Luciferin arkkipiispan nauru

Luciferin arkkipiispa kesähuvilallaan Vehmaalla. Kuva kirjoittajan yksityiskokoelmista.

Mikäli rakastamme tätä maapalloa, sen luontoa, ihmisiä ja mielenkiintoista jälleensyntymisen kiertokulkua, silloin olemme paholaisen palvelijoita sanan täydessä merkityksessä. Kuten olen maininnut, on nimi ”paholainen” tekaistu, hän ei ole paha todellisuudessa, vaan ajaa tarmokkaasti maapallon ja meidän ihmisten etuja, ettemme vain kuolisi saasteisiin tai atomipommien räjähdyksiin. Todellisia paholaisen palvelijoita ovat ne, jotka eivät halua hyväksyä kosmisia totuuksia, vaan haluavat säilyttää muka vanhat eettiset arvot, vaikkeivat itsekkään tiedä, ovatko ne totta vai tekaistuja. Kristus suosittelee siis meille paluuta henkisiin maailmoihin, hänen viinitarhansa vartijoiksi, ja Lucifer taas haluaa, että hyväksymme hänen luomansa maailman ja pidämme siitä ja olemme tyytyväisiä. Kumpikin ajaa siis omaa etuaan, ja onhan se luonnollista, sillä kumpikin pyrkii hyvyyteen ja täydellisyyteen, tietenkin vain eri teitä, ja eri ohjelman mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettemme milloinkaan pääse tästä aineellisesta maailmasta pois, jos vihaamme esimerkiksi luojaamme Luciferia, sillä hänen valtansa on melkein yhtä suuri kuin Kristuksenkin, ja Lucifer varmasti estää poispääsyn synnin avulla, ellemme voi hyväksyä puolueettomasti ja totuudellisesti kaikkien olemassaolevien voimien tarpeellisuutta. Ellei maailmassa olisi pahaa, niin emme tietäisi hyvästäkään mitään ja päinvastoin. Oman kehityksemme vuoksi tarvitsemme molempia voimia, ja silloin taitomme on etsiä kultainen edistymisen keskitie. (1)

Aamuruskon prinssi -ja ruhtinas Lucifer on edelleen maapallomme ehdoton valtias ja kuninkaiden kuningas suuressa loistossaan ja tehokkuudessaan. (2)

– Pekka Siitoin

Oletko Jumalan, Saatanan, vai Luciferin joukoissa? Pekka Siitoin (1944-2003) oli näistä jälkimmäisen vankkumaton esitaistelija aina nuoruudestaan kuolemaansa saakka. Mustaa magiaa käsittelevissä kirjoissaan Siitoin sanoi paljastavansa, millä tavoin edellämainitut jumalolennot niin eroavat toisistaan kuin myös liittyvät toisiinsa sekä suurempaan henkimaailman kokonaisuuteen. Samalla Siitoin kertoi paljastavansa mustan magian salaisuuksia, “joita jokainen voi käyttää aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin saavuttamiseen.” Siitoimen mustaa magiaa käsittelevät ajatukset tulivat esiin hänen teoksissaan Musta Magia, osa I (1974), osa II (1975), sekä vähemmän tunnetussa, mutta edellisiä yhtä väkevässä teoksessa Paholaisen Katekismus (1977). Näistä teoksista nouseva kokonaisuus on kuvia kumartelematon, epäpyhä trilogia, joka tuo kirjoittajan ajatukset pimeyden voimista ja niiden käytöstä esiin melko hyvin. Tarkkaavainen ja aihepiiriä jonkin verran tunteva lukija tietää, että Siitoimen teksti muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden, jolle on vaikea löytää vertaistaan maamme sisältä tai ulkoa, ennen tai nyt. Asiasta kiinnostuneet voivat kaivaa asian tiimoilta esiin vaikkapa Tri Kennet Granholmin asiaa syväluotaavan artikkelin “Pekka Siitoin – Saatananpalvontaa Jumalan kunniaksi”.

Musta Magia, osa I (1974)

Mielenkiintoisen perspektiivin Siitoimen luciferiaaniseen maailmankuvaan saa vertaamalla sitä vuonna 1966 Yhdysvalloissa Saatanan Kirkon perustaneen Anton LaVeyn (1930-1997) maailmankuvaan. Asiaa tuntematon voisi äkkiseltään odottaa, että historiallisesti lähes samoihin aikoihin alakerran herrasmiehen kanssa liittoutuneet tämän maailman lähes saman ikäiset herrasmiehet jakaisivat monia asioita keskenään. Itsensä hemmottelu ja sitä ilmentävät persoonat lienevät jaettujen asioiden keskipisteessä, mutta muuten Siitoin ja LaVey ovat kuin yö ja päivä.

Siinä missä LaVey puhuu teoksessaan Saatanallinen Raamattu (1969) satanismista, puhuu Siitoin teoksissaan saatananpalvonnasta. LaVeylle satanismi on materialistista, ateistista, ja politiikan suhteen siinä pitäydytään lain puitteissa tapahtuvassa individualismissa. Siitoimelle saatananpalvonta on henkistä. Niin Saatana, Lucifer, kuin Jumalakin ovat aidosti olemassa olevia olentoja. Jumala on Siitoimelle ylin olento, ja niin Saatanaa kuin Luciferiakin palvotaan viimekädessä tietyllä tapaa Jumalan kunniaksi. Lisäksi Siitoimen ajattelussa näistä henkivaltojen asioista seuraa selkeitä yleispäteviä poliittisia näkemyksiä, joiden pohjalta on toimittava.

Musta Magia, osa II (1975).

Erot myös todella heijastuivat miesten elämissä. Siinä missä kotimainen Luciferin arkkipiispamme heittäytyi Naantalin ja Vehmaan asuntojensa ulkopuolelle ei vain itsensä hemmotteluun vaan myös maailman poliittiselle toiminnan kentälle, pysyi San Franciscon musta paavi lähinnä mustan talonsa sisällä tai mukavissa itsensä hemmottelun kiemuroissa kotikaupungilla. Hän ei edes matkustanut maansa ulkopuolelle kuin kerran, toisin kuin Siitoin, joka matkusti ja lomaili mielellään ja paljon ulkomailla.

Siitoin kirjoitti politiikasta ja hengentieteistä elämänsä aikana eri nimillä yhteensä 14 kirjaa (LaVey kirjoitti elämänsä aikana viisi kirjaa, joista yhdessä esitti ajattelunsa perusfilosofian, kahdessa keskittyi magiaan ja kahdessa viimeisessä kirjassaan omistautui taas enemmän tai vähemmän eräänlaiseen maagiseen yhteiskunnalliseen kommentaariin). Siitoin toimi 1970-luvulla perustamassaan Turun hengentieteen seurassa, poliittis-okkulttisessa Pegasos-seurassa, Kansallis-mytologisessa yhdistyksessä, sekä 1978 perustamansa Kansallis-demokraattisen puolueensa johdossa, näistä viimeisessä aina kuolemaansa asti. Siitoin meni poliittis-okkulttisen maailmankatsomuksensa harjoittamisessa toisinaan myös lain tuolle puolen – hän piti laittomaksi todettua yksityisarmeijaa ja sai yli viiden vuoden vankilatuomion vuonna 1977 kommunistisen kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon yllytyksestä. Tätä ennen tuomiot olivat pysyneet sakkotuomioina, mm. Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta. Tällaisen poliittisen laittomuuksiinkin yltävän toiminnan näkee aniharvoin, jos koskaan, liittyvän oleellisen kiinteästi maagiseen maailmankuvaan. John Dee kytköksineen Brittein saarten kuningashuoneeseen oli tällaisesta pyörremyrskystä melko kaukana, ja LaVey ei tietenkään paininut poliittisen toiminnan suhteen lainkaan samassa sarjassa. Kotitalon urkujen ääressä oli mukavampaa.

Ufot, uskonto ja Paholainen (1974).

Niin hengentieteisiin kuin myös magian pimeämpiin puoliin Siitoimen vihki maamme kuuluisin selvänäkijä Aino Kassinen vuosien 1971-1974 välillä, jolloin Kassisen oppilaisiin kuului myös mm. Vesa-Matti Loiri. Siitoimen värikkääseen taustaan kuului myös Turun teatterikoulussa opiskelua sekä yksityisyrittäjyyttä valokuvaamon pitäjänä, jolloin valokuvien ja mainoselokuvien lisäksi syntyi myös muutama pornoelokuva. Liiketoimia Siitoin harjoitti menestyksellä vielä tämän jälkeenkin, aina elämänsä loppuun saakka. Anton LaVeyn tausta olisi Siitoimen taustaa huimasti värikkäämpi, jos legendaan vain olisi uskominen. Se vain on osoitettu mm. Rolling Stone-lehden sekä LaVeyn tyttären Zeenan toimesta meheviltä pääkohdiltaan alusta loppuun keksityksi. Tarinat mustalaisverestä, poliisi -ja sirkustyöstä, suhteesta Marilyn Monroen kanssa ovat kaikki keksittyä. Siitoin ei väittänyt olleensa suhteessa kenenkään julkkiksen kanssa, mutta kehui kyllä olleensa 50 kertaa kihloissa ja maanneensa n. 800 naisen kanssa. Tämä sopii tietysti hyvin tämän maailman herran palvelijalle, jonka yhteydestä siittimen käyttöön Siitoin kirjoitti seuraavaa:

Käärme, eli Siitin, eli Paholainen ja niiden voima hallitsevat tätä aineellista maailmaa. Käärme kuvaa myös ikuisen elämän kiertokulkua munan, eli maapallon puitteissa. Muinaiset ihmiset pitivät siitintä Jumalan vertauskuvana, koska siitin oli elämän antaja ja jatkaja. Aineellisesti ajatellen he olivat uskossaan melko oikeassa, koska Paholainen on aineellisen maailman herra ja ”Jumala”, ja juuri hän hallitsee siittimen käyttöön liittyviä voimia. (3)

"Käärme, eli Siitin".

Kuten monien julkisesti toimineiden magian harjoittajien, kuten edellä mainitun LaVeyn, myös Siitoimen ajatukset ovat hänen vahvan persoonan ja omintakeisen huumorintajunsa värittämää. Niihin on helppo tarttua ja ohittaa ne naureskellen, mutta samalla ymmärrys siitä yleisemmästä maagisesta maailmankuvasta johon viitataan, voi jäädä pinnalliseksi. Jos LaVeyn kirjoitustapa on suorasukaisuutensa lisäksi väkevän maalailevaa, on Siitoimen teksti sitä vielä enemmän. On jollain lailla ironista, että mies, jonka ajatuksille ja teksteille magiasta yleisesti ottaen nauretaan, sai henkilökohtaisessa elämässään huomattavasti enemmän aikaan kuin mies, jonka ajatukset magiasta ovat saaneet länsimaisessa kulttuurissa yleisesti klassikon statuksen. Syy tähän on osaltaan tietysti itse teksti – Siinä missä LaVeyn teksti on kohtuullisen rationaalista ja melko lailla jalat maassa-tyyppistä, on Siitoimen teksti niin tyyliltään kuin sisällöltään enemmän mielipuolisen runollista kuin rationaalista, ja sellaisena niin huimaa, että siihen on vaikeampi suhtautua aivan vakavasti.

Lukija saanee Siitoimen tekstistä eniten irti muistamalla, että se on kirjoitettu aikana, jolloin sen enempää Luciferin kuin Saatanan nimeä ei juuri kukaan maassamme magiaa harjoittaessa kutsunut, ja että aikanaan näille teksteille ei juurikaan naurettu. Se oli aikaa, jolloin oikeastaan mitään magiaa käsitteleviä kirjoja ei Mustan Raamatun lisäksi suomeksi löytynyt. Tästä voi päätellä jotain siitä, millaisesta dynamiitista on kyse. Oivaltava lukija poimiikin väkevän hengen kipinöitä Siitoimen kirjojen rivien väleistä ja nauraa edesmenneen Luciferin arkkipiispan kanssa hänen uskomattoman itseironisen huumorintajunsa piiskan sivalluksille. Perkele osaa nauraa – myös itselleen. Ja hän nauraa vielä lujemmin silloin, kun joku ottaa hänet kirjaimellisesti yksityiskohdissa – kuin fundamentalisti uskovainen, joka ei yllä paholaismaiseen moniulotteisuuteen ja peliin. Siitoin pelasi peliä, josta hän piti ja jossa hän omien tavoitteidensa mukaan kohtuullisesti menestyikin.

Demon est Deus inversus.

Luciferin arkkipiispa indulgoi.

Viitteet:

(1) Kappaleesta ”Kristuksen ja Paholaisen suunnitelmat” kirjasta Ufot, uskonto, ja Paholainen.

(2) Kirjan Paholaisen Katekismus takakannesta.

(3) Teoksessa Ufot, uskonto ja Paholainen kappaleessa ”Atlantis-ihmiset ja muut kansat”.