattua suomalaisella tekstityksellä.

Tulevana lauantaina on sitten vuorossa tuo toinen jo mainostamani Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen esittämä Mazzuccon dokumentti Miksi syöpää ei saa parantaa. Tiedot dokumentista ja näytöksen tarkemmasta ajasta ja paikasta löytyy täältä.

Read Full Post »

Kännykät tai muut muistiinpanovälineet esille. Tammikuun aikana näytetään Turussa kaksi varsin mielenkiintoista dokumenttia: Lauantaina 22. päivä näytetään Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen toimesta Turun kaupunginkirjastolla Mitä pirua päällemme oikein sumutetaan? ja siitä viikon päästä lauantaina 29. päivä saman ryhmän toimesta ravintola Koulussa Miksi syöpää ei saa parantaa. Elokuvat ovat suomeksi tekstitettyjä ja tilaisuudet ovat ilmaisia. Alla Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen esittelyt em. dokumentteihin.

 

Mitä pirua päällemme oikein sumutetaan?

Esitys alkaa lauantaina 22.1.2011 klo 13.30, ja paikkana on siis Turun kaupunginkirjaston studiotila (luentosali), ei ravintola Koulu. Tästä lähin elokuvaa on tarkoitus esittää säännöllisesti; tästä lisätietoja myöhemmin.

Esitykseen on vapaa pääsy, kuten muihinkin Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen esityksiin. Elokuva on tekstitetty suomeksi.

Elokuvan alkuperäinen nimi ja projektisivu: What in the World Are They Spraying, traileri (vodpod)

G. Edward Griffinin (realityzone.com) ja Michael Murphyn elokuva käsittelee julkisesti salassa pidettävää asiaa kemikaaliruiskutuksista, joita tehdään lentokoneista.

Suomenkin taivaalla nähdään säännöllisesti sumutusvanoja (chemtrails), kukaan ei vain tiedä, ketkä toiminnasta ovat vastuussa, tai mikä sumuttamisen tarkoitus on. Viranomaiset ovat hiljaa, eikä koko asiaa ole virallisesti olemassakaan.

Elokuvassa esitetään näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa sumutettavat aineet ovat (ainakin) ihmisille ja ympäristölle haitallisia metalleja. Euroopassa ruiskutuksia esiintyy lähinnä NATO-maissa. Biomateriaalin mukana olemisesta huhutaan. On siis mahdollista, että täälläkin on käynnissä vertaansa vailla oleva, kauaskantoinen ympäristörikos, kaikkien päiden yläpuolella, jos vain huomaa ruveta seuraamaan.

Asiasta kiinnostuneet kutsutaan liittymään Facebook-ryhmiin Kemikaalivanahavainnot Suomessa ja
Dokumenttiprojekti Uusi näkemys.

Jos sinulla on mahdollisuus järjestää massaspektrometrillä tehtäviä pitoisuusmäärityksiä tai biomateriaalin analysointia esimerkiksi vesinäytteistä, olemme erityisen kiinnostuneita. Tulethan paikalle tai liityt Facebook-ryhmiimme ja otat yhteyttä.

Jos sinulla on mahdollisuus käyttää pienlentokonetta, jolla taivaalle jäävistä ruiskutusvanoista olisi mahdollista päästä ottamaan ilmanäytteitä, olemme myös kiinnostuneita.

Riikka Söyringin blogeja aiheesta: 1, 2, 3.

Mesikämmenen blogi esitettävästä elokuvasta.

Elokuvan puolivälissä pidetään lyhyt tauko, kokonaiskesto 1 h 45 min.

Tervetuloa!

Tilaisuuden esite tulostettavaksi ja jaettavaksi – tai vain muistoksi (pdf).

Kemikaalivanoista otettuja kuvia (pdf-diaesitys).

 

Miksi syöpää ei saa parantaa

Massimo Mazzuccon dokumentti siitä, miksi koululääketieteelle perustuva terveydenhuoltomme säteilyttää, paloittelee ja myrkyttää syöpään sairastuneen potilaan, vaikka tarjolla on jo kauan ollut useita tehokkaita menetelmiä syövän hoitoon. Elokuvassa esitellään kursorisesti seitsemän halpaa ja myrkytöntä tapaa päästä eroon syövästä – ja niistä yhdestäkään et kuule lääkäriltäsi.

Jopa 99 % potilaista paranee “vaihtoehtoisilla menetelmillä” täysin ennalleen, ja heidän muistinsa ja kehonosansa ovat hoidon jälkeen toimintakykyisinä tallella, päinvastoin kuin säteilytetyillä, leikellyillä ja kemomyrkytetyillä kohtalotovereillaan, joista selviää vain 10 %.

Elokuvassa esitetään silmiä avaava näkymä viimeisten sadan vuoden aikana tapahtuneeseen lääketieteen politisoitumiseen ja suuryrityistymiseen. Esittelyssä on myös, todistusaineiston kera, uusia havaintoja syövän alkusyystä ja kehityksestä – ja kyseiset havainnot poikkeavat tyystin perinteisen myrkkyhoito-, säteilytys- ja leikkelykoulukunnan syy- ja etenemisteorioista. Tämän nähtyään alkaa mitä luultavimmin nähdä muutkin ympärillään hoetut “itsestäänselvyydet” hieman eri valossa.

Elokuvassa esitellään Renè Caissen, Harry Hoxseyn, Maximillian Gersonin, Geerd Hamerin, John Beardin, Ernst Krebsin, William Lanen, Tullio Simoncinin ja joidenkin kansanperinteisen lääketieteen edustajien työtä sekä sivutaan tutkijoita, joiden tutkimustyö keksintöineen on jätetty koululääketieteessä täysin huomiotta.

Dokumentista puuttuu uusin, Kanadassa esitelty, lupaava syövän hoitomenetelmä, jossa lääkkeenä toimii diklooriasetaatti.

Jos maailmaa voisi jälleen muuttaa hiukan tältä osin, kenenkään ei tarvitsisi pelätä syöpää.

Esitys pidetään lauantaina 29.1.2011 alkaen klo 18.00 ravintola Koulun historianluokassa, Eerikinkatu 18. Elokuvan kesto on 1 h 33 min, ja se esitetään kahdessa osassa (välissä lyhyt tauko).

Ei sisäänpääsymaksua. Tervetuloa!

Read Full Post »

Kappas vain, Kiljuvelka-70 on laittanut Facebook-sivuilleen esimakua tulevalta levyltään. Mukana on myös Pekka Siitoimesta kertova kappale Kiljukeisari. Itse biisi löytyy siis em. sivuilta, että eikun sinne surffaamaan, jos biisi kiinnostaa. Sanat kappaleessa menevät näin:

Kiljukeisari-
Naantalin pieni suuri mies,
valokuvaustohtori-
rivopuheinen herrasmies 

Saatananpalvoja-
muumimaan pelätty kauhu,
valtakunnanjohtaja-
edesmennyt natsikelmi

Homoloordi vai natsipelle?
natsipelle vai vampyyri?

Kappale tulee ilmestymään maaliskuussa julkaistavalla levyllä Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa (Kiljutuotanto/Salapoltto 001).

Read Full Post »

Kirjoitin viime vuoden joulukuussa Kampissa kielletyistä fasistisista joulukoristeista. Olen sitä mieltä, että Suomessa pitäisi kieltää myös Arabian WC-pytyt. Ne ovat kerta kaikkiaan poliittisesti epäkorrekteja. Miettikää nyt, miten ne epäilemättä loukkaavat tietyn uskonnon harjoittajia. Jos Jyllands-Postenin ja Lars Vilksin Muhammed-piirrokset ovat saaneet aikaan valtavaa kuohuntaa ja yhteenottoja, niin miten sitten sellaista saattaakaan aiheuttaa se, että kautta länsimaisen pakanamaamme löytyy pyttyjä, joiden vivuissa lukee “Arabia”? Aika törkeä symbolinen viesti, eikö vain? Siitä lähtee taas postia Arabiaan. Aina kun vedetään pytty tyhjäksi ulosteista, vedetään Arabia-vipua. Arabia viemäriin. Arabia on perseestä. Ei hyvä. Pitääkö meidän odottaa, että Suomen islamilaisen yhdyskunnan uusi imaami Anas Hajjar pyytää vaihtamaan brändin nimeä vähemmän loukkaavaksi? Olisi se noloa. Pitäisi kyllä hävetä tällaista. Arabian pyttyjen kahvaan “Finlandia” ja heti!

Read Full Post »

Older Posts »