Feeds:
Posts
Comments

Archive for December, 2010

 

Read Full Post »

Elokuussa 1976 maamme lehdissä ilmestyi hurjia Turun Hengentieteen Seuraan liittyviä otsikoita. Hyvänä esimerkkinä näistä käyköön oheinen Ilta-Sanomien lööppi.

Rajut väitteet pohjasivat viime kädessä Siitoimen kirjoittamaan, Turun Hengentieteen Seuran 1974 julkaisemaan teokseen Musta Magia, osa I. Kyseinen teos sisältää hyvän määrän varsin huimaa tekstiä, mm. siitä, miksi meillä on velvollisuus harjoittaa magiaa, millaisia ovat henkivaltojen hierarkiat, mitä saatananpalvonnan historia pitää sisällään, miten Luciferin palvoja voi kuoltuaan elää vampyyrina lyijyarkussa päiväsaikaan ja imeä elävistä verta öisin, miten kuolleen voi herättää henkiin, jne. (osa teoksen legendaarisista kohdista löytyy tämän blogin teksteistä Pekan parhaat, osat 1-7). Eräs kirjan käsittämättömyyksistä on rituaali, “joka täytyy suorittaa ennen kuin voi ryhtyä Perkeleen oppilaaksi”. Tämä rituaali, jonka suorittajalla “tulee olla yllään frakki tai musta pitkä viitta”, löytyy kirjasta sen sivuilta 62-63, ja se pitää sisällään kissan elävältä keittämisen:

 

 

Vaikka koko Musta Magia, molempine osineen, on sen täysjärkisestä nykylukijasta hulppean absurdia tekstiä mustalla huumorilla maustettuna, oli maailma 70-luvulla kuitenkin vielä sellainen, että Suomesta löytyi ihmisiä, jotka ottivat nämä tekstit enemmän tai vähemmän tosissaan (asian sivu laajemmin, katso artikkelini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi). Turun Hengentieteen Seurasta tehtiin poliisille elokuussa 1976 ilmoitus, jossa seuraa epäiltiin törkeästä eläinrääkkäyksestä. Jostain syystä epäilyt eläinrääkkäyksestä tehneet tahot pysyivät loppupeleissä kuitenkin hiljaa, ja asia raukesi näytön puutteessa. Tuntuu melko ilmeiseltä, että epäilyt esiin nostaneet tahot halusivat huonoa mainosta ja käytännön harmia Siitoimelle ja hänen ryhmälleen. Vaikka asia ajan kanssa raukesikin, sitä puitiin mehukkaana aiheena lehdistössä pitkään ja hartaasti, mikä ilmenee seuraavista lehtileikkeistä.

Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä pakinoitsija nimimerkillä Taavetti maalaili asiaa leveästi: “(…) Sellaisia puuhia sitä vain tehdään suomalaisen kulttuurin kehdossa, Turussa. Siellä on natseja ja ne keittävät kissoja”.

Toisessa tuntemattomaksi jääneessä lehdessä maalaillaan myöskin otsakkeessa leveästi. Vaikka asian todenperäisyys oli täysin auki, tehtiin otsakkeet kuitenkin siihen tyyliin, kuin asia olisi jo selvä. Tästä jutusta selviää hieman enemmän asian taustaa. Alunperin Jermu-nimisessä miestenlehdessä oli ollut ilmeisen värikäs juttu Pekan saatananpalvontakuvioista, ja sen pohjalta sitten oli joku närkästynyt lukija ottanut yhteyttä Turun entiseen eläinsuojeluvalvojaan, Anja Eerikäiseen. Eerikäinen vei asian puolestaan poliisin tutkittavaksi.

Eerikäinen kommentoi Ilta-Sanomille 19. elokuuta 1976: “Tapaus voi hyvinkin olla mahdollinen” (…) “Vastaavia menoja on paljastunut mm. Englannissa”. Siitoin showmiehenä  ja kyseenalaistakaan mainetta kaihtamattomana ei täysin kiistänyt koko asiaa, vaan kertoi tietävänsä kissankeittämistä ainakin tapahtuneen, jos ei vieläkin tapahtuvan. Itse hän ei kertonut sellaista kuitenkaan harrastavansa.

Leike sisältää faktaa, jonka valossa hurjat otsakkeet ja jo etukäteen lietsottu “se on syyllinen“-asenne menee mielenkiintoiseen valoon: “Asian tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa eikä virallista rikosilmoitusta ole vielä tehty, koska tarpeelliset näytöt puuttuvat. Tiedossa ei myöskään ole miten uhreina käytetyt kissat olisi hankittu”.

Tietyllä tapaa Pekka oli tämän kissankeittojupakan kanssa aikaansa edellä – ns. uusnoitavainot varsinkin satanisteja kohtaan leimahtivat huimiin mittoihin ympäri maailmaa 1990-luvulla. Tuolloin ei eläinuhreilla syyttelyt enää riittäneet, vaan mukaan otettiin myös väitteitä erilaisista törkeistä rituaalisista hyväksikäyttötavoista ja henkirikoksista. Hössötys asian ympärillä laski pikku hiljaa, kun osoittautui, että koko juttu oli iso kupla, mitä ylläpitivät ja hyväksikäyttivät kiihkouskovaiset ja kyseenalaiset terapeutit yms. tahot. Asian tiimoilta kannattaa katsoa vaikka Kenneth Lanningin FBI:lle tekemä kuuluisaksi tullut tutkimus, tai Robert Hicksin kirja In Pursuit of Satan. Oleellista nyt käsiteltävän tapauksen yhteydessä on tietysti huomioida se, että länsimaissa satanistit (varsinkin ns. laveylaiset satanistit) tuomitsevat jyrkästi kaikenlaisen viattomien olentojen (eläinten tai ihmisten) “rituaalisen uhraamisen” yms. laittoman toiminnan. Pekalla, joka kutsui itseään sekä satanistiksi että saatananpalvojaksi (nämä käsitteet näyttivät menevän hänellä sulavasti limittäin), ei näyttänyt asiassa olevan eettistä ongelmaa. Tekstiensä ja puheidensa perusteella Pekka näyttää alan genreen suhteutettuna selvästi omansalaiselta saatananpalvojalta. Hänen rituaaliuhraus-ajatuksiensa suhteen on huomautettava, että em. kissankeittorituaali on hänen kirjoituksissaan ainut lajiaan, eikä hänen tiedetä koskaan tehneen minkäänlaista rituaalista väkivaltaa kenellekään (ellei sellaiseksi lasketa rituaalista siittiöiden polttamista, tai humalassa rähinöintiä paikallisten punkkareitten kanssa Naantalissa).

Uusi Suomikin tarttui aiheeseen, ainakin muutamaan kertaan. Alla olevista artikkelinpätkistä kolmas on aihetta käsitelleistä jutuista kaikkein mielenkiintoisin, joka Mesikämmenen tassuihin on päätynyt. Jutussa Pekka valottaa, kuinka hän oli ollut todistamassa rituaalia, jossa kissa keitettiin rituaalisesti. Hän kertoo myös yhtä ja toista muuta asiaa liittyvää, varsin humorististakin taustaa. Voi vain arvailla, pitikö Pekan tarina paikkansa, vai oliko se keksittyä.

Tähti-lehdessä otettiin perspektiiviksi Anton LaVeyn satanismi ja suhtauduttiin perustellun skeptisesti Jermu-lehden artikkeliin, josta koko jupakka kissankeittämisestä lähti liikkeelle. “Hitleriläinen musta magia ei ole kuitenkaan varsinaista satanismia. Tämä aihe herättää sensaatiota, mutta varsinaista asiantuntevaa tarkastelua esiintyy vähän”. Lopuksi siteerattiin LaVeyn Saatanallisesta Raamatusta kohta, jossa eläinuhrit tuomitaan selkein sanoin. Lukijan kannattaa tässä yhteydessä kerrata, mitä Pekka tuumasi LaVeystä, ja lukea myös Pekkaa ja LaVeytä humoristisesti vertaileva artikkelini Luciferin arkkipiispan nauru.

Pekka puolustautui asiassa mm. tuntemattomaksi jääneessä lehdessä, josta alla kuva. Hän puolustautui asiasta myöhemminkin, mm. 90-luvulla televiosta tulleessa Kolmas Pyörä-ohjelmassa, jossa hän sanoo kissojen olevan hyviä ystäviään, jotka eivät varmasti päädy pataan.

Kuten tämän tyyppisillä asioilla on tapana paisua ja alkaa elää omaa elämäänsä julkisuudessa, niin kävi myös tämän kissajutun kanssa. Uusi Suomi raportoi johonkin väliin koko sirkusta, että Pekka porukoineen olisi kissojen lisäksi uhrannut myös puluja Saatanalle. Lyhyessä jutussa oli maininta myös siitä, että “toistaiseksi ei mitään virallista ilmoitusta ole tehty, mutta tilanteesta tietoisia ja huolestuneita tuntuu olevan runsaasti. He eivät jostain syystä halua kertoa tietoja virallisesti”.

Asia päätyi myös pilapiirroksiin asti:

En oikein usko, että Pekka sen enempää kuin kukaan muukaan Turun Hengentieteen Seurasta olisi keittänyt kissoja elävältä, niin hämärää porukkaa kuin ryhmä sisällään pitikin.  Saatan toki olla väärässä. Suojelupoliisi 50v. -julkaisussaan totesi, että Pekan porukat olisivat kissankeittämisestä jääneet kiinni “rysän päältä” (siteeraus SUPO:n tekstistä löytyy tästä artikkelista). Liekö kyseessä kuitenkin edellä olevien otsakkeiden ja juttujen pohjalta syntynyt mielikuva ja sen pohjalta kirjoitettu virheellinen maininta asiasta raporttiin? En tiedä, mutta itse en ole törmännyt asiasta varmasti dokumentoituun tietoon, missään.

Kaikella todennäköisyydellä koko rituaali (oli se peräisin sitten mistä tahansa, Pekan mielikuvituksesta, jostain lainatusta lähteestä, tai sekä että) oli päätynyt kirjaan sen shokkiarvon vuoksi. Asian järkevyyttä voi sitten miettiä. Jos kyseessä olisi pätkä jotain fiktiivistä kauhuromaania tms., olisi asia tietysti oma harmiton lukunsa. Mutta kun kyseinen kissankeittorituaali esitetään välttämättömänä toimenpiteenä mikäli haluaa alkaa palvoa Saatanaa, mikä kirjassa esitetään vaarallisena joskin kannatettavana toimintana, on asia aivan toinen. Jos kirjoittaa jostain lainvastaisesta asiasta tavalla, joka voidaan katsoa asiaan yllyttämiseksi, kaivaa asialla verta nenästään. Pekka jo tuolloin vuonna 1976, ja myöhemmin mm. 90-luvulla Kolmas Pyörä-ohjelmassa koetti lieventää tätä kissankeittorituaalin julkaisua sanoen, että hän vain kertoi erään vanhan kansan rituaalin kirjassaan, eikä suositellut kenellekään tuon rituaalin tekemistä. Kirjasta saatu vaikutelma ei ole kuitenkaan ihan tällainen.

No, tarkemmin Pekan kirjaa lukiessa huomaa, että kissankeittorituaalille on olemassa myös vaihtoehto. Tuo vaihtoehto koskee tosin vain miehiä, naisille ei sellaista ole (tai kenties ko. vaihtoehdon voi tehdä tietyllä tapaa käänteisesti…) Tiedä sitten, onko mainittu vaihtoehto perin järkevä ja eettinen sekään, mutta ainakaan siinä ei kukaan menetä henkeään (vaikkakin jotain muuta kyllä…) Tämä vaihtoehto löytyy alta (sivut 64-65 kirjasta Musta Magia, osa I):

Päivän kappale, jonka sanat runollisesti resonoivat yllä olevan kirjoituksen kanssa: Butthole Surfers: Sweat Loaf.

 

[Turun Hengentieteen Seura, osa 5, löytyy täältä, ja osa 7, täältä].

Read Full Post »

Mesikämmenen tassuihin päätyi alla oleva kuva aamuyön pimeinä tunteina. Kuvan tekijästä ei karhunpesässä ole tietoa. Huhun mukaan tästä on tehty t-paitaa.

Read Full Post »

Read Full Post »

Pekka tarkkana kameran takana

Tongin tässä arkistoja, kun tuli taas ajankohtaisesta joulumainonnasta mieleen Siitoin-filmi oy:n eräs joulumainos – joka löytyy ohesta. Laitoin oheen saman tien muutaman muunkin Siitoin-filmi oy:n sanomalehtimainoksen. Ja kun nyt tuli Siitoin-filmi oy puheeksi, niin kerrottakoon, että kävin jonkun aikaa sitten hieman jututtamassa em. liikkeen tiloissa nykyään toimintaansa pitävän yrityksen erästä henkilökuntaan kuuluvaa miestä. Juttutuokio oli varsin mielenkiintoinen.

Informanttini kertoi, että hän noin kerran kuussa muistaa liikehuoneiston historian kuuluisimman liikkeenpitäjän. Fiilikset asian tiimoilta eivät ole erityisen hyvät. Informanttini myös arveli, että samassa talossa asuvat vanhemmat ihmiset varmasti muistavat Pekan ja tämän firman. Jotain tarinaa talon joltain asukkaalta informanttini oli kuullutkin, siihen liittyi  Pekan tiloista näkyneet hakaristiliput. Paikan talonmies on myös pitkänlinjan tekijä toimessaan, ja häneltä voisi saada mehevää tarinaa Pekasta, jos ottaisi asiaksi sellaisista kysyä.

Kysyin liikehuoneiston kellaritiloista, joissa Turun Hengentieteen Seura piti menojaan. Tila on kuulemma melko pieni, samaa kokoa kuin itse katutason liiketilakin, paitsi selvästi matalampi. Mitään jälkiä Siitoimen ajalta ei löydy koko huoneistosta. Kysymykseeni mahdollisuudesta päästä näkemään tuo legendaarinen kellaritila ystävällinen informanttini totesi, että tila on nykyään täysin täynnä nyt toiminnassa olevan liikkeen varastotavaraa. Varastotilaan meno jätettiin väliin myös siitä syystä, että liike olisi pitänyt pistää kellarissa vierailun ajaksi kiinni. Filmimateriaalia on Siitoin-filmin katutason ja kellarikerroksen tiloista tullut ajansaatossa vain vähän julkiseen päivänvaloon. Kellarikerroksesta on pari kuvaa (kts. tämä ja tämä) sekä filmiä Pekan perustaman IKR:n menoista. Jälkimmäisestä löytyy lyhyt pätkä, joka on niin YLE:n arkistoissa kuin myös vähän aikaa sitten YLE:ltä tulleessa Isän valtakunta -dokumentissa.

Mitä liikehuoneistossa sitten tapahtui Siitoin-filmi oy:n suljettua ovensa? Niissä aloitti pyörittää aivan vastaavan oloista toimintaa Valokuvaamo Raita (siis valokuvauksen suhteen vastaavan oloista toimintaa, ei hengentieteitten tms.) Toimintaan kuului mm. passikuvien otto. Liikkeen pitäjä oli kuulemma jollain tapaa erikoisen oloinen kaveri. Hän oli mm. tietokoneiden suhteen selvästi edellä aikaansa. Tarinan mukaan liikkeen omistajalla tuli jostain syystä jotain kahnausta venäläisten rikollisten kanssa ja liike olisi lopulta niihin kuvioihin liittyen joutunut sulkemaan toimintansa. Avoimeksi kysymykseksi jäi myös se, ostiko tämän uuden liikkeen omistaja laitteistonsa Pekalta, vai miten asia oikein meni. Avoimiin kysymyksiin kuuluu myös se, tunsiko uuden valokuvaamon omistaja Pekan entuudestaan vai ei. No, nykyisin tiloissa ei toimi valokuvaamo, eivätkä sen omistajat ole tunteneet Pekkaa.

Ennen lähtöäni informanttini kertoi vielä, että he olivat jokin aika sitten liiketiloja remontoidessaan löytäneet jostain listan tai seinän välistä vanhan valokuvan, joka saattaa olla jopa Pekan ajoilta. Informanttini ei ollut varma, oliko kuva vielä tallessa vai ei. Kuvassa oli kuulemma nuoren, mallin oloisen naisen kasvopotretti. Informanttini innostui, kun heitin, että kyseessähän saattaa olla vaikka Pekan ottama kuva Thelma Ramströmistä. Jos kuva löytyy ja se minua kiinnostaa, niin kuva on kuulemma minun.  No, puhelin ei ole ainakaan vielä soinut… Pitäisi varmaan vetää joku loitsu Musta Magia I:stä tai II:sta, että asiaan tulisi sopivasti myötätuulta.

[Siitoin-filmi oy, osa 1, löytyy täältä]

Read Full Post »

Idiocracy + 1984 + Brave New World + Fahrenheit 451 = 2010.

Read Full Post »

Seuraava viesti ilmestyi Sibel Edmondsin Boiling Frogs-sivustolla tämän kuun 11. päivä.

Vetoomus kansainväliselle yhteisölle

Me, Amerikan kansalaiset, lähestymme tämän tärkeän viestimme vastaanottajia Atlantin ja Tyynen valtameren toisella puolella. Viestimme on toimitettu pullossa, äärettömän hitaalla keinolla, johtuen siitä, että kommunikaatiokeinomme ovat hyvin rajoitetut (hallintomme valvoo laajamittaisesti ja ilman valtuuksia puhelimiamme, tekstiviestejämme, sähköpostejamme, faksejamme, ja internetyhteyksiämme). Pyydämme tämän viestin vastaanottajia lisäämään epätoivoisen tukahdutetun kansamme teidän poliittisten pakolaismaiden listalle tai vaihtoehtoisesti nostamaan vuosittaista yhdysvaltalaisten poliittisten pakolaistenne kiintiötä. Me emme ainoastaan täytä YK:n vuoden 1967 pakolaisstatukseen oikeuttavaa protokollaa, joka perustuu poliittiseen mielipiteeseen, jäsenyyteen ja toimintaan missä tahansa sosiaalisessa ryhmässä, vaan me myös reilusti ylitämme nuo vaatimukset.

Meitä, aivan jokaista amerikkalaista, kohdellaan potentiaalisina terroristeina, syyllisinä ilman mahdollisuutta todistaa toisin. Meitä valvotaan kellon ympäri (puhelimet, sähköposti, faksi, tekstiviestit, internetyhteys; näistä internetin käyttö tulee pian valvonnan ja rajoituksien alaiseksi) ja jos haluamme matkustaa, joudumme pakollisiin ja nöyryyttäviin ruumiintarkastuksiin.

Meiltä, Amerikan kansalaisilta, on riistetty mahdollisuus osoittaa kollektiivista erimielisyyttämme jopa kaikkein rauhallisimmin mahdollisin keinoin ja tavoin. Jäsenyytemme ja osallistumisemme sellaisiin ryhmiin tai tilaisuuksiin jotka kyseenalaistavat laittomia sotia tai muita epäinhimillisiä toimia voi viedä meidät hallintomme avoimesti määritellylle “vihollisten ja terroristien” listalle. Sellaisen seuraukset voivat vaihdella lentokiellosta siihen, että hallintoa palvelevat yksityiset aseistetut joukot pelottelevat ja ratsaavat perheitämme, tai siihen, että päätyy ajatuksiensa vuoksi syytetyksi liittovaltion poliisin valamiehistön eteen ja tämän jälkeen joutuu vangituksi.

Siitä, että harjoittaa tietynlaista journalismia tai hyvä samarialainen -tyyppistä raportointia niiden henkilöiden vääristä, epäeettisistä ja jopa laittomista teoista, joille on uskottu kansamme hyvinvointi, vauraus ja turvallisuus, voi seurata nykyään, että päätyy syytetyksi, vainotuksi, ja mahdollisesti jopa salamurhatuksi. Tilanne on laajentunut nykyään koskemaan myös niitä, jotka ovat ehkä lukeneet ja levittäneet alunperin muiden kokoamaa ja levittämää informaatiota. Siinä missä yhteiskuntamme epäkohtien ilmiantajat heitetään nykyään kaltereiden taakse, ryöstävät rikolliset veronmaksajiltamme miljardeja dollareita, ja kidutuksiin ja murhiin osallistuvat ovat hallitsijoidemme hyvin suojelemia ja avarakätisesti palkitsemia.

Kehotamme teitä muistamaan, millaista tukahduttavaa toimintaa itäsaksalaiset saivat Stasin käsissä kärsiä, ja sen jälkeen kertomaan sen vapaavalintaisella neljänumeroisella luvulla. Mikä tahansa luku käy, kunhan siinä on neljä numeroa. Meidän Stasimme on teknologisesti pätevä ja se pystyy kuuntelemaan ja äänittämään satoja miljoonia kommunikaatioita. Hallitsijoidemme kanssa yhteistyötä tekevät megakorporaatiot voivat laittaa satoja tuhansia meistä kommunikaation ulkopuolelle ilman, että asialle voi tehdä mitään. Tämän päälle, meillä ei ole itäsaksalaisten tapaan ylikiivettävää kapeaa muuria, eikä meillä ole elinkelpoista, luotettavaa, tai kyllin itsenäistä naapurivaltiota, mihin paeta. Jäätävä pohjoinen naapurimme on aivan yhtä innokas laittomiin salamurhiin kuin omat armottomat hallitsijamme. Entä sitten eteläiset naapurimme? Ensiksikin pitäisi selvitä aseistettujen kansalaissotilaiden käsistä rajan toiselle puolelle. Tummahiuksiset voivat tulla sotketuiksi meksikolaisiin tässä ja joutua ammutuksi. Tämän jälkeen pitäisi selvitä Meksikon huumejengipoliisin käsistä, joka voi helposti pitää meitä kilpailijana huumekauppa-alueellaan. Kuten huomaatte, ovat mahdollisuutemme selvitä siellä heikot tai täysin mahdottomat.

Anomme teitä myöntämään meille amerikkalaisille ensimmäisen luokan poliittisten mielipidevankien statuksen. Pyydämme, että vähintään harkitsette vaihtokauppajärjestelyä, jossa huippuluokan rikollisenne, ammattihuijarinne ja psykoottiset sarjakiduttajanne lähetetään tänne. Täällä he voivat löytää hyvän ympäristön toimilleen, sekä saada niille hallintomme rajoittamattoman suojan ja palkkiot. Ne meistä, ketkä etsivät säädyllistä vapauden ja oikeuden tasoa, voisivat käänteisesti saada turvapaikan maissanne.

Kiireellisesti toimianne ja apuanne odottaen,

Me, vapautta etsivät amerikkalaiset

 

Mesikämmenen huomio: Sibel Edmonds on merkittävä Yhdysvaltain hallinnon epäkohtien paljastaja. Hän on entinen FBI:n kääntäjä, jota on lain nojalla laajamittaisimmin koko Yhdysvaltain historiassa kielletty puhumasta tietämistään valtiosalaisuuksista. Pentagon paperit 1971 vuotanut Daniel Ellsberg on sanonut, että Edmondsin tiedot, jotka liittyvät monen muun asian ohella syyskuun 11. 2001 iskuihin, ovat huomattavasti hänen itsensä vuotamia tietoja merkittävämmät. Katso asian tiimoilta myös Edmonsin tapauksesta kertova dokumentti Kill the Messenger ja tämä syyskuun 11. tutkimusta käsittelevä posti. Humoristisemmin, katso Edmonsin pullopostin lisäksi myös tämä turvapaikkahakemus.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »