Mesikämmen kirjoitti jonkin aikaa sitten takakannen tekstin Sami Haaviston kirjaan Blood, Boobs and 10 year hell of making movies. Suomifilmin alamaailma. Tuo teksti käy hyvin myös Haaviston ja Blood Ceremonyn esittelystä, jos mies ja hänen luotsaamansa elokuvaryhmä ei ole entuudestaan tuttu.

Tämä kirja on dokumentti suomalaisesta underground-kauhuelokuvakulttuurista, sen suurimmasta ja äänekkäimmästä edustajasta Blood Ceremony films:stä sekä sen pääperkeleestä, Sami Haavistosta. Elämästään Addams Familyä tehnyt Haavisto on pistänyt Blood Ceremonyn 10 ensimmäistä vuotta läpi lihamyllystä ja lopputuloksena on mehukkaasti ja sopivan vinksahtaneella huumorintajulla kerrottuna, millaista on ollut raivata itselleen paikka suomalaisen elokuvamaailman pimeille ja kalmanhajuisille rajamaille. Sellaisena tämä dokumentti kertoo mielettömän tee-se-itse-tarinan tekemisen riemuineen, vastoinkäymisineen ja monine kummallisine käänteineen.

Kirjassaan Haavisto ei säästä mitään eikä ketään, vaan kertoo hienostelematta, mitä matkan varrella on tapahtunut. Matka hullusta ideasta ja sohvalla parissa tunnissa lyijykynällä paperille riivitystä ensimmäisestä käsikirjoituksesta (Desire of the Innocent Blood, 2002) aina Eileen Dalyn kaltaisen kulttinäyttelijän saamiseen elokuvaan (The Curse of the Witches Blood, 2012) asti on ollut pitkä. Haavisto ja hänen legioonansa ovat puskeneet tuon matkan aivan omaan tyyliinsä kaupallisuudesta, yleisön hyväksynnästä, Suomen elokuvasäätiöstä, uskovaisten rukoushyökkäyksestä, tai yleisistä moraalirajoista välittämättä. Kaikki on kuitenkin tehty rakkaudesta kauhuun.

Teos on 440-sivuinen järkäle, joka on sen aihepiiristä kiinnostuneille hyvin mielenkiintoista ja hilpeääkin luettavaa. Vaikka sivuja kirjassa on paljon, menee niiden lukeminen kuin siivillä, sillä sen verran hyvin tarina kulkee ja vie lukijan mukanaan. Mesikämmen suosittelee tätä suomalaisen filmimaailman Hollywood Babylonia lämpimästi.

Seuraavassa haastattelussa Sami kertoo kauhun lisäksi mm. kirjan kirjoittamisesta, ihanteellisista tisseistä, veren erotiikasta, luovuudesta, aikaansaamisesta, Suomen elokuvasäätiöstä, Blood Ceremonyn monista eri projekteista purkkilihoineen, pian ensi-iltansa saavasta The Curse of the Witches Blood-elokuvasta, yksityisyrittäjyydestä, sekä kommentoi Suomen presidentinvaalien 2012 toista kierrosta.
- – -

10 vuotta veriseremoniaa

Onnittelut ensimmäisestä kirjastasi. Kauanko kirjan kirjoittamiseen meni? Kerro jotain kirjoitusprosessista.

Kiitos, kiitos! Kirjoittamiseen meni noin puolitoista vuotta… Koska aika on ainoa asia mitä ei ole koskaan tarpeeksi, niin kirjoittaminen kärsi aluksi nimenomaan aikaresurssien puutteesta. Homma eteni hitaasti (mutta varmasti) jäähallien kahviloissa kirjoittaen, samalla kun vanhin poikani kävi jääkiekkotreeneissään. Se, että pystyy sulkemaan muun maailman helposti ulkopuolelle ja keskittymään vain siihen, mitä on tekemässä, on kullanarvoinen taito silloin, kun ympärillä kahisee kymmeniä ”toppapukuja” jotka mölisevät jääkiekosta.

Loppujen lopuksi tämä aika ei ollut riittävä kirjan viimeistelyyn, joten irtisanouduin silloisen työnantajani palveluksesta pitämään sapattivuotta ja kirjoittamaan kirjan loppuun. Joskus vaan pitää tehdä ratkaisuja, vaikka ne eivät olisi kovin järkeviä, jos palo jonkun asian toteuttamiseen on kova!

Kirjasi nimi antaa ymmärtää, että olet tissi/kankku-akselilla enemmän tissimiehiä, pitääkö tämä paikkaansa?

Itseasiassa ei pidä, vaan asia menee vähän toisinpäin, mutta tuo nimi on varmasti sopivampi ja ennen kaikkea myyvempi, kuin jos puhuisimme pakaroista tai majavista, hehe!

Miten tärkeitä tissit ovat Blood Ceremonyn elokuvissa?

Jokainen elokuvamme sisältää sopivassa määrin erotiikkaa. Mielestäni kauhu ja erotiikka kulkevat käsi kädessä, koska tämä elokuvan genre yleensäkin kulkee hieman rähjäisemmillä sivukujilla pääkatuja ja kirkkaita valoja vältellen. Blood Ceremonyn elokuvissa, varsinkin vampyyrielokuvissa erityisesti, veren erotiikalla on suuri merkitys ja se on tärkeässä roolissa. Siihen nivoutuu pureman jälkeinen kliimaksi, joka jätetään häveliäästi pois lähes kaikista vampyyrielokuvista (ja nyt en puhu paskatwilighteistä, joissa pidellään söpösti kädestä kiinni ja ynähdetään pikkuisen, kun hampaat kohtaavat kaulan). Ja kun puhutaan verenerotiikasta, niin mikä olisikaan kauniimpaa vampyyrikohtauksessa, kuin kirkkaan punainen elämänneste joka valuu kauniille rinnoille ja siitä noroina vatsalle ja muulle osalle vartaloa.

Ja jos jatkosta puhutaan, niin Blood Ceremonyn elokuvissa on myös tulevissa tuotannoissa graafisuudella suuri merkitys. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että puhumme kauhusta ja kauhuerotiikasta, emme aikuisviihteestä – haluan että elokuviamme myydään mieluummin Anttiloissa kuin Hot Lips-myymälöissä (nythän niitä ei myydä juuri missään…)

Millaset ovat täydelliset rinnat?

Pitäisikö heittää tähän jotain soopaa että kaikki rinnat ovat kauniita, jotta kaikki feministiemakot pysyisivät tyytyväisinä ja miettisivät, että onpa siinä hyvä ihminen? Sorry to say, mutta näinhän se ei mene… Suuret tai pienet, sillä ei niin väliä, kunhan ovat kiinteät ja sopivan pyöreät. Ehkäpä kaikkein kauneimmat ovat sellaiset greipin kokoiset. Kyllä, mieluummin sellaiset, kuin luonnottoman isot jauhosäkit. hmm… Valokatkaisijatkaan eivät ole koskaan olleet muodissa, tiedäthän sellaiset pyöreät levyt rappujen seinillä 2mm reunuksella, jonka keskellä on se kytkin… Meneepä hankalaksi. Kaikkihan liittyy kuitenkin kokonaisuuteen ja niiden kantajaan, eli sopusuhtaiset kantajaansa nähden ovat kauniit, irrallisinahan ne näyttäisivät aika hassuilta.

Millaista palautetta olet kirjasta saanut? Onko räväkkä kieli, poliittisesti epäkorrektit huomiot siellä täällä, sekä suorat sanat mm. Suomen elokuvasäätiöstä saaneet ihmisiä ärtyneeksi? Miten muut indieryhmät ovat kirjaan suhtautuneet?

Sitä mukaa kun kirjaa on tilattu, niin esim. naamakirjassa on ystäväluku vähentynyt suorassa suhteessa ja elokuvaryhmässä käynyt jäsenkato, hahaa! Itse asiassa palaute kirjasta on ollut pelottavan hyvää ja sen rehellistä kieliasua on kehuttu. Siinä ei olla kaunisteltu asioita ja ne sanotaan niin, kuin sanoisin ne oikeastikin. Kyllähän se aina jotain henkilöä vituttaa, kun käyttää esim. sanaa ”neekeri”, mutta kun se sana sopii vaan niin helvetin paljon paremmin kyseiseen lauseeseen, kuin jos se korvattaisiin sanalla ”Afrikan alkuperäisasukas, joka on ihon väriltään hieman tummempi kuin eurooppalainen veljensä ja jotka ovat tasa-arvoisia keskenään ihon väristään huolimatta.

Elokuvasäätiön mielipide ei kiinnosta paskaakaan, koska elokuvasäätiötä ei kiinnosta paskaakaan suomalaisen elokuvan tukeminen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se, että he varmistavat oman toimintansa jatkumisen tukemalla elokuvaa, joka tuo sataprosenttisen varmasti heidän yhteiskunnaltaan saamansa rahat takaisin kassakirstuun – toimintaa, jota voisi verrata rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tästä kerrotaan lisää kirjassa ja tasatakseni verenpaineitani, siirryn seuraavaan kysymykseen…

Oletko itse tyytyväinen kirjaan?

Olen, olen siihen helvetin tyytyväinen. Ainoa asia mitä olisin voinut tehdä toisin, on että olisin voinut kirjoittaa helposti 900 -sivuisen järkäleen 440 –sivuisen sijaan, sillä tarinoita jäi nyt vielä niin paljon kertomatta.

Teoksesi lienee maassamme ensimmäinen laatuaan. Kuvaat siinä mm. hyvin yksityiskohtaisesti indie-elokuvantekoon liittyviä haasteita, joita riittää. Mitä luulet, saako kirjasi lukeminen potentiaalisia uusia indie-elokuvantekijöitä innostumaan elokuvanteosta, vai tappaako se sen sortin halut monilta saman tien?

Niiltä henkilöiltä, joilta se tappaa innon lähteä tekemään elokuvaa, olisi sen innon tappanut mikä tahansa asia. 90% ihmisistä asettaa joka tapauksessa koko elämänsä ajan eteensä keinotekoisia esteitä, joiden avulla he voivat vanhana perustella sitä, miksi heiltä jäi niin monia asioita tekemättä. Mutta ne henkilöt, jotka lähtevät tekemään elokuvaa luettuaan kirjan, osaavat todennäköisesti suhtautua asioihin realistisesti ja välttää jopa pahimpia sudenkuoppia. Kaaostahan se tulee olemaan joka tapauksessa, mutta hyvä niin – kammottavista epäonnistumisista tulee hyviä tarinoita ja kun synnytyskivut ovat kovat, niin luomustaan rakastaa paljon enemmän, kuin jos koko prosessi olisi ollut luonnottoman helppo.

Tarjosit kirjaa alunperin muutamalle kustantajalle, mutta päädyit lopulta kuitenkin julkaisemaan kirjan itse – miksi näin? Kenelle kirjaa tarjosit, ehtivätkö he kommentoimaan teostasi jotenkin ennen kuin päätit julkaista teoksen itse?

Nimillä ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä, sillä he missasivat tämän tilaisuuden jahkailullaan. Kirja todellakin lähti muutamalle kustantajalle, jotka tuntuivat olevan siitä hyvin kiinnostuneita. Julkaisua kuitenkin venytettiin ja venytettiin ja uskoisin sen syyksi sitä, että he halusivat odottaa seuraavaa ensi-iltaamme. Tämä lähinnä siitä syystä, että he näkisivät tuleeko siitä menestys ja sitä kautta saataisiin lisää huomioarvoa kirjalle. Halusin itse kirjan kuitenkin joulumarkkinoille ja myytäväksi ensi-illan yhteyteen, joten päätin pistää homman itse eteenpäin. Ensi-illassa kirjalle on kuitenkin paikalla 500 potentiaalista ostajaa, joten miksi missata tilaisuus. Olen tottunut elämässäni siihen, että muiden varaan ei voi aina laskea. Jos joku homma jää kanittamaan paikoilleen, silloin täytyy itse astua ohjaimiin ja laittaa homma rokkaamaan! Taitoin siis kirjan itse nippuun, painatin sen ja hoidin myyntiin, enkä ole katunut päätöstäni.

Kirja painaa täsmälleen 666 grammaa. Onko tämä hauskaa sattumaa vai valitsitko paperilaadun ja koon todella huolella?

Veikkaanpa, että ystävälläni ja toverillani, eli Wanhalla vihtahousulla on tässä asiassa sormensa pelissä. Hepulla löytyy sopivasti huumorintajua toisin kuin virkaveljillään, hehe!

Olet ollut jo ennen elokuvien tekoa ja kirjan kirjoittamista luova, ainakin tauluja maalaamalla. Kerrotko tästä, mihin olet luovuutesi kanavoinut ennen elokuvia ja Blood Ceremonyn muita projekteja? Harrastatko edelleenkin maalausta kaiken muun luovuutesi ohella?

Kanavoin hulluutta maalaamalla, piirtämällä sarjakuvia, tekemällä omituisia veistoksia kipsistä ja ties mistä materiaaleista. Tein näitä asioita ennen elokuvan tekoa, niiden aikana ja tänä päivänäkin. Elokuvan teko on kuitenkin niin kokonaisvaltaista puuhaa, että harvoin jää aikaa näille muille asioille, mutta kun sopiva hetki tulee, niin on aika kaivaa esiin taas maalausteline. Näissä muissakin tavoissa toteuttaa itseään ja kanavoida alitajuntaa heijastuvat samat aiheet kuin elokuvissani. Tavallaan kaikki tavat luoda tukevat kokonaisuutta ja vievät sitä eteenpäin – sinne minne tässä ollaan matkalla, ei kukaan vielä osaa sanoa, mutta useinhan matka onkin mielenkiintoisempi kuin itse päämäärä.

Mitä kaikkia sivuprojekteja Blood Ceremonyllä on ollut ja on nykyään?

Pari elokuvaa on jäänyt vielä toteuttamatta erilaisten resurssipulien johdosta. Lisäksi yksi TV-sarja junnaa paikoillaan. Siispä on hyvä ottaa pari projektia näiden lisäksi mukaan, jotta kaaos olisi täydellinen! Kutsun tätä itse vyörytystaktiikaksi. Kun on riittävän monta projektia menossa eteenpäin kerrallaan, niin valmista syntyy ihan pakostakin. Jos joku prokkis jää jumiin hetkeksi, niin viedään toista eteenpäin. Kun toinen hyytyy, niin ponkaistaan toiseen virtaa. Aikaahan tämä vie, mutta yhtäkkiä huomaat, että samaan aikaan julkaistaan kirja, pidetään elokuvan ensi-iltaa, saatetaan TV sarja esittelyyn jne… Tekeminen on tärkeää ja tämän kaltainen työskentely sopii minulle. Miljoona projektia ilmassa ja tulosta tulee paljon. Koko ajan tapahtuu eikä pääse mädäntymään sohvanpohjalle.

Ymmärtääkseni Blood Ceremonyltä saa lähitulevaisuudessa purkkilihatuotetta – Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin millaisesta lihasta on kyse ja mistä liha on hankittu? Ruskeasannan hautausmaalta?

Tästä olen vielä ihan hissunkissun, sillä Burkelle & Harelle tulee antaa työrauha materiaalien hankkimisen vuoksi…

Koska markkinoille tulee Blood Ceremonyn kuukautissuojia?

Blood Ceremony stringejähän meillä on jo myynnissä, mutta että kuukautissuojia… Hauska ajatus. Pieniä siivekkäitä, lepakonmuotoisia vertaimeviä otuksia, jotka lentävät noin metrin korkeudessa ja kukaan ei edes näe niitä katukuvassa, hahaha!

Kävit äskettäin puhumassa Tiedostamon tilaisuudessa luovuudesta. Miten tilaisuus meni? Mikä oli esitelmäsi keskeinen sanoma?

Olen itse väärä henkilö sanomaan kuinka tilaisuus meni. Sitä pitäisi kysyä enemmänkin yleisöltä. No, kukaan ei poistunut kesken, joten kai sekin on yksi mittari. Itse asiassa tilaisuuden aihe koski luovuuden kanavoimista teoiksi. Olen hiton huono teorioimaan mistään, varsinkaan niin abstraktista asiasta kuin luovuudesta, jonka voi käsittää hyvin erilaisilla tavoilla. Siksipä puhuin siitä, kuinka voittaa keinotekoisia esteitä, jotka ovat usein itsestään lähtöisin ja kuinka saada prokkiksiin virtaa. Jos yksikin kuulija sai aiheesta potkua ja sitä kautta jotain keskeneräistä tai vielä aloittamatonta asiaa eteenpäin, niin silloin koen onnistuneeni.

Olet toiminnan miehiä. Miten tärkeää Blood Ceremonyssä, tai mielestäsi aivan yleensä, on liike, into, uusien projektien luonti ja niiden suhteen muiden ihmisten innostaminen ja niihin mukaan saaminen jos jotain haluaa saada konkreettisesti myös aikaiseksi? Ovatko Blood Ceremonylle kyräilevät muut maamme indieyrittäjät laiskoja ideoiden pyörittäjiä, jotka eivät lopulta saa mitään aikaiseksi?

Sinäpä sen sanoit, laiskojen lisäksi myös saamattomia vetelyksiä, hehe! No, korjataan vähän, sillä laiska on väärä sana. Monilla ihmisillä riittää kyllä ideoita ja visioita erilaisiin projekteihin, mutta heiltä puuttuu selkäruoto ja boolssit ideoiden saattamiseksi loppuun saakka. Sitten taas maristaan resurssipulaa ja ties keksitään ties mitä tekosyitä epäonnistumisilleen. Tämä pätee kaikkiin. Suurin osa ihmisistä puhuu ja puhuu, mutta kun tulee tekojen aika, niin sitten on aika hiljaista… Se, että Blood Ceremony saa projektinsa maaliin, johtuu pitkälti ihmisistä. Varmasti myös sillä on osansa, että innostamme toinen toisiamme ja annamme myös virheille sijaa. Täydellisyyteenhän me pyrimme, niin kuin kaikki, jotka tekevät tätä taiteen muotoa. Mutta se mikä erottaa meidät muista, on se että emme anna virheiden tai resurssipulan rajoittaa tekemistämme. Teemme niin hyvää materiaalia, kuin se silläkin hetkellä on mahdollista. Se mitä ei ole käytössä, sitä on turha itkeä! Näitä itkijöitä piisaa ja heidät on helppo tunnistaa – monta kertaa näkee jo alkumetreillä, tuleeko jokin tuotanto koskaan onnistumaan, kun kuuntelee hetken sen tekijöitä. Liike on tärkeää, tuli ja liike, jos siteerataan armeijatermejä!

Uusien ihmisten mukaantulo on myös todella tärkeää. Siinä on varmasti myös yksi syy, miksi olemme edelleen hengissä yli 10 vuoden jälkeen. Blood Ceremony ei ole tukahtunut sisäsiittoisuuteen, mikä on koitunut monen muun elokuvaryhmän kohtaloksi. Ihmisiä tulee ja menee elämäntilantteidensa mukaan. Uudet ihmiset tuovat uutta virtaa ja ideoita. Näin se homma rokkaa!

Mitä mieltä olet norjalaisesta Død snø-elokuvasta? Mahtaisiko edesmenneestä maamme Valtakunnanjohtajasta saada hyvän natsivampyyrielkuvan?

Helposti saisi! ”Valtakunnanjohtajan” perikunnalla saattaisi olla tosin sanansa sanottavana aiheeseen, hehe! Natseja, muumeja ja vampyyrejä Naantalissa – siinäpä vasta elokuvan ainekset! Olen katsonut myös Wirkolan mainion zombierainan ja olihan se ihan viihdyttävä, vaikkakin liikaa venytetty elokuva. Tiivistämällä hiukan loppua se olisi saattanut olla jopa loistavakin, mutta nyt se syyllistyi monen elokuvan perisyntiin, eli että ei osattu lopettaa ajoissa.

Ovatko Twilight-tyyppiset uudet vampyyrielokuvat rikos ihmisyyttä vastaan?

Vampyyrielokuvat? Überkaupallista paskaa ne ovat, jotka ovat suunnattu vain ja ainoastaan todella typerien teinien lompakkojen tyhjentämistä varten. Jos niistä elokuvista pitää, niin sitten on ansainnut menettää rahansa! Twilight, hyrrrr, hyi saatana!

Parhaat vampyyrielokuvat top 10?

Mahdotonta listata. Lista muuttuu vähän väliä, mutta nakataan nyt joitain esimerkkejä, eikä missään järjestyksessä. Roman Polanskin Dance of the Vampires, Jean Rollinin verenerotiikalla kyllästetyt mestariteokset, joista esimerkkinä vaikkapa Living Dead Girl. Hammer elokuvista vaikkapa Twins of evil, josta jotenkin vaan kumpuaa se kaikki loisto ja gotiikka, joka on ominaista tuon aikakauden brittiläiselle vampyyrielokuvalle. Nääh, liian vaikeaa…

- – -

Tulevaisuus

Koska kirjallesi on tulossa jatkoa? Seuraavan kymmenen vuoden päästä vai jo aiemmin?

Tarinoita olisi jo nyt yhden kirjan verran. Uskoisin että viiden vuoden kuluessa näemme toisenkin opuksen ilmestyvän, kunhan vaan saa revittyä jostain aikaa sen kirjoittamiselle.

Onko Blood Ceremonyllä tarkoituksena jatkaa kirjojen julkaisutoimintaa?

Ehdottomasti! Blood Ceremony Books tulee haalimaan okkultismia, noituutta, vasemman käden polkua, satanismia ja saatananpalvontaa käsitteleviä teoksia, sekä luonnollisesti kauhukirjallisuutta julkaistakseen niitä näiden kirjojen ystäville. Jos nurkissasi lojuu käsikirjoituksia jotka etsivät kustantajaa, niin ei muuta kuin yhteyttä tännepäin – hoidetaan ne pöytälaatikoista kansien väliin ja kauppojen hyllyille!

Milloin seuraava Blood Ceremony-elokuva, The Curse of the Witches Blood, ilmestyy? Kerro tuosta elokuvasta.

Elokuva on tällä hetkellä jälkituotantovaiheessa, joten muiden suomalaisten elokuvantekijöiden onneksi emme kerinneet mukaan Jussi-gaalaan, haha! Näillä näkymin ensi-ilta on maalis-, huhtikuussa. Kyseessä on synkeä tarina perheen kirouksesta ja elokuva sisältää itselleni rakkaita elementtejä, kuten sumuisia hautausmaita, aavemaisia kartanoita, noituutta, vampyyreitä ja tiettyä tunnelmaa, joka on nykyelokuvita ajat sitten kadonnut (lukuun ottamatta Tim Burtonin elokuvia). Kyseessä on kauhuelokuva, jossa on vahvoja elementtejä goottilaisesta kerronnasta ja pimeyden kauneudesta, jota ikävä kyllä niin harva käsittää ja ymmärtää sen väärin.

Elokuvan yhtä pääosaa esittää brittinäyttelijätär Eileen Daly ja hänen kanssaan työskentely oli yksi suuri unelmani ja haaveeni. Myös toinen suuri haaveeni meinasi toteutua ja oli hyvin hilkulla, että myös Ingrid Pitt olisi ollut mukana elokuvassamme, mutta aikataulut menivät ikävästi ristiin ja nythän niitä on enää mahdotonta paikkailla (R.I.P.). Joka tapauksessa rooleissa on mahtavia kotimaisia näyttelijöitä/näyttelijättäriä ja tulemme näkemään todella hyytäviä suorituksia jotka eivät jätä katsojia kylmäksi. Elokuvaa on mahdotonta tiivistää muutamaan riviin, mutta jos vielä jotain siitä haluan sanoa, niin se on todellinen harppaus taas kerran eteenpäin ryhmämme tuotannossa ja olen siitä helvetin ylpeä!

Onko The Curse of the Witches Bloodin jälkeen seuraavaan elokuvaan jo ideaa? Jos on, niin miten pitkällä valmistelut yms. tuon elokuvan suhteen jo ovat?

Ajatus ja tarinan runko ovat valmiina ja käsikirjoitusta aletaan työstämään mahdollisimman pian. Saattaa olla, että toteutan tässä välissä myös kokeellisemman elokuvan. Tämä siksi, että haluan todistaa itselleni, että on mahdollista tehdä elokuva lyhyemmässäkin ajassa, kuin kahdessa vuodessa – jopa 6 kuukaudessa! Sen jälkeen voisi taas tarttua megalomaaniseen eepokseen, joka syö elämästä kaksi vuotta. Tätä koitosta varten ollaan jo valmistauduttu pitkän aikaa hankkimalla lavasteita, pukuja ja proppeja.

Olet päättänyt äskettäin alkaa yksityisyrittäjäksi. Miten päädyit tähän ratkaisuun? Millaista liikettä alat pyörittää, missä, milloin? Mitä on myynnissä?

Halusin toteuttaa elämäntapamuutoksen. Hypätä pois oravanpyörästä, jossa olen pinkonut viimeiset 15 vuotta. Jatkossa elämä tulee olemaan taloudellisesti haastavampaa, mutta uskoisin myös, että onnellisempaa. Tämän muutoksen myötä haluan tehdä entistä enemmän näitä taiteellisia projekteja ja käyttää niihin sen ajan, jolloin juoksin ennen solmio kaulassa kiristäen neuvottelusta toiseen. Tähän mennessä en ole kaivannut takaisin qvartaalioravanpyörään…

Mutta takaisin itse yritykseen ja liikkeeseen. Ideana on avata oma tatuointistudio, jonka yhteydessä toimii Horror-Shop myymälä. Myymälässä myydään kauhuaiheisia t-paitoja, kauhuleffoja, musiikkia (metallia, horror punkkia, psychobillyä jne jne) sekä kaikkea friikkiä, kuten kutistettuja päitä (joita olen alkanut tuomaan maahan Ecuadorista), VooDoo nukkeja, kirjoja, noituutta, kirouksia ja muuta mukavaa.

Uskoisin, että tuonkaltaisessa liikkeessä viihtyisin loppuelämäni. Sopivan synkeä ympäristö, saa piirtää työkseen, kuunnella pitkin päivää hyvää musiikkia ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tällä hetkellä etsin sopivaa liiketilaa putiikilleni ja odotan kärsimättömästi, että pääsen sen mahdollisimman pian avaamaan.

Onko presidenttiehdokas Pekka Haavisto sinulle sukua? Aiotko äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella? Kuka olisi paras presidentti Suomelle, jos ei jompi kumpi toisen kierroksen ehdokkaista?

Jos kahdesta paskasta pitää valita vähemmän huono vaihtoehto, niin äänestän Saulia. Pekkaa en voisi kuuna päivänä äänestää, sillä ViherVasemistolaiset ovat saattamassa tätä maata perikatoon yltiöhumanistisella maailmankatsomuksellaan, joka perustuu naiviin typeryyteen ja lapselliseen uskoon ihmisten hyvyydestä. Onhan Niinistö täysi huijari ja kelmi, joka ajaa ainoastaan ja vain omien sidosryhmiensä etuja, mutta parempi sekin, kuin ehdokas, jonka selkäruodossa on luoda Suomeen Malmön kaltaisia lähiöitä, jotka todistavat epäonnistunutta maahanmuutto/pakolaispolitiikkaa irvokkaasti kirkuen.

Jos saisin vapaasti valita Suomelle presidentin, niin uskon että sellainen löytyisi kyllä tietystä leiristä, joskaan hän ei olisi Soini. Soinin kiihkokristillisyys hipoo ja samoja sväärejä, kuin Päivi Räsäsen, joka elää omassa pikku LaaLaaLandiassaan…

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe ja vapaus toteuttaa niitä luovia/taiteellisia asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Havahduin jopa siihen yhtenä päivänä, että ei ole yhtään asiaa joka vituttaisi?!? Onkohan tämä paha ajatellen luovuutta? Tuskin, kyllä siellä sisälläni asuu vielä sellaisia perkeleitä, että niiden voimalla saadaan aikaan rujoa jälkeä ja hurmetta valkokankaalle, kirjojen sivuille, maalauskankaalle ja ties mille alustalle perkele!

- – -

Kiitos haastattelusta, Sami!

Aiheeseen liittyen:

Blood Ceremonyn sivut.

Blood Ceremony Facebookissa.

Blood Ceremony Magazine Facebookissa.

Blood Ceremonyn Horror Shop, josta teosta Blood, Boobs, and 10 year hell of making Movies. Suomifilmin alamaailma saa tilattua.

Diary of the Mad Man. Sami Haaviston blogi.

Kauan tekeillä ollut My Swastika-dokumenttielokuva on valmistumassa nyt alkuvuodesta. Dokumentin ohjaaja Domick Crowley tarvitsee apuasi elokuvan Suomen ensi-iltojen järjestämisessä. Haussa on teattereita tai muita tiloja (kirjastojen suuremmat kokoustilat yms., joissa dokumenttia voitaisiin näyttää käyvät myös). Erityisesti Helsinki-Turku-Tampere akselilla on apu tarpeen. Näytöksiä olisi näillä näkymin tarkoitus järjestää toukokuun aikana. Jos voit olla avuksi näytösten järjestämisessä ota Dominickiin yhteyttä! Dominick on itse tulossa paikalle Suomen näytöksiin kertomaan dokumentista, vastailemaan kysymyksiin, jne.

Dokumenttielokuva kertoo monipuolisesti swastika-symbolista ja siihen liittyvästä keskustelusta. Osa dokumentista on kuvattu Suomessa, mm. Suomen ilmailumuseossa.

Aiheeseen liittyen Mesikämmenen blogissa on aiemmin julkaistu seuraavat artikkelit:

Dominick Crowley of My Swastika Speaks!

Alexa MacDermot on Irish Swastika reclaimationists.

ManWoman speaks!

卐

My Swastika muualla netissä:

My Swastika Facebookissa.

My Swastikan viralliset sivut.

My Swastika YouTubessa.

Dominickin haastattelu My Swastika-dokumentista DCTV:llä (kohdasta 14:35 eteenpäin).

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

- – -

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansallisarkiston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012″, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

- – -

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen… (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

ComeBack Records oli 80-90-luvuilla Turun parhaimpia, ellei parhain, levykauppa punk/hc/metalli-ihmisille. Muutenkin valikoimat olivat hyvät. Ostin liikkeestä todella paljon vinyyliä, samoin erilaisia pienlehtiä. Elämäni ensimmäisen CD:nkin, Joni Mitchellin Nightride Home:n, hankin Comebackistä.

Liikkeen Läntisen pitkänkadun tilat ovat jääneet hyvin mieleen. Valkoisilla laastiseinillä oli kuvalevyjä (jostain syystä muistan erityisesti alastoman Marilyn Monroen kuvalevyn), lattia oli tummanruskeaa puulankkua. Teje fiilisteli kassan takana tai takahuoneessa. Juttua syntyi vaikka mistä, musiikista nyt eritoten. ComeBackissä tai osin sen kautta tuli ihmisiä tutuiksi, monista ystäviäkin.

Liikkeen ikkunassa oli levyjen lisäksi aito ihmisen kallo. Myöhemmässä vaiheessa myös spiritismilauta.

Toisella puolella katua sijaitsi tuolloin Partiovaruste. Muistan kun Teje kerran kertoi, että voisi maalata niitten logosta pari sormea pois (siitä tulisi näin keskisormea näyttävä käsi). Päälle Teje nauroi nauruaan jonka muistan hyvin.

Nykyään samoissa Läntisen pitkänkadun tiloissa sijaitsee pornokauppa, jossa on myös private show. Olin aikoinaan siellä kassan takana töissäkin. Oli aika outo fiilis nähdä siinä ComeBackin kassan kohdalla ensimmäisen kerran private shown tilat, mutta niin ne ajat muuttuvat. Muistot ComeBackistä ovat kuitenkin vahvat ja ne ajat jättivät pysyvät jäljet niin minun kuin varmasti monen muunkin elämään. Good times.

Facebookiin ilmestyi jonkun aikaa sitten ComeBack Recordsin fanisivut. Pian tuon jälkeen kysyin Tejeltä, onnistuisiko haastattelu. Onnistui. Alla Tejen kuulumisia, muistoja ja ajatuksia muutoinkin.

- – -

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Teje Caldén ja teen kaikenlaista, varsinkin pelaan potfarmia netissä :)

Soitatko tai oletko soittanut itse bändeissä tms.?

Teen musiikkia, olin rumpali joskus bändissä, käytän nykytekniikkaa esim. paljon sampleja ja tietokoneella käsittelyä.

Suosikkimusiikkisi ennen ja nykyään, joitain nimiä? Milloin sinusta tuli musiikin harrastaja?

Kuuntelen hyvin monipuolista musiikkia edelleen, suosikkia on vaikea löytää, ehkä Jill Scott olisi jonkinlainen suosikki tällä hetkellä. Olen aina ollut musiikin harrastaja :)

Hienoimmat keikkamuistot?

Paras keikka? Joka keikka josta olen nauttinut, koulutansseista Pink Floydiin…

Parhaimmat levyt kautta aikojen, top 10?

Parhaat levyt? White noise: Electric storm in hell
Zodiac cosmic sounds
Betty Davis: Nasty gal
Pink Floyd: A saucerful of secrets
Growing Concern!
Lou Reed: Rock n roll animal
Cream: Fresh cream
Latin Kings: Välkommen till förorten
Eno: Music for airports
Guru & Jazzmatazz: Streetlife? tai jotain…

Tässä 10, lisää kyllä löytyy mielin määrin, eiks oo fiiliksen mukaan?

- – -

ComeBack Records

Tulit tunnetuksi Turussa pyörineen ComeBack Recordsin pitäjänä. Missä ja milloin ComeBack aloitti, mistä idea liikkeeseen?

ComeBack aloitti Käsityöläiskadulla nyt puretussa talossa toisessa kerroksessa. Idea syntyi kun sen aikainen naiseni äiti pyöritti antikvariaattia toisessa kaupungissa ja saimme ostaa levyjä, paljon… Idea oli tehdä jotain missä ihmiset saisi ostaa ja myydä levyjään arvon mukaan, vähän enemmän kun 1 sisään 50 ulos systeemiä. Toimin jopa vakuutusyhtiön arvostelijana. Aina oli tarkoitus myös julkaista musiikkia, kesti vaan aloittaa.

Jo 1984 myin punk sinkkuja, siis pienjulkaisuja joita bändit myi suoraan kauppaan. En muista yhtäkään bändiä siltä ajalta kuitenkaan, mitäköhän ne oli? Oi bändejä? :)

Ennen Läntisen pitkänkadun osoitetta ComeBack toimi myös Yliopistonkadulla ja ymmärtääkseni jossain muuallakin?

Ennen Läntisen kadun osoitetta oltiin ensin Käsityöläiskadulla kahdessa paikassa (84-86), sitten Yliopistonkadulla (87-88?) ja lopulta Läntiselläkadulla vuoteen 94.

80-90-luvun taitteen tienoilla Comeback profiloitui vahvasti punkin/vaihtoehtometallin huippuliikkeenä, mutta muutakin musiikkia löytyi. Millainen profiili ComeBackillä oli ollut ennen tätä punk/metalliprofiloitumista?

Myytiin tosiaan alusta saakka pienjulkaisuja mutta muuten käytettyjä levyjä kaikilta vuosikymmeniltä, mahdollisimman laadukkaita, myös nuotteja, musiikkikirjoja, kaikki aakkosjärjestyksessä ja tyylin mukaan lajiteltu. Hendrix, Mahogany rush, Captain beyond, Damnation ja muut kovat kitara jutut oli aina lähellä sydäntä (Mountain) ja lisää tulee mieleen tietysti, tilailin ulkomailta kaikennäköistä mitä täältä ei löytynyt ja jossain vaiheessa ulkomaiset jakelijat ottivat yhteyttä ja sain kaikenlaista mielenkiintoista uutta musiikkia, esim. Nirvanan Bleach levy joka tuli ennen Nevermindia… kukaan ei ostanut sitä, liian huono :)

Seattle-bändejä myytiin sellaisia kun Mudhoney ja Soundgarden ja ne voitti Nirvanan mennen tullen. Crackwhoren Tapsa muistutti mua siitä että myin Turboneger! (Turbonegro) ekaa sinkkua kun bändi toi sitä mulle… vuosiluvut on toki vähän epäselviä.

Julkaisit ComeBack Recordsin kautta kaiken kaikkiaan reilun tusinan verran levyjä. Mitkä niistä ovat jääneet syystä tai toisesta erityisesti mieleen? Mitkä levyt olivat/ovat suosikkejasi ja miksi?

Ai suosikit? Mähän kuitenkin pidin niistä sen verran että julkaisin ne, mutta Noise in dirt/sleep away my son seiska (Miettinen valitsi vuoden parhaaksi indiesinkuksi rumbassa) ja Sharonees seiska Muddy river ja Neon light child ja sitten Xysma Above the mind of morbidity 12″ olisi ne jotka on parhaiten pysynyt, toimii vielä :)

ComeBackiä muisteli jonkun aikaa sitten Herra Ylppö jossain mediassa – Mitä hän muisteli ja missä?

Herra Ylppö oli ilmeisesti mun asiakkaana kauan teini-ikäisenä. Helsingin Sanomissa sunnuntai-osassa olisiko ollut toukokuu 2005, luin sen kaverin luona kun kaveri soitti ja sanoi että tuu tänne lukeen hesari, ja Herra Ylppö muisteli haikeana kaikkia demoja joita oli ostanut meiltä, koko palsta! Nice! En usko että missään muussa liikkeessä koko maaailmassa myytiin demoja juurikaan ja ostin suoraan bändeiltä ympäri maailmaa. Täytyy hankkia se teksti hesarissa jostain, ei vaan oo tullut tehtyä.

Kauko Röyhkän jostain videosta osa kuvattiin liikkeesi tiloissa, menikö näin?

Kauko Röyhkä kuvasi osan videosta meidän liikkeessä Käsityöläiskadulla 1985-6, en ole nähnyt sitä enkä tiedä edes biisiä.

Keitä muita julkkiksia liikkeessä vuosien varsilla kävi, joitain hauskoja tms. muistoja?

Keitä julkkiksia liikkeessä kävi? Huh, tunsin miljoona eri ihmistä musiikkialalla ja näyttelijöitä jne. Istuttiin Dingon basistin kanssa takahuoneessa, tai M.A. Numminen tuli hakemaan levyn kaverilleen, Kauko teki videon, Mikko Rintanen soitti urkuja Sharoneesin sinkulla (Mikko soitti Royalseissa koko loppuajan, Kirkan kanssa, Hectorin kanssa, jne.) Tarjosin Albert Järviselle hyvän päivän kerran, Jouni Mömmö oli tosi tutkalla, täys skitso, really, vaihtoi mun puhtaan vaihto t-paidan päälle ja jätti oman… ja kirjoitti tussilla salaperäisiä merkkejä sinne tänne. Pasi Raappana oli mun frendi 70-luvun keskivälistä saakka.

Mitähän kaikkea ja ketkä olen unohtanut, sitä en tiedä, se oli ihan vaan jokapäiväistä elämää. Ai juu, Turun jääkiekko juniorit joista tuli maailmanmestareit, Aki Petter Berg oli iso superbeibi, näytti nuorelta mutta oli silti iso, Jani Hurme myi koko levykokoelmansa mulle, mm. levy missä Metallican nimmarit! Eihän ne silloin vielä ollut julkkiksia… Ja tietysti kaikki metallibändit jotka kävi liikkeessä, niitä oli monta! Dismember oli yksi…

Sinulla oli liikkeen ikkunassa aito ihmisen kallo ja spiritismilauta. Taisivat herättää joissain närääkin, eivätkö jotkut uskovaiset käyneet niistä valittamassa?

Juu, tulivat kolmen voimin saarnamaan, en tiedä oliko pelkän ikkunan takia, mutta eiköhän se herättänyt närästystä vähän joka tasolla… Taidan herättää eri syistä joissakin ihmisissä halun lopettaa mitä tahansa teen :)

Mitkä olivat ComeBack recordsin huippuhetket? Entä kehnoimmat hetket?

ComeBackin huippuhetket? Riippuu siitä kuka katsoo. Jonkun mielestä huippu oli kun ehkä tehtiin voittoa joskus.

Töitä oli aina vähän liikaa, sosiaalista elämää samaten ettei oikein pysynyt kotielämä mukana ja tulin sairaaksi, osittain laktoosiintoleranssi! Sai mut ihan tosi sairaaksi enkä jaksanut enää tehdä töitä, silloin ei enää ollut mukavaa eli huonoimmat hetket, olin kyllä ajatellut lopettamista muutenkin silloin.

Oliko ComeBackin pyörittäminen taloudellisesti kannattavaa?

Ei, kyllähän siinä rahaa tuli välillä sisään muttei koskaan tarpeeksi. Viimeinen piikki silloin oli devalvaatio, valtiovalta lupasi ettei devalvoi, yhtäkkiä meillä oli 30% kalliimmat levyt, iso lasti jonka myyminen oli nollavoittoa… Levyjen kustantaminen oli ainoastaan kannattavaa jos käytti halpaa studiota ja myi suoraan asiakkaille, tukkumyynti oli tuskaa, välitysfirmat vei kaiken välistä, että joutui myymään satoja levyjä muutaman markan voitolla niille, kaikki samanlaisia, Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa. USA:ssa oma systeemi, bändeille ei yleensä jäänyt mitään käteen…

Tunnetuin ComeBack recordsin julkaisema bändi oli Xysma. Miten levytyssopimus syntyi? Mitä bändistä ja noista vuosista on jäänyt mieleen? Harmittiko, kun Xysma lähti ComeBack recordsilta Spinefarmille First and magicalin jälkeen?

Sopimus? Kuulin demon joka oli huippu ja halusin tehdä levyn! Sopimus oli että levy tehdään, yritän saada kustannukset takas ja sitten jaetaan loput jonkun systeemin mukaan, ja että bändillä on täys oikeus lähteä tekemään mitä tahansa koska tahansa kenen kanssa tahansa jotta en olisi turhaan sopimuksen kanssa tekemässä bisnestä… Underground!

Meillä oli niin erilaiset mielipiteet miten tehdään jotain, että se oli selviö että tiet eroavat. En esim. olisi ikimaailmassa julkaissut yhtäkään levyä First & magicalin jälkeen, tyyli muuttui liian popmaiseksi eikä se enää toiminut. Tajuskohan Olli sen että kerran annoin hänelle vintage putket vahvistimeen jotta olis mahdollisimman hyvä saundi ja ostin itselle uudet kiinalaiset, ihan ok mutta ei vintage…

Samoin yritin saada studiosaundin mahdollisimman hyväksi, kyllä maksoi… olishan levyistä tullut enemmän voittoa jos olisin ollut ekonomi, mutta mun bisnes ei perustunut siihen jos osaan riipiä rahaa ihmisiltä, vaan unelmia ihmisille, uutta mielenkiintoista ja vanhaa myös :)

Bändistä jäänyt mieleen? Paljon tietysti, mutta kundit oli puolet mun iästä, eihän meillä mitään yhteistä ollut, ja mä olisin pitänyt alkuperäiskokoonpanon ja jatkanut ehdottomasti samaa linjaa, se meni liikaa kokeiluksi. Niinkuin sanoin meillä oli täysin avoin sopimus, ei ollut mitään sanomista siihen että halusivat Spinefarmille, ja jos olisin jatkanut silloin niin olisin kyllä ollut hyvin pettynyt musiikin suhteen. Above the mind of morbidity on edelleen paras!

Miksi Comeback lopetti toimintansa?

Verovirasto lopetti toiminnan, niitten toiminnassa oli jotain mätää (asiantuntijan mukaan), mutta se on ollutta ja mennyttä, enkä aio enää puuttua asiaan, vaikka esim. todistettavasti asianajaja joka hoiti “konkurssin” varasti vaikka mitä, todistettavasti!, jne. Konkurssilakia esim. ei seurattu jne. ja sen takia enimmäkseen toiminta loppui, mun sairaus oli myös syynä, liikaa töitä.

- – -

Tulevaisuus

Tekeekö ComeBack joskus comebackin? Oletko miettinyt ryhtyväsi uudelleen levykauppiaaksi tai levyjen julkaisijaksi tms.? Jos vastaus on kielteinen niin millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

No comeback for ComeBack. Maailma on niin erilainen tänään, julkaisut erilaisia, vielä vaikeampaa myydä, suurin osa lataa jo musiikkinsa mp3 nettijuttuna, saundeista viis… Olen eläkkeellä sen takia että minulla on adhd ja paniikkihäiriö, haha, olen ihan samanlainen kun 7 vuotiaana, kestipä diagnoosi :)

ComeBackin tiloissa on nykyään pornokauppa, mitä siitä tuumaat?

Ei oo pornokauppa vaan hierontaa… enkä haluaisi todellakaan niihin epähygieenisiin tiloihin sellaista, vessasta näkyi maa irtolaudan alla ja lämmitystä ei ole :)

Koska pilvestä tulee Suomessa laillista?

Laillistaminen voi tapahtua yhtäkkiä, en olisi koskaan uskonut että monella tutullani olisi laillinen kannabisresepti, niillä on jo!

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onnellisuus on olo jonka helpommalla saa aikaiseksi jos on terve ja syö ok, joten olen keskittynyt oman terveyden hoitamiseen, on vain yksi keho!

- – -

Kiitos ComeBackin vuosista ja haastattelusta, Teje!

ComeBack Recordsin julkaisut (lista puutteellinen):

CB-001 Hard Road (LP)
CB-002 Doctor’s special (7″)
CB-003 Sharonees: Muddy River (7″) 1987
CB-005 Sharonees: Neon Light Child (7″) 1988
CB-006 Pasin liiga: Omissa ajatuksissaan (LP) 1988
CB-007 Noise In Dirt: Sleep Away, My Son (7″, Single) 1988
CB 008 Noise In Dirt: In The Locosonic World (LP) 1989
TC-1 Xysma: Above The Mind Of Morbidity (MiniAlbum) 1990
TC-2 Today’s Waste: We’ve Made The Choice! (7″, EP) 1990
TC-3 Xysma: Yeah (Album) 1991
TC-4 Interment: Life Here After (7″) 1991
TCD-5 Xysma: First & Magical (CD, Album)1993

Mesikämmen avaa varjovaalinsa. Kenestä Suomen seuraava presidentti?

- – -

Take Our Poll

- – -

Who would you vote for in the US presidential election 2012 if you could vote in the election? Who will you vote for if you can vote in the election?

- – -

Take Our Poll

- – -

Mesikämmen supports Dr. Ron Paul.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011:n mitalisisoille yltäneiden haastattelut ovat päässeet pronssille sijoittuneeseen Antti Joutsiin! Irminsulin mysteerit avautuvat!

- – -

Vielä kerran, onnittelut sijoituksestasi erittäin tiukoissa kisoissa. Miltä pronssisija hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011:sta tuntuu?

Kiitokset! Kilpailu oli jännittävä ja toi aika hyvin vaihtelua päiväjärjestykseen. Pronssi tuntuu ihan hyvältä, se on minulle itselleni suuri saavutus joka tapauksessa että pääsin kilpailussa kolmen parhaan joukkoon.

Olit kisassa useaan otteeseen johtoasemissakin, harmittaako, kun voitto jäi väliin?

Olisihan se hypnoottis-magneettisen katseen Suomen mestari ollut kyllä hieno titteli! Vaikkei sitä voittoa tällä kertaa tullutkaan, niin ei oikeastaan harmita. Kilpailun myötä sitä oppi paljon uutta hypnotismista ja siitä miten voimakkasti pelkkä katse ja preesens voi vaikuttaa kanssaihmisiin.

Miten juhlistit sijoitustasi?

Kun viimeinen kilpailupäivä kerran sattui uudenvuodenpäivään, niin tuli näin suomalaisittain otettua viinaa.

Kommentteja kanssakilpailijoistasi ja kisasta yleensä?

Taso oli kovaa ja kilpailussa oli paljon vaikuttavia katseita. Kenenkään osallistujista ei kannata jättää tähän, vaan jatkaa taitojensa kehittämistä. Turun Hengentieteen Seura sai paljon positiivista mainosta kisan myötä ja antaa varmasti monille mielekkään kanavan katseen kehittämiseen.

Olet Kymenlaakson Esoteeris-Mytologisen Seuran perustajajäseniä. Mihin seura pyrkii, mistä sen toiminta muodostuu? Kuulutko muihin salaseuroihin?

Kymenlaakson esoteeris-mytologinen seura on omistautunut okkulttisen perinteen ja tiedon vaalimiseen. Seura on ikäänkuin verkosto, jonka avulla samoista asioista kiinnostuneet ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan ja olla mukana totuuden ja tiedon etsinnässä. Seuran nimi ilmoitettiin minulle unessa.

Olen nykyään myös Turun Hengentieteen Seuran jäsen.

Kymenlaakson esoteeris-mytologinen seura on omistautunut okkulttisen perinteen ja tiedon vaalimiseen.

Muistan kuulleeni, että Kymenlaakson Esoteeris-Mytologinen Seura olisi tekemässä tänä vuonna matkan Kai M. Aallon luokse – pitääkö tämä paikkansa? Liittyykö matkaan hypnoottis-magneettisen katseen salaisuuksien opiskelua katseen mestarin johdalla, tms.?

Seuran hierofantin kanssa olemme asiasta keskustelleet, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Olemme olleet Kai M. Aallon kanssa kuitenkin yhteyksissä. Tämä olisi kyllä joka tapauksessa varmasti valaiseva matka monessakin mielessä.

Jaarli Kaikkitaival ja Ilmari Pöyhönen jo omissa haastatteluissaan kommentoivat sitä, että kaikilla mitalisijoille päässeillä miehillä on viikset. Mikä on oma näkemyksesi asiaan – mistä tämä kertoo? Mikä on viiksien magia, miten se liittyy hypnoottis-magneettiseen katseeseen?

Kaikilla suurmiehillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on viikset. Toisin kuin partaa, viiksiä ei voi kasvattaa vahingossa, eivätkä ne muodostu itsestään jos vaan jättää naamansa ajelematta. Viiksien pitäminen kasvoillaan on aina tietoinen valinta, joka vahvistaa viiksiniekan omaa tahtoa. Miettikääpä herrasmiestä nimeltä Aleister Crowley. Kuinka vaikuttava näky hänkin olisi ollut mahtavien pensseleiden kanssa!

On hieno asia, että viikset ovat yrittäneet tehdä pienimuotoista comebackia katukuvaan.

Kaikilla suurmiehillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on viikset. Toisin kuin partaa, viiksiä ei voi kasvattaa vahingossa, eivätkä ne muodostu itsestään jos vaan jättää naamansa ajelematta. Viiksien pitäminen kasvoillaan on aina tietoinen valinta, joka vahvistaa viiksiniekan omaa tahtoa.

Olet todennut, että “Irminsulin ikiaikaiset mysteerit eivät viiksettömille aukea!” Mitä olet tällä tarkoittanut?

Irminsul oli tavallaan germaanisen saksi-heimon vastine viikinkien Yggdrasill-maailmanpuulle. Mytologinen puu joka yhdisti taivaan ja maan. Tuo viiksikommentti oli oikeastaan pieni sisäpiirin vitsi aiheesta, Irminsulin symbolista kun tulee eittämättä muhkeat viikset mieleen.

Viiksien lisäksi kaikkia hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011:ssa mitalisijoille päässeitä yhdistää myös se, että he kaikki ovat myös hengentieteen miehiä. Onko niillä, jotka eivät harjoita hengentieteitä, mahdollisuuksia onnistua hypnoottis-magneettisessa katseessa lainkaan?

Tietenkin! Hypnoottis-magneettinen katse on synnynnäinen ominaisuus, eikä sen käyttöä voi muutenkaan opetella. Luulen että asia liittyy enemmän tietynlaisten persoonallisuuksien hakeutumisesta samanlaisten asioiden äärelle.

Ketkä ovat suurimmat esikuvasi hypnoottis-magneettisessa katseessa? Entä elämässä muuten?

Mestari Pekka Siitoin on ollut ainoa todellinen esikuva hypnoottis-magneettisen katseen suhteen minulle. Vaikka sijoitus kisassa olikin erinomainen, en pahemmin ole harrastanut hypnotismia, vaan teen työtä toisien esoteeristen suuntauksien parissa. Oman elämäni esikuvia ovat olleet monet okkulttisen, filosofisen ja henkimaailman taitajat ja tutkijat. Aleister Crowley, Karl Maria Wiligut, Guido von List, Jörg Lanz von Liebenfels, Julius Evola…

Listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin, mutta loppukädessä koko yhteinen okkulttinen gnosis on tärkeämpi kuin kukaan yksittäinen ihminen tai idoli.

Miten, missä, milloin ja miksi aiot harjoituttaa hypnoottis-magneettista katsetta nyt vuonna 2012?

Pyrin käyttämään katsetta harkitusti, ainoastaan hyvin tärkeissä tapahtumissa, joissa oman preesensin vahvuus on olennaisessa osassa. Tulevat haastattelut koulun suhteen voivat saada vähän lisämaustetta hypnoottis-magneettisesta katseesta.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Pitkään kypsytetty viski, aromaattinen tupakka, rasvainen ruoka ja rivologiset puuhastelut.

Loppukommentteja?

Suurimmat kiitokset Mesikämmenelle, Kai M. Aallolle, kilpailun sponsoreille ja tietysti kaikille äänestäneille!

- – -

Kiitos haastattelusta, Antti Joutsi!

Keuhkojen uutta levyä on tullut odotettua. Sen ilmestymiseen on mennyt kauemmin aikaa, kuin ilmeisesti oli tarkoitus. Ainakin loppuvuodesta 2010 Kake kertoi, että uusi levy ilmestyisi alkuvuodesta 2011. Ilmestyminen siirtyi kuitenkin loppuvuoteen. Edellinen Keuhkot-levy, Toimintatapoja olioille, ilmestyi vuonna 2005. Kuutisen vuotta on siis edellisestä julkaisusta vierähtänyt.

Kaikista maailman paikoista löysin uuden Keuhkot-CD:n Anttilan musiikkiosastolta. Onko Keuhkoista tulossa listamateriaalia? Tuskin nyt kuitenkaan. Oudosta Laskeutumisalusastian löytöpaikasta jokseenkin huvittuneena kiikutin CD:n kassalle. Mustahiuksisen kassaneidin ilme oli näkemisen arvoinen kun laitoin levyn tiskiin. Hänen ilmeensä olisi voinut pukea sanoiksi mitä helvettiä tämä on?! Nainen ei voinut peitellä huvittuneisuuttaan. Oli hilkulla, etten sanonut, että se on paljon parempi levy kuin vaikka Nightwishin uusin.

Kotiin päästyäni fiilistelin levyn mustavalkoista vihkosta, joka pitää sisällään Kaken kappaleihin liittyvää kuvitusta sekä kappaleiden taas kerran niin mainiot sanoitukset. Koin raikkaita tuulahduksia kulttuurimme kognitiivisten kategorioiden välimaastoista, oudoilta nimeämättömiltä olevan vyöhykkeiltä. Että tuntuikin taas pitkästä aikaa hyvältä ja riemastuttavalta silmätä jonkin levyn oheisvihkoa, ylipäätään innostua jostain uudesta levystä näin. Sellaista ei Mesikämmenelle tässä mcdonaldisoituneessa kulttuurissamme tapahdu aivan joka kuukausi, jos edes joka vuosikaan. Mutta tässä on nyt taas jotain aidosti elävää ja tuoretta miljoonan tusina CD:n sijaan, jotka näyttävät ja kuulostavat “juuri siltä miltä pitää”. Keuhkot kuulostaa ja näyttää joltain ihan muulta.

Reilu puolituntinen uutta Kakea kuulostaa hurjalta ja kiehtovalta. Levyn soundi on jollain tapaa astetta raaempi kuin aikaisemmalla levyllä, tai niin ainakin olen kuulevinani. Haistan levyltä sammaleen ja tunnen metsätuulen samalla kun mieleni vilistää syksyisessä metsässä maaseudulla. Siellä on hirviä ja sieniä. Minun on helppo luoda levyn hirvi-sanoituksiin omakohtainen suhde. Olen monet kerrat nähnyt syksyisin hirvimiehiä aseineen maaseudulla metsäteiden laidoilla. Viime vuonnakin, jolloin satuin muuten löytämään sienestäessä hienon hirvensarven metsästä.

Keuhkojen levystä tuntuu vaikealta kirjoittaa arviota, joka jotenkin sopisi levyyn jollain järkevällä tavalla. Perinteisen levyarvion kirjoittaminen tuntuu aivan väärältä ja hölmöltä, koska Keuhkot pakenevat tavanomaisempien musiikkilevyjen arviointiperusteita ja kategorioita. Keuhkojen levyjen arvioimista varten pitäisi kehittää aivan oma konseptinsa, kenties uusi kieli, vähintään uusia käsitteitä. Keuhkojen julkaisija Ektro Records mainostaakin artistin esittävän hyönteisetnoa. Tarkempi määritelmä nyt käsillä olevasta uudesta levystä on hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Tuon parempaa määritelmää lienee levystä vaikea antaa. Jos Keuhkot ei ole jo entuudestaan lukijalle kokemuksellisesti tuttu ilmiö, niin asian kuvailu on kutakuinkin yhtä vaikeaa kuin meille ihmisille sen ymmärtäminen, millaista on olla lepakko.

Kaken sanoissa yhdistyy hienosti kaukana kaupungeista oleva ihmisen touhuista enemmän tai vähemmän vapaa luonto, kaupunkien keinotekoisuus, purevan osuva kulttuurikritiikki, sekä erilaiset abstraktit ja konkreettiset olevaisen ääripäät.

Keuhkot avaavat tajuntaa kuin äänenmuodossa tarjoillut taikasienet.

Jos kappaleiden aiheet ovat totutuista poikkeavia, niin samaa voi sanoa kappaleiden perpektiiveistäkin. Toisinaan tekstit tuntuvat tai aivan suorasanaisesti ovatkin toisen lajin edustajan näkökulmasta esitettyjä.

Kaken levyillä on tämän tästä eri tavoin huomioitu, usein vahvoin sympatioin, muita eliöitä kuin ihmisiä. Mieleen tulee suoralta kädeltä mm. täi, bilharzialoinen, luhtahuitti, tai tällä uusimmalla levyllä hirvi, kuten aiemmin tulikin jo mainittua (Hirven lisäksi tältä uudelta levyltä löytyvät mainittuina myös luteet, täit, haukat, naakat, perhoset, varpuset, hanhet, korppikotkat, barracudat ja kilpikonnat). Vuonna 1996 ilmestyneellä Mitä otat mukaan muistoksi sivistyksestä? -levyllä olevassa Irtiotto-kappaleessa Kake suorasanaisesti sanoutuikin irti ihmislajista ja ilmoitti kuuluvansa toiseen lajiin:

JULISTAN ITSENI IRTI TÄSTÄ ALHAISESTA OLOTILASTA.
SYNTYMÄSTÄNI ASTI SE ON TUOTTANUT MINULLE AINOASTAAN IKÄVYYKSIÄ.
OLEN AINA VIHANNUT SITÄ: SEN PUOLIKARVOITUKSELLISTA IHOA,
SEN SUUTA JA PERÄAUKKOA, SEN MÄÄRÄILEVÄÄ PÄÄTÄ, SEN SAAVUTUKSIA.
TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN MINUT TULEE LUKEA TOISEEN LAJIIN KUULUVAKSI!

Muistelkaapa muuten Ruskea aikakirja levyn (1998) kappaletta Jumala. Siinä Kake lentää ja kuvailee kehoaan hyöteismäiseksi. Ja jos Jumala-kappale on hyvässä muistissa, niin kuunnelkaapa sitten tämän uuden levyn kappale Puraisu niskaan – siinä on aivan samanlainen puhallininstrumenttitunnelmointi kappaleen alussa kuin Jumalassa, minkä lisäksi Kake taas lentelee ja kuvailee ihmisten touhuja kuin paarma ikään – tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa hän samalla nimeää itsensä hirviinkin kuuluvaksi! Hyönteisetno on tiukkaa mutta joustavaa.

Kaken lyriikoidensa maaninen verbalisointi antaa tietyllä tapaa avaimet Keuhkojen sieluun. Vaikka kappaleiden instrumentaaliset taustat ovat varsin mielenkiintoisia ja humoristisiakin sinällään, niin ilman Kaken lyriikoita homma jäisi aivan toiselle tasolle kuin niiden kanssa. Keuhkojen musiikissa lyriikat, niiden sisältö, esitystapa, sekä näitä tukevat taustat muodostavat omalaatuisella tavalla tasapainoisen kokonaisuuden, jossa kaikki elementit tukevat toisiaan täydellisesti. Lyriikoiden huumori piilee tietyssä määrin valituissa ei-inhimillisissä näkökulmissa olemassaoloon, mikä osuu ja uppoaa ja paljastaa ihmisen typeryyden. Kun homma vielä esitetään kuten Kake sen tekee, niin paketti on oudossa huumorissaan ainutlaatuista. Tarkkaavaisempi kuulija pystyy kuitenkin pienellä vaivalla löytämään Kaken huumorista myös useita perustavanlaatuisia olemassaoloa koskevia kysymyksiä ja teemoja, jotka ovat vähintäänkin kaiken kattavana pohjavireenä mukana alusta loppuun. Puhtaasti humoristisesta hämyilystä tässä ei ole kysymys.

Laskeutumisalusastia on Keuhkoja parhaimmillaan. Mukana on tarttuvan vimmaisaa hyönteisetnoa, outoja tunnelmia toisien eliölajien kokemusulottuvuuksista, ja huikeita lyriikoita joista ei tosiaankaan puutu syvyyttä, leveyttä, raikkautta eikä kakemaista huumoriakaan. Kunniansa levyllä saavat suoraan tai epäsuoraan kuulla metalliartistit (Pinkki & ruskee), hirvenmetsästäjät (Aikakauden loppu), kaupunkilaiset (Satakunta yhdistyy), hiluxkuumeilijat (Hiluxkuume), lifestyle-pellet (Lifestyle), ja ihmiset, “kalju laji”, yleisesti (Puraisu niskaan). Lisäksi pääministeri (joka vuoden 1990 EP:llä Älä koskaan kuuntele musiikkia muuttui geometriseksi) tulee ammutuksi sienestäessä (Aikakauden loppu) ja jurpoille tosimiehille vinoillaan monin tavoin levyn alusta loppuun. Laskeutumisalusastialla on useampia raitoja, jotka ovat omissa kirjoissani välittömiä klassikkoja. Mesikämmen voi jo näin ennen tammikuun puoliväliä sanoa, että tämä on karhunpesässä vuoden parhaimpien levyjen joukossa.

Ektro Recordsin sivuilla on kuultavissa kolme kappaletta levyltä: Puhumatta paras, Pinkki & ruskee, Puraisu niskaan.

Lyriikkaesimerkkinä levyltä poimittakoon Aikakauden loppu ja Puraisu niskaan (Aikaisempien levyjen lyriikkanäytteitä kannattaa katsastaa tältä Kaken fanisivulta).

Aikakauden loppu

Kauden avaus
Siihen osallistutaan vaikka elämme
kiireistä aikaa
Teemme tärkeitä töitä mutta nekin saavat väistyä
tärkeämmän tehtävän edessä
Metsän sarvet odottavat
meitä Valittuja

Täydellinen syysaurinko lämmittää
ja kirkastaa näkyvyyden
Aistimme jotka ovat tätä hetkeä odottaneet
palautuvat
Olemme jälleen lajissamme
Olemme jälleen Lauma

Tehtävät jaetaan yksilöiden
ominaisuuksien mukaan
Siviilityön muodon merkitys on
metsällä vähäinen
Tammipöydän takaa istuvista
löytyy melkoisia petoja
Keinottelija nauttii
vain nuotiosavun eikä tällä kertaa
rahan hajusta
Raitiskin voi ottaa
riistaryypyn

Ennätysmittainen sonni on paikannettu
ja päätetään tehdä kiristävä saarto
Ampumiskulmajaoilla estetään omien kaato
Se on tähtäimessä
Laukaus kiirii kaikuna vuorilta

Huti
Hirvi laukkaa kevyesti saarrosta
Mutta maassa on kaato
Joku onneton on jäänyt keräämään vahveroita
ja jäänyt saarron keskelle
Se on pääministeri
Hänet kääritään ja joukko poistuu
sanomatta sanaakaan
Jälkiseuraamuksena kielletään välittömästi
metsästys
Aikakausi on päättynyt.

Puraisu niskaan

Täydellinen kypsän kesän aurinko lämmittää
kangasmetsän sankarin siipiä
hongan oksalla, kalliojäkälikön yläpuolella,
mistä avautuu näkymä salomaille, järville,
vuorille.

Kuulumme siihen hienoon lajiin, joka näkee,
haistaa ja tuntee, kykenee ajan pysäyttäen
kokemaan kaiken kauneuden.
Näkymä avautuu oksaltani kalliorantaisen
järven rannoille, jonne myös omituinen
kalju laji on kyhännyt rakennelmia,
joita he kutsuvat huviloiksi.
Kaksi viikkoa vuodesta tämä oudosti
käyttäytyvä, touhuava ja mesoava laji häärii
rakennelmiensa ympärillä.
Kalju laji lähtee myös välillä liikkumaan
rakennelmiltaan “Luontoon”
keräämään maan antimia puiden alta.

Lennämme heitä tervehtimään, ja he tulkitsevat sen erehdykseksi.
Kyllä me hirvet tunnemme
Ei meille muniminenkaan ole aina tärkeintä
ja voimme uhrata siipemme.
He syyttävät meitä milloin mistäkin
Sanovat vitsaukseksi
Meillä on viesti tulevaisuudesta
Teille jotka ette enää näe ympärillenne.

Vain oman kekonne
kumpikohan laji on tyhmempi
ja kummatkohan täällä pitempään tallustaa.
Meille sopii myös päätehyödynnetyt hakkuuaukionne.

Siis lopuksi tiivistäen:
Puraisu niskaan on viesti ja muistutus
Viisaammalta.

Ektro Recordsin oma info kertoo uudesta Keuhkot-levystä kertoo seuraavaa:

The sixth struggle album of Kake Puhuu. The combat noise and insect world music downpreaching book. Rawer than its precursors, this album strips it down to marrow and squeezes juice out of it.

Keuhkot batters mindless attributes of humanity from insects’ point of view by means of reverse pop music. The aim is towards backwoods motorism, meritocamping, real men, moose hunt madness and established global upstarts. The most bearded feminist of Finland, Keuhkot, kicks the real man’s groin.

Keuhkot makes its own ethnic fusion gadding from rhythmic highways to distorted sidepaths in a refreshed guitar oriented soundscape. You may call it freaky but according to Kake, pop music (including metal, of course) is a freaky industrialized illness that needs a vaccination – which is Keuhkot.

Kake Puhuun 6. taistelualbumi. Hyönteisetnon ja combat-noisen popin suohonlaulukirja. Aiempaa raaempi ja pelkistetympi kokonaisuus riisuu luuytimeen asti – ja tekee siitä täysmehua.

Aiemmin blogissa haastateltu Esa Taberman kertoi hiljan Facebookissa olevassa Pekka Siitoin fan clubissa varsin mielenkiintoisen kuvauksen Pekan seurassa pyörineestä daamista. Tuon tarinan jälkeen Taberman muisteli samassa foorumissa “Kemin komendantti H:ta”. Muistelo alla kokonaisuudessaan.

Jotkut Siitointa kannattaneista keskeisistäkin aktivisteista jäivät minulle syystä tai toisesta tuntemattomimmiksi.

Eräs, johon minulla ei ollut tilaisuutta tutustua lähemmin oli Kemin komendantiksi nimetty H. Vaikka hän olikin esillä Siitoimen toiminnassa innokkaana aktivistina ja hänen suurikokoinen tanakka olemuksensa on löydettävissä noihin aikoihin otetuista valokuvista ja myös kuvatuista TV-dokumenteista, niin siinä vaiheessa, kun todella aktivoiduin Siitoimen liikeessä mainittu H. oli jo päätynyt Ouluun pakkohoitolähetteellä. Niinpä olen tavannut hänet vain kahdesti ja toinenkin kerta oli Helsingin Raastuvanoikeudessa keväällä -78, jossa ties monennettako kertaa käsiteltiin Kursiivin ns. murhapolttoa. Näin ollen kertomani koskien H:n toimintaa Siitoinen liikkeen keskeisenä aktivistina perustuu toisen käden tietoihin.

Minulle on kerrottu moneltakin taholta, että H:lla oli rautainen maine yhtenä kotikaupunkinsa Kemin pätevimmistä pontikankeittäjistä. Hän tienasi mukavasti käteistä myymällä tuotettaan jokaiselle janoiselle poliittiseen kantaan katsomatta. On valitettavaa, että hän käytteli itsekin ko. jalostetta kohtuuttomuuteen asti.

Komendantti H näki Luciferin ja pikku-ukkoja.

Totta lienee sekin, että H. otti liian tosissaan Pekan toiminnan okkultuistisen puolen ja näki jo ennen lopullista sekoamistaan yhtä jos toistakin. Eräässä TV-dokumentissa, joka kauhisteli Pekan toimintaa (kyse ei ole legendaarisesta Veckans Puls -dokumentista vaan tekeleestä, jonka nimi oli muistamani mukaan Vaaran Merkit tms. höpöä.) H ilmoitti nähneensä omin silmin itsensä Luciferin! Tämä tapahtui jo ennen kuin minä ja Pekkala aloimme toimia aktiivisti Siitoimen liikkeessä.

Monien yhtäpitävien kertomusten mukaan H:n ryypiskely riistäytyi käsistä ja hän alkoi kuulla pikku-ukkojen remuamista ja juoksentelua mökkinsä ullakolla ja kun hän yritti häätää seuraavina päivinä mokomat harhat pois kotoaan ryypynvälejä tihentämällä ne tulivat varsinaisiin asuintiloihin häntä itseään kiusaamaan!

Syystä, joka on jäänyt minulle ja myös tapauksesta minulle kertoneille arvoitukseksi, H. sai ajatuksen pyytää suojelua näkemiltään ukkeleilta kääntymällä lähellä asuneen Kemin silloisen apulaispoliisipäällikön puoleen apua ja tukea saadakseen. Ko. päätös osoittautui harkitsemattomaksi, sillä se johti vain siihen, että paettuaan ko. poliisimiehen asunnolle hän tunkeutui tämän kotiin väkisin särkemällä ko. poliisimiehen asunnon ulko-oven, löi tätä kuin vierasta sikaa ja pistettyään ko. asunnon remonttiin tappeli raivokkaasti paikalle tulleen poliisikomennuskunnan kanssa kunnes lopulta hänet saatiin kiinniotettua ja lyhyen terveyskeskuskäynnin jälkeen lähetetyksi Ouluun hänen tavallaan käyttäytyville tarkoitettuun hoitolaitokseen. Lähetteessä taisi lukea Delirium!

Jatkossa H. viettikin lyhyitä taukoja lukuunottamatta suuren osan ajastaan tuossa sivupersoonallisuustutkimuksistaan tuolloin hyvinkin tunnetun Reima Kampmanin johtamassa laitoksessa ja hänen yleistilaansa kuvannee se, että kun hänet manattiin todistajaksi oikeuteen niin Timo Pekkalan kertoman mukaan häntä seurasi vielä keväällä -78 mainitun johtavan lääkärin lausunto, että H:n näkemykset todellisuudesta olivat niin epävakaat, että hänen lausuntojensa arvo oli tämän vuoksi kyseenalainen.

Tämän oikeudenkäynnin jälkeen en ole sen paremmin nähnyt mainittua Siitoin-aktivistia tai edes kuullut hänestä mitään vähänkään luotettavaa tietoa. Tosin täytyy mainita, että ylläolevastakaan en ole käytännössä mitään kuullut mieheltä itseltään.

Kaikesta huolimatta: Laulun arvoinen mies! – Esa Taberman

Kuvassa Pekka-aiheinen sprayaus, jonka bongasi kuvassa seisova Halthan.

Liittyyköhän sprayattu teksti jotenkin näihin Hanko-aiheisiin juttuihin?

Tää homma lähtee kovaan nousuun 2012!

Heti Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011:n lopputuloksen selvittyä 31.12. 2011 teimme Jaarli Kaikkitaipaleen haastattelun. Päätin tuolloin saman tien, että haastattelut pitää ilman muuta tehdä myös hopeasijalle yltäneestä Ilmari Pöyhösestä sekä pronssimitalisti Antti Joutsista. Seuraavassa näistä haastatteluista ensimmäinen.

Hyvät naiset ja herrat – Ilmari Pöyhönen puhuu!

Onnittelut vielä sijoituksestasi erittäin tiukoissa kisoissa. Miltä hopeasija hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011:sta tuntuu?

Kiitos onnitteluista! Voitto antoi uudelle vuodelle 2012 hyvän nousukiidon. Hopea- ja pronssisijoista käytiin kohtalaisen kiihkeä taistelu, joten viimeisen äänestyspäivän taistelu sai voiton tuntumaan erityisen makealta.

Olit kisassa useaan otteeseen johtoasemissakin, harmittaako, kun voitto jäi väliin?

Tokihan se hieman nakersi, mutta lähes kolmenkymmenen osallistujan keskuudesta hopeasijoille yltäminen päihitti voittosijoilta jäämisen.

Miten juhlistit sijoitustasi?

Vaikka olinkin juhlapäivänä henkisesti hyvässä iskussa, oli fyysinen puoli hieman lamaantunut. “Spiritually ihan jees, mutta nenä vähän tukossa,” sanoisi hyvä ystäväni. Juhlistin voittoa kotialttarin äärellä irstaillen ja sopivia viinaksia nautiskellen.

Kommentteja kanssakilpailijoistasi ja kisasta yleensä?

Kilpailuun lähetetyt kuvat olivat kokonaisvaltaisesti parempaa keskitasoa. Aika monelle kisaan heittäytyneille taisi käydä selväksi, ettei hypnoottis-magneettinen katse ole mikään helppoheikkien silmänmuljauttelu, vaan hartaan harjoittelun ja hengentieteen opiskelun kautta saatu kyky.

Aivan liian harva kilvoittelija jätti sanallisen arkkunsa lukituksi. Näinkin hienovaraisen lajin mittelöissä olisi ensisijaisen tärkeää kertoa itsestään ja suhteestaan hengentieteen opiskeluun. Olenkin varma, että moni minua äänestänyt mieltyi anteliaaksikin luonnehdittuun tekstiini aihetta koskien.

Aivan liian harva kilvoittelija jätti sanallisen arkkunsa lukituksi. Näinkin hienovaraisen lajin mittelöissä olisi ensisijaisen tärkeää kertoa itsestään ja suhteestaan hengentieteen opiskeluun. Olenkin varma, että moni minua äänestänyt mieltyi anteliaaksikin luonnehdittuun tekstiini aihetta koskien.

Olet Turun Hengentieteen Seuran jäsen ja kuulut seuran sisäiseen Lucifer-looshiin. Miksi kuulut seuraan? Mihin seura pyrkii? Miksi kuulut juuri Lucifer-looshiin?

Liityin seuraan toki oman okkultistisen harrastukseni vetämänä, mutta myös tehdäkseni kunniaa Mestari Pekka Siitoimelle, joka tarmokkaalla esimerkillään pani koko seuran alunperin pystyyn. Tähän liittyen koin tahdonvoiman ja periksiantamattomuuden looshin, eli Luciferin looshin, olevan lähimpänä sydäntäni näissä asioissa.

Seura pyrkii edistämään tietoutta Mestarinsa kirjallisen viisauden helmistä jo hengentieteen saloihin vihkiytyneille sekä avaamaan aina uusien otollisten ihmisten mieliä. Olemmehan jo nähneet selkeän heräävän kiinnostuksen Siitoimen opetuksia kohtaan, joista näkyvimpinä esimerkkeinä voidaan antaa tietysti tämä nyt järjestetty kilpailu sekä yksiin kansiin koottu Musta Magia Trilogia, jossa tuodaan julki Mestarin kolme ehkäpä tunnetuinta okkultismiin keskittyvää teosta.

Oliko vaikeaa asettua kisoihin julkisesti Turun hengentieteen seuran jäsenenä? Oletko joutunut tämän vuoksi uskovaisten käännytysyritysten, rukoushyökkäysten, tms. kohteeksi?

Pidin ilman muuta ehdottomana mainita kytkökseni seuraan enkä sitä millään tavoin aristellut. Olen saanut paljon ihmettelevää palautetta asiaan liittyen, ja ehkäpä juuri arvonnan loppuun osunut tauti on merkki jonkinlaisesta maagisesta hyökkäyksestä minua kohtaan.

Oliko Pekka Siitoin väärinymmärretty monilahjakkuus ja hengentieteiden asioissa maassamme aikaansa edellä?

Helena Blavatskyhän muinoin viittasi Suomesta nousevaan valoon, eikä ole epäilystäkään, etteikö hän olisi kaukonäköisyyttään puhunut juuri Pekka Siitoimesta. Jo pelkän kirjallisen tuotantonsa puolesta voin sanoa hänen olevan poikkeuksellinen ilmestys kotimaisen hengentieteen piirissä ja oikea Sampo mitä tulee tämän tiedon jakamiseen ja opettamiseen. Harva henkilö on kyennyt niin maanläheisellä tavalla tuomaan julki niin suuria mysteerioita ja totuuksia.

Helena Blavatskyhän muinoin viittasi Suomesta nousevaan valoon, eikä ole epäilystäkään, etteikö hän olisi kaukonäköisyyttään puhunut juuri Pekka Siitoimesta.

Mikä on mielestäsi Pekka Siitoimen paras kirja ja miksi?

Monia miellyttää Siitoimen suorat opetukset ja rituaalikuvaukset, joita on luettavissa edellä mainituissa Musta magia -teoksissa kosolti. Itse viihdyn parhaiten salanimellä julkaistun Henget kertovat -kirjan poliittis-okkultistisista viisauksista.

Kuten kisojen voittaja Jaarli Kaikkitaival totesi omassa haastattelussaan, on kaikilla mitalisijoille päässeillä miehillä viikiset. Mistä tämä kertoo? Musta magia-teoksessaan Pekka Siitoin kertoi, että pitkä tukka, kasvissyönti ja mystinen olemus auttavat taikavoimien lisääntymisessä – auttavat viikset hypnoottis-magneettisessa katsessa jotenkin?

Panin itsekin merkille viiksien suuren määrän. Ryhdikkäät ja persoonalliset viikset ovat jämerien kasvojen kulmakivi, ja kasvot vailla viiksiä ovat kuin, suurmiestä lainatakseni, kananmuna vailla suolaa. Hengentieteen harjoittajien kurinalaisuus kumpuaa vahvasti heidän opettajistaan, ja näinä paljaiden leukojen ja nypittyjen naamojen aikoina hyvin hoidetut ja pitkälle jalostetut viikset ovat osoitus luonteesta ja sen vankkuudesta.

näinä paljaiden leukojen ja nypittyjen naamojen aikoina hyvin hoidetut ja pitkälle jalostetut viikset ovat osoitus luonteesta ja sen vankkuudesta.

Onko olemassa viiksi-magiaa?

On, ehdottomasti, ja sitä voi voimistaa käyttämällä tätä tarkoitusta varten tehtyä maagillista viiksivahaa.

Miten, missä, milloin ja miksi aiot harjoituttaa hypnoottis-magneettista katsetta nyt vuonna 2012?

Harjoitus jatkuu edelleen tietysti yksityisyydessä ja hiljaisuudessa, mutta olisi silkkaa narsismia pitää harjoituksen tuloksia vain omana ilonaan. Kuten Pekka Siitoin opettaa, “henkisen kehityksen ei tule jäädä ainoastaan yksilön yksityisen kehityksen mittapuuksi, vaan siihen täytyy johdattaa kaikkien maiden kansat vuorollaan”. Tätä soveltaen pyrin käyttämään hypnoottis-magneettista katsettani myös julkisesti, jotta sen parantavat voimat tuntuvat myös maallikkojen arkielämässä.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Lyhyesti: suihinotot ja Steven Seagalin elokuvat.

Loppukommentteja?

Lopuksi haluan kiittää kisan järjestänyttä Mesikämmenen Blogia sekä kisan suojelijaa, aluekomentaja Aaltoa. Tällainen toiminta vie asiaa eteenpäin ja jos nyt järjestetty kilpailu mursi jo valtamedian portit, ensi vuonna kilpailu on etusivun juttu! Lisäksi suuri kiitos kisan tukijoille, Turun Hengentieteen Seuralle, Kymenlaakson Esoteeris-Mytologiselle Seuralle, Pienelle leffakaupalle sekä suurelle tukijoiden ja äänestäjien joukolle. Näin on marjat!

- – -

Suuri kiitos haastattelusta, Ilmari Pöyhönen!

Every now and then I’ve thought if Aleister Crowley ever visited Finland. He did, after all, visit Russia. It’s not too far fetched to consider him stepping on the ground of Finland on his way to Russia. Nevertheless, mentions of Finland in books of or about Crowley I’ve read of are almost zero – and I’ve read quite a few of them over the years.

I finally came across a book that mentions Crowley and Finland. Richard B. Spence writes in his Secret Agent 666: Aleister Crowley, British Intelligence and the Occult (Feral House, 2008):

By the time Crowley left Cambridge in summer 1898, he had steered far away from a diplomatic career, the orderly life of an English gentleman, and most other conventional paths. He had become a seeker of spiritual enlightenment, and to that end a student of occult wisdom and practises. A critical early experience occurred at the end of 1896, a spiritual crisis or mysterious “calling” he experienced while visiting Stockholm. What he was doing in the Swedish capital is a mystery. British records show that Crowley received a passport on 28 December 1896, just in time for the boat to Stockholm. Curiously, British subjects did not require a passport to visit Sweden or much anywhere else. One place that did require the document was Russia, and Stockholm was a main transit point to Russian-ruled Finland and thence to St. Petersburg. Could Crowley’s “crisis” have been a tyro spy’s jitters over a pending mission?

Again, there is no solid proof about the Beast in Finland. No photos, no records of any kind to support the possibility.

Spence’s book is, by the way, a very interesting piece. When I first heard of it I thought it was some sensationalistic nonsense about “Crowley the spy” without credibility, but I have needed to correct my views on that later. I mentioned Spence’s work previously in my review of Tobias Churton’s biography of Crowley.

Some years ago there was some talk in the internet in a Finnish forum about Crowley having an illegitimate child in Finland. I’ve not heard, seen nor find anything credible to support that claim. As wild as the claim is it is not impossible either, but there is absolutely no proof for it. I regard the claim currently just a baseless claim, a wild but certainly an entertaining idea. Any thelemite in Finland would love that claim to be true, I think, but most likely the claim is just a wild idea someone got into his head and just put it out in the net.

To strech the subject a bit – It’s not unheard of that a big esoteric name would have had an extramarital child with a Finn. G.I. Gurdjieff, a contemporary of Crowley, had a child with one of his most loyal follower’s (Dr. Leonid Störnval) wife. A very interesting book by the late child is available: Nikolas de Val (Nikolas Stjörnval): Daddy Gurdjieff: Quelques souvenirs inédits. The subject is also touched upon in an academic paper that is part of the publication called Western esotericism (based on papers read at the Symposium on Western esotericism held at Åbo, Finland, on the August 15-17, 2007. Ed. by Tore Ahlbäck. Pargas: Tibo-Trading Ab. Scripta Instituti Donneriani Aboensis 20).

Well, at least some more or less thelemic stuff is coming from the UK to Finland that can be proved. Current 93 will perfom at Savoy Theatre, Finland, on 18th of March this year.

P.S. Check out also the recently published The Drug and Other Stories by Aleister Crowley. It has foreword by David Tibet, the frontman of Current 93.

A song for the day: Current 93: Earth covers earth (Mesikämmen used to have this on vinyl back in the 90′s).

Mesikämmen kiittää lukijoitaan ja toivottaa heille hyvää uutta vuotta!

P.S. Näin varmistat, että vuodesta 2012 tulee menestyksekäs ja kaikin puolin onnentäytteinen.

[Fanfaari!]

Hypnoottis-magneettisen katseen suomenmestari 2011 on selvinnyt tänään klo 18.00 päättyneessä äänestyksessä. Vaiherikkaan ja hyvin tasaväkisen kisan voittajaksi selvisi lopulta kilpailija nr. 4, Jaarli Kaikkitaival, 148 äänellä. Hopealle pääsi nr. 19, Ilmari Pöyhönen, 138 äänellä. Pronssille ylsi kilpailija nr. 6, Antti Joutsi, 110 äänellä.

Kisoissa annettiin kaikkiaan 601 ääntä. Kisoihin osallistui 29 kilpailijaa. Kaikki halukkaat eivät ehtineet ilmoittautua kilpailuun ja kolme kilpailuun osallistunutta myös diskattiin kilpailuista.

Mesikämmen onnittelee kaikkia mitalisijoille yltäneitä, kaikkia muitakin kisaan osallistuneita kilpailijoita, kaikkia äänestäjiä, kilpailun ylituomaria ja suojelija Kai M. Aaltoa, sekä palkinnoista Turun Hengentieteen Seuraa, Pientä Leffakauppaa, että Kymenlaakson Esoteeris-Mytologista Seuraa!

Näissä merkeissä on hyvä aloittaa uuden vuoden juhlat!

[Villiä taputusta ja hurrausta!]

- – -

Jaarli Kaikkitaipaleen voittohaastattelu

Miltä nyt tuntuu?

Aivan tavalliselta, so. erinomaiselta. Turun Hengentieteen Seuran julkistaman uudenvuodenrituaalin valmistelut on tehty, ja vuodenvaihteen juhlistaminen on lähtemässä käyntiin.

Tämä on oikein sopiva lopetus vanhalle vuodelle, ja nostaa kovasti rimaa ensi vuoden tavoitteiden osalta. Mainiota.

Miten juhlistat voittoasi?

Ihmiselämän huippukokemukset, kuten nyt tämä voitto, ovat juhlaa kerrakseen. Mitä muuta voi siis enää tehdä kuin ylistää riemukkaasti niiden mahtavien ja jylhien henkivaltojen kunniaa, jotka kauttani virraten ovat tapahtumien kulun sanelleet. Ylistys! Korkeimman nimeen!

Kommentteja kanssakilpailijoistasi ja kisasta yleensä?

Itsekehuskelun uhallakin täytyy mainita, että taso oli erittäin kova, ja jännitystä riitti. Tärkeintä on, että jokaisella mitalisijoille päässeellä oli komeat viikset.

Oli hienoa seurata miten kannustajajoukkoni masinoi väkeä äänestämään, olen nimittäin saanut kuulla, että minua on äänestetty ainakin kolmelta eri mantereelta.

Kiitos kanssakilpailijoille ja kisaa seuranneille.

Kuinka aiot edustaa hypnoottis-magneettista katsetta Suomessa ja maailmalla tittelisi hallintovuotena?

Suhtaudun voittoon enemmänkin merkkinä tietynlaisesta kehityksestä, kuin edustuksellisena tehtävänä. Toimintasuunnitelmaani tämä ei siis vaikuta, paras työ on salassa tehty työ. Jatkan uutterasti kykyjeni kultivoimista, pyrkien kerta toisensa jälkeen ylittämään itseni. Sikäli kun asemani tulee tai tuodaan esiin, pyrin tietenkin inspiroimaan muita tutkimaan luonnon salaisuuksia itsessään ja maailmassa.

Olen myöskin sopimuksen mukaan saatavilla opastavaksi valvojaksi erinäisiin muodollisiin tilaisuuksiin, kuten mitalin luovuttajaisiin, orgioihin, seremoonioihin & rituaaleihin.

Voiko hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisa olla vaikuttamatta tuleviin presidentinvaaleihimme? Tuleeko seuraavalla Suomen presidentillä olla hypnoottis-magneettisia-taitoja? Tuleeko hypnoottis-magneettinen katse uudella tavalla yhdistämään Suomen kansan?

Ensimmäiseen: Niin tai näin, se ei ole kovin merkityksellistä, sillä jokainen Totuuden Polun Kulkija tietää sen minkä moni profaani kansalainenkin on todennut: Todellinen valta on muualla. Jos kisa jotenkin vaikuttaa, voidaan olla varmoja siitä, että siihen liittyy jonkin tai toisen salamyhkäisen tahon vehkeilyjä tarkoin määritellyn ja julkipolitiikkaan sinänsä liittymättömän tarkoituksen täyttämiseksi.

Toiseen: Näin ehdottomasti pitäisi olla, että kansan johtaja on myöskin se kenellä on todellinen veto- ja vaikutusvoima. Mutta vaikka tämän päivän politiikan huiput kuvittelevat olevansa vaikuttajia (ja kansa uskoo), ovat he todella vai kuin näyttelijöitä omaksi ja kansan huviksi.

Kolmanteen: Näin on jo käynyt, kunhan vain maltamme tarkastella asioita yli-ajallisesta perspektiivistä. Kyse on vain siitä, että jokaisen subjektin on itse tajuttava miksi näin on. Niin, ehkäpä mitään näkyvää muutosta ei tapahdu, pitkiin aikoihin tai koskaan. Mutta näennäisyyden pinnan alla intention vaikutus on jo iskenyt leimansa. Kautta arkkityyppisten lakien tämä tulee tapahtumaan.

Mistä kisojen suosio mielestäsi kertoo?

Salatut käyvät julki! Seisomme murroksen partaalla. Kaukana ei ole se aika kun suuret massat ja valtamedia joutuvat kohtaamaan totuuden. Totuuden itsestään, ja maailmasta, sekä totuuden hypnoottis-magneettisen tekniikan ja sensellaisten esoteeristen menetelmien olemassaolosta, voimasta ja vaikutuksesta. Tämä kisa on jäävuoren huippu, esimerkki siitä miten kiinnostus luonnon todellisiin toimintaperiaatteisiin sen kuin kasvaa. Ilmentyen vaikka sitten hupaisan kisailun viihteellisessä muodossa, jos ei muuten.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Naiskentelu, meditaatio & erinäiset keskittymisharjoitukset. Myöskin kehollisiin harjoituksiin syventyminen, suunnittelu, musisointi ja ääntely. Eritoten kuitenkin naiskentelu.

Mutta toisaalta, ehkä nämäkin ovat vain asioita joista iloitsee muun muassa, onnen vallitessa. En ole vielä päässyt perille onnellisuuden syvemmistä saloista.

Loppukommentteja?

Kiitos kaikille minua äänestäneille, kisaan osaa ottaneille ja perheelleni, sekä hekumallisen kauniille paremmalle puoliskolleni joka kuvan otti.

- – -

Kiitokset haastattelusta, Jaarli Kaikkitaival!

Kilpailun loppukiri! Voittaja julistetaan vajaan viiden tunnin kuluttua klo 18.00!

Tilanne kärjessä nyt n. klo 13.15:

Kilpailija nr. 4 – Jaarli Kaikkitaival: 138 ääntä
Kilpailija nr. 19 – Ilmari Pöyhönen: 121 ääntä
Kilpailija nr. 6 – Antti Joutsi: 107 ääntä

Ääniä kaikenkaikkiaan annettu 555 kpl.

Neljäs äänestyspäivä lähestyy loppuaan. Ääniä on nyt n. klo 21.30 annettu kaikkiaan 498 kpl ja niistä on kolmen kärjelle seuraavasti:

Kilpailija nr. 4 – Jaarli Kaikkitaival: 122 ääntä
Kilpailija nr. 19 – Ilmari Pöyhönen: 106 ääntä
Kilpailija nr. 6 – Antti Joutsi: 97 ääntä

Neljäntenä olevalla Magnumit valmiilla on ääniä 48 kpl.

Tänään on ollut ensimmäinen kisapäivä, jolloin aamupäivän mitalisijajärjestys on pysynyt samana koko päivän. Samalla nämä asemat ovat hieman vahvistuneet. Enteileekö tämä jo lopullista tulosta? Nyt kaikkien näiden kolmen kisailijan ja heidän kannattajiensa kannattaa aloittaa ankara loppukiri, sillä kisan loppumiseen on aikaa enää vain vajaa 21 tuntia, mikä sisältää myös yöunet!

Voittaja selviää huomenna lauantaina, 31.12. 2011 klo 18.00!

Eilen kisoissa oli jälleen suurta jännitystä tarjolla kun kärkikolmikko otti etäisyyttä muihin kilpailijoihin ja vuorotteli koko päivän eri mitalisijoilla. Samalla kisoihin tulvi uusia äänestäjiä ja ylipäätään kisojen seuraajia. Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että kisan virallisten Facebook-sivujen ja Mesikämmenen blogin kävijämäärät nousivat. Blogi saavutti jopa uuden yhden päivän kävijämääräennätyksen – tyypillisen muutaman sadan kävijän sijaan blogissa vieraili eilen reilusti yli 3000 kävijää! Tunnelma on ollut kaikin puolin hieno ja niin kisailijat kuin heidän kannattajansakin selvästi nauttivat kisasta. Hyvä!

Tilanne kärkikolmikossa on tätä kirjoittaessa, n. klo 12.30 seuraava:

Kilpailija nr. 4 – Jaarli Kaikkitaival: 107 ääntä
Kilpailija nr. 19 – Ilmari Pöyhönen: 97 ääntä
Kilpailija nr. 6 – Antti Joutsi: 91 ääntä

Magnumit valmiina on tällä hetkellä jäänyt kärkikolmikosta selvästi jälkeen 47:llä äänellään. TSMWHR on seuraavana 18:lla äänellä, ja samaan äänimäärään on kirinyt myös Janne Flinkkilä, joka aamulla yllätti viihdyttämällä kisayleisöä epävirallisesti yleisön/anniskelualueen puolella livevideollaan (kisojen Facebook-sivujen yleisellä postitusseinällä).

Luvassa on epäilemättä jälleen erittäin tiukka ja jännittävä kisapäivä! Kannattaa muistaa, että kärjessä saattaa tänään tapahtua ratkaisevia muutoksia, jos nyt olemassa olevat lievästi kasvaneet erot päivän mittaan kasvavat.

- – -

Eilinen kisapäivä merkitsi kisayleisön kasvun lisäksi myös kisojen palkintojen määrän huomattavaa kasvua. Ensimmäisenä kisoihin palkintoja lahjoittaneen Turun Hengentieteen Seuran lisäksi (Pekka Siitoin postikortteja ja jääkaappimagneetti) Pieni Leffakauppa (joka löytyy myös Facebookista) ja Kymenlaakson Esoteeris-Mytologinen seura ilmoittautui kisoihin eilen palkintojen lahjoittajiksi. Raikuvat aplodit molemmille lahjoittajille, seisaaltaan!

Pieni Leffakauppa lahjoittaa mitalisijoille päässeille kolme hienoa hypnoositeemaista leffaa. Voittaja saa valita niistä mieleisensä päältä, hopealle sijoittunut saa valita jäljelle jääneistä toisen ja pronssisijalle päässyt saa jäljelle jääneen leffan. Lahjoitetut elokuvat ovat Ingmar Bergmanin Kasvot (1958), Greg Corariton Wanda the Sadistic Hypnotist (1969), ja Don Sharpin (Hammer-tuotantoa!) Rasputin the Mad Monk (1966)!

Kymenlaakson Esoteeris-Mytologinen Seura taas antaa voittajalle 6,66 euron arvoisen stipendin:

Mesikämmen kiittää molempia avokätisiä lahjoittajia ja suosittelee kaikkia tutustumaan heidän nettisivuihinsa! Pienen Leffakaupan löytää fyysisesti myös Aleksis Kiven katu 10:stä Helsingistä.

Illalla on kisastudiosta jälleen luvassa raportti kisatilanteesta. Nyt alkaa jo kisojen loppusuora häämöttää! Tänään on viimeinen kokonainen kisapäivä! Koko koitos huipentuu huomenna lauantaina klo 18.00!

Hypnoottis-magneettisen katseen SM:n kolmas äänestyspäivä alkaa lähestyä loppuaan.

Ääniä on tätä kirjoittaessa (n. klo 21.00) annettu 370 kpl. Ne ovat jakautuneet kisan huipulla näin:

Kilpailija nr. 4 – Jaarli Kaikkitaival: 77 ääntä
Kilpailija nr. 19 – Ilmari Pöyhönen: 75 ääntä
Kilpailija nr. 6 – Antti Joutsi: 69 ääntä
Kilpailija nr. 16 – Magnumit valmiina: 43 ääntä.

Tämä neljän kärki näyttää nyt karanneen muilta kilpailijoilta. Eroa viidentenä olevaan TSMWHR:ään (19 ääntä) on Magnumit valmiilla reilusti yli 20 pistettä. Tästä huolimatta on hyvä muistaa, että tässä kisassa voi yhdenkin kilpailijan kaveriporukoiden kunnollinen aktivoituminen aiheuttaa dramaattisia muutoksia annetuissa äänissä. Sen verran pienistä luvuista nyt on kumminkin kyse. Aivan pahnan pohjilta on teoriassa hyvinkin helppoa vielä nousta johdon äänimääriin – vai onko? Se jää nähtäväksi.

Niin tai näin, jokaisen kilpailijan ja kilpailijan kannattajan kannattaa nyt alkaa todella pyytämään muitakin äänestämään omasta mielestä kisan parasta hypnoottis-magneettisen katseen taitajaa. Kilpa kisan kärkisijoilla on todella tiukkaa ja tasaväkistä. Ykköspaikka on vaihtunut tänäänkin muutamaan kertaan. Aamupäivästä Joutsi jälleen kiri johtoasemaansa, minkä jälkeen Pöyhönen ja Jaarli kirivät hänet kiinni, vuorotellen kärjessä. Magnumit valmiina oli aamupäivästä paikoin hyvin lähellä kolmatta sijaa, mutta loppupäivästä hän on jäänyt kasvavassa määrin kärkikolmikosta jälkeen.

- – -

Muutama sana kisan suosiosta.

Niin tämän blogin kuin kisojen virallisen Facebook-sivun kävijämäärät ovat kasvaneet päivä päivältä. Nyt torstaina, 29.12., tuli tämän blogin suurin kävijämäärä per päivä koskaan täyteen. Ennätys särkyi jo kuusi tuntia ennen kuin tilastot kertovat päivän lopullisen kokonaiskävijämäärän.

Tämä on hauskin, epämääräisin ja omituisin SM-kisa vuonna 2011 Suomessa.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011 ja sitä käsittelevät Mesikämmenen postit ovat herättäneet vilkasta huomiota mitä erilaisimmissa foorumeissa ja piireissä. Joissain kisa ja siihen liittyvät erinäiset seikat ovat aiheuttaneet jopa varsin kuumia tunteita. Yleisesti kisaan on kuitenkin suhtauduttu suurella lämmöllä ja huumorilla. Asian tiimoilta tapahtunutta hämmentämistä voi vilkaista vaikka S24:n ja Redrum187:n foorumeilta. Varsin hyvän yleiskuvauksen suhtautumisesta kisaan antoi eräs kisassa jo äänestänyt mies: Tämä on hauskin, epämääräisin ja omituisin SM-kisa vuonna 2011 Suomessa. Jotkut ovat tituleeranneet kisaa jopa vuoden tärkeimmäksi SM-tason kisaksi.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011-sivuilla on tätä nykyä n. 350 “tykkääjää” ja ääniä on kisaäänestyksessä annettu vielä enemmän. Kisasivuilla on Suomen lisäksi käyty ympäri palloa, pohjoismaiden lisäksi aina Israelia, Philippiinejä ja Kongoa myöten. Ruotsista, Englannista ja Saksasta on kisasivuilla käyty erityisen paljon maamme rajojen ulkopuolelta.

Mesikämmen lopettelee hypnoottis-magneettisen katseen SM:n kisastudiosta torstailta näihin tunnelmiin. Huomenna perjantaina on viimeinen kokonainen äänestyspäivä. Luvassa on epäilemättä jälleen tiukkaa mittelöä ennen lauantain loppupuristusta!

Olemme päässeet Hypnoottis-magneettisen katseen SM:n kolmanteen äänestyspäivään. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme kutakuinkin äänestyksen puolivälissä. Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä klo 18.00 selviää, kuka on hypnoottis-magneettisen katseen ensimmäinen Suomen mestari.

Tähän mennessä käydyn äänestyksen perusteella näyttää siltä, että joku seuraavasta neljästä kisailijasta voittaa tämän kisan. Todennäköiseltä näyttää sekin, että tässä on kisan lopullinen kärki muutenkin. Mutta missä järjestyksessä? Sitä emme vielä tiedä. Mahdollista on toki sekin, että kärkeen nousee vielä joku muukin kisaaja. Tällä erää esittelemme kisan johdossa olevat neljä hypnoottis-magneettisen katseen taitajaa.

-

Kilpailija nr. 4 – Jaarli Kaikkitaival

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 47 kpl

Selvässä ennakkosuosikin asemassa ollut Jaarli kertoo kisaan osallistumisensa yhteydessä seuraavaa:

Ihmiskunnan alkuhämäristä asti on keskuudessamme esiintynyt poikkeusyksilöitä. Heitä on syrjitty, parjattu ja tapettu, sillä he ovat herättäneet selittämätöntä pelkoa vähemmän kehittyneissä lajikumppaneissaan. He ovat palavakatseisia taiteilijasieluja; visionäärejä; mystikoita; maageja valon tai pimeyden palveluksessa. He ovat nähneet aineellisen todellisuuden verhon taakse, illuusion tuolle puolen, ja sen merkiksi heidän silmistään loistaa salattu voima. Heidän siunauksensa, kirouksensa, ja vihkimyksensä sinetti, tunnetaan tässä ajassa ja paikassa hypnoottis-magneettisena katseena.

Monet varomattomat väittävät tuntevansa tämän voiman, mutta eivät tosiasiassa kykene ymmärtämään, saati hallitsemaan sen vaikutuksia, jotka ovat vain vääristyneitä häivähdyksiä tämän itsessään korkean ja puhtaan luomisen säteen valautumisesta raskaan aineen valtakuntiin.

-

Kilpailija nr. 6 – Antti Joutsi

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 50 kpl

Joutsi on saanut katseensa lisäksi kehuja myös viiksistään. Kisaan ilmoittautumisensa yhteydessä hän totesi näin:

Silmät ovat sielun peili, kertoo vanha sanonta. Hypnoottis-magneettisen katseen kohdalla tämä pitää erityisen hyvin paikkansa. Sotapsykoosien yhteydessä puhutaan termistä “thousand-yard stare”, joka tarkoittaa katsetta, jonka sotilas saa ollessaan liian kauan taistelun keskellä.

Silti hypnoottis-magneettinen katse samankaltaisuudestaan huolimatta on hyvin kaukana tästä stressireaktiosta. Hypnoottis-magneettinen katse näkee kaiken harhan ja usvan läpi, suoraan syvimpään Totuuteen. Minä, Antti Joutsi osallistun hypnoottis-magneettisen katseen SM-kilpailuun omalla nimelläni. Kymenlaakson esoteeris-mytologisen seuran puolesta toivotan onnea kaikille osallistujille, voimakkain katse voittakoon! Demon est Deus inversus!

-

Kilpailija nr. 16 – Magnumit valmiina

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 43 kpl

Magnumit valmiina oli kisan alussa vahvana neljännen paikan pitäjänä. Viimeisen vuorokauden aikana hän on kuitenkin kirinyt aivan kiinni kolmantena olleeseen kisaajaan ja isku on pysynyt vahvana. Kisaan ilmoittautumisensa yhteydessä Magnumit valmiina ilmoitti, että hän sai unessa opastusta hypnoottis-magneettisen katseen suhteen. Tämän lisäksi hän tarkensi, että siinä [unessa] astraalitasolla elävä salaseura demonstroi hypnoottis-magneettisen katseen toimintaa. Ja selvisi myös, että fyysinen ihminen ei pärjää henkimaailmassa elävälle tässä lajissa.

-

Kilpailija nr. 19 – Ilmari Pöyhönen

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 46 kpl

Kolmas alusta saakka vahvasti kärkikolmikkoon kuuluva kisaaja on Ilmari Pöyhönen. Hän kertoi kisaan liittymisensä yhteydessä seuraavaa:

Olen Ilmari Pöyhönen, Turun Hengentieteen Seuran jäsen ja Lusiferin polun seuraaja. Tämä on ilmoittautumiseni hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011 -kilpaan. Tämä on katseeni. Tämä on todistukseni.

Aloin katseharjoituksen välittömästi tämän kisan julkistamisen jälkeen. Tutkin etenkin Mestari Pekka Siitoimen hengentieteellisiä kirjoituksia sekä äskettäin julki tulleita K.M. Aallon tulkintoja hypnoottis-magneettisesta katseesta.

Saavutin harjoituksissani merkittävän kohokohdan 20. joulukuuta Helsingin Tuomiokirkossa, jossa olin kuulemassa J.S. Bachin Jouluoratoriota. Suoritin hypnoottis-magneetisen katseharjoituksen erääseen kuorossa hermostuneesti käyttäytyneeseen poikaan. Musiikkiin uponneena ja meditatiivisessa mielentilassa olin äkkiä täynnä rakkautta. Näköpiirini lakkasi liikkumasta: oli vain minä ja tuo nuori sopraano. Muut näköhavainnot peittyivät kuin kuparisen verhon alle.

Salatieteellisen vaikenemisopin seuraajana en voi kertoa, millaisia vaikutuksia katse aiheutti. Sanon kuitenkin täydellä varmuudella todistaneeni niitä hypnoottis-magneettisen katseen armoitettuja vaikutuksia, joita vain Mestari Pekka Siitoin saa aikaan hänen silmänsä kohtaavissa ihmisissä.

Ave, Lucifer! O inscrutabilis Scrutator animarum, cui patet omne cor!

-

Kuka näistä kilpailijoista vie voiton? Ketkä vievät muut mitalisijat? Nouseeko neljän kärjen takaa vielä uusia haastajia?

Äänestämällä voit vaikuttaa!

Muista myös delegoida ystävät, tutut, sukulaiset, ynnä tuntemattomat äänestämään! Kyseessä on tärkeä ja historiallinen tapahtuma, jonka merkitystä ei voi vähätellä!

Itse kisojen ylituomari ja suojelija Kai M. Aalto totesi niin kisoihin osallistumisesta kuin niissä äänestämisestäkin eilisessä kisastudiokatsauksessaan näin:

Jokainen osallistuja ja jokainen ääni on tärkeä. Tulitpa sitten voittajaksi tai viimeiseksi, jo pelkästään se, että osallistuja on hyväksytty osallistujaksi tähän arvovaltaiseen Kisaamme, ylentää osallistujan niiden henkilöiden joukkoon, joiden nimet tullaan muistamaan ikuisen tulen loisteessa ja kirkkaudessa isänmaanrakkauden uhrialttarilla. Myös jokainen Ääni on tärkeä, se on osoitus äänestäjän puhtaassa omassatunnossa tapahtuneesta valinnasta, ja nämä valinnat rakentuvat lopulta suureksi uhriksi jalolle alttarillemme.

Äänestys kestää lauantaihin, 31.12. klo 18.00 asti.