Isän valtakunnan jälkipyykkiä

Pekka halkokasalla Vehmaan huvilallaan. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Tänään oli eräänlainen merkkipäivä. Pekka Siitoin oli jälleen televisiossa. Naantalin kenties tunnetuin mies kuoli vuonna 2003 Vehmaalla syöpään, mutta legenda elää ja voi ilmiselvästi erittäin hyvin. Tänään 26.10. 2010 YLE 1 esitti Miki Brunoun ohjaaman Isän valtakunta-dokumentin (joka oli muuten Brunoun opinnäytetyö Turun AMK:lle. Joitain teistä voi kiinnostaa se, että Brunoun tekstiä AMK:lle aiheesta Representaation etiikkaa voi löytää täältä). Isän valtakunta löytyy nyt kahdeksan päivän ajan Yle Areenalta. Sen jälkeen tämä dokumenttiklassikko löytyy arvatenkin YouTubesta.

Jotkut muistavat Siitoimen näkemykset Radio Cityssä vuodelta 1985, monet muistavat legendaarisen Sieg Heil Suomi-dokumentin 90-luvun alusta, ja useat ovat nähneet edellisen dokumentin jälkeen tehdyn Kolmas Pyörä-ohjelman haastattelun vuodelta 1998. Viimeisin näistä lienee myös viimeinen kerta, jolloin Siitoin esiintyi televisiossa. Edellä mainittujen pätkien lisäksi netistä löytyy paljon muutakin Siitoimen legendan ympärille kasautunutta materiaalia. Legendan voimasta kertoo jotain sekin, että netissä voi nykyään törmätä mm. Saatanan Valtakunnanjohtaja-nimiseen blogiin, jossa Pekasta kerrotaan fiktiivisiä (mutta tositapahtumiin enemmän tai vähemmän pohjautuvia) tarinoita. Aivan mitättömästä miehestä ei tällaista urbaania folklorea synny.

Isän valtakunta-dokumentissa keskeisenä äänessä on Siitoimen poika Paul, joka dokumentin kuvamateriaalista päätellen asustelee nykyään Turun Varissuolla. Useimmille Paul lienee aiemmin tuttu YouTube-videosta, jossa hän isänsä ja puolueen pitkäaikaisen aktiivin Olavi Koskelan kanssa esiintyy ruotsinlaivalla Siitoimen puolueen “laivaseminaarilla”. Dokumentissa käydään läpi Pekan historiaa, sekä Siitointen perhe-elämää Paulin silmin. Vajaan puolen tunnin pakettiin on saatu mukaan erittäin paljon ennen näkemätöntä ääni-, kuva-, ja videomateriaalia (johon myös allekirjoittanut antoi osansa). Näihin kuuluu mm. Pekan haudalla käynti Naantalin Hakapellon hautausmaalla. Kenellekään ei jää epäselväksi, että Paul ei ole enää samoilla linjoilla isänsä kanssa.

Dokumentti on kaiken kaikkiaan melkoisen surullinen. Pekan persoonalle on helppo nauraa, hänen tekstinsä ja puheensa olivat levottomuudessa vailla vertaa, hänen maamme olosuhteissa poikkeuksellinen ja värikäs persoonansa veti ja vetää puoleensa monenlaisten ihmisten huomiota, mutta Siitoimen perheenjäsenille eläminen Pekan vaikutuspiirissä oli, ja ehkä on vieläkin, kaikkea muuta kuin hauskaa. Tämä tulee dokumentista hyvin esiin. Sivumainintana Pekan poikkeuksellisuudesta maamme olosuhteissa mainittakoon, että eräs turkulainen psykiatri halusi aikoinaan tehdä Pekasta psykologisen profiilin – Pekka  kuitenkin kieltäytyi tästä, eikä asia edennyt ideaa pidemmälle.

Juttu paikallislehdessä 14.12. 2003

Asuessani nuorena Naantalissa (eräässä vaiheessa Pekan naapurustossakin) Pekka oli tietysti suuri paikallinen juttujen aihe. Häneen liittyi juoruja ja tragediaa. Kun Pekan poika Petri Siitoin kuoli kotimatkallaan armeijasta, hän päätyi Naantalin kirkossa eräänä sunnuntaina mainituksi seurakuntalaisten kuolleiden joukossa. Noihin aikoihin erään ystäväni isä oli myös kuollut ja hänenkin nimensä mainittiin samana sunnuntaina kirkossa. Ystäväni oli kirkossa paikalla ja kertoi, että kun Siitoimen pojan nimi mainittiin, nousi Pekka ja hänen pari avustajaansa kirkossa pystyyn natsitervehdyksen tehden. Erään Siitoimen perheen lapsen taas kerrottiin hypänneen Naantalissa kerran kerrostalon ikkunasta ja päätyneen sitten Uuteenkaupunkiin mielentilansa tiimoilta hoitoon. Aina silloin tällöin kuuli tarinoita, että punkkarit olivat kivittäneet Siitoimen talosta ikkunoita tai että Pekka joukkoineen oli joutunut paikallisissa anniskelupaikoissa tappeluun. En viitsi kertailla näitä tarinoita (joista osa ei varmaankaan pitänyt edes paikkaansa) tämän enempää, nämä pari riittänevät kertomaan, että ilmapiiri Siitoimen perheessä oli melkoisen raju.

Brunoun ohjaama dokumentti on onnistunut. Sen näkökulma legendaan on hyvin valittu, se onnistuu vajaassa puolessa tunnissa laittamaan legendan historian pähkinänkuoreen hyvin, se sisältää ennen näkemätöntä materiaalia, ja se laittaa katsojansa ajattelemaan.  Isän valtakunta on monestakin syystä katsomisen arvoinen.